Uusi laji- uudet haasteet!

Tällä viikolla olemme korkanneet hallikauden. Eli tervetuloa taas jäätävän myöhäiset talvi-illat ja yöt jotka aherretaan treenaillen koska kaikki järkevät ajat ovat varattuja tai vähintään tuplahintaisia myöhäisiä iltojen nähden! Vielä ei tosin olla päästy aloittelemaan ihan myöhäisempiä treenejä, sunnuntaina oli jopa inhimilliseen aikaan treenit. Mutta emme suinkaan treenanneet tokoa sunnuntaina (ehei, maanantait ja torstait ovat tokoilua varten keksitty!), vaan kokeilussa oli täysin uusi lajituttavuus. Laji, joka sai siivet alleen ja yltänyt koirakansan suosioon. Arvasitko jo? No kyllä, rally-tokoa käväistiin kokeilemassa!

*Simo ja Lumi pusuttelupisteellä*

Treenikaverimme Jenny oli järjestänyt rally-tokoilevan treenikaverinsa meille esittämään kyseistä lajia. Kyseessä ei siis ollut virallinen koulutus, vaan treeniporukan hömppä idea kokeilla tätä uutta "muotilajia". Tiedän että monet "ei-kilpaihmiset", sekä monet tokoilijat ovat innostuneet tähän lajiin. Olen hiljaa itsekseni ajatellut, että joskus voisi olla hauskaa kokeilla mitä se touhu on. Tietämykseni ennen tutustumiskoulutusta oli seuraava:

- Rallyssa on kyltit joita pitää lukea vauhdissa 

- Kylteissä olevat temput suoritetaan kyltin edessä tuomarin määrämässä järjestyksessä (tässä tulikin mieleen kun nuorempana piti esteratsastuksessa aina opetella esterata. Radan muistaminen olikin usein se jännittävin juttu kisassa)

- Kaikilla on 100 pistettä suorituksen alussa, josta sitten vähennetään pisteitä eri kömmähdyksien takia.

- Jossain luokassa on jonkin sortin "käytösruutu" ( jostain blogista luin että siellä oli ollut pizzalaatikkoja häiriönä?)

*Kuva lainattu netistä*

Tiedossa ei siis ollut paljon kehuttavaa. Tutustumistreeneissä kävimme ensiksi rally-tokon säännöt läpi. Flatilla ei saa olla noutajahihnaa (emmehän me omista muuta hihnaa!?) ja pannan täytyy olla luokollinen, ei kuristava tai puolikuristava (kaikki tokopannat meillä on puolikuristavat...). Vaatteissa ei saa roikkua mitään. Namit ja lelut saa olla taskuissa suorituksen aikana, mutta luonnollisesti eivät saa tippua sieltä. Näistä asioista voi saada hylätyn. Tässä kohtaa minusta oli erityistä se, että kukaan ei kerro jos olet tehnyt jonkun asian jonka seurauksena suorituksesi hylätään. Toisin sanoen voit tehdä muuten täyden pisteen suorituksen mutta, kun tulet maaliin ja katsot ilmoitustaululle voi olla, että sinut on hylätty heti kun tulit radalle. Koska oli väärä panta. Tai roikkuva esine. Tai vääränväriset vaatteet (huomaa sarkasmi...). Tässä lajissa pitäisi siis varmaan tavata säännöt tarkkaan läpi, sillä ne ovat mielestäni täynnä niin sanottua nippelitietoa. Moni varmaan ihan hyvällä ajatuksella siihen laitettu, mutta omaan päähän kuulostaa siltä, että sääntöjen laatijalla on ollut tylsää.

                                                                                   *Kuva lainattu netistä*

Sääntöjen jälkeen kävimme eri kylttejä läpi ja teimme pienen radan johon tutustuttiin. Opin, että käytösruutua ei vielä ole alemmissa luokissa. Useimmat liikkeet tai temput olivat tokoilijalle tuttuja, mutta esimerkiksi saksalainen täyskäännös, sekä sivulletulo oikealta olivat uusia asioita. Myös pysähtyminen ja esimerkiksi koiran vieminen eteen ilman istuutumista siinä välissä, tulee olemaan omaan tokopäähän vaikeaa. Sitä ollaan nyt nelisen vuotta jankattu että koira aina istuutuu perusasentoon kun ohjaaja pysähtyy... Se mikä tosin tekee rallysta helpon oloisen (tai ainakin alemmat luokat) on, että koiralle saa rupatella niin paljon kun jaksaa ja haluaa, ja saa antaa käsiapuja. Tokopäähäni en sitten millään meinannut uskoa tätä, sehän meinaa sitä, että jopa Simo olisi miltei kisavalmis rally-tokon alokasluokkaan.

Kävimme radan koira kerrallaan läpi kouluttajan kanssa. Luulin, että Sagalla ei tulisi olemaan mitään ongelmaa, mutta mahdollisesti Simolla jokunen liike aiheuttaisi päänvaivaa. Kiinnostavaa oli kyllä miten erilailla koirat reagoivat tähän ihan uuteen tilanteeseen. Simo, joka ei vielä ole tokoillut niin kauan j ajolle esimerkiksi perusasento ei ole niin juurettu päähän, pärjäsi oikein hyvin. Käsiapujen avustuksella hän liikkui molemmilla sivuilla ja edessä oikein nätisti, kättäni seuraten. Ainoa haaste oli oikeastaan kylttien tuoma häiriö, sekä liikkeet missä piti kiertää koira. Simo kestää sen että menen vierelle, mutta emme ole vielä päässeet siihen pisteeseen, että olisin koiran takana (eikä sitä kyllä olla treenattukkaan...). Juokseminen sujui kahdella jalalla pomppien, eli ellei juoksemisen tyyliä olla presisoitu säännöissä, saimme siltä radalta hyväksytyn tuloksen. ;)

Saga taas on niin juurtunut tokoon ja siihen, että kaikki tapahtuu vasemmalla puolella. Kun neiti pääsi hirmuinnolla kentälle ja huomasi ensimmäisen kyltin, oli jopa häiriötreenatun tokokoiran pakko katso mitä ihmeen roskaa hänen tokokentälleen on lentänyt! Melkein pystyin kuulemaan kuinka Sagan aivoissa raksutti kun käänyttiin sinnetänne, kierrettiin tötsiä ja tehtiin spiraaleja, että mitä ihmeen tokoa tämä on?! Edessä istumiset, saksalainen ja oikealta tuleminen perusasentoon tuotti Sagalle vaikeuksia. Hän ei yhtä herkästi kuin Simo seuraa kättäni, eikä ymmärtänyt sitten alkuunkaan miksi ihmeessä nami menee oikealle jos kerran pitää mennä perusasentoon. Muutaman kerran namihoukuttelun jälkeen hänkin taisi ymmärtää jutun jujun, ja siirtyi helposti eteeni.

Kaikenkaikkiaan alokasluokka vaikuttaa, rehellisesti sanoen, todella helpolta kun on tokotaustaa.Ylemmistä luokista en vielä osaa sanoa, mutta ymmärtääkseni myös avoin luokka on helppo. Kun kerran koira on alossa kytkettynä ja sille saa rupatella uskon, että rally-toko kilpailu voi olla oikein hyvä portti tuleviin tokokokeisiin Simolle. Sagalle se voisi tuoda mukavaa vaihtelua treenaamiseen. Neiti kun helposti kyllästyy jankkaamaan samoja liikkeitä. Alokasluokka on ainakin käytävä kokeilemassa molempien koirien kanssa, aika sitten näyttää jaksammeko tehdä sen enempää. Toko kun kutenkin on päälajimme. Mutta aika näyttää!

 Harrastatko sinä rally-tokoa? Mitä vinkkejä antaisit aloittelijalle?

NOME treeniä ja hukattu reitti

Taippareiden jälkeen leikin hieman ajatuksen kanssa jos me joskus, mahdollisesti, ehkä koittaisimme Sagan kanssa päästä NOME-B kokeisiin. Eli kylmän riistan kokeisiin. TOKOn kautta Saga on aika helposti ohjattavissa (paitsi vedessä!) ja käsittelee riista nätisti. Koiraa minulla ei ole tosin koskaan ollut NOMEssa, joten tieto, miten harjoitella kokeisiin, puuttui. Viime puolivuotta on pitkälti mennyt TOKOn merkeissä, ja ajattelin että nyt kesällä olisi kivaa saada vähän vaihtelua elämään. Kaikki kevään kurssit olivat tosin huonoll ajankohdalla, ja halusin tietoa mitä ja miten voi kotona treenata yksin Sagan kanssa. 

                                                                                               *Mila ja Saga*

Ninpä käytin somen voimaa, kirjoitin vanhaan nou/nome ryhmään joka oli noin vuosi sitten aktiivinen, josko kenelläkään olisi aikaa näyttää pari juttua minulle ja Sagalle, ja vähän neuvoa, miten pääsisimme alkuun. Nina ja Mila-flatti ilmoittivat, että heidän kanssa pääsisimme treenaamaan, ja niin tapasimee Vihdin Vaakkoissa jossa on loistavat treenimaastot.

Parkkiksella tiedustelin ensin miten NOMEn ALO luokka ja taipparit eroavat toisistaan ihan konkreettisesti. Linjaa, eteenmeno ja tuplamarkkeerauksia ovat ehkä se suurin ero, ja hyppy taipparista ALO luokkaan tuntuikin yhtäkkiä aika isolta harppaukselta. Mutta askel kerralla kohti uutta haastetta, ja mukavaa saada vähän uutta treenattavaa!

Teimme aluksi Milalle muutaman eteenlähetyksen jonka jälkeen tein Sagalle ensimmäistä kertaa lähihakupillitysta. Koira istumaan pusikkoon, dumylla tai vastaavalla hajutetaan alue koiran ympärillä ja jätetään dummy niin ettei koira näe. Ohjaaja, joka on seissyt koiran edessä pillittää lähihakupillityksen ja koira nuuskii ja etsii dummyn. Pari ensimmäistä kertaa Saga halusi tulla luokse kun kuuli pillityksen, mutta aika pian ymärsi että pillityksestä laitetaan kuono maahan ja etsitään jotain. Kokeilin myös eteenlähetystä lähihakupillityksen kanssa. Eteenlähetystä ei olla juuri tehty, joten siinä oli kaksi epävarmaa asiaa. Ensimmäisen kerran lähetin liian kaukaa ja neiti lähti hakuun. Mentiin sitten yhdessä laittamaan dummy ja uusi lähetys. Tällä kertaa löysi hyvin. Uudestaan dummy piiloon, niin ettei koira nähnyt, lyhyeltä matkalta lähetys ja pillitys ja löysi heti dumyn. Teki todella hyvin työtä ollakseen ensimmäinen kerta kun tehdään tällaisia tehtäviä.

Seuraava tehtävä oli vesinoutoja lammessa, johon Saga oli havitellut koko edellisen harjoituksen ajan. Tässä tulee varmaankin olemaan meidän suurin työ koskien ALO treenejä; hallintaa veden ääressä. Ensimmäiseksi tehtiin ykkösmarkkeerauksia veteen yliuittoina. Milan noutaessa omaa dummya, meinasi Saga sekoa täysin. Neiti kiljui ja ulvoi ja mietin jo mikä menee ensimmäisenä rikki, hihna vai puu mihin olin kytkenyt tyypin.... Muutamat yliuitot veivät onneksi pahimmat energiat, ja sen jälkeen neiti jaksoikin käyttäytyä melko normaalisti.

Saga noutaa kivasti vedestä, mutta tiputtaa helposti rantaveteen. Nyt koitin heittää aina toisen dummyn metsään jotta tulisi kiire vedestä ylös. Tämä toimi aika kivasti, ja dummy saatiin maalle ilman ravistuksia. Milalle tehtiin muutama kakkosmarkkeeraus niin että toinen dummy oli vedessä ja toinen maalla. Tätä täytyy ehdottomasti kokeilla Sagan kanssa pienemmän lammen ääressä, vaikutti kivan haasteelliselta!

Vesinoutojen jälkeen sai koirat vähän vetää henkeä ja riehua vapaasti siirtyessämme polkua eteenpäin. Löysimme kallion takaa täydellisen hakupaikan. Lammen rannasaa oli suopursua ja ja märkiä alueita, juuri täydellinen paikka kun halusin kokeilla josko Saga pystyy keskittymään hakuun vaikka dummy on juuri veden rajalla. Sain tietää että suopursu on niin voimmakkaan hajusta, että moni koira vierastaa mennä sen lähelle hakuun. Piilotimme kahdeksan dummya leveälle linjalle rantaan, mäkien taakse ja kaislikkoon. Tämän jälkeen koirat saivat vuorotellen hakea dummyn kerrallaan. Yllätyin erittäin positiivisesti kun Saga ei kertaakaan varastanut veteen, vaan haki jopa dummyn kaislikosta ilman ongelmaa! Paikalla istuminen Milan hakua odotellessa oli hieman haasteellisempi paikka, mutta namin avulla tämäkin haaste selätettiin. Viimeinen dummy osoittautui vaikeammaksi löytää, eikä Mila löytänyt sitä, sinnikkäästä hausta huolimatta. Saivat koirat sitten lopuksi samana aikaan etsiä sitä, ja Saga sen lopulta löysi mäen takaa piilosta.

Koirat saivat sitten vapaasti riehua ja leikkiä kun meidän piti kävellä takaisin autoille. Siis piti. Koska kävelimme ja kävelimme, mutta odottamamme polku autoille ei vaan tullut. Jotenkin olimme kävelleet koko lammen (joka osoittautui isoksi!) ympäri..! Tuli sitten tunnin ekstralenkki mistä eivät koirat tietysti valittaneet. Dummylaukku  ja kumisaappaat päällä lenkki ei tietysti ollut mukavin mahdollinen, mutta onneksi sää ja seura oli sitäkin parempaa. Pysähdyttiin ottamaan vähän kuvia koiruleista ja löydettiinkin lopulta autoille.

Treenattavaa Sagalle:

- Hallintaa veden äärellä (aina ei tehdä vesinoutoja vaikka ollaan veden äärellä).
 - Lähihakupillitystä ilman matkaa.
- Eteenlähetystä lyhyeltä matkalta, esim polkua pitkin jotta tämä vahvistuisi.

Katse menneeseen ja tulevaan

Tätä vuottaa ollaan ehditty jo elää pari viikkoa, ja mielestäni on hyvä aika miettiä vähän edellistä vuotta, sekä kääntää katse tulevaan. Paljon ohjelmaa on meinaan jo tälle vuodelle suunniteltu!



Vuosi 2016

Miettiessäni edellistä vuotta on päällimäisenä tunteena kiitollisuus ja onnellisuus. Niin kliseeltä kun se kuulostaakin olen kiitollinen siitä, että olemme saaneet Sagan ja N kanssa olla kaikki terveitä ja voitu peuhata yhdessä. Sagan kanssa ollaan voitu treenata, osallistua kisoihin ja nauttia yhdessä tekemisestä.

Olemme N kanssa menneet naimisiin, sain viettää unelmieni häät sekä olla ihanalla häämatkalla. Töissä viihdyn hieman paremmin ja vaikka on ollut mutkia matkassa ja uusia haasteita tulee päivittäin, tunnen olevani oikealla alalla.

Sagan kanssa saavutimme kaikki tavoitteet jotka itsellemme asetettiin, ja hieman lisää. Olimme asettaneet tavoitteeksi läpäistä taipparit, kisata tokon ALO luokassa uusilla säännöillä ja startata AVOssa. Näyttelyissä pyrimme nappamaan SERTin tai kaksi. Lisäksi halusin tehdä näyttelymatkan Viroon. No miten meni?

Alkuvuodesta kävimme tokossa kahdessa ALO luokan kokeissa ja saimme TK1 koulutustunnuksen. Kisasimme myös AVOssa, josta saimme heti 1-tuloksen kunniapalkinnon kera. Aloitimme voittajaluokan liikkeiden treenaamisen. Kesällä Saga sai näyttelyistä toisen SERTtinsa ollen samalla ensimmäistä kertaa rodunsa paras. Matkasimme myös Viroon jossa kävimme kahdessa näyttelyissä. Molemmista saimme sertin, toisessa olimme vastakkaisen sukupuolen paras, ja toisessa rodun paras. Kolme serttiä tulii siis kaiken kaikkiaan. Syksyllä saimme varasijalta paikan taippareihin joka läpäistiin tyylillä ja taidolla. Ohjaajana olen oppinut paljon, ja vielä on paljon opittavaa!

Vuosi 2017

Innolla odotan mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan. Helmikuussa olemme menossa Viroon näyttelymatkalle ja muitakin näyttelyitä on koko vuoden aikana tiedossa. Hakusessa olisi se viimeinen sertti, että neiti valioituisi.

Tokossa saamme toivonmukaan voittajaluokan liikkeet valmiiksi, jotta pystymme starttaamaan VOI-luokassa flattien tokomestaruuksissa. Olen myös ilmoittanut kiinnostuksemme osallistua flattijoukkkueeseen tokon SM kisoissa toukokuussa. Toivon mukaan pääsemme joukkueseen mukaan edustamaan flatteja! Siellä kilpailisimme vielä AVOssa. Tämän lisäksi haluaisin osallistua nome kurssille, jotta oppisin mitä ja miten treenata nomen ALO luokkaa varten.

N vaihtaa keväällä työpaikkaa, joten toivonmukaan näemme toisemme vähän enemmän. Tämä tietää myös seuraa minulle ja Sagalle näyttelyihin ja kokeisiin (ja kantoapua. ;) ). Paljon kivaa siis tiedossa! Eniten toivomme että me ja Saga saamme pysyä terveinä ja että voimme Sagan kanssa harrastaa täysillä, tehdä pitkiä metsälenkkejä ja nauttia yhdessä tekemisestä!

TOKOkoe teemalla villi ja vapaa

Lauantaina meillä oli Sagan kanssa TOKO kokeet Tampereella Tamksin hallilla. Toivoin tämän olevan meidän viimeinen koe ALO luokassa ja että saisimme koulutustunnuksen TK1 sen myötä. Yleensä en jännitä TOKO kokeisa niin paljon, mutta nyt jännitin aivan hurjan paljon! Jännitykseen varmaan liittyi myös se, että Saga viikon aikana oli keksinyt kaikenlaista sijaistoimintaa kun oltiin harjoiteltu liikkeitä. Paikkamakuusta ja liikkeestä maahan oli kyvä yhtäkkiä pompata ylös istumaan, vaikka ei koskaan ennen ole tätä tehnyt. Sivulletulot oli kivempi tehdä vinoiksi eikä kapulaakaan ollut kivaa pitää suussa. Joten ihmekkös tuo että jännitti mitä se neiti keksii kokeissa! Onneksi N oli mukana rauhallisena kuin suomen peruskallio... ;)

AVOin luokka oli juuri alkamassa kun saavuttiin paikalle ja ilmoittauduttiin. Katsottiin sitä vähän aikaan ennen kuin otin neidin autosta ja otettiin pieni kenraaliharjoitus. Pari askelta seuruuta ja maahanmenoa liikkeen yhteydessä. Sitten leikkiä ja yleistä vireen kohotusta. Saga takaisin autoon ja katsottiin AVO loppuun. ALOn paikkamakuu oltiin jaettu kolmeen ryhmään, ja olimme Sagan kanssa viimeisessä ryhmässä. Otin Sagan halliin kun ensimmäinen ryhmä meni paikkamakuuseen, totuttelemaan ääniä ja keskittymään. Sitten olikin meidän vuoro, ja sydän pamppaillen käveltiin kentälle. Olimme ensimmäinen rivissä, mikä tarkoitti että Saga saisi istuutua ylös viimeisenä. No ei auttanut panikoida. Neiti meni hienosti maahan ja pysyikin siellä hyvin. Kenttä oli tekonumripohjainen ja jotain siinä oli, sillä sekä Saga että edelliset koirat jotka olivat maanneet siellä nuuskivat maata. Onneksi neiti skarppasi vähän ajan kuluttua ja nosti katseensa minuun. Palattiin koirien luokse ja pelkäsin aivan kamalasti että Saga istuutuisi. Hyvin pysyi kuitenkin maassa ja nousi heti käskystä. Nuuskimisesta huolimatta tuli luokan ainoa 10 paikkamakuusta.

Ennen meidän yksilösuoritusta oli kuusi koirakkoa, joten siinä välissä pistin Sagan autoon huilimaan. Otin Sagan sitten aika suoraan autosta yksilösuritukseen. Neidin keskittymisen perusteella minun olisi pitänyt ottaa Saga vielä aikaisemmin autosta rauhoittumaan halliin... Koko koe meni himan "villi ja vapaa" teemalla. Vähän kyllä hymyilytti neidin riehumiset välilä, mutta tuomari ei vissiin ollut humoristisella päällä pisteiden perusteella. Kympit olivat TODELLA niukassa ja joitakin muiden koirien liikkeitä katsellesani en edes ymmärtänyt mistä pisteitä lähti.

Hyppy, seuraaminen ja kapulan pito olivat oikeastaan ainoat liikeet mitkä menivät aika tismalleen meidän tason mukaisesti. Mitä nyt seuruussa jäi sekunniksi nuuskimaan samaa kohtaa kuin paikkamakuussa. Meidän ehdottomat kympit ovat olleet sivulletulo ja kaukot. Noh, sivulletulossa ei ainakaan vauhtia puuttunut! Neiti juoksi niin kovaa luokse, ettei ehtinyt kunnolla pysähtyä, vaan juoksi noi puolimetriä taakseni, kääntyi ja tuli sitten kauniisti sivulle. Vähän kyllä hymyilitti tuo formulavauhti, mutta 9,5 saatin kuitenkin liikkeestä.

Liikkeestä maahanmeno meni tuttuun tapaan nollille. Tosin neiti kyllä meni maahan, mutta hieman omassa vinkkelissä... Eli seurasi hyvin, mutta juuri kuin liikurilta tuli "käsky" sai Saga jonkun hepulin ja teki jonkun omanlaisen piruetin edessäni. Hermostuunena tietysti panikoin, ja käskin neidin maahan siihen missä hän pyöri, sen sijaan että olisin kutsunut sivulle ja jatkanut matkaa. Takaisin tullessa neiti sitten pomppasi pystyyn ennen käskyä. Kaukoissa ei myöskään kärsivällisyys kestänyt. Saga nousi hyvin istumaan, mutta meni melkein heti takaisin maahan. Ymmärrä sitten mitä tuon koiran päässä liikkuu kun ei koskaan ole tällaista ennen tehnyt! No, ainakin Sagalla oli hauskaa...

Ajattelin että tämä oli tässä, mutta rimaa hipoen saimme kuin saimmekin ALO1 ja TK1 koultustunnuksen! 161,5 pistettä ja saadan vihdoinkin heittää hyvästit ALO luokalle! Tietysti olisi ollut mukavaa jos olisi saanut tunnuksen ja vielä voinut olla tyytyväinen suoritukseen, mutta aina ei voi voittaa... Ainakin saimme mitä haimme ja nyt voimme keskittyä enemmän NOMEen. Seuraaviin TOKO koekisiin muistan harjoitella keskittymistä, malttia ja siirtymisiä. Tästä kokeesta opin myös että tästedes otan neidin ajoissa halliin rauhoittumaan, enkä enää mieti että vire laskisi jos joutuu odottamaan!

Tampere ALO Tuomari Harri Laisi:

Paikkamakuu: 10
Seuraaminen: 8
Estehyppy: 9,5
Noutokapulan pitäminen: 8
Liikkeestä maahanmeno: 0
Luoksetulo: 9,5
Kaukot: 8,5

Tulos: ALO 1 161,5p TK1

Tokokisat korkattu uusilla säännöillä!

Tänään käytiin Sagan kanssa Lohjalla korkkamaassa uudet säännöt. Valitettavasti en saanut ketään kuvajaa mukaan, joten muutamasta puhelinkuvasta lukuun ottamatta saatte nauttia meidän talviposeerauskuvista. ALO luokka alkaisi vasta klo 14, joten onneksi ei täytynyt ihan kukonlaulun aikaan lähteä ajamaan Lohjaa päin. Toisaalta olin niin hermostunut että heräsin kuitenkin jo kukonlaulun aikaan...

Lohjan Kirsuhalli osoittautuikin aika pieneksi ja oli tekonurmipohjainen. Ilmoituksen jälkeen otin Sagan autosta ja tehtiin parkkipaikalla hieman seruuta ja kontaktiharjoituksia. Neidillä oli energiaa vaikka muille jakaa kun ei oltu käyty millään pidemmällä lenkillä aamupäivällä. Sitten sisälle halliin odottaa oma vuoroa. ALOssa oli kaiken kaikkiaan 11 koirakkoa. Hallissa Sagalla ei aluksi ollut mitään korvia ja kaikki kiinnosti enempi kuin ohjaajaan keskittyminen. Tästä huolimatta neiti skarppasi ja päästiin paikkamakuuseen ilman sen kummempia välikohtauksia. Paikkamakuusta napsahti täysi 10, turhaan pelkäsin että neiti nousisi vieruskaverin käskystä. Täytyy vain oppia luottamaan koiraan!



Estehyppy, 9,5

Onneksi kouluni puunveisto-opettaja oli tehnyt meille harjoitusesteen puomilla! Ilman sitä en nimittäin pari päivää ennen olisi älynnyt vaihtaa käskysanaa hyppyyn. Olin aiemmin vain käskenyt sivulle, enkä saanut päähäni miksi Saga aina juoksi esteen ohi tai ali kun ei umpiesteellä ollut ongelmia! Sitten kokeilin vaihtaa vanhaan hyppykäskyyn(jolloin koiran piti hypätä minusta poispäin) "yli" ja eiköhän homma sitten toiminut kuin vettä vain!

Mielestäni hyppy meni täydellisesti, mutta tuomarin mukaan Saga teki jonkun käännöksen/sheippauksen kun tuli sivulle, mikä tulisi tehdä maassa. Tiedä häntä, mutta juuri tästä syystä olisi ollut kivaa jos joku olisi ollut kuvaamassa niin olisi nähnyt mitä siellä tapahtui!

Liikkeestä maahanmeno, 0:

EN vain käsitä mitä tässä tapahtui. Saga jäi jo alkuseuruusta vähän jälkeen ja jäi sitten seisomaan. Toistin käskyn mutta ei tehonnut mitenkään. Tämä on ollut meidän varmin liike joten en vain käsitä mitä tässä tapahtui. Mutta ei auta...Yleisöltä kuului sympaattinen "voooi" huokaus, ja eikun seuraavaan liikeeseen!

Luoksetulo, 10:

Ei ongelmia, neiti juoksi täyttä vauhtia suoraan sivulle. Ei voinut tehdä muuta kuin hymyillä tuon neidin ilolle ja energialle tehdä joitakin liikkeitä!!

Noutoesineen pito 8:

Kapula kyllä pysyi suussa, mutta luultavasti (tuomarin sanojen ukaan) pistin kapulan vahingossa niin taakse että neiti alkoi jyrsimään sitä, joten siitä pari harmillista miinusta, ja tässä viimeistään heitin unelmani ykköstuloksesta kaivoon.

Seuraaminen 8:

Tässä tiesin että meillä on vielä tekemistä, mutta yllättävän hyvin piti kontaktin! Tosin Sagalla oli tässä ehkä vähän liiankin hauskaa, kun hidas käynti ei kyllä koiran osalta oikein hidastunut vaan iloinen hännänheiluttaja katsoi minuun hymy suussa poikittaen eteen...Tyypillinen flatti! Muuten seurasi hyvin.

Kauko-ohjaus 10:

Ei ongelmia, neiti pomppasi ylös ja alas ja oli ihan silminnähden tyytyväinen itseensä!

Kokonaisvaikutus 9:

Tuomarin sanojen mukaan; iloista yhteistyötä!

Harmillinen nollaus tuli, mutta kyllä täytyy snaoa että neiti on edistynyt kesästä lähtien! Meno oli niin paljon varmempaa ja yhteistyö parempaa kun kesällä. Vireessäkään ei ollut mitään vikaa, melkein päinvastoin! Saga veti koko kokeen läpi hyvässä vireesä flattimaisella virneellä ja ilolla. Itsellekin tuli niin hyvä fiilis kokeessa, vaikka harmillinen nollaus tuli, kun tuota iloista huliviliä katsoi!

Loppupeleissä pisteet kuitenkin riitti ykköstulokseen! Kotiin tultiin siis tuloksena ALO1 167p. sija 4/11.

. En ollut aikeissa hakea koulutustunnusta, mutta kun enää yksi tulos puuttuu täytyy kai miettiä asiaa..!

Tavoitteellista tokotreeniä

Reilun viikon päästä meillä onkin tämän kauden ensimmäiset tokokisat Lohjalla! Suunnattaan ALOon vileä ja toivotaan että menee hyvin, muuten otetaan se enemmänkin treeninä jotta saadaan vähän enemmän kisakokemusta (tai ainakin emäntä uskottelee itselleen niin...). Kuvat ovat torstain tokotreeneistä koirakoulu kompassilla, ja ovat Tinana ottamia. Valitettavasti näin vasta jälkikäteen että kuvista tuli aika tummia... Mutta koittakaa kestää, ensi kerralla tulossa parempilaatuisia!

Kisoja ajatellen meidän tavoitteelliset torstaitreenit Mariannen kanssa ovat aivan mahtavia, kun saa jonkun liikkuroimaan meitä. Ollaan myös harjoiteltu liikkeiden putkittamista, että Saga kestäisi koko kokeen ilman nameja ja että vire sen myötä pysyisi tarpeeksi hyvänä. Muuten neiti on kyllä edistynyt sen suhteen paljon, että pystyn treeneissä hyvin putkittamaan kaksi-kolme liikettä ilman että se aivna valtavasti näkyy vireessä. Toki eihän se ihan parasta ole, mutta tätä onkin hyvä harjoitella kun ylemmissä luokissa eivät liikkeet juurikaan vähene.

Seuraminen on meillä edistynyt kovaa vauhtia. Tämän hetken ongelmana on lähinnä kehujen tarve. Eli jos pystyn kehumaan Sagaa parin ensimmäisen askeleen aikana, neiti seuraa kontaktissa oikein kivasti. Mutta jos ei saa kehuja, myös kontakti tippuu. Tätä ja seuraamisen ensiaskeleita meillä on nyt reilu viikko aikaa harjoitella. Ja meikän on aika oppia vasemman ja oikean käännöksen ero... Kaukot menevät oikein hyvin, matalassa vireessä ei pomppaa ihan yhtä nopeasti ylös kuin korkeassa. Eli täytyy kokeissa hieman viritellä neitiä ennen kaukoja jotta ei tule tassutellen ylös, kun kerran osaa sen niin hyvin.

Liikkeet tuntuvat muuten aika helpoilta eikä minua huolestuta että Saga ei osaisi jotain liikettä. Estehyppy on ainoa asia mikä hieman huolestuttaa. Sagahan on vanhoista säännöistä tottunut hyppäämään umpiesteen yli, eikä puomillinen este oikein vakuuta. Pari kertaa kun ollaan kokeiltu on neiti juossut vierestä ohi. Kun kerran auttaa ja näyttää että keskeltä tullaan yli, neiti hyppää oikein hyvin. Mutta tämä vaatii sen ensimmäisen kerran auttamisen. Itselläni ei ole tuollaista puomiestettä että voitaisiin harjoitella, joten täytynee keksiä joku kotitekoinen este jolla voisi treenata tätä ylittämistä... Ehkä ämpäreillä ja luudanvarsilla saisi samantyyppisen esteen tehtyä? Olisiko kellään ruudun toisella puolella mitään ideoita tähän ongelmaan?

Ps. Kuka sanoi että TOKO on vakavaa hommaa?! ;) Vaikkei koira aina tee mitä sen pitäisi...

Sairaslomatreeniä

Heissan taas!

Tällä hetkellä täällä ruudun toisella puolella sairastellaan oikein kunnon flunssaa ja kuumetta... Juuri sopivasti kun hiihtoloma alkaa ja olin ajatellut ehtiä ladulle Sagan kanssa! Toivon todella että nämä säät jatkuvat ja ladut pysyvät hyvinä...























Mitä muuta voi tehdä kun on tylsää kotona? No ilmoittauta kokeisiin tietysti. Koska meillä on AVO liikkeet vielä niin vaiheessa, ilmosin minut ja Sagan Lohjalle alokasluokkaan. Meillä on ALOsta jo yksi ykköstulos, joten mennään sinne enemmänkin treenaamaan kisatilannetta. Mutta ken tietää, jos menee hyvin täytyy ehkä miettiä koulutustunnuksen hakemista... Noh, se nähdään sitten! Ulos en ole päässyt treenaamaa, mutta tänään jaksoin hieman olla jalkeilla ja otettiin sitten pienet "olkkaritreenit" neidin kanssa missä riitti että minä istuin ja käskin ja koira teki...

En ole sen enmpää perehtynynyt ALOn sääntöihin, mutta nyt piti akaa lueskella kun kerran ollaan menossa kokeisiin. Alla lista jokaisesta liikkeestä(ei missään järjestykseesä) ja mitä meidän pitää vielä treenata:

Paikkamakuu 1min:

Saga on tässä todella varma, en pelkää ollenkaan että neiti lähtisi omille teilleen vaikka koko muu lauma lähtisi. Mutta haluaa vielä välillä mennä lonkalle kun tylsistyy. Tosin pysyy aina vain paremmin mutta vielä kaipaa varmistusta että pysyy suorana koko ajan.

Seuraaminen: 

Tässä ollaan menty eteenpäin! Vielä on vähän vaiheessa, eli ei täydellinen, mutta tarpeeksi hyvä uskaltaakseni mennä kisoihin. Ainoa riskintekijä on vireen laskeminen, kunhan saadaan vire alussa ylös niin sitten vain kävellään. Niin ja ohjaajan tulee opetella oikean ja vasemman ero...

Liikkeestä maahan

Ei ongelmia, neiti pläsähtää maahan heti ja pysyy siinä kunnes toisin sanotaan.

Luoksetulo:

Ei ongelma.

Kaukot:

Matka on niin pieni niin ei ongelmia. Ainoa mikä voi olla ongelmallista on että neiti tuuppaa välillä mennä vinoon maahan perusasennosta. Hän ja katsomaan minua eikä jotenkin laskeudu oikein...Eli tätä treenaamme kovasti! Muuten hyvät.

Kapulan pitäminen 5sek:

Ei ongelmaa. Ainoa vaarantekijä on ohjaaja joka ei ole aivan satavarma missä vaiheessa liikkuri sanoo käsky kun koiran tulee ottaa kapula suuhun. Tietääkö joku viisaampi?

Siinä taisi olla ne liikkeet. Pitäkää peukkuja että kaikki menee niin kuin treeneissä, koska silloin hyvä tulee!

Virallisesti tottelevainen

Viikonloppuna, älyttömässä helteessä, oltiin neidin kanssa ensimmäisissä virallisissa TOKO kokeissa Lohjalla! Lämpöä riitti melkein 30 asteen verran joten olin hieman skeptinen miten tämä menekään. Sagahan on aika herkkä kuumuudelle, ja kun vire muutenkin laskee helposti kentällä niin se ja helle ei taida olla se paras kombinaatio… Kaikki videot ovat kännykälläni kuvattuja, jonka linssi ei vissiin ollut maailman puhtain,joten valitan huonoa laatua! Lopussa myös kaivataan vähän neuvoja videoiden suhteen.

Muttamutta, pakattiin autoon tavarat; häkki, viilennysloimi, varmaan kymmenen litraa vettä, hatut, liivi, namit jne. Sitten suunnattiin Lohjalle. Koe oli siellä jonkun koulun kentällä, ja onneksi pihalla oli muutama puu minkä alle sai häkin laitettua hieman varjoon. Ensimmäistä kertaa kun oltiin kisaamassa niin ostettiin kisakirja paikanpäältä ja Sagan tunnistusmerkintä tarkastettiin. Sitten neiti häkkiin huilaamaan ja katsottiin avointa luokkaa joka oli käynnissä. Vähän tuli samalla tarkistettua mitä tuomari koiruuksilta odottaa ja miten tulee kentällä käyttäytyä. Sitten päätin ottaa pienet muistinvirkistystreenit neidin kanssa. Vire oli aika ok kun ensiksi leikittiin, vaikka ei ihan sitä parasta kun oli niin kuuma. Muuten sujui harjoittelu hyvin mutta liikkeestä maahanmenossa oli tapahtunut jotain. Vaikka se on ollut meidän vahvin liike, neiti jäi nyt vain seisomaan eikä millään halunnut mennä maahan. Pieni paniikkihan siinä sitten tuli, mutta parissa minuutissa kun ei ehdi ihmeitä tehdä niin oli pakko antaa asian olla ja toivoa että neidin mieli muuttuisi kehässä.

Ensiksi oli sitten luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Oltiin iltaa ennen kokeita harjoiteltu paljon luoksepäästävyyttä, kun Saga yleensä halua hypätä suoraan kaikkien ihmisten syliin kun tulevat moikkaamaan. Tuomari sai kyllä kunnon pusu-pesun Sagalta mutta neiti pysyi ilokseni paikallaan eikä noussut. 

Paikkamakuussa ei ole ollut muita ongelmia kun lonkallemeno ja hieman vino maahanmeno.Haistelua ja häiriöitä ollaan harjoiteltu niin paljon että ajattelin niiden asian olevan hanskassa. Saga meni kuitenkin suoraan ja hyvin maahan ja jäi hyvin makaamaan kun ohjaajat lähtivät pois. Aika paljon neiti kyllä vilkuili sivuille kun kentän vieressä oli iso tie josta kulki paljon autoja, mutta pysyi hyvin. Mutta eiköhän se neiti kuitenkin puolentoista minuutin jälkeen alkanut nuuskia maata, ja meni lonkalleen heti kun päätti että tämä on tylsää. Nooh, 10 tuli tästä liikkeestä kuitenkin vaikken itse ollut ihan tyytyväinen.

Sillä väliin kun odotettiin meidän vuoroa yksilösuorituksissa, laitettiin kylmäloimi päälle ja neiti häkkiin vilvoittelemaan.

Sitten tuli meidän vuoro. Oli vähän tunne että se viilennysloimi ei tällä kertaa auttanut, ja seuraamisissa huomasi sitten kuumuuden iskevän. Neiti jätätti aika kunnolla sekä hihnassa seuraamisessa, että vapaana. Näissä liikkeissä on kuitenkin onni se, että neiti korjaa itse paikkansa. Eli kun liikkuri käski liikkeen seis, neiti ei jäännyt minnekkään kauas ihmettelemään niin kuin luulisi, vaan tassutteli luokseni ja istuutui oikein hyvin perusasentoon.

Seuraaminen kytkettynä

Seuraaminen vapaana

Liikkeestä seis oli ihan älyttömän napakka, neiti pysähtyi kuin seinään! Luoksetulo taas sen sijaan on ollut napakampi, neidillä kun oli niin kuuma, ei oikein jaksanut juosta niin hyvin sivulle kun yleensä. Viimeisenä oli vuorossa se maahanmeno.... Seuraaminen ok, ja käskystä näin vain silmäkulmasta että pää katosi, joten oletin neidin menneen onnistuneesti maahan. Luulin. Kun matka riitti ja käännyin niin eiköhän se neiti seisoinut siinä oikein tyytyväisen näköisenä! En sitten tiedä mikä siihen maahanmenoon on mennyt kun nyt yhtäkkiä on niin vaikeeta!

                                                                  Liikkeestä seis

Luoksetulo

Estehypystä 10 ja mielestäni Saga teki parhaan hyppynsä ikinä! Hyppäsi suoraviivaisesti ja napakasti. Kokonaisvaikutuksesta tuli 8. Tuomari kehui kuitenkin sitä että huomaa Sagan haluavan tehdä töitä, kun yleensä flatit tekevät vähän mitä haluavat helteellä. Joten jotain posiitivista! Sain myös vinkin ihan kääntyä katsomaan seuraavalla kerralla, että neiti varmasti menee maahan, jotta ei opi että kokeissa voi tehdä mitä haluaa.Ihan hyvä vinkki kyllä, aina on itsellä paljon opittavaa kun tämä oli myös minun ensimmäinen koe!

Este

Tokokoe Lohja, 4.7 ALO:

Luoksepäästävyys: 10

Paikalla makaaminen: 10

Seuraaminen kytkettynä: 7

Seuraaminen vapaana: 7,5

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0

Luoksetulo: 9

Seisominen seuramisen yhteydessä: 9,5

Estehyppy: 10

Kokonaisvaikutus: 8

Tulos: ALO2 158p. 

Ensimmäiseltä kokeelta en odottanut paljoa, mutta mielestäni meni kuitenkin ihan hyvin! Tottakai löytyy aina parantamista (varsinkin tuo liikkeestä maahan), mutta näin yleisesti niin ei ainakaan nolattu itseämme ihan totaalisesti vaan homma pysyi hanskassa. Hieman toivoin kakkostulosta mutta tuon maahanmenon nollaamisen jälkeen pelkäsin pahoin että tulisi ALO3. Yllätykseni saimme sitten ALO2 ja 158pistettä! Eli vain kaksi pistettä ykköstulokseen! Ihan huippua! Nyta vain kotiin tekemään tehotreenit seuraavaa koetta varten joka olisikin parin päivän kuluttua ja SNJ:n tokomestaruus!

Ps. Tässä taas meni parisen päivää kirjoittaessa tätä postausta, koska en saanut videoita ladattua(toivon että ne nyt toimivat!). Miten te yleens lataatte videoita blogille? Kirjoitan kaikki postaukset windows live writerissa, ja ataan ne sitten blogiin ja se on tähän sti toiminut moitteettomasti. Mutta nyt kyseinen Live writer ei enää halua ladata videoitani joten olen ladannut ne youtubeen ja siitä bloggeriin ja toivonut parasta.. Miten te teette videoiden kanssa?