Mietteitä taipparikoulutuksen ideasta ja Ladies summer show näyttely

Olen jo pitkään aikaan yrittänyt saada Simon ilmoitettua taipparikurssille, mutta joko kurssi on ollut huonona ajankohtana, tai sitten se on täyttynyt noin minuutissa (esimerkiksi UMN:n taipparkurssi). Mutta kevään lopussa bongasin eräästä facebookin koiraryhmästä ilmoituksen taipparikurssista, joka järjestettäisiin kesälomani aikana Fiskarsilla. 

*"Eikös nyt ole kesäloma eikä mikään treeniloma?!"*

Sanottu ja tehty. Sähköpostiin tuli pari päivää ennen ajo-ohjeet metsätielle, jonne tulimme puoli tuntia etuajassa, kurssin alkaessa kuudelta. Kohtapuolin alkoi muita kurssilaisia tulla, mutta kouluttajaa ei näkynyt. Hieman kuuden jälkeen tuli joku tiedottamaan, että ollaan vähän aikataulusta myöhässä ja edellisestä ryhmästä on vielä joku koirakko tekemättä. "Hieman myöhässä" on tietysti suhteellinen käsitys, mutta 45 minuuttia myöhässä aika kalliista kurssista on mielestäni jo liikaa. Vähän vaille seitsemän saimme kuitenkin aloitettua koulutuksen. Kurssi järjestettiin rastitehtävinä; vesinouto, haku ja jälkiosioon.

Simon kanssa aloitimme vesinoudosta mistä olin kiitollinen, sillä ulkona oli lähemmäs 30 astetta ja hyttysiä pilvin pimein. Selitin vetäjälle, ettei olla Simon kanssa hirveästi vesinoutoa treenattu, eikä varsinkaan lokilla. Vetäjä tähän totesi lyhyesti ok, ja heitti ensimmäisen lokin lampeen. Simo nouti lokin hienosti, vaikkakin tiputti sen rantaveteen. Seuraava heitettiin vastarannasta veteen, sillä venettä ei ollut. Jostain ihme syystä Simo ui lokin ohi ja nousi maihin vastarannalle. Pillitin häntä kääntymään, jolloin Simo meni nuuskimaan lokkia heittänyttä henkilöä, löysi kassin missä oli lintuja ja nappasi yhden suuhun. Tässä odotin, että kouluttaja olisi kieltänyt Simoa tai sanonut jotain, koska koulutus ja nuori koira, mutta hän antoi Simon ottaa lokin. Simo sitten juoksi ylpeänä lokin kanssa lammen ympäri luokseni. Kyllä nauratti tämä tempaus! Kouluttaja ei kuitenkaan suupieliään nykäissyt vaan totesi, että saamme lähteä seuraavalle rastille. Koska kyseessä oli koulutus eikä möllitaipparit olin uskonut, että saisimme uusia toisen noudon hieman avustettuna. Mutta emme näköjään. Itse hämmennyin tilanteesta niin, etten älynnyt pyytää uusintaa. 

Hakuruutua olemme treenanneet Simon kanssa,kosksa uusilla paikoilla lähettäminen on tuonut haasteita, sekä palautukset. Tosin olemme treenanneet dummeilla koska itsellä ei ole ollut lintuja. Tämän selitin hakuruudun ohjaajalle, joka ystävällisesti heitti ensin yhden variksen muutaman metrin päähän nähdäkseen miten Simo siihen reagoi. Tämän noudossa ei ollut mitään ongelmaa, joten siirryimme hakuruudun pariin. Simo teki hienoa, joskin ei niin nopeaa, työtä ja yllätti minut todella positiivisesti! Aluksi juoksi ohi ja jätti yhden linnun noutamatta mutta kun ymmärsi, että täällä noudetaan lintuja eikä dummeja, hän nouti hyvin jopa taaimmaiset linnut. Käytti hyvin vainua ja palautukset tulivat suoraan käteen. Päivän päätteeksi sain kuulla, että Simo oli tehnyt parhaan hakuruudun kaikista kurssin koirista!

*Ei tullut ollenkaan tylsää odottaa kurssin alkua melkein tunnin...*

Jälkeä Simo on tehnyt motivoituna tasan kerran nuorten koirien katselmuksessa syksyllä. Pyysin siis ohjaajalta, jos saisimme tehdä sen nytkin motivoituna, koska en uskonut, että Simo muistaisi mitä piti tehdä. Ohjaaja kuitenkin sanoi, että tehdään perus jälki. Simo nuuski aloituskohdan tarkasti ja lähti jälkeä pitkin, mutta sitten iski epävarmuus mitä piti tehdä ja hän menetti jäljen hajun, kuten arvasin. Kävelimme sitten yhdessä jälkeä pitkin ja lopuksi hän löysi kanin ja nouti minulle. 

Koko kurssi oli siis enemmän möllitaipparimuotoinen (lukuun ottamatta hakuruutua), kuin mikään koulutus. Emme ole juurikaan treenanneet riistalla, ja siksi kerroin jokaisella rastilla rehellisesti mitä osaamme ja mitä emme. Kuitenkin kaikki piti tehdä kokeenomaisesti, enkä oikein näe ideaa miksi näin piti tehdä. Varsinkin kun koira on vielä suht nuori olisin halunnut onnistumisia. Tietysti sain testattua mitä Simo osaa ja mitä ei, mutta ne asiat olisin tiennyt myös ilman tätä kallista "koulutusta". Ei jatkoon siis. Nyt yritämme itse saada treenattua, josko syksyllä voisimme osallistua taippareihin.

Viikonloppuna oli Sagan vuoro loistaa kauniina Ladies Summershowssa Tuomarinkatanossa. Tuomarina Sandra Kavén. Paikan päällä oli kasa muita Harvahampaan koiria sekä Mei Danin kennelistä koiria. Kuumudesta huolimatta neiti oli paras narttu ja lopuksi ROP Miran taitavana handlamaana! Sagan kuvat ovat myös Miran ottamia. Ryhmässä noutajia tuskin vilkaistiin eikä sieltä tullut sijoitusta.

Miten teillä on kesä lähtenyt käyntiin?

Ongelmakoiria vai koiraongelmia?

Koira tapaa toisen, pienemmän, koiran kadulla, ottaa sen suuhun, ravistelee ja viskoo sen tiehensä. Useimpien mielestä koiran tulisi lopettaa. Koiran vai omistajan vika?

Tanskalla on lista koiraroduista, jotka ovat maassa kiellettyjä. Pari vuotta sitten mietittiin jos Suomeen täytyisi tehdä samalla tavalla. Miksi? Koska koirat eivät pysy omistajiensa hallinnassa. Missä sitten vika on? Koirassa vai omistajassa?

Koira ärisee ja käyttäytyy aggressiivisesti vastaantulevaa koiraa kohti. Ensimmäisen koiran omistaja antaa ärisevän koiran juosta miten haluaa flexin päässä. Vastaantulevan koiran omistaja pyytää toista omistajaa ottamaan koiransa pois, koska koira pelkää. Toinen omistaja nauraa ja antaa koiransa mennä miten haluaa. Tämän jälkeen pelkäävä koira ei enää uskalla tavat toisia koiria. Koiran vai omistajan vika?

Aina välillä voi lehdistä lukea miten koira on hyökännyt jonkun muun koiran tai ihmisen kimppuun. Yleinen käytäntö tällaisien tapahtumien jälkeen on koiran lopettaminen. Mistä tämä johtuu? Onko Suomessa niin paljon aggressiivisia koiria? Täytyykö meidänkin kieltää vaaralliset rodut? Vai voisikohan osasyy löytyä hihnan toisesta päästä?

                                                     “Koiralle tulee asettaa rajat, jos se luulee olevansa lauman johtaja voi syntyä ongelmia.”                

On olemassa sanonta että on yhtä monta tapaa kouluttaa koira kuin on koiria. Tämä on ehkä hiukan liioiteltua, mutta tosiasia on että tapoja on monta!  Jokainen koira on yksilö, ja tarvitsee oman  kouluttamistapansa. Jos ei yhteistä säveltä löydy, voi olla todella vaikeaa tulla toimeen koiran kanssa niin kotona kuin kisakentilläkin. Koira on laumaeläin joka on täysin ihmisten armoilla. Se ei voi itsestään tietää mikä on oikein ja mikä väärin, jos ei sitä sille opeteta. Valitettavan usein ongelmia ratkaistaan yhdellä, omistajalle, helpolla tavalla; koira viedään piikin alle ja sateenkaarisillalle. Ei pysähdytä miettimään missä mikä voisi olla, mikä meni pieleen? Toki tiedustan että on olemassa tapauksia jolloin yllä mainitsemani ratkaisu on paras mahdollinen, mutta usein ongelmalle voisi löytyä ratkaisu jos siihen jaksaa panostaa.

Jos et tiedä- kysy! Jos et osaa- pyydä apua! Se voi pelastaa koirasi!

Kaikki koirat eivät sovi kaikille ihmisille. Jos sinulla on vähän aikaa, pieniä lapsia ja pieni talo keskellä kaupunkia, iso ja paljon liikuntaa tarvitseva koira, esimerkiksi paimenkoira tai noutaja, ei ehkä sovi sinulle. Valitettavasti monet ihmiset yliarvostavat omaa osaamistaan ja jaksamistaan. Tai ali-arvioivat koiran tarpeita. Kumin tahansa, lopputulos voi olla kohtalokas. On jokaisen koiranomistajan vastuulla kouluttaa koiransa yhteisökelpoiseksi lemmikiksi. Oli kyseessä sitten iso tai pieni koira, ensimmäinen tai kymmenes koira, kouluttaminen on aina yhtä tärkeää. Jo pennun tultua taloon koulutuksen tulisi alkaa. Koira oppii helpoiten ollessaan nuori.                                   

                                              

Varsinkin pieniä koiria näkee (ja kuulee!) usein remmirähjääjinä, haukkuvina ja hyppivinä otuksina. Kaikki eivät tästä piittaa koska “sehän on niin pieni ja söpö, ei se mitään tee jos vähän näyttää hampaita”. Entä sitten jos hampaat osuvat väärään paikaan, esimerkiksi lapseen? Tai arka koira yrittää sosiaalistua muiden kanssa, ja tämä hampaitaan näyttävä rähjääjä tulee vastaan ja näykkii? Taitaa omistajan ääni kellossa muuttua.

Koirat ovat loppujen lopuksi koiria –eläimiä. Niistä ei koskaan tiedä ihan varmasti mitä ajattelevat. Vaikka koira ei tähän asti ole tehnyt mitään, jonain päivänä se kuitenkin voi tehdä virheaskeleen, ja silloin omistaja on vastuussa. Oletko valmis kantamaan taakkaa kun koirasi haavoittaa/säikyttää jotakuta vain koska et jaksanut/ehtinyt/viitsinyt puuttua tuohon rähjäämiseen, näykkimiseen tms?

                                                

Yllä oleva, ensimmäinen esimerkki tapahtui ystäväni koiralle joka oli alle vuoden vanha. He tapasivat vastaantulevan isomman koiran tiellä, joka ilman mitään syytä nappasi ystäväni koiran suuhun ja viskasi sen tiehensä. Koiran toinen silmä jouduttiin leikkaamaan kokonaan pois ja hän on tänään yksisilmäinen. Ison koiran omistajan mukaan hänen koiransa ei ikinä ollut tehnyt vastaavaa, koira oli todella kiltti. Kuka tietää mitä hänen koiransa sinä hetkenä ajatteli? Koiraa ei lopetettu, mutta omistaja otti yhteyttä koirapsykologiin. Ehkä pieni koira muistutti vastaantulevaa koiraa jostain ikävästä? Ehkä se pelästyi tai tunsi omistajansa pelon? Yksi kysymys on kuitenkin vailla vastausta, miten pystyt sataprosenttisesti luottamaan koiraasi tällaisen tapahtuman jälkeen? Voi olla että koira ei enää tee vastaavaa, mutta voi myös olla että tekee. Koira on eläin eikä koskaan tiedä mitä se ajattelee. Myös tämän vuoksi oikeanlainen koulutus on erittäin tärkeä.

Koiran ollessa pieni söpö pentu, ei aina tule ajatelleeksi että se vielä kasvaa aikuiseksi jolla on oma tahto. Koira on laumajäsen, mutta tässä laumassa ihmisen tulee olla johtaja. Jos koira ei kunnioita ihmistä ja sen päätöksiä, syntyy ongelmia joiden seurauksia voimme pahimmassa tapauksessa lukea lehdistä. Koirat ovat tosiaan yksilöitä, ja siksi myös koulutuksen tulee olemaan yksilöllistä. Voin rehellisesti sanoa että en koskaan olisi käyttänyt yhtä “kovaa” tai ankaraa koulutusmetodia edelliselle koiralleni, kuin mitä olen Sagalle käyttänyt (tuo kova koulutus kuulostaa kyllä hurjemmalta kuin mitä on…). Syynä se, että edellinen koirani oli paljon pehmeämpi ja herkempi kuin mitä Saga on. Jotta neiti ymmärtäisi mitä siltä vaaditaan ja missä rajat menevät, on muutamaan kerran jouduttu turvautumaan muuhun kuin pelkkään naksuttimeen. Tämä sekä arkielämän, että jopa koiran, oman turvallisuuden vuoksi.

                                      

Koiran ollessa pentu ja treenatessamme ohitusta lenkeillä, olen usein saanut pyytä vastaantulijan pitämään koiransa poissa koirastani, koska treenaamme. Valitettavan usein vastaantulija nauraa ja kertoo, että on yrittänyt samaa mutta se on turhaa koska ei siinä kuitenkaan onnistu. Kuulostaako tutulta? Onko sitten koiran vai omistajan vika jos koira joskus hyökkää vastaantulijan päälle, koska omistaja ei sitä ole jaksanut kouluttaa?

Koirat ovat peilikuvamme. Jos käyttäydymme stressaantuneesti myös koirasta tulee herkästi stressaantunut Jos tiedostat koirasi ongelmat mutta koulutat niitä tietoisesti pois, on koira iloisempi ja turvallisempi. Myös arkielämä sujuu paremmin. Monet tekevät tätä, mutta valitettavasti myös yhtä monen olisi hyvä tiedostaa sitä. Iso, tai pieni, liikuntaa tarvitseva koira ei viihdy sohvaperunana. Jos et keksi virikkeitä sille koira kyllä keksii ne itse, halusit tai et.

Onko siis koira ongelmia, vai pelkkiä ongelmakoiria? Kouluta koirasi oikein ja ongelmat pienenevät paljon!