Hieman on ollut hiljaiseloa täällä blogin puolella nyt, toisaalta tuntuu että en ole ainoa bloggaaja jolla on ollut muuta kuin blogi mielessä. Töissä on ollut kauhea rumba, välillä olen ollut iloinen jos päivästä selviää hengissä. Ellei olisi koiraa ja miestä olisin varmaan nukkunutkin töissä, sen verran tekemistä olisi ollut. Onneksi tilanne vaikuttaa olevan rauhoittumaan päin, niin pystyy jatkaa elämää töiden jälkeenkin. Sagan treenit ovat myös olleet aika minimissä, ohjatuissa ollaan tietysti käyty ja kaveriporukan kanssa vuokrattiin kerta viikossa Agimestalta hallivuoro. Ulkona on ollut räntää ja jäätä ja kaikenpuolin masentava sää. Tänään tosin aurinko paistoi ja oli todella keväinen ilma! Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan teki mieli napata treenikassi ja suunnata ulos treenaamaan.
*Vaasassa oli vielä talvi, kun käytiin siellä moikkaamassa viikonloppuna. Kaikki kuvat ovat sieltä.*
Ohjatuissa ollaan keskitytty paljon Sagan keskittymiseen ja liikkeiden alkuihin. Saga on tokossa aika löysä, eikä flatin tapaan ihan jaksa keskittyä. Sattuneesta syystä olen alkanut kutsua sitä liikkureiden painajaiseksi. Neiti myös osaa liikkeet ja tietää tasan tarkkaan mistä ja milloin saa palkkaa, eikä siis viitsi tehdä mitään ekstraa. Tästä syystä olemme keskittyneet alkuihin ja siirtoihin, jotta saisimme energian kohdistumaan liikkeisiin eikä turhiin sähläyksiin. Näin ollen saisin lisää intensiteettiä koko koiran tekemiseen.
Olemme menneet kokeenomaisesti kentälle ja aloittaneet liikkeen, mutta Sagan ottaessa kontaktia palkkaan ja vapautan liikkeiden tekemisen sijaan. Tämän jälkeen olemme hallitusti siirtyneet seuraavaan aloituspaikkaan. Liikkeiden välissä olen rupatellut koiralle ja palkannut, pitääkseni keskittymisen minuun. Välillä olen myös tehnyt osan liikkeestä, mutta puolessa välissä palannut koiran luokse ja palkannut. Näillä "yllätyspalkoilla" pyrin siihen, ettei koira koskaan tiedä varmasti missä kohtaa saa palkan. Näin kiinnostus ja keskittyminen pysyy koo ajan minussa ohjaajana, eikä missään muussa. Muutama viikko olemme tehneet tätä, ja pari päivää sitten tehtiin taas kokeenomainen treeni. Koutsin sanojen mukaan Saga oli kuin toiselta planeetalta. Neiti keskittyi minuun, seurasi liikkeiden välissä mallikkaasti. Energia ja intensiteetti keskittyi liikeiden tekoon eikä turhaan sähläämiseen. Oli niin upea tunne tehdä töitä keskittyneen ja osaavaan koiran kanssa!
Eilisessä omatoimitreeneissä pitikin tosin saada palautusta maan pinnalle, kun neiti osoitti tasan kuinka paljon osaa riehua ennen liikkeitä, ja niiden välissä. Jopa niiden aikanakin. Parin liikkeen jälkeen taisi kuitenkin se kuuluisa hehkulamppu syttyä tuon duracellflatin korvien välissä, ja sama keskittyminen ja intensiteetti mikä oli ohjatuissa, löysi paikkansa Sagassa. Liikkeissä huomasin, ettei olla tehty kokonaisi liikkeitä pitkään aikaan. Kapulan nouto oli suoraan sanoen surkea, puri kapulaa ja palautti vinosti taakseni, kaukoissa ennakoi ja niin edelleen. Nämä tosin on suhteellisen helposti korjattavissa koska Saga oikeasti osaa liikkeet. Toukokuuhun on vielä hyvin aikaa viilata liikkeitä ennen SM kisoja.
Tokosta näyttelyihin; Sagan Viron valionarvo vahvistui viikko sitten, ja ruusuke ja kuuniakirja saapui postitse. Nyt täytyisi vielä anoa Suomen valionarvoa niin neiti on virallisesti Viron ja Suomen muotovalio.
Eilen, maanantaina, oli vuorossa ensimmäinen treenipäivä meidän “tavoitteellisen porukan” kanssa. Valitettavasti kouluttajalle oli tapahtunut tuplabuukkaus, eikä hän pääsekään vetämään kurssin kahta ensimmäistä kertaa. Mutta menimme kuitenkin treenaamaan porukan kanssa.
Kuvia ei treeneistä juurikaan tullut, sillä valaistus oli ihan älyttömän outo, enkä millään saanut hyviä kuvia. Pari huonoa kuvaa liitän mukaan, muut ovat peltolenkiltä.
Tutkittuani varmaan kaikki pk-seudun hallit läpi, ja käytyäni sähköpostisotaa kaikkien hallien kanssa, löytyi yksi halli joka oli vapaa sinä päivänä ja aikana joka meille sopi. Tämä oli Agility Akatemia. Tietenkin oli pimeää ja satoi kun piti ajaa sinne ensimmäistä kertaa, ja navigaattori näytti että ollaan perillä kun oltiin keskellä peltoa… Mutta ajo-ohjeiden ja muutaman väärinajamisen kerran jälkeen löydettiin kaikki kuitenkin perille. Halli ei ollut ihan mitä kuvittelin, heti alkuun se ei ollut edes kunnon halli, vaan vanha kasvihuone. Halli ei siis ollut lämmin mitä olin luullut. Mutta pystyihän sitä kuitenkin treenata kivituhkapohjaisessa hallissa, ensi kerralla vain enemmän vaatetta mukaan!
Pienen alkuihmettelyn jälkeen aloitettiin kuitenkin omatoimisesti treenailemaan. Teki oikein hyvää koirille olla ihan uudessa paikassa, Sagallakin meni heti kirsu maahan vaikka tietää että tokotreeneissä ei maata haistella. Hyvää häiriötreeniä siis ellei muuta!
Saga on kesän jälkeen ollut ihan erinomaisessa vireessä aina tokotreeneissä, jopa niin että se alkaa mennä hieman yli. Tosin olen nyt alkanut huomamaan, että treenien alussa on vire ehkä vähän liiankin korkea koska keskittyminen kärsii, mutta kun on tehnyt vähän aikaa asioita niin vire hiipuu pikkuhiljaa. Syyt siitä otan täysin omille niskoilleni. Koska minä olen sellainen henkilö joka tarvitsee sitä orjapiiskuria ja selvän tavoitteen jotta treeneistä tulisi jotain, ei minullakaan ole ollut niin korkeaa motivaatiota treenata kun ollaan oltu ilman kouluttajaa. Täytyisi myös mennä enemmän kentille vain leikkimään ja pitämään muuten hauskaa neidin kanssa.
Mutta jossittelut sikseen. Aloitin Sagan kanssa sivulletuloilla ja paikalla ololla. Ensin pää pyöri kuin väkkärä eivätkä tassut meinanneet millään pysyä paikallaan kun treenattiin istumista, mutta muutaman kerran jälkeen alkoi neitikin hieman keskittyä. Paikallaolon tein suht nopeasti Norman viereen, mutta neiti pysyi hyvin oikeassa asennossa eikä ajatellut edes lonkalleen menoa!
Kun hundikset alkoivat keskittyä otettiin pätkiä seuraamista jokaisen tason mukaan. Seuraamista emme ole tehneet pitkään pitkään aikaan, mutta tuntui oikein hyvältä tehdä sitä nyt, valvovan silmän alla.Toki kontakti oli vielä vähän hakusessa, mutta nyt alkaa se paikka olla suurempi ongelma(ihanaa kun ongelmat vaihtuvat…). Eli neiti edistää alussa, lopussa jätättää mutta on kovin väljä. Täytyisi varmaan harjoitella seuraamista enemmän ympyröinä jos tulisi tiiviimmäksi. Mutta kaiken kaikkiaan seuraaminen on parantunut kesästä paljon! Saga ei enää jätätä hurjia matkoja, vaan pysyy kuitenkin lähietäisyydellä. Eikä jätättäminen ole enää yhtä iso ongelma. Käännökset sujuu nykyään ilman että kompastun Sagaan, onnittelut myös ohjaajalle joka on oppinut vasemman ja oikean eron! Vasemmalle kääntyminen on hieman haastavampaa kuin oikealle, mutta sain hyvän vinkin miten harjoitella sitä. Auttamalla keholla enemmän ja ikään kuin heittämällä ulkojalkaa sisäjalan yli kääntyessä, myös koira pysyy paremmin mukana. Valitettavasti en älynnyt ottaa tätä videolla, mutta kokeilin muutaman kerran Sagalla ja se toimi erittäin hyvin!
Neidin ensi tutustuminen agilityesteisiin..
Tällaista tällä kertaa! Ensi viikolla taisi suunnitelmissa olla merkin kiertoa ja jotain muuta vauhtia kaipaavia liikkeitä. Löysin myös fb: stä “näyttelytreenit Vantaalla” ryhmän mihin ehkä ajon piipahtaa nyt keskiviikkona. Parin viikon päästä kun on näyttelyt niin tekisi Sagalle ihan hyvää miettiä miten ne tassut taas seisoessa asetetaan.
Ai että kun tokotreenit maistuu nyt kun on ollut reilu viikko taukoa! Töissä on ollut aika paljon kiireitä ja ulkona hirveän kuuma, joten en ole mitään pidempiä pätkiä ehtinyt neidin kanssa treenata. Loppuviikosta N otti myös pikku-neidin mukaan Vaasaan neljäksi päiväksi, ja että sitä tyhjyyttä! Ei ketään odottamassa että tulee töistä kotiin, kukaan ei tule häntä heiluen vastaan kun on ollut poissa, jopa sitä ininää aamuisin kun neidillä on ollut nälkä on ollut ikävä!
Nyt sitten sekä sulho että neiti palasi takaisin kotinurkille, ja pakko päästä tokoilemaan heti! Otettiin pienimuotoiset iltatreenit ruoka-ajan aikaan jotta motivaatio olisi korkealla. Ja kyllä neitikin vaikutti tästä virkistyvän! Hyvässä hengessä vedettiin kaikki tehtävät läpi, eikä motivaatio herpaantunut sekunniksikaan kuumuudesta ja vieressä olevista jalkapallopelaajista huolimatta!
Otettiin enimmäkseen AVO:n uusia liikkeitä, niitä kun ei olla nyt vähän aikaan tehty niin pitäisi saada hieman varmemmiksi. Jotta vire olisi mahdollisimman korkealla aloitettiin kaukoilla. Tämän neiti periaatteessa osaa, mutta tuo maasta-istu tuuppaa olemaan vaikea heti kun vire vähänkin laskee. Silloin ei ole kivaa istuutua jos ei ihan satavarmasti tiedä että mattella on nami kädessä (lue: kotona keittiössä toimii vaikka sadan metrin etäisyydellä aina…) ! Mutta nyt toimi oikein hyvin. Muutama hidas nousu oli, mutta saatiin nopsaan korjattua ja heti joku “ylläri palkka” jotta motivaatio säilyisi.
“Luota minuun, nami on kyllä kädessä…”
Kaukoista siirryttiin perusasennon viilukseen. Pikku-neidillä on välillä tapana mennä liian taakse ja ikään kuin kääntää peppu jalkojeni taakse. Tätä yritettiin hieman viilata pois, ja tehtiin samalla 90 asteen käännöksiä. Sivuaskeleita ollaan myös yritetty tehdä, mutta neiti ei ihan ole ymmärtänyt miten siirtymisessä tulisi käyttäytyä takajalkojen ja pepun kanssa, joten ajattelin jättää viilauksen kunnes kurssimme alkaa ja saadaan taas treenata valvovan silmän alla. Muuten Saga pysyi yllättävän tiiviisti sivulla ja vain pari kertaa piti korjata asento eteenpäin ja viereen.
“No nyt en ole ainakaan väljä! Pitihän sen pepun koskea!”
Sivuaskeleet…
AVO:n uusiin sääntöihin kuuluu myös merkin kierto. Ihan sääntöjen mukaista tötsää meiltä ei löydy, mutta pieni tötterö sai kelvata näin alkuun. Sitä ei olla melkein ollenkaan harjoiteltu, joten muutama kerta piti virkistää muistia ennen kuin rupesi rullaamaan!
“Tämä on merkki… se tulee kiertää!”
Tämän jälkeen neiti pienelle tauolle, jonka aikana rakensin ruutua. Se on muuten liike jonka neiti on oppinut todella nopeasti! Kokonaisena liikkeenä se ei vielä toimi, vielä varaudutaan nameihin takalinjalla, mutta tänään onnistui melkein liikkeenä kun käytettiin palloa apuna!
Treenit olikin hyvä lopettaa onnistuneeseen ruutumenoon! Tai melkein… Ruoan eteen piti tietysti tehdä vielä jotain, joten kokeilimme seuraamista muutaman askeleen, mitä ei olla tehty pitkään aikaan, ja viimeiseksi neiti sai juosta ruutuun syömään.
Kaikin puolin mukava treeni, hyvin jaksoi neiti keskittyä ja molemmilla oli hauskaa! On se vaan niin mukavaa treenata taas kunnolla tauon jälkeen. Nyt vaan toivon että tokoryhmämme alkaa kohta niin päästään taas valvovan silmän alle treenailemaan, ja tapaamaan kaikkia treenikavereita!
Alkuviikosta oli seuraava tokokoe vuorossa, eikä mikä tahansa koe vaan SNJ:n tokomestaruus! Suomen sileäkarvaiset noutajat ry oli myös saanut kaksi joukkuetta kokoon näihin tokomestaruuksiin, josta me olimme Sagan kanssa mukana ykkösjoukkueessa. Se mikä ilmoittautuessa oli tuntunut hyvältä idealta, alkoi viikonloppuna tuntua tyhmänrohkealta idealta… Olimme edellisviikolla treenanneet joukkueiden kanssa yhden illan, eikä nämä treenit menneet meidän osalta ihan putkeen. Onneksi meillä oli ollut Lohjan koe ennen tätä niin tiesin hieman mitä odottaa kokeelta. Tokomestaruudet pidettiin SNJ:n kesäleirin yhteydessä, Pieksämäen Partharjussa, ja koko päiväksi oli luvattu rankkasadetta. Maanantai-iltana pakkasin siis vaihtovaatteita, sadetakin, kumisaappaat, sateenvarjon ja muita sadetarvikkeita mukaan. Pakkauksen perusteella luulisi melkein että muutettaisiin sinne…
Tiistai-aamuna Marianne saapui meille Leon, Sagan isän, kanssa, joka jäisi meille hoitoon N kanssa. Mukaan autoon pakattiin Saga ja Mariannen koirat Lahja, joka kilpailisi Mariannen kanssa EVL: ssä, ja Lumo joka tuli mukaan maskottina. Sitten suunnattiin kohti Partaharjua, edessä oli noin kolmen ja puolen tunnin ajomatka. Hienosti koiruudet jaksoivat autossa, Saga joka oli mökkeilyt koko viikonlopun, nukkui melkein koko matkan, Lumon ja Lahjan ihastellessa maisemia.
Noin yhden aikaan päästin perille sateen saattelemana, ja saatiin auto ihan kehien viereen pysäköityä. Todettiin, että aikamoinen “häiriö koe” oli tulossa. Hiekkakentän ympäröimässä metsässä pidettiin nimittäin samaan aikaan MEJÄ koe, joten siellä ammuttiin ja pillitettiin. Kehien ympärillä ajoi autoja, koiria treenattiin ja valmistettiin kokeisiin, ja koko paikassa vallitsi aikamoinen markkinafiilis. Eli kovin rauhallista ei ollut! Nähtäväksi jäisi miten Saga pärjäisi, kun oli vasta yksi koe takana. Mentiin sitten ilmoittamaan Saga ja Lahja kokeisiin ja sen jälkeen käytettiin koiria metsässä. Takaisin tultaessa katsottiin vähän kokeita, sinä hetkenä oli AVO ja VOI luokka meneillään, ja otettiin sitten pienet treenit koirien kanssa. Sagan kanssa tein ensin vähän keskittymisharjoituksia, kun kaikki muu kiinnosti niin valtavan paljon. Vähän seuraamista ja sitten se jäävä maahanmeno. Otin hieman helpomman version, ja pienellä käsiavulla neiti menikin nätisti maahan. Toivo tähän kokeeseen palautui ja ajattelin että tästä vielä tulee jotain! Laitoin neidin autoon takaisin, ja menin katsomaan kokeita. AVO luokka olikin juuri loppumassa ja sain tietää että ALO luokka aloitettaisiin noin kolmen vartin kuluttua.
Näin aloittelijana oli todella kiinnostavaa katsoa miten eri koirakot käyttäytyivät kehässä, mitä käskyjä heillä oli ja miten koiraa palkittiin. Tuli siihen tulokseen että melkein jokaisella oli etäpalkka jonka koira sai kokeen jälkeen. Oli tämä sitten ruoka tai lelu. Ehdin myös nähdä EVL:n paikkikset missä Marianne ja Lahja olivat. Aika tiukka linja oli tuomarilla mutta Lahja selvisi sekä istumisesta että paikkamakuusta erinomaisesti.
Tämän jälkeen otin Sagan autosta, otettiin taas vähän seuraamista ja sitten leikittiin vireen vuoksi. Onneksi sade oli tässä vaiheessa lakannut vähäksi aikaa! Tämä jälkeen suunnattiin kehän puolelle odottelemaan. Annoin pallon ja Sagan ruoan Mariannelle etäpalkaksi, jonka siis neiti saisi paikkamakuun ja itse kokeen jälkeen. ALOn ja AVOntuomarina toimi Piritta Pärssinen.
Sitten astuttiin ensimmäisinä kehään ja vuorossa oli luoksepäästävyys. Hieman tämä jännitti, kun ei pariin päivään oltu sitä treenattu, mutta hienosti neiti selvisi. Tuomarikin kommentoi että koko koira tärisi ja häntä heilui, muttei liikuttanut tassuakaan.Erittäin hyvä siis ja 10 siitä kilahti.
Paikkamakuussa neiti meni vauhdilla alas, mutta kun käännyin näin että koko koira olikin ihan vinossa. Nooh, kaikista häiriöistä huolimatta neiti makasi suhteellisen hyvin paikallaan, vaikkakin meni lonkalleen ihan lopussa. Vinon asennon vuoksi saatiin tästä 9. Alo luokassa paikkamakuu oli kahdessa ryhmässä, joten suunnattiin kehästä ulos ja sain selän takaa Sagan pallon Mariannelta(jotta siis neiti luulisi että se koko ajan oli ollut minulla). Vähän leikkiä sen kanssa palkkioksi, ja sitten neiti penkkiin kiinni odottelemaan omaa vuoroa.
Juuri ennen meidän vuoroa, otin Sagan ja tein muutaman liikkeen namipalkalla, sitten olikin meidän vuoro suunnata kehään. Saga olikin ihmeen korkeassa vireessä, tietysti kun oli viileä sää, mutta huomasin että en itse ollut ihan tottunut tähän. Hihnassa seuraaminen meni ihan ok omasta mielestä, alussa neiti oli jätättämässä, ja nuuskikin vähän maata(mitä ei ole KOSKAAN enne tehnyt!), mutta jostain se keskittyminen sitten tuli ja seurasi lopunmatkaa todella hyvin! Hihnatta seuraaminen menikin vähän paremmin, ja neiti pysyi oikeassa paikassa koko ajan. Suureksi yllätyksekseni saatiin 9 ja 9,5 seuraamisista! Tähän asti ollaan vain saatu 7, joten siinä sitten näki kuinka paljon se oikea vire tekee!
Jäävät jäivät kyllä, nooh en sano minne. Neitihän ei halunnut mennä maahan, mutta onneksi olin valmistautunut siihen, joten annoin nopeasti tuplakäskyn jolla sitten menikin maahan. Onneksi saatiin 6 tästä. Luoksetulo oli ihanan napakka ja kaikki näytti menevän hyvin, kunnes se loppu. Saga joka tähän asti on aina tullut täydellisesti sivulle, teki oman pienen hyppynsä kun piti kääntyä sivulle, ja istuutui poikittain minua päin! En ollut uskoa silmiäni! En kyllä tiedä mistä tämä ihme idea tuli neidille, mutta onneksi saatiin 9 kuitenkin. Liikkeestä seisominen huomasin että neidillä oli vähän liiankin hauskaa. Aloitettiin seuraaminen kun neiti yhtäkkiä juoksi noin metrin edelleni. Hieman shokissa kuulin että käsky piti antaa ja huusin sitten aika tiukkaa sen stopp käskyn. Onneksi neiti pysähtyi, mutta kun kävelin ohi neiti rupesi seuraamaan taas, joten siitäkin sitten tuplakäsky ja 5. Hypyssä oli ihan minun mokani, kun en ollut tottunut neidin viretilaan. Yllytin neitiä vähän liikaa joka oli hyppäämässä ennen aikojaan. Onneksi sain pysäytettyä ajoissa ja tehtiin sitten hieno hyppy, vaikkakin neiti jäi nuuskimaan estettä mistä tuli muutama miinuspiste(tätäkään ei ole ennen tehnyt). Lopussa tuomarikin totesi, että muuten hyvä koe, mutta keskittyminen oli vähän muualla kuin kokeessa. Sitten kehästä ulos, sain Sagan ruoan Mariannelta taas selän takaa, neiti sivulle ja sitten ruoka palkaksi.
Kun neiti oli syönyt laitoin autoon ja menin katsomaan muiden suorituksia. Vaikka tulikin joku työtapaturma jäävien kanssa, toivoin että suoritus riittäisi antamaan ne puuttuvat kaksi pistettä ALO1: seen mitkä jäi puuttumaan Lohjan kokeesta. Nähdessäni väliaikatulosten tulleen, menin katsomaan ja ALO1 169 pistettä siitä tuli!! Luokanvaihto siis edessä, ja nyt päästäisiin treenaamaan AVOn uusia liikkeitä! Ihanaa!
Yksilösuorituksien tokomestarit
Koska oltiin myös joukkuekisassa mukana, piti odottaa koko kisan loppuun kunnes saatiin joukkueiden tulokset. EVLssä oli ihan älyttömän monta koiraa, joten ihan heti ei niitä tuloksia saatu. Käytiin neidin kanssa pienellä metsälenkillä, rupateltiin tuttujen kanssa, ja katsottiin Lahjan ja Mariannen suoritusta. Ohjattu nouto ja ruutu näytti olevan monelle koiralle erittäin vaikea. ALO luokassa oli palkintojen jako, ja saatiin kisakirjat takaisin. Tasokkaita koiria oli ollut mukana, kun kaikki paitsi kaksi koiraa luokasta sai ykköstuloksen!
Sileäkarvaiset Noutajat RY joukkue 1 ja 2
Illalla olikin sitten vihdoinkin joukkueiden palkintojenjako. Flattien ykkösjoukkue sai kun saikin kultaa!!! Toiseksi tuli Labbisjoukkue ja kolmanneksi Savon Nuuskut. Flattien toinen joukkue ei sijoittunut. Pienen sähellyksen jälkeen saatiin meidän villiköt istuumaan ryhdikkäästi palkintojen jakoon, ja jokainen koira sai vastaanottaa kultamitalin ja ruokasäkin. Iloisina istuuduttiin autoon ja suunnattiin takaisin kohti Espoota. Kaikki kolme koiraa nukkuikin sikeästi koko matkan ajan kotiin.
Ne tottelevaiset kultamitalistit… Sileäkarvaiset Noutajat RY 1-joukkue
Oli kyllä piiitkä päivä, mutta hauskaa oli ollut mukavan seuran kanssa! Ja kannattihan matka kun saatiin se odotettu ALO1 Saga-neidin kanssa!
Edellisellä treenikerralla oli yhteistreenit. Yleensä ollaan kahdessa ryhmässä jotka treenaavat peräkkäin, mutta tiistaina tehtiin poikkeus ja pidettiin yhteiset häiriötreenit. Tekee hyvää koirillekin totutella olemaan monta koiraa samaan aikaan hallissa. Kerrankin sain myös N mukaan treeneihin jotta saisin tänne blogin puolelle jotain kuvamateriaalia! Ollaan siis siirretty treenit halliin Keravalla kun jouduttiin luopumaan Tuusulan hallista. Matka Espoosta sinne alkaa kyllä olla vähän kipurajalla, mutta mitä sitä ei tekisi hyvien treenien vuoksi…
Kameriamies (vaiko kirjamies) saatiin kerrankin mukaan!
Yhteistreenit tekivät myös hyvää keskittymiskyvylle. Heti kun oli monta koiraa ympäri hallia keskittyminen herpaantui eikä kukaan flateistä oikein viitsinyt kuunnella käskyjä. Siispä oli hyvä aloittaa paikallaolo harjoituksella. Saga sai mennä Morris-veljen viereen paikkaolo harjoituksessa, ja se osoittautuikin hieman haastavaksi! Niin mielellään olisi halunnut mennä Morriksen luokse leikkimään, mutta pysyi kuitenkin suhteellisen hyvin käskyn alla, vaikka pitikin käskyttää pari kertaa maahan ennen kuin keskittyi muuhun kun Morrikseen.
Kun koirat hieman rauhoittui muutettiin harjoitusta niin että koirat makasivat ympyrällä, selät keskustaa päin. Ohjaajien piti sitten kävellä ympyrän ympäri ilman että koira lähtisi perään yms. Tällaisia harjoituksia Saga on tehnyt usein, mikä myös huomattiin kun muutama koira nousi ja lähti kävelemään, ja meidän neiti odotti kiltisti minua. Samalla sain myös harjoitella lähestymistä kädet namitaskuissa. Pikku-neitimme on nimittäin alkanut istuutumaan aina kun tulee lähelle ja on antamassa namia. Parin kiellon jälkeen neiti makasikin oikein mallikkaasti kunnes pistin namin kuonon eteen.
Harjoituksen viimeinen vaikeusaste oli yrittää käskyttää muitten koiria. Ideana oli siinä että jos ohjaaja on antanut käskyn koiralle, ei tämän tulisi kuunnella muitten käskyjä. Saga katsoi kyllä minua epäröivästi muutaman kerran, että josko pitäisi totella, mutta loppujen lopuksi pysyi erittäin hyvin paikallaan.
Marja (Morriksen omistaja) koittaa saada Sagaa liikkeelle
Seuraavaksi otettiin paikkamakuu yksitellen, ihmisten ympäröimänä. Eli yksi koira kerrallaan käskystä maahan ja muut ohjaajat seisoivat koiran ympärillä. Hetken päästä kaikki rupesivat kävelemään ympyrää koiran ympäri jotta häiriintyisi. Tämän vielä Saga kesti hyvin, vaikka sain pari kertaa korjata lonkalta oikeaan asentoon. Mutta kun kaikki menivät kyykkyyn ja asettuivat oikein lähelle, näki että rupesi ahdistamaan. Katse harhaili vähän epäröivästi ja korvat laskeutuivat taakse. Hienosti kuitenkin neiti pärjäsi vaikka kokeiltiin pari kertaa jopa niin että minä menin piiloon ja muut tallustelivat Sagan ympäri.
Koiratreenit vai rukoustuokio?!
Mukana treeneissä oli myös superhäiriö Aurora! Tämä ihastuttava prinsessa, joka jo nuoresta iästään huolimatta on innokas koirakouluttaja, kuuluu Morris-veljen perheeseen. Koirat (Saga mukaan lukien) olivat aivan ihmeissään kun tällainen mini-ihminen tuli yhtäkkiä heidän eteen istumaan ja pitämään ääntä. Monet yrittivät nuuskia ja flattien tapaa pussailla Auroraa, mutta muutaman nuuskimis yrityksen jälkeen Saga olikin yllättävän rauhallinen vaikka Aurora istui aivan sen edessä.
Tuplahiriö: Marianne kiusaa ja yrittää houkutella Sagan nameilla pois, ja Aurora istuu edessä.
Lopuksi otettiin helpohko harjoitus koirille, eli luoksetulo rivin edessä. Koirat istumaan, ohjaajat maton toiselle puolelle ja yksi kutsuu koiransa sivulle ohjaajien ja koirien välistä.
Tämä harjoitus meni muuten oikein mallikkaasti, mutta huomasi että olemme keskittyneet paikallaanmakuuseen neidin kanssa, kun tassut eivät taas halunneet pysyä paikoillaan. Nami tassujen eteen sai ne onneksi pysymään paikoillaan, ja harjoituksen lopussa ne pysyivät jo ilman namia.
Sivulletulo sujui, saanko käyttää sanaa, täydellisesti. Kerrankin ihana huomata että treenaaminen antaa tulosta! Sitä asentoa ja paikkaa perusasennossa ollaan väännetty ja haettu lukuisien tekniikkaharjoituksen kanssa, jotta neiti pystyisi siihen ilman namia ja ohjaavaa kättä. Ja nyt se onnistuu!
Alla kuvakooste Sagan liikkeistä sivulletulossa, jonka N onnistui nappaamaan.
Oli kyllä taitavat mustat treeneissä, jos vertaa edellisiin kursseihin! Kaikki ovat edistyneet huimasti, ja vaikka seuraaminen ei vieläkään onnistu, täytyy sanoa että olemme Sagan kanssa kehittyneet yhdessä paljon! Kun ottaa huomioon että pikku-neiti on ensimmäinen harrastus ja TOKO koirani, on kestänyt ennen kuin löytää sen oikean treenitavan ja osaa lukea koiraa. Mutta nyt alkaa palaset lonksahtaa kohdilleen, ja kunhan vielä saisimme seuraamisen haltuun niin olisimme viittä vaille valmiita kisoihin!
Tuplahiriö: Marianne kiusaa ja yrittää houkutella Sagan nameilla pois, ja Aurora istuu edessä.
