Yrittämisen ja erehtymisen kautta iloon

Päätimme sitten laittaa pisteen minun ja Sagan parin vuoden kestäneelle kisatauolle edellisellä viikonlopulla. Monen miettimistauon jälkeen uskaltaako vai eikö, nolaammeko itsemme vai eikö, tuli sitten ilmoitettua itsemme rotuyhdistyksen TOKO mestaruuksiin, jossa tottelevaisin koira kruunattaisiin tämän vuoden mestariksi. Koska nukkuminen on yliarvostettua, lähdimme lauantaina aamukuudelta ajamaan parin tunnin matkaa kohti Asikkalaa. 

Postauksen kaikki kuvat ovat c) Marianne Forsell.

                        

Asikkalan maneesi alkaa jo tuntua tutulta paikalta pitää kyseiset kilpailut, olemmehan järjestäneet mestaruuskisat siellä jo muutaman vuoden. Tänä vuonna tuomarina toimi tuttuun tapaan Ralf Björklund, erittäin sympaattinen tuomari, ja koiria oli ilmoitettu noin 14 kappaletta. Ei siis mikään hurjan iso koe tiedossa, mutta jylläävän koronan takia tämä oli hiukan odotettavissa.

Pienen koiramäärän takia, alemmat luokat saatiin nopeasti hoidettua, ja kohta olikin voittajaluokan vuoro. Nimestään huolimatta luokan kuudesta koirakosta vain tottelevaisin voittaisi. Onnenpekka ei ollut meidän puolellamme tänään ja olimme Sagan kanssa ensimmäinen koirakko, joka suoritti radan. Aikoinaan eräs viulunopettajani sanoi, että esityksessä tärkein on yhteinen alku ja loppu, mitä siinä välissä tapahtuu ei ole niin suurta merkitystä. Noh, aloitimme ja lopetimme Sagan kanssa kyllä yhdessä, mutta siinä välissä ehtikin tapahtua kaikenlaista. Ohjaajaa alkoi juuri ennen kehään menoa jännittää niin, että mietin kantaako jalat (ihan oikeasti mietin, keskeytyykö koe, jos esimerkiksi pyörryn kesken seuruun...). Alla seuraa tarkempi analyysi mitä siinä alun ja lopun välillä tapahtui:

Paikkis -9:

Valmistautuminen kokeeseen on mennyt hyvin, kun autossa matkalla kokeeseen muistaa, että tällainen liikekin on olemassa, emme ole muuten treenanneet sitä kokeenomaisesti ollenkaan. Mutta, osaamattomat treenaa vai miten se meni. Koira meni maahan, niin taisi se kuonokin mennä vähän turhan paljon, mutta pysyi ja nousi vasta käskystä. Miinuspiste nuuskimisesta, muuten hyvä.

Metallinouto 8 ,5:

Alkoi hyvin, ohjaaja ei heittänyt ketään kapulalla päähän ja Sagakin ylitti esteen. Esteen jälkeen alkoikin tapahtua. Koska valkoiset merkit hiekassa. Nämä olivat valtavan kiinnostavia ja Saganhan piti nuuskia ja tutkia näitä kummallisuuksia. Tuplakäsky palautti neidin tassut maan pinnalle, että olimmekin tekemässä töistä, ja kapula tuotiin turvallisetsi perille.

Kaukot - 6:

Tämä paljon pelätty liike. Koiran pitää toimia myös etäisyydellä. Sagalla tuuppaa tulemaan ikävä tässä ja etenee usein luokseni, mutta tänään hän pysyi paikallaan. Tosin i-s vaihto kaipasi tuplakäskyä ja s-i vaihdossa annoin väärän käsimerkin, jonka seurauksena Saga meni väärään asentoon. Ei ole helppoa pitää kaikki asiat oikein mielessä. Ohjaaja seuraavaksi koulutukseen.

Jäävät -8

Kunhan ohjaaja oppii luottamaan koiraansa, niin homma alkaa toimia. Turhat olan yli tarkistukset, että koira varmasti tekee työtä käskettyä, miinusti turhia pisteitä. Vähän tassuttelua Sagan suunnalta, mutta muuten hän osasi hommansa.

Ruutu- 0

Meni ruutun, pysähtyi jopa mitä olin epäillyt, ettei tee. Maahanenossa tuli blackout (koiralla, kerrankin ohjaaja oli kartalla) ja Saga asteli luokseni. Uusi yritys ruutun, ei mennyt hyvin. Kolmannella käskyllä meni maahan ja loppu otettiin treenimielessä. Pääsimme yhdessä maaliviivan yli ja ensimmäinen osio loppui siihen.

Linkki videoon

Tässä välissä koiralle palkka, vettä ja autoon. Ohjaajan syke alkoi palata normaaliin lukuihin oltuaan omissa sfääreissä. Jos luulin, että pahin oli ohi tässä vaiheessa, petyin. Hakiessani koiran autossa toista puoliskoa varten, alkoi jalkoja taas tutista ja syke nousta. Mietin, mitä jos tiputan tunnarikapulan vain koska sormet ovat kylmästä hiestä kankeat...

                                

Tunnari-0

Ei, en tiputtanut kapulaa. Mutta Saga päätti ottaa lisämatkaa kapuloille, olivat näemmä liian lähellä hänen mielestään. Tutkittuaan hiekkaa hieman kauempaa hän palasi kapuloille ja teki työnsä loppuun.

Luoksetulo - 6

Maahanmenosta lähti jostain syystä nousemaan takaisin perusasentoon, eikä ohjaaja parantanut asiaa antamalla sekä suullisen, että kehoavun. Loppu meni hyvin ja hyvä stoppi tuli.

Ohjattu nouto- 8,5

Sagan mielestä työmäärä ei vastannut palkkaa, mikä alkoi näkymään vireessä. Seuruu alavireinen, muuten nouti hyvin.

Seuruu -6,5

Perusasennot avoimet ja paikoittain vähän vinot, peruutusta saisimme myös treenata lisää, mutta se olikin jo tiedossa. Mitä enemmän pysähdyksiä, käännöksiä ja temponvaihteluita oli, sitä paremmaksi seuruu muuttui.

Kokonaisvaikutus 7.

Linkki videoon

Summasummarum, tulipahan osallistuttua ja rotuyhdistystä kannustettua! Mieleen painui taas mitä se TOKO oikeasti on. Ei pelkästään eri liikkeitä, vaan häiriöitä, pieniä osia ja yhteistyötä, joka kantaa kaiken tämän läpi. Saga ei ollut oikein kuulolla kehässä, eikä reagoinut käskyihin normaalilla intensiteetillä. Mitä luultavimmin otti itseensä jännityksestäni, onhan hän aina ollut herkkä aistimaan sellaista. 

Kiva päivä muuten, ainakin koesuorituksen jälkeen. Vikalistaa tuli päivitettyä, mutta harvoin koe on antanut niin paljon uutta motivaatiota treenaamisen. Joten uutta matoa koukkuun ja mitä näitä nyt on!

*Ex-tempore joukkue sijoitus toisena*

Tokoviikonloppu valokuuvaajana ja varakoiralla

Toisena vuotena peräkkäin treeniporukkamme vastasi Flattien tokomestaruuden järjestelystä Asikkalassa. Tänä vuonna meillä oli tavoitteena täyttää koko koe flateilla ja aika hyvin siinä onnistuttiinkin, vaikka lopussa tuli pari peruutusta. Itse olin aikeissa startata Sagan kanssa voittajassa, mutta eiköhän neiti aloittanut juoksut juuri ennen koetta. Taas. Simo ei ollut mielestäni tarpeeksi kisavalmis vielä, joten lauantaina olin talkoilemassa valokuvaajana ilman koiria. Sunnuntaina oli vuorossa toko-koulutus ja siinä Simo sai sitten tuurata Sagaa.

Varhain lauantaiaamuna suuntasin kohti Asikkalaa ja koulutuskeskus Salpauksen maneesia, ilman koiria. Koko matkan ajan oli tunne, että olen unohtanut jotain todella tärkeää, kun koirat jäi kotiin. Perillä treeniporukkamme olivat jo ehtineet saada pöydät ja palkinnot paikoilleen. Vielä oli viime hetken yksityiskohdat, lähtölistojen teippaaminen seinille ja muuta pientä. Kävin myös sisällä maneesissa ottamassa muutaman koekuvan, jotta saisin kameran valaistuksen oikeaksi. Olimme myös saaneet Markon Sigma 70-200mm putken ja Canon 70D kameran lainaan, jolla Marianne kuvasi ALO luokan ja siitä eteenpäin minä vaihdoin kameraa ja kuvasin Markon kameralla. Tällä sai niin paljon parempia liikekuvia ja valaistus oli parempi kuin omalla kamerallani. Taas muistin miksi olen miettinyt uuden setin hankkimista.

 Aamupäivällä tuli pompattua kyykkyyn ja ylös kehän vieressä niin, että alkoi huimata ja vatsaa särkeä kaikesta jumpasta. Ylempien luokkien aikana asetinkin retkituolini kehän laidalle niin, että vain muutaman liikkeen jouduin kyykkäilemään saadakseni hyvän kuvakulman. Alempien luokkien liikkeet olivat koirille hyvin suunniteltuja mutta valokuvauksellisesti ne olivat haastavia, koska melkein kaikki liikkeet suoritettiin yleisöstä poispäin. Esimerkiksi seuruussa piti koko ajan odottaa sitä yhtä hetkeä, kun koirakko kääntyi yleisöä kohti, jotta kameraan tallentuisi muutakin kuin peppukuvia. ;) Ylemmissä luokissa on enemmän kääntymistä, joten ne olivatkin helpompia kuvattavia. Iltakuudelta olimme saaneet päivän pakettiin ja Markon kamerasta löytyi noin 1200 kuvaa... Omasta kamerastani löytyi noin parisataa kuvaa, joten olihan kuvasaldo melkoinen. Parin tunnin ajomatka kotiin, kamera lataukseen ja homma jatkuu seuraavana aamuna!

Sunnuntaina oli vuorossa toko-koulutusta. Ajatuksena oli, että varsinaista koulutusta ei olisi, vaan kisailijat tekisivät korjaussarjaa ja muut päättävät missä liikkeissä haluavat apua. Jakauduimme ryhmittäin koirakoiden luokkatasojen mukaisesti. ALO-AVO koirat tekivät ensin ja sitten VOI-EVL koirat. Simon kanssa olimme aloittelijoiden joukossa. Ensimmäinen tehtävä oli kentälle saapuminen hallinnassa, jonka jälkeen jokainen päätti pari liikettä mitkä liikkuroitiin. 

Simon kanssa valitsin luoksetulon ja seuruun. Pienimies oli aluksi aivan hämillään uudesta paikasta ja kaikista tuoksuista, mutta yllättävän nopeasti rauhoittui ja keskittyi minuun. Tulimme hyvässä hallinnassa kentälle, eikä Simo edes tapansa mukaisesti pomppinut liikkureita päin. Luoksetulossa hyvä vauhti, mutta törmäsi minuun (mitä ei kyllä yleensä tee...) ja perusasento jäi hieman väljäksi. Seuruussa sovimme, että palkkaan Simon ja lopetan hyvän hetken tullessa, koska emme ole sitä pitkiä pätkiä treenanneet. Ohjaaja tosin innostui hieman liikaa, ja päätti kokeilla koko seuruu kaavion. Simo-parka ei ihan tiennyt mistä oli kyse, kun piti niin hiiirveän pitkän matkan tehdä töitä palkatta. Pientä haahuilua ja kontakti putosi välillä, mutten muuten oli aika Simon näköistä työtä. Tyyppi pysyi koko ajan mukana ja haahuilua saa syyttää ohjaajaa, joka teki Simon elämän pisimmän seuruupätkän ikinä. Mutta kivaa oli nähdä mihin herra pystyy!

Kun kaikki koirakot olivat tehneet liikkeensä, oli vuorossa "yleinen hässäkkä". Suomeksi sanottuna kaikki alokasluokan koirakot tulivat kentälle, johon oli levitetty tötsiä eri paikkoihin, samaan aikaan. Tarkoituksen oli harjoitella hallittuja siirtymisiä jokaisen koirakon tason mukaisesti. Välillä oli pelkkä siirtyminen ja palkka perusasennosta ja välillä pyydettiin koirat maahan ikään kuin liikkeen alussa, ja palkattiin tästä. Simolle oli erittäin hyvä harjoitus tehdä tällaista isossa koiraporukassa. Hän jaksaa usein muutaman askeleen siirtyä nätisti kontaktissa, mutta sitten on pakko katsella mitä ympärillä tapahtuu. Puhumalla ja tiheällä palkkauksella sain tämän asian parantumaan päivän aikana. Lopuksi jokainen halukas sai tehdä vapaamuotoisen luoksetulon koirien välistä. 

Tämän jälkeen teimme vielä paikallaolot, josta Simo selvisi kunnialla läpi, ja sen jälkeen oli eri tehtäväpisteitä ennen ruokataukoa. Pisteissä treenattiin muun muassa hyppyä, kaukoja, ruutua ja merkin kiertoa. Kaukoissa Simo otti paljon häiriötä muista koirista, eikä halunnut oikein tehdä mitään. Helpotin sitten tehtävää ja teimme namin avulla muutaman kerran. Muut pisteet sujuivat ongelmitta. 

Lounastauon aikana oli mukava jutella flattiasioita ja miettiä eri koulutustekniikoita, ongelmia ja tulevaa flattileiriä. Lenkitin myös Simon tässä välissä, joka oli aivan ihmeissään viereisessä navetassa olevista lehmistä. Hurjan pelottavia eläimiä, joille oli parasta haukkua muutama varoitushaukku. Miten niin kaupunkilaiskoira tuli maalle...!

Lounastauon jälkeen oli luvassa jumppahetki. Koirille siis, ei ohjaajille. Kentällä oli noin seitsemän eri pistettä, jossa oli monta takapään treenipistettä. Simo on varsin surkea käyttämään takapäätään erityisesti seuruussa, joten nämä eri peruutusharjoitukset olivat todella hyödyllisiä. Oli peruuttamista A-esteelle, seinän vieressä suoraan, sekä rappusille. Muita tehtäviä oli pujottelua, esteen ympäri kävelemistä sekä erilaisia kääntymisiä. Peruutusta tuli meille kotiläksyksi sillä se ei oikein sujunut. Ottaessani Simon jalkojeni väliin sain muutaman askeleen A-esteelle, mutta naama Simoa päin tämä ei ottanut onnistuakseen. Jumppatehtävissä Simo olikin jo aika väsynyt eikä oikein jaksanut keksittyä kaikkiin tehtäviin loppuun asti. Yritti kuitenkin tsempata todella hyvin ja iloisin mielin pakkasimme iltapäivällä tavarat autoon ja suuntasimme kotiinpäin.

Tämä oli erittäin antoisa päivä minulle ja Simolle, iso kiitos Mariannelle ja Pipalle päivän vetämisestä! Oli sekä hauskaa, että vaativampia tehtäviä, ja Simolle teki todella hyvää päästää uuteen paikkaan uusien koirien keskelle treenaamaan. Hän kun on jäänyt hieman taka-alalle treenatessani Sagaa kokeisiin. Ensi vuonna koitamme täyttää koko kokeen flateilla, ja mainostaa tätä flattien toko-viikonloppuna, jotta porukat voivat jäädä koko viikonlopuksi tokoilemaan flattihengessä. Itse olen toivon mukaan kahden koiran kanssa kokeessa ensi vuonna, kunhan ei juoksut taas yllätä.

 Kuvia tuli taas otettua "jonkun verran" ja flattikuulumisia vaihdettu. Kiitos kaikille mukana olleille!

Kun kehon rajoitus tulee vastaan

Huippu-urheilijoille on arkipäivää, että jokin kehossa on vinossa, tulee kipeäksi tai sattuu jotakin, ettei pysty treenaamaan suunnitellusti. Yleensä ihmiset silloin kommentoivat että "lepoa vaan, niin kyllä se siitä sitten. Mitä yksistä kilpailuista, terveys on tärkein!" Ja onhan se totta, terveyttä ei voi koskaan arvostaa liikaa. Mutta kummasti kaikki tuntuu erilaiselta, kun tämä iskee omalle kohdalle. Veljeni on EM-triathlonisti ja sairastanut enemmän tai vähemmän viimeisen puolen vuoden aikana, mutta vasta nyt voin täysin samaistua miten ärsyttävää sen täytyy olla kun haluaa treenata, mutta keho sanoo ei.

Nyt en ole huippu-urheilija, treenaan vain koiria oman iloni vuoksi, eikä minulta ole mennyt jalka poikki tai muuta vakavaa. Mutta olen raskaana. Ja kyllä, tämäkin voi välillä tuntua tarpeeksi työläältä. Kun ei ole tottunut siihen, että keho muuttuu ja täytyy miettiä kaksi kertaa mitä tekee ennen kuin tekee, koska masuasukin hyvinvointi on täysin sinun vastuullasi, voi yhtäkkinen vastoinkäyminen, joka estää sinua treenaamasta niin kuin olet tottunut, tuntua enemmän kuin ärsyttävältä. Kun on liian paljon halua, mutta liian vähän voimaa...

Olen saanut olla rauhassa raskaana ilman mitään oireita tai ongelmia yli puolet raskaudesta, mutta nyt on masutyyppi päättänyt, että äidin tulisi vähän hidastaa tahtia. Olen jo jonkin aikaa kärsinyt supistuksista ja kivuista vatsassa. Kivut esiintyvät varsinkin rasituksen aikana tai jälkeen, kuten töissä tai treenatessa koiria. Tiedän, että tämä on kehon tapa kertoa, että täytyy ottaa hieman rauhallisemmin, mutta samalla se on niin vaikeaa sisäistää, kun on tottunut kävelemään pitkiä metsälenkkejä eri maastossa ja treenata aktiivisesti koirien kanssa 365 vuorokautta vuodessa. Supistukset ovat olleet muutama päivä sitä luokkaa, että olen väkisinkin joutunut loikoilla sohvalla, N viedessä koirat lenkille. Mutta kyllähän sitä väkisinkin tuntee itsensä laiskaksi, kun toinen pääsee ulos ja itse vain makoilee sohvalla. Onneksi kuitenkin lepo auttaa ja levätyn päivän jälkeen voin yleensä mennä ja tehdä suht normaaliin vauhtiin.

Sagan kanssa meillä on tavoitteena startata flattien tokomestaruuksissa voittajaluokassa (ellei juoksut yllätä taas...) ja olemmekin treenanneet aktiivisesti viime aikoina. Varsinkin kaukot ja tunnari asettaa haastetta, kun neiti ei oikein malta vaan on kiire luokseni. Totta kai myös muut liikkeet kaipaavat vielä viimeistelyä. Myös Simon kanssa olen treenannut tavoitteellisemmin, jospa syksyllä voisimme korkata tokokentät. Olemme päässeet todella hyvin vauhtiin ja löytäneet meille kaikille sopivan treenitavan ja -tyylin. Siksi kai ärsyttää enemmän kuin muuten, että ei pysty treenaamaan samalla intensiteetillä enää. Toki löytyy myös päiviä, että voi treenata normaaliin tapaan, mutta vauhtia ja intensiteettiä on saanut laskea, kehoa kuunnellen.

Yllättävää on huomata miten itse reagoi ympäristön ja lähipiirien kommentteihin. Toki, kaikki tarkoittavat hyvää, mutta kuultuaan kommentin "lepoa vaan, lopeta treenaaminen" on yleisin kommentti. Hyväähän ihmiset tarkoittavat mutta kun treenaaminen on harrastus, josta aidosti sekä minä että koirat nauttivat, sitä ei noin vain lopeteta kuin seinään. Rakkaudesta lajiin! Toisaalta saa myös kuulla miten porukat ovat kävelleet monen tunnen lenkkejä haastavissa maastoissa päivää ennen laskettua aikaa, ja silloinhan vasta sitä väkisinkin tuntee olonsa laiskaksi. Kuten huomaatte, koskaan ei ole hyvä! :D

Saga ja Simo ovat onneksi hyviä leikkimään ja liikuttamaan toisiaan keskenään, kun metsälenkkien tahti on väkisinkin hidastunut. Treenit olen yrittänyt suunnitella aina päivän olon mukaan. Esimerkiksi peruasasentoa, kaukoja ja tunnaria voi tehdä ilman sen suurempaa fyysistä aktiivisuutta itseltä. Silloin on vain varottava, ettei saa kahta innokasta flattia suoraan vatsaan. Onneksi lepo yleensä auttaa ja toki on myös monia päiviä, kun voin treenata ilman supistuksia ja särkyä ollenkaan. Täytyy itse vain opetella hiljentämään vauhtia ja kuunnella kehoa, ettei masutyyppi tule ihan liian aikaisin. 

Miten muut ovat selvinneet raskausajasta ja koirien treenaamisesta? Onko vauhti pysynyt samana koko matkan tai oletko joutunut hiljentämään? Onko sinulle tai koiralle sattunut vastoinkäymisiä joka on pistänyt treeni-/kilpailusuunnitelmat uusiksi?

Häiriötäytteinen maneesitreeni

Treeniporukkamme lupautui tänä vuonna järjestämään Flattien tokomestaruuden Sileäkarvaiset Noutajat RY:n nimissä. Pienen pähkäilyn jälkeen päätimme järjestää mestaruuden maneesissa Asikkalassa. Tähän asti tokomestaruudessa on yleensä ollut noin 10 koirakkoa josta noin puolet on ollut flatteja. Yllätyksemme oli siis suuri, kun koe täyttyi nopeasti ja onkin nyt jo 30 koiran tokokoe! Kokeessa ratkotaan, paitsi vuoden flatti tokomestari, myös flattijoukkueen mestaruus. Tarkoitus olisi tänä vuonna yrittää pitää joukkueen mestaruus meidän porukalla.

Viikon alkeeksi olimme sopivasti sopineet maneesitreenit maanantai-iltana. Töiden jälkeen kaahasinkin nopeasti kotiin, käytin koirat pikapika lenkillä ja sitten suunnattiin kohti Asikkalaa. Kahden tunnin ajomatkan päästä löysimme perille Salpauksen eiläinkoulutuskeskukseen, jossa maneesi sijaitsee. S-tiimiläisillä menikin kuonot ihan sekaisin kuin ympärillä oli hajuja hevosista, kissoitsa, lehmistä ja vieraista koirista. Maneesi sinänsä tuntemattomine pohjineen tarjosi myös hyvin hajuhäiriötä. Simo ei sen kummin välittänyt pohjasta (ei nyt sinänsä muutenkaan ehdi hirveästi tutkimaan pohjaa kun ympärillä tapahtuu kaikkea kivaa), mutta Sagan keksittymiseen pohja oli hieman haastava. En yleensä joudu moittimaan nuuskimisesta, mutta nyt sain muutaman kerran kieltää sen. Neiti on muutenkin ollut viime päivinä oikein hormoonihyrrä kun tekee juoksuja mikä myös näkyi treeneissä.

 *Paikkis*

Tehtiin kokeenomaisesti kolme liikettä, liikkeestä maahan (se meidän varma nolla), merkin kierto ja ruutu jossa palkka. 

Liikkeestä maahan: Teki työtä käskettyä, mutta jätätti himena seuruun lopussa mitä ei ole pitkään aikaan tehnyt. Maahan meni hieman viiveellä mutta meni kuitenkin mikä oli plussaa meille. 

Merkin kierto: Pitäisi varmaan puhua merkin kaadosta enemminkin. Bongauksessa ja vauhdisa ei ole ongelmaa, sen sijaan neiti kiertää niin jyrkästi että merkki kaatuu herkästi. Tähän pitää keksiä joku vinkki viitonen.

Ruutu: Bongasi heti mutta malttoi odottaa käskyäni eikä varastanut. Treeni siis antanut tulosta!

Kaiken kaikkiaan ok suoritus, teki työtä mutta nuuski pohjaa välillä eikä ollut ihan sitä parasta Sagaa. Laitan viren puutteen hormiinein piikkiin. Siirtymisiä ja aloituksia täytyy taas laitta treenin alle.  

"Kisatreenien" jälkeen oli Simon vuoro, jonka kanssa lähinnä tehtiin keskittymistä ja kontaktia ja leikittiin. Alkuhuumauksen jälkeen pieni mies keskittyi oikein kivasti! Kun kerran oli appareita käytössä, teimme Simolle vauhtinoudon. Pikkuherra kun tähän asti on noutanut kaiken silmälaseista dummeihin, mutta ei toko kapulaa. No nyt kun appari vielä heitti vähän pidemälle ja pääsi vauhtinoutoon, teki todella hienoja noputoja! Hyvä ote ja tuli vauhdilla luokse. Palkkasin pallolla vauhdista. Valitettavasti tästä ei muistettu ottaa videota tai kuvia. 

Saga sai myös tehdä toisen kierroksen ilman kisanomaista. Tehtiin ohjattua noutoa, tunnaria ja voittajan luoksetuloa.  Ohjatussa teki ihme kaarroksen oikealle kapulalle, mutta toi kuitenkin oikean. Vasen on jostain syystä Sagalle paljon helpompi. Tunnarin teki hieman hitaasti mutta tarkasti ja toi oikean. Luoksetulossa ei tehnyt parhaan pysähdyksen, toistettiin muutaman kerran ennen kuin sai takapalkan. 

Maneesin pohja oli koirille todella hyvä alusta liikkua ja teki todella hyvää treenata taas ihan uudessa paikassa jossa paljon vieraita hajuja. Tänään sain sitten syyn Sagan huonoon vireeseen eilen. Neidillä alkoi harmillisesti nyt jo juoksut. Tämä tarkoittaa, että tokomestaruus valitettavasti jää meiltä väliin tänä vuonna. Itse olen tietysti paikalla organisoimassa ja auttamassa, mutta ilman kisakoiraa. Näillä näkymin Simo saa tulla mukaan turistikoirana ja Saga jää kotiin.

Flattien tokomestaruus

Flattikerho on kerran aikaisemmin järjestänyt rodun tokomestaruuden ja tänä vuonna se pidettiin keski-Suomessa Mänttäällä noin viikko sitten takaperin. Ilmoitin Sagan mestaruuksiin melkein heti ilmttautumisen avattua, oikeastaan katsomatta sen enempää missä nämä karkelot pidetään. Mielestäni on tärkeää tukea tapahtumaa kun tokomestaruus kerran järjestetään, oli sitten koiran taso ja paikka melkein mikä tahansa. Ihan mukvaahan se ei kuitenkaan ollut, kun pari päivää ennen koetta tarkistin koepaikan osoitteen ja totesin olevan reilun kolmen tunnin ajomatkan päästä meiltä! Viimeinen lomapäivä vietettiin siis aamuviiden herätyksellä, sekä kuudensadan kilometrin ajomatkalla... Mitä sitä ei tee koiransa vuoksi!

Koe oli hyvin järjestetty, ja olimme treeniporukan kanssa ilmoittautunut joukkueena kokeeseen. Onneksi olimme, kokeessa oli nimittäin seitsemän koiraa josta flatteja tasan meidän joukkueen viisi koiraa. Tuomarina toimi Salme Mujunen.

*Märkää oli!*

Aamuyhdeksältä saavuimme sateen saattelemana koepaikalle, ilmoitin Sagan ja rupattelimme tuttujen kanssa. Otin neidin autosta ja vähän leikittiin kehän vieressä. Oli muuten niin aamu-uninen neiti joka pomppasi autsta ulos, että mietin mitä tästä kokeesta tulee.  Koira takaisin autoon lepäämään ja annoin olla ALO luokan aikana siellä keräämässä voimia. Kuvasin alokasluokan suorituksia ja otin sitten Sagan autosta. Toinen oli herännyt henkiin ja autosta tuli ulos ihan eri vireinen koira kuin tunti aikaisemmin. Virtaa oli kuin pienessä kylässä ja korvat kadoksissa. Tehtiin muutama siirtyminen ja palkattu liikkeen alku, jonka jälkeen suunnattiin kehää kohti. 

Paikallaolo-10

Paikallaolo oli rauhallinen ja hyvä, useasti on hieman tassutellut kun olen siirtynyt taakse, mutta nyt istui nätisti paikallaan.

Seuraaminen- 5

Sanon vaan, että flatti... Alkoi ihan kivasti seuraamaan, hieman jätätti toisella suoralla mutta kiri sen hyvin kiinni pysähtymisen jälkeen. Kunnes vesi tuli eteemme. Kokeen edeltävänä yönä oli satanut todella paljon ja vettä tuli vielä koe-aamunkin. Kehä oli siis aika kostea ja paikka pakoin oli pieniä lampia. Tällainen tuli eteemme seuraamisessa. Tarvitseeko sanoa enempää? Noh, sinnehän se Saga sinkosi ja ai että mikä tyytyväinen ilme! Tassutteli vähän vedessä mutta tuli sitten käskystä sivulle. Emäntä vain tästä niin yllättyi, että sekosi hieman seuraamiskaaviossa tämän jälkeen. Koira sen sijaan seurasi oikein tyytyväisenä kun oli päässyt veteen... Eihän siinä voinut muutakun nauraa! Kokeen jälkeen kierrettiin sitten kaikki vesilätäköt ilman että niihin sai hyppiä.

Liikkeestä seisominen- 8,5

Seuraamisosuus hieman haahuileva, mutta pysähtyi napakasti ja pysyi tassuttelematta paikallaan koko liikkeen ajan.

Liikkeestä maahanmeno- 0

Oli pieni tunne, että tämä nollataan eikä neidillä ei ollut aikomusta mennä maahan. Vasta kolmannella käskyllä meni maahan. 

Luoksetulo- 9,5

Hyvällä vauhdilla tuli, teki pienen uukkarin takanani kun sen verran kovaa tuli. Intoa riitii. :)

Ruutu- 0

Inokas koira ja ohjaajan moka. Ennen ruutua oli tauko kun liikkuri rakensi ruudun. Saga siis bongasi sen jo kehän ulkopuolella. Ennen ruutua oli kaksi viivaa ja pysähdyin kauimmaiselle viivalle. Neiti viriteltiin ja Saga melkin tärisi kun oli valmis ruutuun. Tässä vaiheessa liikkuri ilmoitti että menkääpäs sinne lähimälle viivalle. Tiesin heti että tämä ei lopu hyvin, ja eiklhän Saga singonnut suoraan ruutuun ja teki itsenäisetsi täydellisen stopin(olisi muuten ollut täyden kympin suoritus!). Kun sitten ihan luvalla käskin ruutuun jäi juuri etunauhan eteen ja lisäkäskyllä jäi kuitenkin niin eteen, että puoli tassua meni nauhan yli. Että näin meillä.

Nouto- 9,5

Nopea ja tehokas nouto, joskin pikkasen pyöritteli kapulaa suussa palautuksessa.

Estehyppy- 9,5

Ei lisättävää.

Kaukot- 10

Ei Sagan parhaimpia, osaa tehdä maahanmenon tehokkaammin. mutta riitti vissiin tuomarille.

Merkin kierto- 9,5

Erinomainen bongaus ja vauhti. Vähän koski kartiota joka onneksi pysyi pystyssä. 

 *Saga AVO 2 sija 2*

*Flattijoukkue Sija 1*

Innokas tyyppi oli siis mukana. Ei kuitenkaan voi olla tyytymätön, hyvä vire on tärkein. Ja ainakin neidillä oli hauskaa. :) Tuloksena meidän fiilistelystä saatiin AVO2, sija 2. Flattijoukkue sijoittui (yllätys) ensimmäiskesi ja saatiin hienot mitalit. Kokeen loputtua ihanat järjestäjät olivat vielä järjestäneet mitalikahvit kaikille. Todella mukava päivä ja iloisin mielin ajettiin kolmisen tuntia takaisin etelään.

Ps: Vidota tulossa kunhan saan sen ladattua, netti tökkii... 

SNJ:n Tokomestaruus

Alkuviikosta oli seuraava tokokoe vuorossa, eikä mikä tahansa koe vaan SNJ:n tokomestaruus! Suomen sileäkarvaiset noutajat ry oli myös saanut kaksi joukkuetta kokoon näihin tokomestaruuksiin, josta me olimme Sagan kanssa mukana ykkösjoukkueessa. Se mikä ilmoittautuessa oli tuntunut hyvältä idealta, alkoi viikonloppuna tuntua tyhmänrohkealta idealta… Olimme edellisviikolla treenanneet joukkueiden kanssa yhden illan, eikä nämä treenit menneet meidän osalta ihan putkeen. Onneksi meillä oli ollut Lohjan koe ennen tätä niin tiesin hieman mitä odottaa kokeelta. Tokomestaruudet pidettiin SNJ:n kesäleirin yhteydessä, Pieksämäen Partharjussa, ja koko päiväksi oli luvattu rankkasadetta. Maanantai-iltana pakkasin siis vaihtovaatteita, sadetakin, kumisaappaat, sateenvarjon ja muita sadetarvikkeita mukaan. Pakkauksen perusteella luulisi melkein että muutettaisiin sinne…

Tiistai-aamuna Marianne saapui meille Leon, Sagan isän, kanssa, joka jäisi meille hoitoon N kanssa. Mukaan autoon pakattiin Saga ja Mariannen koirat Lahja, joka kilpailisi Mariannen kanssa EVL: ssä, ja Lumo joka tuli mukaan maskottina. Sitten suunnattiin kohti Partaharjua, edessä oli noin kolmen ja puolen tunnin ajomatka. Hienosti koiruudet jaksoivat autossa, Saga joka oli mökkeilyt koko viikonlopun, nukkui melkein koko matkan, Lumon ja Lahjan ihastellessa maisemia.

Noin yhden aikaan päästin perille sateen saattelemana, ja saatiin auto ihan kehien viereen pysäköityä. Todettiin, että aikamoinen “häiriö koe” oli tulossa. Hiekkakentän ympäröimässä metsässä pidettiin nimittäin samaan aikaan MEJÄ koe, joten siellä ammuttiin ja pillitettiin. Kehien ympärillä ajoi autoja, koiria treenattiin ja valmistettiin kokeisiin, ja koko paikassa vallitsi aikamoinen markkinafiilis. Eli kovin rauhallista ei ollut! Nähtäväksi jäisi miten Saga pärjäisi, kun oli vasta yksi koe takana. Mentiin sitten ilmoittamaan Saga ja Lahja kokeisiin ja sen jälkeen käytettiin koiria metsässä. Takaisin tultaessa katsottiin vähän kokeita, sinä hetkenä oli AVO ja VOI luokka meneillään, ja otettiin sitten pienet treenit koirien kanssa. Sagan kanssa tein ensin vähän keskittymisharjoituksia, kun kaikki muu kiinnosti niin valtavan paljon. Vähän seuraamista ja sitten se jäävä maahanmeno. Otin hieman helpomman version, ja pienellä käsiavulla neiti menikin nätisti maahan. Toivo tähän kokeeseen palautui ja ajattelin että tästä vielä tulee jotain! Laitoin neidin autoon takaisin, ja menin katsomaan kokeita. AVO luokka olikin juuri loppumassa ja sain tietää että ALO luokka aloitettaisiin noin kolmen vartin kuluttua.





Näin aloittelijana oli todella kiinnostavaa katsoa miten eri koirakot käyttäytyivät kehässä, mitä käskyjä heillä oli ja miten koiraa palkittiin. Tuli siihen tulokseen että melkein jokaisella oli etäpalkka jonka koira sai kokeen jälkeen. Oli tämä sitten ruoka tai lelu. Ehdin myös nähdä EVL:n paikkikset missä Marianne ja Lahja olivat. Aika tiukka linja oli tuomarilla mutta Lahja selvisi sekä istumisesta että paikkamakuusta erinomaisesti.

Tämän jälkeen otin Sagan autosta, otettiin taas vähän seuraamista ja sitten leikittiin vireen vuoksi. Onneksi sade oli tässä vaiheessa lakannut vähäksi aikaa! Tämä jälkeen suunnattiin kehän puolelle odottelemaan. Annoin pallon ja Sagan ruoan Mariannelle etäpalkaksi, jonka siis neiti saisi paikkamakuun ja itse kokeen jälkeen. ALOn ja AVOntuomarina toimi Piritta Pärssinen.
Sitten astuttiin ensimmäisinä kehään ja vuorossa oli luoksepäästävyys. Hieman tämä jännitti, kun ei pariin päivään oltu sitä treenattu, mutta hienosti neiti selvisi. Tuomarikin kommentoi että koko koira tärisi ja häntä heilui, muttei liikuttanut tassuakaan.Erittäin hyvä siis ja 10 siitä kilahti.

Paikkamakuussa neiti meni vauhdilla alas, mutta kun käännyin näin että koko koira olikin ihan vinossa. Nooh, kaikista häiriöistä huolimatta neiti makasi suhteellisen hyvin paikallaan, vaikkakin meni lonkalleen ihan lopussa. Vinon asennon vuoksi saatiin tästä 9. Alo luokassa paikkamakuu oli kahdessa ryhmässä, joten suunnattiin kehästä ulos ja sain selän takaa Sagan pallon Mariannelta(jotta siis neiti luulisi että se koko ajan oli ollut minulla). Vähän leikkiä sen kanssa palkkioksi, ja sitten neiti penkkiin kiinni odottelemaan omaa vuoroa.

Juuri ennen meidän vuoroa, otin Sagan ja tein muutaman liikkeen namipalkalla, sitten olikin meidän vuoro suunnata kehään. Saga olikin ihmeen korkeassa vireessä, tietysti kun oli viileä sää, mutta huomasin että en itse ollut ihan tottunut tähän. Hihnassa seuraaminen meni ihan ok omasta mielestä, alussa neiti oli jätättämässä, ja nuuskikin vähän maata(mitä ei ole KOSKAAN enne tehnyt!), mutta jostain se keskittyminen sitten tuli ja seurasi lopunmatkaa todella hyvin! Hihnatta seuraaminen menikin vähän paremmin, ja neiti pysyi oikeassa paikassa koko ajan. Suureksi yllätyksekseni saatiin 9 ja 9,5 seuraamisista! Tähän asti ollaan vain saatu 7, joten siinä sitten näki kuinka paljon se oikea vire tekee!

Jäävät jäivät kyllä, nooh en sano minne. Neitihän ei halunnut mennä maahan, mutta onneksi olin valmistautunut siihen, joten annoin nopeasti tuplakäskyn jolla sitten menikin maahan. Onneksi saatiin 6 tästä. Luoksetulo oli ihanan napakka ja kaikki näytti menevän hyvin, kunnes se loppu. Saga joka tähän asti on aina tullut täydellisesti sivulle, teki oman pienen hyppynsä kun piti kääntyä sivulle, ja istuutui poikittain minua päin! En ollut uskoa silmiäni! En kyllä tiedä mistä tämä ihme idea tuli neidille, mutta onneksi saatiin 9 kuitenkin. Liikkeestä seisominen huomasin että neidillä oli vähän liiankin hauskaa. Aloitettiin seuraaminen kun neiti yhtäkkiä juoksi noin metrin edelleni. Hieman shokissa kuulin että käsky piti antaa ja huusin sitten aika tiukkaa sen stopp käskyn. Onneksi neiti pysähtyi, mutta kun kävelin ohi neiti rupesi seuraamaan taas, joten siitäkin sitten tuplakäsky ja 5. Hypyssä oli ihan minun mokani, kun en ollut tottunut neidin viretilaan. Yllytin neitiä vähän liikaa joka oli hyppäämässä ennen aikojaan. Onneksi sain pysäytettyä ajoissa ja tehtiin sitten hieno hyppy, vaikkakin neiti jäi nuuskimaan estettä mistä tuli muutama miinuspiste(tätäkään ei ole ennen tehnyt). Lopussa tuomarikin totesi, että muuten hyvä koe, mutta keskittyminen oli vähän muualla kuin kokeessa. Sitten kehästä ulos, sain Sagan ruoan Mariannelta taas selän takaa, neiti sivulle ja sitten ruoka palkaksi. 

Kun neiti oli syönyt laitoin autoon ja menin katsomaan muiden suorituksia. Vaikka tulikin joku työtapaturma jäävien kanssa, toivoin että suoritus riittäisi antamaan ne puuttuvat kaksi pistettä ALO1: seen mitkä jäi puuttumaan Lohjan kokeesta. Nähdessäni väliaikatulosten tulleen, menin katsomaan ja ALO1 169 pistettä siitä tuli!! Luokanvaihto siis edessä, ja nyt päästäisiin treenaamaan AVOn uusia liikkeitä! Ihanaa!



                                                      Yksilösuorituksien tokomestarit
Koska oltiin myös joukkuekisassa mukana, piti odottaa koko kisan loppuun kunnes saatiin joukkueiden tulokset. EVLssä oli ihan älyttömän monta koiraa, joten ihan heti ei niitä tuloksia saatu. Käytiin neidin kanssa pienellä metsälenkillä, rupateltiin tuttujen kanssa, ja katsottiin Lahjan ja Mariannen suoritusta. Ohjattu nouto ja ruutu näytti olevan monelle koiralle erittäin vaikea. ALO luokassa oli palkintojen jako, ja saatiin kisakirjat takaisin. Tasokkaita koiria oli ollut mukana, kun kaikki paitsi kaksi koiraa luokasta sai ykköstuloksen!

                                                  Sileäkarvaiset Noutajat RY joukkue 1 ja 2

Illalla olikin sitten vihdoinkin joukkueiden palkintojenjako. Flattien ykkösjoukkue sai kun saikin kultaa!!! Toiseksi tuli Labbisjoukkue ja kolmanneksi Savon Nuuskut. Flattien toinen joukkue ei sijoittunut. Pienen sähellyksen jälkeen saatiin meidän villiköt istuumaan ryhdikkäästi palkintojen jakoon, ja jokainen koira sai vastaanottaa kultamitalin ja ruokasäkin. Iloisina istuuduttiin autoon ja suunnattiin takaisin kohti Espoota. Kaikki kolme koiraa nukkuikin sikeästi koko matkan ajan kotiin.



                                                                               Ne tottelevaiset kultamitalistit…

                                                                               Sileäkarvaiset Noutajat RY 1-joukkue

Oli kyllä piiitkä päivä, mutta hauskaa oli ollut mukavan seuran kanssa! Ja kannattihan matka kun saatiin se odotettu ALO1 Saga-neidin kanssa!



SNJ:n tokomestaruus, tulos:

Luoksepäästävyys: 10
Paikkamakuu: 9
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta: 9,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 6
Luoksetulo: 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 5
Estehyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 9

ALO1 169p.