Blogin uusi kehitysaskel

Olen pitkään harkinnut facebooksivujen tai instagram tilin hankkimista blogille, tai vaikka molempia. En ole kuitenkaan niitä koskaan loppujen lopuksi hankkinut, koska ihan niinkuin blogini olisi jokin huipputärkeä juttu jonka täytyy olla jokapaikassa.

Nyt olen kuitenkin heittänyt hyvästit tuolle väitteelle, jos joku väsyy siihen että blogi löytyy monesta paikaa sosiaalisissa medioissa, niin olkoot sitten seuraamatta. Tosiasia on, että monet ihmiset selailevat blogeja, sun muita kiinnostavia asioita, juuri facebookin, instagramin tai vastaavan välityksellä. Itse myös lueskelen monta blogipostausta jotka vain sattumalta tulevat vastaan facebookin uutisirrassa. En kyllä muuten lukisi montaa blogia tai muita juttuja.

Saanen siis esitellä blogin uudet facebooksivut!  Löydät ne fb:sta Laughing Wind nimellä, tai klikkaamalla TÄTÄ. Sinne tosiaan tulee ensimmäisenä kaikki blogipäivitykset, sekä muuta hauskaa ja kiinnostavaa treeneistä ja meidän arjesta. Tykkäämällä sivusta varmistat, että uusin päivitys ei mene sivu suun.

EHkä joskus tulevaisuudessa blogi edistyy vielä instan ja muun sosiaalisen median puolelle, mutta tällä hetkellä blogin kuulumisia saa helpoiten ja nopeiten facebookista. :) 

Löytyykö sinun blogisi sosiaalisen median eri paikoista? Mistä?

Erilaisten häiriöiden häiriötreenit

Edellisellä treenikerralla oli yhteistreenit. Yleensä ollaan kahdessa ryhmässä jotka treenaavat peräkkäin, mutta tiistaina tehtiin poikkeus ja pidettiin yhteiset häiriötreenit. Tekee hyvää koirillekin totutella olemaan monta koiraa samaan aikaan hallissa. Kerrankin sain myös N mukaan treeneihin jotta saisin tänne blogin puolelle jotain kuvamateriaalia! Ollaan siis siirretty treenit halliin Keravalla kun jouduttiin luopumaan Tuusulan hallista. Matka Espoosta sinne alkaa kyllä olla  vähän kipurajalla, mutta mitä sitä ei tekisi hyvien treenien vuoksi…

                                                Kameriamies (vaiko kirjamies) saatiin kerrankin mukaan!

Yhteistreenit tekivät myös hyvää keskittymiskyvylle. Heti kun oli monta koiraa ympäri hallia keskittyminen herpaantui eikä kukaan flateistä oikein viitsinyt kuunnella käskyjä. Siispä oli hyvä aloittaa paikallaolo harjoituksella. Saga sai mennä Morris-veljen viereen paikkaolo harjoituksessa, ja se osoittautuikin hieman haastavaksi! Niin mielellään olisi halunnut mennä Morriksen luokse leikkimään, mutta pysyi kuitenkin suhteellisen hyvin käskyn alla, vaikka pitikin käskyttää pari kertaa maahan ennen kuin keskittyi muuhun kun Morrikseen.

Kun koirat hieman rauhoittui muutettiin harjoitusta niin että koirat makasivat ympyrällä, selät keskustaa päin. Ohjaajien piti sitten kävellä ympyrän ympäri ilman että koira lähtisi perään yms. Tällaisia harjoituksia Saga on tehnyt usein, mikä myös huomattiin kun muutama koira nousi ja lähti kävelemään, ja meidän neiti odotti kiltisti minua. Samalla sain myös harjoitella lähestymistä kädet namitaskuissa. Pikku-neitimme on nimittäin alkanut istuutumaan aina kun tulee lähelle ja on antamassa namia. Parin kiellon jälkeen neiti makasikin oikein mallikkaasti kunnes pistin namin kuonon eteen.

Harjoituksen viimeinen vaikeusaste oli yrittää käskyttää muitten koiria. Ideana oli siinä että jos ohjaaja on antanut käskyn koiralle, ei tämän tulisi kuunnella muitten käskyjä. Saga katsoi kyllä minua epäröivästi muutaman kerran, että josko pitäisi totella, mutta loppujen lopuksi pysyi erittäin hyvin paikallaan.

                                                                  Marja (Morriksen omistaja) koittaa saada Sagaa liikkeelle

Seuraavaksi otettiin paikkamakuu yksitellen, ihmisten ympäröimänä. Eli yksi koira kerrallaan käskystä maahan ja muut ohjaajat seisoivat koiran ympärillä. Hetken päästä kaikki rupesivat kävelemään ympyrää koiran ympäri jotta häiriintyisi. Tämän vielä Saga kesti hyvin, vaikka sain pari kertaa korjata lonkalta oikeaan asentoon. Mutta kun kaikki menivät kyykkyyn ja asettuivat oikein lähelle, näki että rupesi ahdistamaan. Katse harhaili vähän epäröivästi ja korvat laskeutuivat taakse. Hienosti kuitenkin neiti pärjäsi vaikka kokeiltiin pari kertaa jopa niin että minä menin piiloon ja muut tallustelivat Sagan ympäri.

                                                                   Koiratreenit vai rukoustuokio?!

Mukana treeneissä oli myös superhäiriö Aurora! Tämä ihastuttava prinsessa, joka jo nuoresta iästään huolimatta on innokas koirakouluttaja, kuuluu Morris-veljen perheeseen. Koirat (Saga mukaan lukien) olivat aivan ihmeissään kun tällainen mini-ihminen tuli yhtäkkiä heidän eteen istumaan ja pitämään ääntä. Monet yrittivät nuuskia ja flattien tapaa pussailla Auroraa, mutta muutaman nuuskimis yrityksen jälkeen Saga olikin yllättävän rauhallinen vaikka Aurora istui aivan sen edessä.

                                         Tuplahiriö: Marianne kiusaa ja yrittää houkutella Sagan nameilla pois, ja Aurora istuu edessä.

       

Lopuksi otettiin helpohko harjoitus koirille, eli luoksetulo rivin edessä. Koirat istumaan, ohjaajat maton toiselle puolelle ja yksi kutsuu koiransa sivulle ohjaajien ja koirien välistä.

 

Tämä harjoitus meni muuten oikein mallikkaasti, mutta huomasi että olemme keskittyneet paikallaanmakuuseen neidin kanssa, kun tassut eivät taas halunneet pysyä paikoillaan. Nami tassujen eteen sai ne onneksi pysymään paikoillaan, ja harjoituksen lopussa ne pysyivät jo ilman namia.

Sivulletulo sujui, saanko käyttää sanaa, täydellisesti. Kerrankin ihana huomata että treenaaminen antaa tulosta! Sitä asentoa ja paikkaa perusasennossa ollaan väännetty ja haettu lukuisien tekniikkaharjoituksen kanssa, jotta neiti pystyisi siihen ilman namia ja ohjaavaa kättä. Ja nyt se onnistuu!

Alla kuvakooste Sagan liikkeistä sivulletulossa, jonka N onnistui nappaamaan.

Oli kyllä taitavat mustat treeneissä, jos vertaa edellisiin kursseihin! Kaikki ovat edistyneet huimasti, ja vaikka seuraaminen ei vieläkään onnistu, täytyy sanoa että olemme Sagan kanssa kehittyneet yhdessä paljon! Kun ottaa huomioon että pikku-neiti on ensimmäinen harrastus ja TOKO koirani, on kestänyt ennen kuin löytää sen oikean treenitavan ja osaa lukea koiraa. Mutta nyt alkaa palaset lonksahtaa kohdilleen, ja kunhan vielä saisimme seuraamisen haltuun niin olisimme viittä vaille valmiita kisoihin!

Näyttelykauden avaaminen

Melkein puoli vuotta on meillä ollut taukoa näyttelyistä jotta Saga saisi rauhassa kasvaa ja saada turkkinsa takaisin. Tauon aikana neiti on saanut viettää kotikoiran elämää, jonka lisäksi olemme ehtineet aloitta TOKOn harrastamisen sekä treenata hiukan nomea. Nyt on turkki kasvanut jokseenkin hyvin takaisin ja “pikku-neiti” onkin kasvanut huimaa vauhtia eikä ole mikään pikkuinen enää… Yhtenä päivänä havahduimme siihen että neiti onkin nartuksi jopa iso! Flattinarttujen ihannekorkeus on 56,5-59cm ja Saga onkin siinä 59 centtimetrin paikkeilla!

Avaamme tämän kauden näyttelyt Turussa Turku KV näyttelyissä 29.3, emäntää hermostuttaa jo nyt… Mutta ennen näyttelyitä ja näyttelysesongin avaamista on hyvä valmistautua. Ehkä tärkein asia tarkistaa on rokotukset. Onko ne kunnossa ja jos tarvitsee päivittää niitä niin se täytyy tehdä ajoissa. Toinen asia on itse koira ja sen ulkonäkö. Sagalla on muun muassa alkanut “kotikoirakilojen” laihdutuskuuri. Pari kiloa pitäisi saada vielä pois niin neiti olisi just sopivan hoikka. Painaa nyt noin 31,8kg ja ihanne olisi noin 30kg. Eli pitkiä lenkkejä ja paljon palloilua ja juoksutusta tiedossa!

Tämän lisäksi olemme olleet erityisen tarkkoja ruoan suhteen että saa turkkiinsa kaikki tarvittavat vitamiinit ja lisät. Tähän käytämme muun muassa Chia siemeniä josta lisää tietoa löytyy TÄSTÄ. Nämä siemenet(muiden vitamiinien ja zinkin avulla tietysti) ovat todella tehneet ihmeitä ja palauttaneet Sagan karvan elkein entiseensä muutamassa kuukaudessa!

Kolmas asia on kehässä käyttäytyminen ja esiintyminen. Siksi meidän pitäisi, ruoan ja laihdutuskuurin lisäksi, alkaa motivaatiotreenillä. Tätä blogia pidempään seuranneet tietävät, että Saga on flatiksi (useimmiten, paitsi TOKO treeneissä…) todella rauhallinen ja pelkkä seisominen kehässä ei kuulu näihin hauskimpiin asioihin mitä voi tehdä. Kun flattia seisotetaan sen tulisi heiluttaa häntäänsä ja olla iloinen ja energinen, kun taas meidän neiti keskittyy niin kovasti kontaktin pitämiseen ja seisomiseen että ilo unohtuu. Ellei muuta niin häntä on se kuuluisa piste i:n päällä joka viimeistelee koiran ryhdin. Joten ajatuksena on pistää ja näyttelyhihna päälle, mennä kentälle ja vain leikki’ ja palloilla. Muutama sekunti seisotusta että saa tassut ojennukseen, mutta sen jälkeen heti intensiivistä leikkiä, jotta koiralle jäisi mahdollisemman positiivinen ajatus seisotuksesta.

                                               

Keväämmällä, kun lumi on sulannut, olisi tarkoitus aloittaa taas juoksulenkkeily tai pyöräileminen neidin kanssa jotta raviaskel pitenee. Huomasin pelkän juoksulenkkeilyn auttavan syksyllä, joten sitä vaan taas kokeilemaan!

Saga on vielä nuori joten katsotaan miten käy tämän kauden ajan ja mitä tuomarit neidistä sanovat. Mutta syksyn EH saaliin jälkeen tavoitteena olisi taas saada ERI ja jokunen sertti. Monet tuomarit ovat pennusta kehuneet Sagaa että on lupaavaa narttu, joten toivotaan että se vielä pätee ja alkaa kehässäkin näkyä!

Onko joku teistä lukijoista menossa Turku KV näyttelyihin maaliskuussa?

Viisi vinkkiä onnistuneisiin treeneihin!

On olemassa sanonta että maailmasta löytyy yhtä monta tapaa kouluttaa koiraa kuin koiria. Tämä pätee vissiin myös niihin treenivinkkeihin. Niitä on paljon ja ne jotka toimivat toiselle, eivät välttämättä sovi toiselle. Tässä täytyy itse rohkeasti kokeilla ja muuntaa niksejä niin että on juuri omalle hännänheiluttajalle sopiva.

Treenatessa kannattaa ensin miettiä millainen kyseinen liike/temppu on. Haluaako että koira on aktiivinen ja käy korkeilla kierroksilla, vai onko liike rauhallisempi joka vaatii malttia? Rauhallisempi liike tarvitsee rauhallisemman palkkauksen ja tähän sopii useimmiten namipalkka vierestä tai edestä, kun taas aktiivisempi liike (esim agilityssa) voi kaivata aktiivisempaa palkkausta kuten lelupalkkaus tai namin heittäminen eteenpäin tai tai taakse. Oikeanlainen palkkaaminen on erittäin tärkeää, ja se vaihtelee koirasta koiraan.

                                                                   *Niin kun noutajat yleensä Saga rakastaa noutavia leluja*

Sagan kanssa olemme eniten käyttäneet namipalkkaa. Neiti syö kaiken mitä kirsun eteen tulee joten tämä on ollut helppo tapa motivoida häntä. Toki myös nameilla on eroa, ja kaikki koirat eivät pidä samoista asioista. Sagalla käytämme usein juustopaloja tai kuivatettua maksaa koulutusnameina. Myös nakit ja pinaattilätyt ovat suurta herkkua(pinaattilätyt ovat melkein liiankin suurta herkkua!). Lihapullat toimivat loistavasti näyttelyissä nameina. Mutta esimerkiksi frolicit eivät kiinnosta Sagaa niin paljon kuin edellä mainitut namit, joten niitä emme usein treeneissä käytetä. Nykyään olen ruvennut välillä käyttämään myös lelua palkkana kun haluan nopeutta liikkeeseen, esimerkiksi sivulletuloon TOKOssa. Silloin pyydän neidin sivulle ja kun on tehnyt liike heitän lelun. Lelupalkkana meillä toimii aktivointipallot ja kong wubba. Neiti kun rakastaa nouto- ja repimisleikkejä!

  

                                                                                     *En omista yllä olevia kuvia*

Alla muutama vinkki mikä on auttanut meitä treeneissä sekä arjessa.

Takapalkka:

Liikkeissä jossa tarkoitus on liikkeestä pysähtyminen, seuraaminen tai muu liike jossa koira ei saa edetä ohjaajaa olemme käyttäneet paljon takapalkkaa. Hieman liikkeestä riippuen nami joko heitetään koiran taakse, tai laitetaan jo ennen liikkeelle lähtöä koiran taakse ja sitten vapautetaan taakse namin luokse. Varsinkin flateille, joka on hieman vilkkaampi rotu, tämä niksi usein auttaa juuri siinä ettei koira etene ohjaajan eteen, vaan enemminkin tarjoaa pysähtymistä itse koska tietää namin odottavan takana. Tätä olemme myös käyttäneet maahanmenossa kun Saga venyy liian pitkälle eteen, ja hyvin on toiminut!

                                               *Liikkeen päätyttyä lähetys ulkokautta takapalkalle.*

 

Nami tassujen edessä/välissä:

Normi arjessa koiran kanssa tätä ei juuri tarvita, mutta esimerkiksi TOKOssa koira ei saisi tassutella istuessaan vaan istua nätisti paikallaan mitä sitten ikinä ympärillä tapahtuu. Meille toimiva niksi on laittaa nami (tai namit jos ei yksi auta!) koiran eteen siksi aikaa kun on häiriö. Tällöin koira keskittyy enemmän namiin kuin härikköön ja tassut pysyvät helpommin paikallaan. Jos tämä ei millään halua auttaa voi olla ideana koittaa kolmea namia, josta laitetaan yksi koiran etutassujen ulkopuolelle ja yksi nami väliin. Tämän avulla on myös helppo nähdä jos koira on liikutellut tassujaan jos esimerkiksi menee piilon häirikön ajaksi.

                              

                                                    *Saga istumassa, Marianne häirikkönä*

Kontaktitreeni:

Tämän varmaan jokainen koiranomistaja tuntee, mutta kertaus on tunnetusti opintojen äiti, joten laitetaan listaan mukaan kuitenkin! Eli paitsi oikeanlainen nami tai lelupalkka, on kaiken A ja O koiran ja omistajan/ohjaajan välinen kontakti. Tätä ei voi tarpeeksi paljon painottaa, koska ilman yhteistä säveltä ja kontaktia on vaikeaa edetä missään koulutuksessa. Kontaktitreenejä löytyy erilaisia joka lähtöön, ja joka koirakon oman tason mukaan niitä voi vaihdella ja vaikeuttaa. Nämä on hyvä aloittaa jo koiran ollessa pikkupentu. Mainittakoon muutama: koira istumaan, seiso koiran edessä ja pidä nami suoralla kädellä sivulle. Heti kun koira kääntää katseen namista sinuun päin –> palkkaus. Halutessaan tähän voi liittää käskyn. Sagan kanssa olemme käyttäneet “missä matte/husse” lausetta.

                                                                                      *Kontaktia kameramiehelle! SMIILE!*

Harjoitusta voi vaikeuttaa pitämällä nameja molemmissa käsissä sivullepäin. Riippuen koiran osaamisesta palkkaus joko heti kun katse siirtyy sinuun tai hetken päästä. Kontaktin pitäminen koiran ollessa sivulla, on hyvä aloittaa peilin edessä, jotta koira ei opi pitämään kontaktia ainoastaan kun ohjaaja katsoo alas koiraa päin. Näitä erilaisia kontaktiharjoituksia olemme Sagan kanssa tehneet kaikkialla. Kerrostalon hississä odottaessa ulospääsyä, ruokakaupan parkkiksella, bensa-asemalla, liikennevaloissa odottaessa vihreää jne. Vain mielikuvitus on rajana, ja mitä useammassa paikassa näitä harjoituksia tekee, sitä parempi!

                                  

                                                                        

Keskittymisharjoitus:

Flateilla keskittyminen ei aina ole ihan sillä tasolla kun pitäisi, ja silloin on hyvä tehdä muutamia keskittymis- ja rauhoittumisharjoitus. Yksi harjoitus mikä on auttanut meitä paljon on yllä mainitsemani istumisharjoitus häiriöllä. Ensin koira istumaan ja itse voi vaikka kävellä piiloon koiran istuessa paikallaan. Rauhattomilla koirilla on hyvä olla nami edessä jotta ei tassuttele. Toinen on kinkun tai nakin laittaminen kuonon päälle. Joulunaikoihin tehtiin sama myös piparilla. Haastetta voi lisätä esimerkiksi laittamalla nakin kuonon päälle pystyyn.

                                

 

Maahanmeno tekniikka:

Maahanmenon voi opettaa monella eri tavalla. Tavallisin on ehkä laittaa koira istumaan ja namin avulla “vetää” koira maahan ja siihen liittää käsky. Näin myös opetimme Sagalle sen. Mutta aloitettuamme TOKO treenit ymmärsin ettei neidin tekniikka maahanmenossa ollut se kaikkein paras. Peppu jäi usein ylös ja vauhti oli hidas. Tavoitteena ilo “pläsähdys” kunnolla maahan. Tähän ongelmaan olemme kokeilleet montaa niksiä. Yksi on yllä mainitsemani takapalkka. Näin koira otsee tarjoaa maahanmenoa kunhan on päässyt kiinni jutun juonesta. Toinen on jalan alta maahanmeno. Eli ohjaaja menee kyykkyyn, laittaa siirtää toisen jalkansa suoraan sivulle ja laitaa namikäden jalan taakse. Koira seisoo jalan edessä. Sitten pyydetään koiraa maahan, jolloin se laskeutuu alas yrittäen napata namin jalan alta.

Toinen vinkki mitä myös saatiin oli pomppimisen kautta maahan. Koiraa pompotetaan kuin jänistä namin perään, ja muutaman pomppauksen jälkeen laitetaan nai ripeästi maahan jolloin koira pläsähtää maahan. Tämä toimi meillä suhteellisen hyvin. Mutta jotta saisimme lisää vauhtia koko liikkeeseen on namileikki ollut paras. Eli nami heitetään poispäin jolloin koira juoksee perässä. Yllytetään koiraa palaamaan nopeasti luokse jolloin itse juostaan poispäin tai perutetaan koirasta pois. Kun koira on löytänyt namin ohjaaja itse pysähtyy ja heittää toisen namin taakseen. Ohjaaja peruttaa taas. Kun tämän on tehnyt muutamaan kertaan ja koiralla on hyvä vire, pyydetään koira maahan namin avulla, sen sijaan että heitetään nami taakse. Ja sama juttu uudestaan niin kauan kun energiaa riittää! Sekä Sagan motivaatio että vauhti maahanmenossa on noussut huimasti tämän namileikin avulla.

Näillä vinkeillä me olemme päässeet paljon treeneissä eteenpäin ja pikkuvirheet on saatu pois. Mitäs piditte vinkeistä ja tällaisesta treenivinkki postauksesta? Oliko tuttua kamaa vai löytyikö jotain uutta kokeiltavaa? Mikä on sinun lempivinkkisi?