Sipoo RN kahden koiran voimin

Lauantaina tulin kotiin kolmen päivän koulumusiikkitapahtumasta Vaasasta oppilaiden kanssa. Hirveästi energiaa ei olisi ollut nousta kukonlaulun aikaan sunnuntaina näyttelyyn, mutta minkäs teet kun olin katsonut väärän päivänmäärän kalenterista ilmoitusta laittaessani. Sagallahan ei periaattessa ole enään mitään haettavaa ryhmiksistä, kunhan mentiin pitämään hauskaa, ja olin myös luvannut esittää veljeni espanjanvesikoiran Hugon.

                                                                      *Weewaddle Prime Time, "Hugo" 1,5v.*

Sunnuntaina siis väsynyt koira(luultavasti valeraskauksen väsyttämä) ja väsynyt koira, istui autoon kohti Sipoota. N, jengin ainoana pirteänä, sai toimia kuskina ja roudaajana. Aurinko kovin tsemppasi pilvien takaa pois, ja onnistui välillä, joten tulimme kymmenen maissa hienosäiseen Sipoon ampumaradalle, mukavine talkooihmisineen. Jotka muuten melkein kaikki osasivat ruotsia! Harvinainen ja mukava yllätys näyttelymaailmassa! Espanjanvesikoirat alkasivat noin 11 maissa ja flatit heti heidän jälkeen. Tuomarina toimi Harry Tast.

Kehä oli valitettavasti asvaltilla, ja kiken lisäksi postimerkin kokoinen. Tuomari kuitenkin ystävällisesti ohjasi kaikkia juoksemaan hieman kehälinjan ulkopuolella tarvittaessa. Hieman puunattiin ja pörrötettiin vähäkarvaista Hugoa ennen kehää, ja koitin vähän juoksuttaa. Hugo on kerran iakaisemmin ollut pentunäytttelyissä, minun esitettävänäni, joten tämä olisi ensimmäinen virallinen näyttely. Juuri ennen kehäänmenoa spanielin omistaja tunnisti Hugon olevan hänelle tutustu kennelistä ja antoi narttukoiransa tulla haistelemaan Hugoa, kielloistani huolimatta. Tämä narttu oli kovasti häiriöherkän Hugon, 1,5v, mieleen enkä millään meinannut saada herraa kehään. Seisonta meni niin ja näin, kun ei halunnut kääntää selkäänsä spanielidaamille. Mutta ravasi vierelläni nätisti. Tosin kuin flatit, vesikoiria saa asettaa seisottaessa, mikä tekee mielestäni esittämisestä todella helppoa. Tuomarikin tykkäsi ja näin tuomarin sanojen mukaan"baby boy" sai tuolksen NUO ERI 1 SA.

Paras uros kehässä otin Sagan karvalelun mukaan, kun Hugo ei juuri nameista välittänyt (ihan kummaa kun on tottunut että oma koira ei muuta suostu katsoman!) vaan sylki ne pihalle. Lelun avulla sain seisotettua hieman paremmin ja Hugo ravasi todella reippaasti ja tyylikkästi. Looputuloksena PU3.

Sitten tulikin hieman taukoa flattien kehää odotellessa. Flatteja oli 12 kappaletta joista Saga oli toiseksi viimeinen. Väsynyt neiti oli herännyt henkiin ja esiintyi oikein iloisesti häntää heiluttaen! Nyt keväällä neiti on josatin syystä alkanut vetää takajlkoja alleen, eikä oikain halua venyttää niitä tarpeeksi taakse. Hieroja kävi pari viikkoa sitten ja totei Sagan olevan täysin jumissa etulapojen välissä, ja hieman mietityttää voisiko tuo tassujen siirtäminen johtua siitä.

Kuitenkin ravasi ryhdikkäästi ja antoi tuomarin kopeloida nätisti. VAL ERI 1 SA tuloksena jäimme heti paras narttu kehään. Kehässä oli viisi SA:n saaneita narrttua. Itse tunaroin hieman tässä kehässsä, häiriköiden Sagan seisomista kun en mielestäni löytänyt tasaista ja hyvää seisonta paikkaa Sagalle kun jouduimme kulmaan seisomaan. Parin kierroksen juoksemisen jälkeen loppusijoituksemme oli PN 4 hienolla arvostelulla, ja olin oikein tyytyväinen pikku-neitiin! Parasta oli se, että Saga esiintyi iloisesti häntää heiluen, enkä minä hermostuttanut häntä turhalla hermosumisella.

Suunniteltiin muutama muu näyttely missä voisin esittää Hugon, ja tehtiin Sagan kanssa hieman häiriö tokoa, enenn kuin pakkasimme tavarat ja väsyneinä mutta tyytyväisinä suuntasimme kotiinpäin. Huomenna on sitten tiedossa TOKO treenit oman treeniporukan kanssa, ja tiistaina treenit SM-TOKO joukkueen kanssa. Tiukka viikko siis edessä!

Onko muilla jo kesän näyttelykalenteri täynnä?

 

Vastakohdat täydentävät toisiaan?

Ihan ensiksi; oikein hyvää uutta alkanutta vuotta 2017 kaikille! Toivottavasti uusi vuosi on tähän asti ollut mieluinen. Ainakin sää on suosinut meitä lunta rakastavia tyyppejä täällä pk-seudulla! Talven tultua ei olla löydetty oikein mitään hyvää ulkotreenipaikkaa tokoon, kun kaikki kentät ovat jäädytettyjä täällä päin. Nomea on kyllä jonkun verran voitu treenata. Pitäisi etsiä jokin hallipaikka niin voisi treenata ihan kunnolla talvellakin, se oma olohuone kun ei ihan VOI luokan liikkeisiin halua riittää... Mutta ensi viikolla alkaa onneksi myös ohjatut tokoilut joten silloin viimeistään päästään Sagan kanssa tekemään jotain järkevää!

Tällä viikolla saimme veljeni espanjanvesikoran Hugon (Weewaddle Prime Time) viikoksi hoitoon kun omistajat ovat lämpimämmässä säässä lomailemassa. Hugo on juuri täyttänyt vuoden ja koirat ovatkin tutustuneet ja leikkineet keskenään koko Hugon nuoren iän ajan. Nämä kaksi ovat aikamoinen riehuja tuhotiimi, eikä Hugo aina halua rauhoitua omiin oloihinsa. Luonnollisesti mietimmekin hieman miten tämä sujuu kun Saga haluaa iltasin olla omissa oloissaan.

Sisällä olemme pitäneet alusta asti tiukan linjan että siellä ei riehuta, ja pitkien lenkkien ansiosta molemmat ovat olleet oikein rauhallisia sisällä. Olemme seikkaileet pelloilla ja tutkineet uusia metsäpolkuja joissa koirat ovat saaneet riehua energiansa pois. Myös Hugo on osannut rauhoittua, joten sen kanssa ei ole juurikaan ilmennyt ongelmia. N on onneksi ollut lomalla tämän viikon, mikä kyllä on helpottanut näiden kahden tyyppien hoitamista ja ulkoilutusta. Hugoa ei ihan uskalla päästää samalla tavalla vapaaksi kuin Sagaa, joten silloin on ollut kätevää että meitä on kaksi ulkoiluttajaa.

Tämän kuluneen viikon aikana olemme saaneet huomata miten tottuu yhteen rotuun ja sen hoitoon ja ominaisuuksiin. Nämä kaksi ovat keskenään kuin toistensa vastakohtia. Käsiteltävänä ja koulutettavana Hugo on erittäin paljon pehmeämpi kuin Saga, mikiä tietysti aluksi aiheutti hieman yllättyneitä ilmeitä molemmilta osapuolilta. Olemme tottuneet että jääräpää-Saga ei pienestä hätkähdä, joten on ollut hieman totuttelemista pehmeämmän tyypin kanssa. Tämän lisäksi on myös turkinhoito saanut uuden perspektiivin. Espanjanvesikoirilla kun on kihara turkki jonne kirjaimellisesti kaikki jää kiinni. Sitä ei putsata nopealla pyyhkäisyllä niin kuin flattien sileää karvaa. Varsinkin nyt kun lämpötila on nollilla ja paljon lunta, on sisääntulo ja sulaminen ollut melkoinen projekti. Sagalle riittää että pyyhkeellä putsaa tassut ja sulattaa pahimmat paakut sormilla pois, kun taas espanjalaisella herralla jää kaikki lumi kiinni turkkiin, eikä sitä käsin tai pyyhkeellä edes saa pois. Helpointa on ollut ottaa koko koira suihkuun ja haalealla vedellä sulattaa lumet. Muuten ne eivät millään halua irrota.

                                                         * -24 astetta ja kyllä tarkene!*

Päivä päivältä totumme enemmän toisiimme ja Hugokin tottuu meihin. Myös koirat tottuvat enemmän toisiinsa ja yhteiseloon, ja tietävät näin paremmin toistensa rajat. Sagakin joka on todella mustasukkainen jos joku muu yrittää olla meidän kanssa, on saanut oppia jakamaan huomiota.
Maanantaina on ohjatut tokoilut jonne otan vain Sagan mukaan, mutta tiistain treeneihin pääsee myös Hugo mukaan. Kiinnostavaa nähdä miten espanjalainen herra siellä käyttäytyy!

*Joko mennään täysillä tai sitten virta sammuu...*

Miten teidän vuosi on lähtenyt käyntiin?

Joulutreenejä, haasteita ja koiratapaamisia

Tänä vuonna joulua vietettiin ainakin täällä etelä-suomessa sateisessa ja tylsässä säässä. Onneksi kuitenkin joulun ohjelma oli säätä parempaa! Joulupäivänä tosin aurinkokin pilkahti esile, vaikka en henkilökohtaisesti siitä päässyt nauttimaankaan.

*Onneksi joulupäivänä oli parempi sää*

Ennen joulua meillä olikin tokoryhmän kanssa kunnon yhteiset joulutreenit, jotka samalla osoittautuivat vuoden haastavimmiksi treeneiksi. Oli maahanmenoa ja luoksetuloa vuorotellen ringistä, piparkakun ohi (arvatkaa vaan kuka siinä vauhdissa ehdi napata piparin...), ruutuun menoa häiriössä, niin ikään piparkakkujen ohi ja piparkakkujen pitämistä kuonon päällä. Kuulostaa helpolta, mutta kyllä oli ihan tarpeeksi haasteita koirille! Saga oli aika nopea palkkaamaan itse itseään ppipareilla, mutta ymmärsi kerran jälkeen ettei näin tehdä. Tosin sitten otti niistä vähän paineitakin. Toiset paineistuivat niin etteivät halunneet liikkua ollenkaan, ja toiset eivät olleet moksiskaan häiriöistä. Saivat koirat hieman ajateltavaa ja uusia haasteita!

                                                                   *Ei liiku, vielä pysyy..*

Tämän lisäksi oli vielä frolic haaste. Koira maahan, ja frolicceja koiran ympäri. Sanomattakin selvää ettei koira saanut syödä niitä. Tämän jälkeen piti siirtää koira kuviosta pois, ilman että kuvio meni rikki. Tavalla tai toisella. Hieman flattien heiluvat hännät aiheuttivat lisähaasteita, mutta kaikki pääsivät loopujen lopuksi pois kuviosta. Sagan laitoin ensiksi istumaan kaukoilla, ja siitä ohjasin sitten varovasti pois. Ei uskaltanut muuten edes nuuski frolicceja, joten hyvin meni! 

Jouluaattona suuntasimme N ja Sagan kanssa meidän mökille, missä perheeni vietti joulua. Saga oli aivan onneissaan kun sai juosta vapaana mökillä. Valitettavasti sää oli sateinen ja pimeä, joten kuvia ei oikein tullut otettua. Joulupäivä oli sitäkin aurinkoisempi, mutta onnistuin seinään nojatun leikkuulaudan avulla loukkaamaan varpaani, jonka seurauksena istuin sisällä ihastelemassa aurinkoa jalka korkeallaja paketissa muiden ulkoilessa... Illalla veljeni avovaimoineen tuli Hugo koirulin kanssa kylään, ja johan vauhtia riitti kahden riehujan kanssa! Onneksi pystyivät mökillä päästämään pahimmat höyryt pihalla, jotta seinät pysyisivät pystyssä. Mutta hyvin nuo kaksi tulevat toimeen keskenään.

*Hugo Sagan joululahjan kimpussa*

Tapaninpäivänä pakkasimme taas auton ja suuntasimme kohti Vaasaa ja mieheni sukua. Taas tuli syötyä hyvää ruokaa ja sukuloitua. Onnistuimme myös sopimaan treffit flattikaverimme Alfonsin kanssa. Jopa tämä ontuva emäntä pystyi tulemaan koirien kanssa pienelle lenkille kipeästä varpaasta huolimatta. Ilo oli katsella noiden kahden koiratovereiden jälleennnäkemistä! Valitettavasti oli jo pimeää kun tapasimme niin ätmä kuva jäi ainoaksi siltä illalta. Saga oli jo hypännyt autoon ja meidän piti suunnata etelää päin, mutta Alfonsin mielestä kaveria ei jätetä ja hyppäsi mukaan kyytiin. On ne ihanat nuo kaksi flattikaveria!

Vielä on onneksi hieman joululomaa jäljellä, jotta varvas ehkä ehtisi toipua ja voisimme Sagan ja N kanssa päästä suunnittelemaamme megalenkille nuuksioon. Tällä ontuvalla vauhdilla kun tuskin edes postilaatikolle pääsee...

                                                                     *Sagan lempijoululahja, piippaavaa pehmoluu*

                                        Miten teidän joulunne sujui? 

Psst! Olethan huomannut blogin uudet facebook sivut? Sinne pääset klikkaamalla TÄTÄ.  Käythän tykkäämässä?