Kun vaihtelu virkistää

Vappu on juhlittu ja nyt vihdoinkin alkaa näyttämään siltä, että kevät ja kesä tekevät tuloaan Suomeen! Sulan maan ja auringon kunniaksi olemme S-tiimin kanssa myös korkanneet nomekauden. Sagan kanssa olisi tarkoitus opetella linjaa ja ohjausta (sekä opetella ohjaajaa ohjaamaan...) ja Simon kanssa treenataan taipumuskoetta silmälläpitäen. Sekä koirien, että emännän mielestä oli ihanaa saada vähän vaihtelua koko talven tokoiluun ja päästä metsään tekemään hommia!

Alkukeväällä ollaan hiukan palautettu nomejuttuja muistiin, Sagan kanssa sekä riistalla, että dumeilla, Simon kanssa vain dumeilla. Saga ei hirveästi riistasta innostu, dummyt sopii neiti hienohelmalle paremmin, mutta noutaa ne kuitenkin tottelevaisesti. Tämä tottelevaisuus onkin Sagan valttikortti nomessa. Kun riistalla ei ole samaa nopeutta kuin dummeilla, saa olla tyytyävinen siihen, että Saga tekee sitä tarkemmin ja tottelevaisemmin töitä. Jos pyytää etsimään riistaa neiti ei ilman sitä tule pois vaikka mikä olisi. Dumeilla on sitten ihan toinen ääni kellossa, sillon työstetään malttia. Simo on nähnyt riista ihan pikkupentuna. Oli silloin niin tohkeissaan siitä, että pentu sai hiukan kasvaa ja rauhoittua ennen kuin näytetään riistaa uudelleen. Dumeilla ollaan tehty paljon maltti- ja johtajuusharjoituksia. Noutoja Simo on itse asiassa päässyt tekemään todella vähän. Palautuksisa on ollut hiomista kun pentu helposti lähtee rällättämään dummyn kanssa. Ei pure, mutta leikkii ja pitää vähänä liiankin hauskaa.

Viikonloppuna otimme kunnon riistatreenit metsässä ensimmäistä kertaa tälle vuodelle Miian ja Jennyn (joka on ottanut kaikki postauksen kuvat) kanssa. Treenit järjestettiin meidän "kotimetsässä" ja oli todella luksusta kun tunnun ajomatkan sijaan oli reilun puolen tunnin kävely (olin päättänyt väsyttää tuon pikkumiehen kunnolla). Sagalle ja Hertalle tehtiin taipparimainen treeni, Lumi, Usva ja Simo saivat tyytyä hakuruutuun (tai Simo oikeastaan vain tutustui riistaan).

Saga aloitti kokeenomaisella hakuruudulla. Lähti hyvin ensimmäiselle motivoidulle varikselle, katsoi sitä ja näin miten päässä pyöri "siis pikeesti?! Ei tuo oli dummy!". Päätti kuitenkin nostaa sen ja palauttaa suoraviivaisesti käteen. Haku ja nosto parani joka lähetyksellä eikä kertaakaan tiputtanut tai jäänyt nuuskimaan riistaa mitä ennen on tehnyt. Taaimman variksen juoksi ohi ja hylkäsi, mutta muut tuli hienosti käteen. Jos olisi ollut ampuja mukana olisi varmaan kierrokset noussut ja nopeuttanut, mutta nyt teki tasaista ja tarkkaa työtä.

                             *YÄK!*

Simo ei ole pikkupentuajan jälkeen nähnyt riistaa. Heitettiin motivoitu varis ja katsottiin mitä tekee. Hienosti lähti vauhdilla luokse, variksella tuli epävarmaksi eikä ihan tiennyt mitä tehdä. Nosti kuitenkin variksen ja itsevarmuus ilmeisesti palasi. Kantoi hyvin, mutta juoksenteli meidän ympäri korvat kadoksissa ja pillityksestä piittaamatta. Välillä pysähtyi katsomaan että mitäs te siellä toljotatte, mutta sitten jatkoi pomppimista. Liikuin taaksepäin ja kutsuin ja silloin taisi tajuta mistä oli kyse ja palautti variksen luokseni. Nosto- ja palautusharjoituksia siis tiedossa! Riista-innossa ei ainakaan ole moittimista. :)

Saga teki myös suht pitkän, kaarevan jäljen. On usein innostunut jäljestä niin, että juoksee kanin ohi ja jää miettimään miksei metsästä löydy mitään. Nyt katsoin tarkkaan, että varmasti sai jäljen hajusta kiinni ennen kuin lähetin. Seurasi hyvin jälkeä, kaarressa taisi innostua vähän liikaa koska näin miten juoksi edes takaisin ikään kuin etsien jälkeä, mutta löysi pupun ja toi hyvällä vauhdilla käteen.

Simolle tehtiin ensimmäinen jälkitreeni ikinä. Sai hihnassa seurata kun Miia veti pupua eteenpäin. Simo pääsi karkaamaan minulta vähän etuajassa pupun perään, mutta nosti hyvin. Noston jälkeen alkoi bileet eikä taas ollut korvia. Koitin juosta poispäin, mutta ei välittänyt siitäkään. Lopuksi laittoi pupun maahan ja meinasi melkein maistella sitä, kun Miia loikkasi luokse ja kielsi.
Tämän jälkeen olemme siisi visusti harjoitelleet palautuksia ja pilliluoksetuloja pienen miehen kanssa. Takapihalla olen laittanut variksen minun ja Simon välille ja kutsunut luokse. Tarkoitus on, että nappaa riistaan matkalla ja tuo minulle. Muutama toisto tehtiin kun alkoi jo tuoda todella nätisti käteen.

*Saga*

*Saga*

*Simo*

Molemmilla koirilla siis omaa treenattavaa, mutta on mukavaa saada vähän vaihtelua tokoon. Tosin ulkokausikin tuo tokoon kivasti vaihtelua ja uusia haasteita. Nyt pitäisi vielä löytää hyvä treenipaikka vesityölle ja työstää vuorostaan sitä.

 *Varma kevään merkki-riista sulaamassa!*

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee harrastuspäiviä...

Heippa taas!

Pikkuhiljaa minua aletaan muistuttamaan siitä, että loma lähenee loppuaan, vaikka itse pidän kovasti kiinni otsikon sanoista. Vielä muutama viikko ennen kuin suostun ajatuksien kääntyvän työmoodiin!

Mitä näin koiraharrstajana tekee sitten kesäloman aikana? Monet odottavat varmaan selontekoa kuinka ollaan treenattu nomea ja tokoa yllin kyllin, pitkistä kesäilloista nauttien, sekä kierrelty Suomea kokeiden ja näyttelyiden perässä. En haluaisi tuottaa pettymystä, mutta ei. Me olemme lomailleet. Ne jotka seuraavat meitä instagramissa tai facebookissa, ovatkin saaneet nähdä pilkahduksia meidän lomanvietosta. Tämän postauksen kuvat ovat myös enimmäkseen puhelinkuvia, järkkäri on myös saanut vähän lomailla.

Kesä on sinänsä ollut vähän erikoinen, sillä N uusi ravintola avasi kesäkuun alussa, ja luontaisesti mies on ollut siinä kiinni kirjaimellisesti 24/7. Paljon ollaan siis oltu Sagan kanssa kahdestaan. Kun N on ollut vapaalla olemme heti yrittäneet ottaa yhteisestä ajasta kiinni ja vain oltu. Sagan kanssa ollaan mökkeilty ja nautittu vedestä (Saga) ja muutamasta aurinkoisesta päivästä (minä). Maanantaisin olemme aina tulleet kaupunkiin ohjattuihin tokotreeneihin, ihan kivaa tehdä välillä myös jotain järkevää. Alkukesästä kävimme myös metsässä vähän nomeilemassa, mutta ne treenit ovat vähän jääneet jos rehellisiä ollaan. Saga kun on taas alkanut vaihtamaan haussa, ja tarvitsisin jonkun joka ärähtää neidille kun on vaihtamassa kesken hakua. Mökillä kun ollaan oltu, niin ei olla saatu treenikavereista seuraaa ja normaalisti on mieheni auttanut näissä hommissa. Vaan ei nyt, joten se vähän jäi.

 *Saga pääsi hakemaan hussea kotiin töistä ja nuuskuttelemaan ravintolatuoksuja ulkopuolelta*

                                                                   *Lomamoodi päällä jess!*

Yllä olevasta juhannuskuvasta on sanottava sen verran, että juhannustori oli muuten oiva paikka harjoitella paikallaoloa ja jääviä! Vähän kyllä ihmiset miettivät mitä touhutaan, mutta erinomainen keskittymistreeni!

Malttia veden äärellä ja vähän linjaa ollaan välillä tehty, kuten myös tokoiltu kotona, aina kun siltä tuntuu. Pitäisi saada nuo VOI luokan liikkeet kohta kuntoon, joka on vähän raksuttanut takaraivossa koko kesän. Mutta ilman aikatauluja ja "pakkoa" ollaan menty, jos ei siltä tunnu niin ei olla treenattu, jos taas on ollut energiaa (mitä Sagalla on riittänyt mökillä kun on ollut niin viileä sää) niin ollaan treenattu senkin edestä. Muutamassa näyttelyssä ollaan toki keretty, aika tasasin tuloksin. Melkein kaikissa Saga on ollut neljän parhaan nartun joukossa, mutta ei sen kummempaa menestystä.

*Aina ei jaksa tehdä mitään järkevää...*

 *...välillä taas jaksaa treenata ihan kunnollakin!*

Ostin myös Sagalle uuden pelastusliivin kaveriltamme, ja neiti oli ensimmäistä kertaa moottoriveneen kyydissä muutama päivä sitten. Aluksi oli aika jännittynyt, mutta pian neiti rentoutui ja istui syliini pää veneen kaiteella, korvat lepattaen vauhdin viimasta ja nauttien olosta. Kovin pätevä oli neiti siis!

Muutama viikko sitten oli nuuskuttelemassa tutun flattipentuja. Ihania viisi viikkoisia pikku otuksia! Varsinkin pienin uroksista joka koko ajan oli tulossa syliini, olisin heti voinut ottaa kotiin. Niin ihania pikku nappisilmiä! Kirjoittaessani tätä postausta pennut ovat jo alkaneet muuttaa omiin koteihinsa. Mutta ihan turhaan pentukuume ei noussut, sillä kesäkuun lopussa Sagan sisko Akka (Harvahampaan Like a Hurricane) sai kahdeksan pentua joista yksi on varattu meille. Kuusi urosta ja kaksi narttua, josta me mitä luultavimmin otamme toisen nartun.

Harrastus- ja näyttelykäyttöön tämä olisi tarkoitus ottaa, joten jos joku uroksista on erittäin lupaava, voi olla että otamme uroksen. Mutta luultavasti tosiaan Sagan siskontyttö on muuttamassa meille elokuun lopussa. Uudesta pennusta tulen vielä kirjoittamaan enemmän kunhan saamme mennä katsoman niitä.

*Akka ja vuorokauden vanhat pennut*

Onko teillä ollut lomaa vai onko tulossa? Mitä muut ovat puuhailleet lomalla? Nauttineet olosta tai käyttänyt aikaa hyväksi ja treenannut?

Viisi vinkkiä tokokoiran lihashuoltoon

Aivan kuten ihmisurheilijoillakin on myös aktiivisesti harrastavan ja kilpailevan koiran lihashuolto erittäin tärkeä. Lajista ja koirasta riippuen lihashuoltoon kannattaa kiinnittää eri tavalla huomiota. Esimerkiksi aktiivisesti kilpaileva ja treenaava vinttikoiran lihakset ja keuhkot tarvitsevat erilaista huoltoa kuin esimerkiksi noutava metsästyskoira. Lihashuolto on todella koirakohtaista, jotkut tarvitsevat enemmän huoltoa kuin toiset rodusta ja lajista riippuen. Haluan korostaa, että tämän postauksen lihasuolto vinkit ja neuvot ovat minun näkemyksiäni ja kokemuksia omalla koirallani.

Myönnän, etten itse aluksi ajatellut tokokoiran tarvitsevan mitään erityistä huomiota lihashuollon suhteen. Eihän tokossa juosta ja spurttailla samalla tavalla kuin esimerkiksi agilitykentillä. Mutta mitä enemmän treenaamme ja mitä korkeammalle tasolle pääsemme tokossa, sitä enemmän olen huomannut että koiran lihakset joutuvat myös tokossa koville. Käytännön esimerkkinä; Tokossa yksi perusliike on seuraaminen. Seuraamisessa koira kulkee ohjaajan vasemmalla puolella pitäen katsekontaktia ohjaajan kanssa, pää yläviistossa oikealle. Tämä staattinen liike rasittaa paljon koiran niskalihaksia, etenkin kun liikettä ei treenata toiselta puolelta. Eli saman sivun lihakset rasittuvat kerta toisensa jälkeen. Uusien sääntöjen myötä tokossa on myös paljon liikkeitä missä koira irtoaa ohjaajasta nopeilla spurteilla (esimerkiksi merkin kierto, ohjattu nouto ja luoksetulo). Samalla tavalla koiralta vaaditaan myös äkkipysähdyksiä (esimerkiksi ruutu ja EVL:n kierto nouto hyppy). Nämä liikkeetä rasittavat etenkin koiran takareisilihaksia mutta myös selkälihakset ja lavat ovat kovilla. 

                                            *Treenikaverimme Miitti-tolleri tiukassa merkin kierrossa*

*Seuraaminen on koiran niskalihaksille todella staattinen liike*

Koirille löytyy nykyään fyssareita, osteopaatteja ja ravintosuunnittelijoita ja vaikka mitä. Aina ei ehkä tiedä edes mistä aloittaa ja mitä tarvitsee. Sagan kohdalla olemme ottaneet mukaan eri asioita tarpeen tullen, hierojasta lähtien. Meillä huolletaan lihaksia alkulämmityksen ja palautuksen, monipuolisen liikunnan, lämpömanttelin ja hierojan avulla. Alla viisi vinkkiä miten nämä eri asiat edesauttavat lihasjumeja.

Hieronta:

Sagalla on viime aikoina ollut takareisilihakset todella kireinä ja tokokoirille tyypillisesti ne niskalihakset jumissa. Neidin lihasjumeja hoidetaan muun muassa hierojan avulla, joka tulee noin joka kolmas kuukausi avaamaan jumeja ja tarvittaessa näyttämään eri venytysliikkeitä.

Venytys:

Venyttäminen onkin asia joka on helppo tehdä esim. lenkin jälkeen lihasten ollessa lämpimät ja joka edesauttaa jumeja. Niskalihaksia voi venyttää houkuttelemalla koiraa kääntämään päätä (esim namin avulla) oikealle ja vasemalle kehoa pitkin, hitaasti  molempiin suuntiin. Reisilihaksia taas auttaa jalkojen varovainen venyttely eteen ja taakse. Tämän voi tehdä koiran seistessä tai maatessa. Sagalla tämä toimii melkein parhaiten seistessä.

Alkulämmitys ja palautus:

Aivan kuten ihmisurheilijallakin alkulämmitys ja palautus on tärkeitä lihashuollon kannalta. Yritän aina tulla treeneihin niin ajoissa, että ehdin lämmitellä Sagaa ulkoiluttamalla autoreissun jälkeen. Treenien jälkeen teemme aina lyhyen palauttavan hihnalenkin. Hihnalenkki tekee myös sen, ettei koira turhaan riehu ympärillä samalla tapaa kuin vapaana ollessaan, vaan ravaa hallitusti jolloin lihakset palautuvat parhaiten.

Liikunta:

Koiran luontainen askellaji on ravaaminen. Ravatessa koiran lihakset ikään kuin hoitavat itse itseään. Pidämme ainakin yhden tai kahden lepopäivän viikossa, jonka aikana teemme jonkun ravilenkin. Saga on sen verran iso koira että normi hihnalenkillä hän ei pääse raviin vaan kävelee tai peitsaa. Sen vuoksi ravilenkki  voi olla noin 20 minuutin pyörälenkki siihen tahtiin että Saga ravaa reippaasti, mutta ei siirrä laukalle, tai koiran mukaan ottaminen juoksulenkille. Myös vaihteleva maasto auttaa lihaskuntoon. Saga ulkoilee päivittäin vapanaa sekä metsässä, kallioilla, että tasaisella pururadalla, mikä auttaa lihaksia pysymään hyvässä kunnossa.

                                          *En mä  vaan VOI liikkua nää kauheet vaatteet päällä!!*

Manttelit, takit ja muut vaatetukset:

Muutama viikko sitten hankin Sagalle Hurtan Summit lämpömanttelin. Mantteli suojaa koiran tärkeimmät lihasryhmät, rintakehän ja vatsan alueen. Takki suojaa ja lämmittää myös tokokoiralle tärkeitä niskalihaksia ja laskeutuu tasaisesti hännän ja takajalkojen päälle lämmittäen myös reisilihaksia. Pidän manttelissa erityisesti siitä, että se on tiivis lapojen ja takajalkojen kohdilla, ja laskeutuu hyvin reisilhasten päälle. Myös säätömahdollisuudet ovat hyvät. Saga pitää manttelia kylmällä säällä hallissa ja autossa odotellessa treenejä, ja niiden jälkeen. 

Näiden avulla koitetaan pitää Sagan lihakset kunnossa. Toivon varsinkin uuden tulokkaan, Hurtta manttelin, auttavan noihin kireisiin takareisiin. Näin liukkailla keleillä ei olla juurikaan pystytty tekemään mitään sen suurempia ravilenkkejä, joten myös sen vuoksi olen iloinen että bongasin tuon lämpömanttelin Berran osastolta Turun näyttelyissä. Eikä asiaa haittaa ollenkaan että se oli puolet halvempi seillä, kuin esimerkiksi Mustissa ja Mirrissä!

                                             Miten sinä hoidat koirasi lihasjumeja?