Yhdessä treenaamisen ilo

Hellureita pitkästä aikaa! Täällä onkin jo jonkin aikaa ollut aika hiljaista, pahoittelut siitä! Meillä ei ole oikeastaan tapahtunutkaan hirveästi koska toko kurssimme peruuntui, eikä uutta ainakaan vielä ole näkyvissä, valitettavasti. Töiden vuoksi neidin kanssa treenaaminen onkin jäänyt aika vähiin, eikä yksin treenatessa tule otettua niin paljon kuvia. Ja kuvattomia postauksia ei kukaan järkevä jaksa lukea.

MUTTA nyt kokosimme vähän aikaa sitten treeniporukkamme kokoon ja pidettiin yhteiset nometreenit. Ollaan Sagan kanssa ilmoitettu Kemiönsaaren taippareihin, mutta osallistujia oli jo niin paljon että ollaan varasijalla. Luulen siis että taipparit jää meidän puolesta kevääseen. Käytiin nyt kuitenkin vähän treenailemassa vesinoutoa muiden kanssa ja tehtiin pellolle myös muutama markkeeraus.

Vesinoudot on se, itse asia ainoa, asia mikä on ollut neidillä ihan satavarma liike. Tehtiin vedestä palautuksia rantaan niin paljon että tiesin Sagan kantavan dummyn tai riistaan vaikka kilsan rannalle jos tahtoisin. Se oli siis silloin. Kunnes emäntä teki suomeksi sanottuna kardinaalimokan. Eli ajattelin että “kyllähän se osaa vesinoudot, ei niitä tarvitse enää treenata”. Eikä niitä ollakaan pariin kuukauteen treenattu. Voitte siis varmaan arvata miltä ensimmäinen vesinoutomme näytti! Tai ongelma ei oikeastaan ole itse noudoissa, vaan palautuksissa. Neidin mielestä rannalle ei voi tulla turkki märkänä, joten jättää dummyn tai riistan rantaviivalle ja ravistelee itsensä kuivaksi. Vasta tämän jälkeen voidaan harkita jos tuodaan noudettava tavara ihan käteen asti ja josko jätetään leikit kesken. Ei siis kun uudestaan treenaamaan palautuksia! Kantapään kautta se ohjaaja myös oppii!

 

“Pidä…pidä,pidä…”

“Just ei näin…”

Tämän jälkeen unohdettiin siis kaikki kaukaiset uintimatkat ja heitettiin vain muutama läheinen heitto jotta voitaisiin harjoitella palauttamista. Jos neiti tiputti veteen niin ei kun dummy heti uudestaan suuhun, uusi pidä käsky ja sitten peruutettiin rantaan asti. Tätä asiaa olisi tietysti helpottanut jos olisi ollut kumisaappaat eikä lenkkarit niin että olisi voinut mennä ihan veteen ottamaan vastaan. Mutta kantapään kautta… Saga kuitenkin oli aivan innoissaan kun sai taas treenata ryhmässä, ja vielä veden ääressä! Mökkireissuja ei ole nyt juuri tultu tehtyä, niin neiti oli taas vedestä ihan tohkeissaan.

Tämän jälkeen kaikki koirat alkoivat käydä niin kierroksilla että päätettiin tehdä pieni hallintaharjoitus. Tämä osoittautuikin aika vaikeaksi meidän nuorille koirille. Ensin mentiin rantaan ja veneestä heitettiin dummy veteen. Koiraa ei kuitenkaan lähetetty hakemaan tätä, vaan käännyttiin ja käveltiin niitylle meidän takana. Tämä liike osoittautuikin vaikeaksi. Ainakin Sagalla oli todella vaikeaa kääntää selkäänsä vedessä lojuvalle dummylle, ja vaati aika paljon ylipuhumista jotta seuraisi niitylle hihnatta.

“Mutmut…se dummy..!”

Niityllä tehtiin markkeeraus pensaiden taakse niin että koira ei nähnyt ihan tarkalleen mihin dummy laskeutui. Sitten lähetettiin etsimään. Saga onkin tässä lajissa aloittanut uuden harrastuksen; vaihtamisen. Neiti löytää dummyt todella nopeasti ja käyttää hyvin kuonoaan tähän hommaan, mutta jos en hti pilitä kun se dummy on suussa, neiti juokse ympäri ja etsii jotain parempaa noudettavaa. Tähän itäisi siis keksiä nyt jokin keino saada se loppumaan, sillä ei auta jos minä ohjaajana kiellän kun olen niin kaukana. Kenelläkään ideoita miten saada tämä harrastus loppumaan?

Tämän jälkeen suunnattiin taas rannalle ja lähetettiin koiruudet noutamaan se vedessä lojuvaa dummya. Sagalla olikin huima vauhti rannalle, ja hyvä ettei koko koiruus ottanut varaslähdön ennen käskyä, mutta jaksoi kuitenkin odottaa.

Nyt tiedetään siis taas mitä treenata! Mietittiin saman porukan kanssa että treenattaisiin yhdessä tokoa kun odotetaan jos lokakuussa päästäisiin kurssille. Ja sitä myöten on myös aktivointia blogin suhteen luvassa! Aivan mahtavan kivaa oli kyllä sekä minun että neidin ielestä treenata taas porukassa! Tekee koirallekin niin hyvää, ja saa vinkkejä muilta sekä katsoa muidenkin suorituksia paitsi omiaan.

Miten teillä muilla on lähtenyt syksy käyntiin? Onko kokeita/kilpailuja koirien kanssa, menoa sopivaan tahtiin tai onko kiireitä?

Tuhotiimi kielikylvyssä

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, on Sagan veli Morris ollut täällä viikonlopun yli hoidossa. Morris tuli perjantai päivänä meille, ja tehtiin niin että koiruudet saivat tavata pelloilla meidän lähellä, jotta tuhotiimi ei heti saisi talomme maan tasalle. Pelloilla nämä kaksi hännänheiluttajaa sitten jaksoivatkin riehua ja peuhata.

Kotiin tultuamme sain heti tehdä tuhotiimille selväksi, että sisällä ei riehuta. Vaikka tuhotiimin molemmat osapuolet ovatkin aika erilaisia, yhteiset säännöt oli laadittava nopeasti, jotta talo pysyisi pystyssä koko viikonlopun ajan. Suurin ero näissä Harvahampaan sisaruksissa on, että Saga on flatiksi erittäin rauhallinen. Varsinkin sisällä neiti rauhoittuu nopeasti ja makaa kaikessa rauhassa matolla jonkun lelun kanssa. Onhan hän kyllä kaikessa mukana, ja ulkona riittää virtaa, mutta jos huomaa että nyt ei leikitä niin neiti etsiytyy omiin oloihinsa. Morris taas on aika tyypillinen flatiksi, energinen ja peuhaava koiruus. Joka kerta kun joku liikahti edes millimetrin piti heti tulla katsomaan mitä tapahtui. Herralla näytti myös olevan esirakkaus jalkoja kohden, sillä koko huushollin väen jalat pestiin kyllä moneen kertaan jos ei kielletty. Mainittakoon vielä miten hyvin tämä vierailu alkoi. Meillä on olohuoneessa jukka-palmu ruukussa, joka siis seisoo lattialla. En tiedä pitikö Morris sitä puuna, vai pitikö vain merkata reviiriään, mutta onneksi se osoittautui ensimmäiseksi ja viimeiseksi vahingoksi!

Kävelin illalla meidän lenkkipolun ympäri tuhotiimin kanssa. Molemmista huomasi että ovat tottuneita kävelemään yksin, kesti hieman ennen kuin sain remmit ja koirat organisoitua jotenkuten, kun molemmat veti omiin suuntiin niin, että ajattelin saavani parimetriset kädet lenkin jälkeen! Saga on tottunut juoksemaan oikeastaan koko ajan vapaana, Joten päästin aluksi Sagan vapaaksi jotta minulla olisi jotakuinkin normaalipituiset kädet lenkin jälkeenkin, ja yritettiin tulla Morriksen kanssa yhteisymmärrykseen. Muutama napakka kielto niin herra kulki ihan hyvin.

Lenkkipolulle tultuamme totesin sen olevan niin tyhjä, että uskalsin päästää Sagan ja Morriksen vuorotellen vapaaksi. Molemmat tottelivat oikein hyvin ja tulivat luokse käskystä. Polun lopussa on pieni metsäaukio jossa sitten päästin molemmat koirat vapaaksi telmimään. Kun suunnattiin kotiin totesin että yhtäkkiä meidän polut tuntuivat paljon pienemmiltä, ja tuntui kuin puoli kaupunkia jäi tuijottamaan kun tulin kahden ison mustan koira kanssa kävellen! Sagahan on flatti nartuksi jo aika iso ja Morris on uroksena vielä isompi, joten kyllähän ne koiruudet vie tilaa kapealla tiellä. Uusien sääntöjen oppimisen lisäksi sai tuhotiimi myös kunnon kielikylvyn viikonlopun aikana. Saga kun on enimmäkseen ruotsinkielinen, lukuun ottamatta muutamaa toko käskyä suomeksi, sai kuunnella Morriksen suomenkielisiä käskyjä ja päinvastoin. Meillä oli taas N kanssa täysi työ erottaa käskyjä ja antaa molemmille koirille oikeat käskyt! Välillä varman kuulosti kun olisi ollut kielitunnilla koulussa, kun käskyjä ja kehotukia tuli molemmilla kielillä sekaisin!

 

Lenkin jälkeen molemmat koiruudet simahtivat hetkeksi, kunnes N tuli töistä kotiin. Silloin saatiin kertoa tuhotiimille jo toistamiseen että sisällä ei riehuta, ja kuitenkaan viesti ei ihan halunnut mennä perille. Useimmiten osapuolet menivät niin että Saga torkahti, Morris tuli nuuskimaan ja sitten oli painiottelu jo käynnissä. Kun sitten kiellettiin katsoi Morris-veli jo anteeksiantavasti meitä, mutta uskokaa tai älkää, meidän rauhallinen pikku-neiti tuli tahallaan tämän jälkeen kiusaamaan Morrista! Neiti diiva tuli muun muassa pallo suussa tökkimään Morrista ja kun sitten toruttiin riehumista neiti diiva katsoi vain suurilla ruskeilla silmillään että eihän hän mitään ole tehnyt, kun veli se syyllinen on!

Myöhemmin illalla Saga käpertyi nukkumaan, mutta Morris ei oikein millään halunnut rauhoittua. Koko ajan oltiin menossa, nuolemassa, nuuskimassa ja tutkimassa. Nukkumaanmenoaikaan herra tassutteli ympäri taloa ja meni riehumaan Sagan kanssa jotta taas piti nousta ja käskemään rauhoittumaan. Vielä yöllä herra kaivoi lattiaa ja peuhasi omalla petialustallaan. Täytyy myöntää että ehdin jo pariin kertaan miettiä miten kestän tätä tuhotiimiä kokonaisen viikonlopun, varsinkin kun heidän mukaan kello viisi seuraavana aamuna oli sopiva aika painiottelulle!

Lauantaina meillä olikin Sagan kanssa näyttelyt Kotkassa, vaikkakin mietin miten neiti jaksaisi siellä kun koiruudet oli riehunut puoli yötä ja koko aamun… Morris sai täksi aikaa jäädä kotiin ja jäi sitten yksin kun N meni töihin. Kotiin tultuamme vein tuhotiimin pikkulenkille, ennen kuin poimittiin N töistä ja suunnattiin Kauklahteen. Siellä käveltiin pitkä lenkki metsän ja peltojen ohi, rannalle uimaan ja takaisin. Molemmat saivat juosta vapaana, ja että tuhotiimi nautti!

Kotiin tultuamme meno oli sitten ihan muu kuin perjantaina. Molemmat lepäsivät tyytyväisinä pihalla ottamassa aurinkoa. Välillä piti ottaa muutama paini-ote, mutta muuten loikoilivat tyytyväisinä. Myös sisällä he olivat oppineet ettei saanut riehua, joten joka kerta kuin riehumis-into iski, he juoksivat kilpaa ulos pihalle. Onneksi oli kaunis sää että pystyttiin pitämään ovet auki! Myöhemmin illalla N ja hänen kaverinsa ottivat tuhotiimin lenkille, ja sen jälkeen molemmat käpertyivät omiin peteihinsä nukkumaan. Ne nukkuivatkin oikein sikeästi kunnes sai aamupalan noin kahdeksan aikaan. Sen jälkeen piti taas vähän peuhata, mutta rauhoittuivat nopeasti ja asettuivat uudestaan nukkumaan muutaman tunnin.

N lähti sunnuntai aamuna töihin ja minä tallustelin molempien koirien kanssa tekemään pikatreenit. Taas oli kyllä kädet vähällä pidentyä parisen metriä, varsinkin kun Saga aina vetää innoissaan treenikenttää kohti, mutta päästiin sentään perille! Siellä totesin kahden koiran vuorottelutreenin sujuvan oikein loistavasti! Sagalla kun helposti loppuu motivaatio kesken, sai parin liikkeen jälkeen katsoa kun tein luoksetuloja ja sivulletuloja Morriksen kanssa, ja että neiti oli innoissaan kun sitten pääsi taas kentälle trenaamaan! Tehtiin muutama kaukokäsky, eikä ne koskaan ole menneet yhtä hyvin! Taitaa tämä mustasukkaisuus lääke olla juuri oikea motivaatio meidän neidille! Tämän jälkeen suunnattiin pelloille, missä molemmat koirat saivat juosta vapaana. Tässä vaiheessa pystyin jo toteamaan että kyllähän se kahden flatin pitäminen sujuu ihan hyvin! Remmikävelyt kaipaisivat vielä hiontaa, mutta kunhan antaa koiruuksien liikkua kunnolla ja asettaa selvät rajat, niin homma toimii kuin rasvattu! Noin tunti nautittiin auringosta ja tuhotiimi mutaisista ojakylvyistä, ennen kuin suunnattiin kotiin. Siellä ehtivät loikoilla auringossa ennen kuin tuhotiimin maskuliinia osapuolta tultiin hakemaan.

Opettavaista ja kiinnostavaa oli kyllä pitää kaksi flattia viikonlopun yli! Yhteisiä sääntöjä täytyy aina muokata, ja tietysti asiaa vaikeuttaa omat arkipäiväiset rutiinit ja säännöt, mitä toisella koiralla ei välttämättä ole. Kyse voi olla ihan pienistä asioista mitä ei edes omassa arki-elämässään tule ajatelleeksi, ennen kuin huomaa että toinen tuhotiimiläinen ei sisäistä tätä tietoa. Minulla on ollut jo jonkin aikaa hirveä pentukuume, mutta tämä ehkä hieman hillitsi sitä, ja pisti ajattelemaan käytännön asioita. Yksi flatti lisää meille tulee varmaan jossain vaiheessa, mutta ennen sitä tarvitaan kyllä isompi talo ja kunnon piha. Hoidossa on toki mukavaa lainata välillä jokunen koira lisää, ja toivottavasti tuhotiimi vielä saa joskus viettää viikonlopun yhdessä!

Onko teillä monta koiraa/ollut pidempää aikaa hoitokoira? Miten on arki silloin sujunut?

Ikuinen ystävyys

Edes pitkä matka ei lujaa ystävyyttä riko. Tämä todettiin nyt myös koirien kannalta kun tällä viikolla oltiin Vaasassa viettämässä hiihtolomaa. Tätä blogia kauemmin seuranneet tietävät että me kesällä muutimme N ja pikku-neidin kanssa Espooseen. Ennen sitä oli opiskelut Vaasassa. Siellä myös tutustuttiin kahteen ihastuttavaan flattiherraan, joista tuli Sagan parhaimpia ystäviä.

Melkein vuosi on kulunut siitä kuin tämä trio viimeksi näki toisensa, mutta jälleennäkeminen oli kuin he eivät koskaan olisi erossa toisistaan olleetkaan! Alfons herra on jengin nuorin, 1v ja 4kuukautta, mutta kyllä miehen jumppaliikkeet jo sieltä löytyi! Tiger on taas nelivuotias herrasmies ja trion vanhin. Tässä välissä on meidän pikku prinsessamme jolla oli täysi työ pitää miehet ojennuksessa.

                                                             Tiger ja Saga kaveeraavat. Alfons miettii ojaan heittäytymistä taka-alalla.

                                               “Eihän Tiger huomaa kun hiivin ihan hipihiljaa ottamaan kepin?”

                                                                                  Vasemmalta: Alfons, Tiger ja Saga

Vaikka sää muuten oli ollut tuulinen ja pilvinen koko viikon, pilkahti aurinkokin välillä esiin treffiemme kunniaksi. Kävelimme ihanaa luontopolkua pitkin missä koiran juoksivat metsässä ylös ja alas ja riehuivat lumessa. Toki jouduttiin myös ylittämään kurapelto joka ei ollut niinkään ydyllinen…. Mutta eihän se koirien menoa haitannut!

Kaikki kolme koiraa tulivat erinomaisesti toimeen, vaikka Sagakin välillä rähisi lähinnä Tigerin lähentelyyn. Mutta eihän arvon herra antanut tämän häiritä vaan yritti aina uudelleen ja uudelleen!

Pellolla huomasi eniten Sagan ja Alfonsin olevan enemmän samanikäisiä. Kun yritettiin heitellä palloa jotta saataisiin hieno yhteiskuva, ei tämä jahti Tigeriä oikein kiinnostanut, vaan herra jäi mieluummin nuuskimaan kaikkien ihmisten namitaskuja. Saga ja Alfons taas jahtasivat palloa ilomielin ja virtaa oli molemmissa kuin pienessä kylässä!

                                                                                                   Alfons pallojahdissa

                                                                               Tiger sai pallon! Saga hiipii perässä…

                                                               Saga alimpana ja miehet päällä…

 

Reilut pari tuntia jaksoi tämä trio riehua, leikkiä ja pelleillä. Sn jälkeen kaikki kolme olivat likaisia, märkiä, väsyneitä mutta onnellisia! Eikä pelkästään koirat, oli meille omistajillekin niin hauskaa nähdä taas ja rupatella koirajuttuja! Ei ollut koiratkaan unohtaneet toisiaan, heidän ystävyys kestä pitkätkin välimatkat! Huhtikuussa nähdään toivottavasti taas kun mennään Vaasan KV näyttelyihin pikku-neidin kanssa!

 

                                                       Flattitrio Alfons, Saga ja Tiger <3