Duracellsisarusten syystreenit

Tänään oltiin pitkästä aikaa tokotreeneissä. Omatoimisissa sellaisissa kylläkin, mutta kuitenkin. Tokokurssimme näyttää valitettavan peruuntuneelta koko syksyksi, joten täytynee yrittää omatoimisesti treenata noita liikkeitä kun kaikki koirakoulujen kurssitkin on täynnä… Treeniporukkamme kanssa sitten sovittiin että pidetään maanantai illat treenipäivinä. Ainoa miinus on että tämä sopiminen ei tähän asti näytä edellyttävän että porukat tosiaan saapuvat paikalle…. No tänään pidettiin kuitenkin treenit sitten kaksisten Morris-veljen kanssa.

Saadakseni ylivireisen tokoflattini hieman keskittymään, aloitettiin sivulletulon tekniikalla, käännöksillä ja muutamalla ristiaskeleella. Sivulla käännökset on neiti on älynnyt aika hyvin, mutta sivulle askeleet ovat vielä vaikeita, koska Saga ei ymmärrä miten sitä takapuolta tulisi käyttää. Yleensä tekee jonkun hienon piruetin tai vastaavan pompun ja sitten istuutuu viereen. Olisiko kenelläkään ideoita tähän miten saisi tuota takapuolta aktivoitua?

 

Tämän jälkeen tehtiin enemmänkin arkitottisjuttuja, eli seuruutettiin koiria vapaamuotoisella seuraamisella (Sagan nome seuraaminen) ja pysähdyttiin ensin muutama metri toisistamme, sitten koirat nokakkain ja lopuksi koirat vierekkäin. Helppo ja arkinen harjoitus, mutta todella hyvä kun on aika kauan treenannut yksin ilman muiden koirien häiriötä. Sagakin edisti alussa aika paljon ja Morris oli niin kiinnostava, mutta rauhoittui muutaman kierroksen jälkeen ja kulki oikein nätisti vieressä, ottaen jopa silmäkontaktia välillä!

Seuraavaksi tehtiin Sagan kanssa jääviä liikkeitä Morriksen harjoitellessa paikallaoloa samalla. Eli käytännössä Me kävelimme neidin kanssa Morriksen ja ohjaajan välistä, ja juuri Morriksen edessä tein jäävän liikkeen. Tätä tehtiin muutama kerta, ja että meni hyvin! Myös liikkeestä maahanmeno meni kuin vettä vain, vaikka siinä liikkeessä oli keväällä ihan hirveä motivaatio-ongelma neidin puolelta! Teimme myös uusimman liikkeemme, liikkeestä istuminen. Liike on vielä hieman hakusessa, joten useimmiten autan neitiä vielä joko pienen käsiavun tai kehoavun kanssa. Muta myös tämä meni kokonaan ilman mitään lisäapuja toisella kerralla! Niin ylpeä pikku-neidistäni joka osaa vaikkei matte ehdi treenata niin paljon kuin pitäisi!!

 

Kesällä kun kokeilin jääviä lähellä toista koiraa, neiti paineistui niin ettei se ollenkaan onnistunut. Mutta joko neiti on kehittynyt, tai sitten oltiin tarpeeksi kaukana jotta neidin mielestä oli tarpeeksi tilaa hänelle kun meni todella napakasti maahan!

    

Ja tosissaan myös tuo liikkeestä istuminen toimi melkein ilman mitään lisä-apuja. Tämä liike on jostain syystä ollut aika vaikea hahmottaa pikku-neidille. En tiedä johtuuko se vain istumisesta, tai sitten kesti vain ennen kuin oppi uuden käskysanan. Vaihdoin ihan uuden käskyn tähän liikkeeseen, jotta ei neiti sekoittaisi sitä tavalliseen istumiseen tai paikallaoloon. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä että tämä alka sujua kokonaisena liikkeenä! Ihanaa!

Yksi liike mitä tuskin ollenkaan ollaan treenattu on kapulan noutaminen (onhan minulla noutaja, senhän kuuluisi osata noutaa…). Niinhän neitikin osaa, mutta kun kapula on puusta tehty on aivan mahdottoman hauskaa jyrsiä sitä palauttaessa! Tähän asti ei olla juuri tehtykään mitään pitämistreenejä, koska olen lähinnä halunnut pitää tätä hauskana liikkeenä joka myös toimii palkkiona. Ja toimihan se muuten, mutta kapula on melkein jyrsitty poikki… Joten luulen että tiedän vastedes mitä treenaamme kapulan kanssa!

 

Toisaalta huomasin myös että minä saan uuden koitläksyn. Ja se on tähtääminen kapulan kanssa! Hyvä etten heittänyt sitä N päälle joka seisoi kameran takana, tai jonnekin puuhun… Oli sihti kyllä niin hukassa että oksat pois! Neiti sen sijaan teki tehtävänsä oikein hienosti ja lähti innolla noutamaan!

   

Lopuksi peruskaavan mukaisesti jotain positiivista minkä koirat jo osaavat, joten tehtiin pitkät luoksetulot. Ennen olen aina kutsunut Sagan istualtaan luokse, mutta nyt olen alkanut käskemään neidin ensiksi maahan, AVO liikkeiden mukaisesti, jotta siihenkin saataisiin lisää vauhtia ja intoa. Ja upeasti neiti on myös oppinut “valmistus käskyn” eli ensin käsky maahan, ja ennen kuin poistun neidin luota sanon “luokse” jotta neiti tietää seuraavan liikkeen olevan luoksetulo. Hyvin on muuten mennyt perille!

Treenit lopetettiin liikkeellä mitä pitäisi harjoitella niin paljon enemmän, mutta kun…. Eli seuraamisestahan on kyse. No olemme jatkaneet sillä linjalla että laitan ruoan liivin selkätaskuun ja sitten seurautan mikä toimii suhteellisen hyvin. Neiti pitää kontaktia mutta on aika väljä, ja tälle ongelmalle en ihan tiedä mitä tehdä. Toisaalta tuntuu vähän siltä että pitäisi odottaa sen hiomista kunnes ollaan valvovan silmän alla etten tee mitään vääriin…Mutta katsotaan, tätä liikettä täytyy kuitenkin treenailla vielä mahdottoman paljon lisää!

Kivaa oli kyllä taas treenailla toisten seurassa! Täytyy suoraan myöntää että yksin treenaaminen on aika tylsää…. Toisia voi käyttää kaikennäköisiin häiriötreeneihin ja muihin tarvittavaan. Puhumattakaan siitä että voi heti jutella jonkun kanssa joka on nähnyt liikkeen ja vaihtaa ideoita ja mielipiteitä! Olisi kyllä mukavaa päästä johonkin ryhmään valvovan silmän alle, mutta se taitaa jäädä kevääksi… Ja jos ei perus treeniporukkamme löydä vetäjää täytynee löytää jostain koirakoululta kurssi Tokoa kisaamaan tähtääville koirille. Olisiko kenelläkään tästä ideoita, jos pk-seudulta löytyisi joku hyvä vetäjä/kurssi/ koirakoulu joka täyttäisi nämä ehdot?

Tuhotiimi kielikylvyssä

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, on Sagan veli Morris ollut täällä viikonlopun yli hoidossa. Morris tuli perjantai päivänä meille, ja tehtiin niin että koiruudet saivat tavata pelloilla meidän lähellä, jotta tuhotiimi ei heti saisi talomme maan tasalle. Pelloilla nämä kaksi hännänheiluttajaa sitten jaksoivatkin riehua ja peuhata.

Kotiin tultuamme sain heti tehdä tuhotiimille selväksi, että sisällä ei riehuta. Vaikka tuhotiimin molemmat osapuolet ovatkin aika erilaisia, yhteiset säännöt oli laadittava nopeasti, jotta talo pysyisi pystyssä koko viikonlopun ajan. Suurin ero näissä Harvahampaan sisaruksissa on, että Saga on flatiksi erittäin rauhallinen. Varsinkin sisällä neiti rauhoittuu nopeasti ja makaa kaikessa rauhassa matolla jonkun lelun kanssa. Onhan hän kyllä kaikessa mukana, ja ulkona riittää virtaa, mutta jos huomaa että nyt ei leikitä niin neiti etsiytyy omiin oloihinsa. Morris taas on aika tyypillinen flatiksi, energinen ja peuhaava koiruus. Joka kerta kun joku liikahti edes millimetrin piti heti tulla katsomaan mitä tapahtui. Herralla näytti myös olevan esirakkaus jalkoja kohden, sillä koko huushollin väen jalat pestiin kyllä moneen kertaan jos ei kielletty. Mainittakoon vielä miten hyvin tämä vierailu alkoi. Meillä on olohuoneessa jukka-palmu ruukussa, joka siis seisoo lattialla. En tiedä pitikö Morris sitä puuna, vai pitikö vain merkata reviiriään, mutta onneksi se osoittautui ensimmäiseksi ja viimeiseksi vahingoksi!

Kävelin illalla meidän lenkkipolun ympäri tuhotiimin kanssa. Molemmista huomasi että ovat tottuneita kävelemään yksin, kesti hieman ennen kuin sain remmit ja koirat organisoitua jotenkuten, kun molemmat veti omiin suuntiin niin, että ajattelin saavani parimetriset kädet lenkin jälkeen! Saga on tottunut juoksemaan oikeastaan koko ajan vapaana, Joten päästin aluksi Sagan vapaaksi jotta minulla olisi jotakuinkin normaalipituiset kädet lenkin jälkeenkin, ja yritettiin tulla Morriksen kanssa yhteisymmärrykseen. Muutama napakka kielto niin herra kulki ihan hyvin.

Lenkkipolulle tultuamme totesin sen olevan niin tyhjä, että uskalsin päästää Sagan ja Morriksen vuorotellen vapaaksi. Molemmat tottelivat oikein hyvin ja tulivat luokse käskystä. Polun lopussa on pieni metsäaukio jossa sitten päästin molemmat koirat vapaaksi telmimään. Kun suunnattiin kotiin totesin että yhtäkkiä meidän polut tuntuivat paljon pienemmiltä, ja tuntui kuin puoli kaupunkia jäi tuijottamaan kun tulin kahden ison mustan koira kanssa kävellen! Sagahan on flatti nartuksi jo aika iso ja Morris on uroksena vielä isompi, joten kyllähän ne koiruudet vie tilaa kapealla tiellä. Uusien sääntöjen oppimisen lisäksi sai tuhotiimi myös kunnon kielikylvyn viikonlopun aikana. Saga kun on enimmäkseen ruotsinkielinen, lukuun ottamatta muutamaa toko käskyä suomeksi, sai kuunnella Morriksen suomenkielisiä käskyjä ja päinvastoin. Meillä oli taas N kanssa täysi työ erottaa käskyjä ja antaa molemmille koirille oikeat käskyt! Välillä varman kuulosti kun olisi ollut kielitunnilla koulussa, kun käskyjä ja kehotukia tuli molemmilla kielillä sekaisin!

 

Lenkin jälkeen molemmat koiruudet simahtivat hetkeksi, kunnes N tuli töistä kotiin. Silloin saatiin kertoa tuhotiimille jo toistamiseen että sisällä ei riehuta, ja kuitenkaan viesti ei ihan halunnut mennä perille. Useimmiten osapuolet menivät niin että Saga torkahti, Morris tuli nuuskimaan ja sitten oli painiottelu jo käynnissä. Kun sitten kiellettiin katsoi Morris-veli jo anteeksiantavasti meitä, mutta uskokaa tai älkää, meidän rauhallinen pikku-neiti tuli tahallaan tämän jälkeen kiusaamaan Morrista! Neiti diiva tuli muun muassa pallo suussa tökkimään Morrista ja kun sitten toruttiin riehumista neiti diiva katsoi vain suurilla ruskeilla silmillään että eihän hän mitään ole tehnyt, kun veli se syyllinen on!

Myöhemmin illalla Saga käpertyi nukkumaan, mutta Morris ei oikein millään halunnut rauhoittua. Koko ajan oltiin menossa, nuolemassa, nuuskimassa ja tutkimassa. Nukkumaanmenoaikaan herra tassutteli ympäri taloa ja meni riehumaan Sagan kanssa jotta taas piti nousta ja käskemään rauhoittumaan. Vielä yöllä herra kaivoi lattiaa ja peuhasi omalla petialustallaan. Täytyy myöntää että ehdin jo pariin kertaan miettiä miten kestän tätä tuhotiimiä kokonaisen viikonlopun, varsinkin kun heidän mukaan kello viisi seuraavana aamuna oli sopiva aika painiottelulle!

Lauantaina meillä olikin Sagan kanssa näyttelyt Kotkassa, vaikkakin mietin miten neiti jaksaisi siellä kun koiruudet oli riehunut puoli yötä ja koko aamun… Morris sai täksi aikaa jäädä kotiin ja jäi sitten yksin kun N meni töihin. Kotiin tultuamme vein tuhotiimin pikkulenkille, ennen kuin poimittiin N töistä ja suunnattiin Kauklahteen. Siellä käveltiin pitkä lenkki metsän ja peltojen ohi, rannalle uimaan ja takaisin. Molemmat saivat juosta vapaana, ja että tuhotiimi nautti!

Kotiin tultuamme meno oli sitten ihan muu kuin perjantaina. Molemmat lepäsivät tyytyväisinä pihalla ottamassa aurinkoa. Välillä piti ottaa muutama paini-ote, mutta muuten loikoilivat tyytyväisinä. Myös sisällä he olivat oppineet ettei saanut riehua, joten joka kerta kuin riehumis-into iski, he juoksivat kilpaa ulos pihalle. Onneksi oli kaunis sää että pystyttiin pitämään ovet auki! Myöhemmin illalla N ja hänen kaverinsa ottivat tuhotiimin lenkille, ja sen jälkeen molemmat käpertyivät omiin peteihinsä nukkumaan. Ne nukkuivatkin oikein sikeästi kunnes sai aamupalan noin kahdeksan aikaan. Sen jälkeen piti taas vähän peuhata, mutta rauhoittuivat nopeasti ja asettuivat uudestaan nukkumaan muutaman tunnin.

N lähti sunnuntai aamuna töihin ja minä tallustelin molempien koirien kanssa tekemään pikatreenit. Taas oli kyllä kädet vähällä pidentyä parisen metriä, varsinkin kun Saga aina vetää innoissaan treenikenttää kohti, mutta päästiin sentään perille! Siellä totesin kahden koiran vuorottelutreenin sujuvan oikein loistavasti! Sagalla kun helposti loppuu motivaatio kesken, sai parin liikkeen jälkeen katsoa kun tein luoksetuloja ja sivulletuloja Morriksen kanssa, ja että neiti oli innoissaan kun sitten pääsi taas kentälle trenaamaan! Tehtiin muutama kaukokäsky, eikä ne koskaan ole menneet yhtä hyvin! Taitaa tämä mustasukkaisuus lääke olla juuri oikea motivaatio meidän neidille! Tämän jälkeen suunnattiin pelloille, missä molemmat koirat saivat juosta vapaana. Tässä vaiheessa pystyin jo toteamaan että kyllähän se kahden flatin pitäminen sujuu ihan hyvin! Remmikävelyt kaipaisivat vielä hiontaa, mutta kunhan antaa koiruuksien liikkua kunnolla ja asettaa selvät rajat, niin homma toimii kuin rasvattu! Noin tunti nautittiin auringosta ja tuhotiimi mutaisista ojakylvyistä, ennen kuin suunnattiin kotiin. Siellä ehtivät loikoilla auringossa ennen kuin tuhotiimin maskuliinia osapuolta tultiin hakemaan.

Opettavaista ja kiinnostavaa oli kyllä pitää kaksi flattia viikonlopun yli! Yhteisiä sääntöjä täytyy aina muokata, ja tietysti asiaa vaikeuttaa omat arkipäiväiset rutiinit ja säännöt, mitä toisella koiralla ei välttämättä ole. Kyse voi olla ihan pienistä asioista mitä ei edes omassa arki-elämässään tule ajatelleeksi, ennen kuin huomaa että toinen tuhotiimiläinen ei sisäistä tätä tietoa. Minulla on ollut jo jonkin aikaa hirveä pentukuume, mutta tämä ehkä hieman hillitsi sitä, ja pisti ajattelemaan käytännön asioita. Yksi flatti lisää meille tulee varmaan jossain vaiheessa, mutta ennen sitä tarvitaan kyllä isompi talo ja kunnon piha. Hoidossa on toki mukavaa lainata välillä jokunen koira lisää, ja toivottavasti tuhotiimi vielä saa joskus viettää viikonlopun yhdessä!

Onko teillä monta koiraa/ollut pidempää aikaa hoitokoira? Miten on arki silloin sujunut?