TOKOilua tropiikissa

Tänään kävimme Sagan kanssa tutkimaan meidän uutta tuttavuutta, Espoon koirakeskusta. Jään ja loskan, sekä kiireisen emännän vuoksi meidän ulkotreenit ovat pikku-neidin kanssa jäänyt ihan liian vähäiseksi, ja olen haaveillut sisätiloissa treenaamisesta. Otin avuksi ystäväni kaikkitietävän Googlen, ja löysin Espoon koirakeskuksen. Kerrankin treenipaikka joka ei sijaitse 50 kilometrin ajomatkan päässä! Sain jopa TOKO ryhmästämme Tinan mukaan houkuteltua treenaamaan tänään.

Pienen alkusähellyksen jälkeen löysimme perille ja laadittiin sotasuunnitelma miten treenata koirien kanssa. Tinalla oli Nita ja Norma mukana, josta Nita on jo TOKOa kisannut muutama vuosi ja Norma tulee kisaamaan kunhan pentu kasvaa(tällä hetkellä n. 9kk vanha?).

Sagan kanssa aloitettiin keskittymisharjoituksella. Eli kaikki lelut mitkä koirakeskuksesta löysin, heitettiin maahan namien ja muiden ärsykkeiden kera. Neidin olisi sitten tarkoitus seurata läpi kaikkien ärsykkeiden haistamatta, ja varsinkin maistamatta! Aina välillä pysähdys, sivulletulo ja kontakti. Harjoitus sujuikin suhteellisen hyvin, yksi kumipallo oli vaikea ohittaa nuuskimatta, mutta muutaman muistutuksen jälkeen sekin sujui ongelmitta. Sivulletulot on muuten edistynyt niin että vaikka neiti ei ole vierelläni tai edessäni hän tietää minne mennä kun “sidan” käsky kajahtaa. Tosin istuu välillä liian edessä, mutta eiköhän sekin saada kohta poishinkattua!

Päivän suuri teema piti olla maahanmeno. Paikallaanpysyminen ja liikkeestä maahanmeno. Tämän siis piti olla teemana. Kuitenkin sain kokea karun todellisuuden, että neiti tuskin enää osaa mennä käskystä maahan edes. Tässä siis syytä on vain peiliin katsominen koska ei olla melkein ollenkaan treenattu muutamaan viikkoon, ja luulin että lliikkeestä maahanmeno on jo jokseenkin valmis liike, joten sen olen vain jättänyt pois useimmista treeneistä. Noh, omista vahingoista sen oppii! Tässä välin huomasin myös Sagan vireystason laskevan minimiin. Helpotin harjoitusta ja otin vain istumasta maahanmenon, tämä sujuin niukin naukin. Sagan alavire oli pentuna ongelma, mutta hieman kasvattuaan on myös energia kasvanut. Toisaalta olen huomannut kotona treenatessa hieman samaa vireen vähenemistä. Laitoin kuitenkin neidin tauolle ja samalla kun näin neidin juovan noin litran vettä kerralla huomasin hallissa olevan ihan älyttömän kuuma! TOKOilu tropiikissa ei siis ole paras vaihtoehto! Neiti vain tauolle hetkeksi, ja seurasin muitten touhua.

                                                  (Vasemmalta, Saga, Nita ja Norma)

Jätettiin maahanmeno harjoitukset siihen ja siirryttiin hyppyihin. Tätä Saga on rakastanut jo alusta alkaen, mutta tänään taisi vire tosiaan olla liian alhainen, tai oli liian kuuma, kun ei ilman käsiapua halunnut hypätä. Pari kunnollista hyppyä saatiin kuitenkin vielä “vanhojen” sääntöjen mukaan.

Lopuksi laitettiin kaikki koirat riviin maahan(jotta saataisiin edes jotain paikallaolo harjoituksia tehtyä) ja yksi pujotteli muiden välillä. Tämä oli tuttua hommaa joka ollaan ennen tehnyt niin että koirat istuivat. Mutta oikein mallikkaasti neiti seurasi koko pujottelun ajan. Hieman jäi jälkeen lopussa, mutta kiiti kyllä sitten oikeaan paikaan. Myös paikallaolo sujui jokseenkin ongelmitta, ainoa miinus on vieläkin neidin tylsistyessä jolloin hän menee lonkalle. Mutta nami kuonon edessä oli oiva apu myös tähän hätään, ja lopuksi neiti makasi paikallaan oikein mallikkaasti!

Espoon koirakeskus osoittautui aika pieneksi tilaksi, eli toisin sanoen ei  siellä mitään isoja tai sen vauhdikkaampia juttuja isolla koiralla voi harjoitella, ja siellä oli järkyttävän kuuma. Mutta suurin plussa oli että paikka on lähellä, (kerrankin säästyttiin tunnin ajomatkalta!) ja tunnin vuokraus ei ole mikään hirmu hintainen keikka. Sieltä löytyy myös kaikki tarvittavat välineet, ruutunauhoista ja esteestä, merkkikartioon ja leluihin. Eli ei tarvitse raahata puolta huushollia mukanaan! Hauskaa oli myös että saimme treenikaverin mukaan joka tietää enemmän TOKOsta kuin me aloittelijat, joten saatiin myös hyviä vinkkejä!

Onko joku lukijoista käynyt Espoon Koirakeskuksessa ja mitäs tykkäsitte?

Kaukainen kutsu

Yksi vähän uudempi asia mikä ollaan lisätty Sagan “treeniohjelmaan” on kaukokäskyt. Olen tätä harkinnut tämän konstin opettamista neidille jo kauan, mutta jotenkin tuntui aina siltä että hän ei ymmärrä mistä on kyse, ja koska jo maahanmeno lähellä tuotti vaikeuksia yhdessä vaiheessa asia on vain jäänyt. Mutta nyt ollaan ryhdytty tositoimiin ja neiti käyttänyt korviaan kuullakseen käskyt!

Aloitettiin sillä käskyllä minkä Saga osasi parhaiten, eli istu. Peruutin muutaman metrin ja käskin istumaan ja vähitellen lisäsin etäisyyttä. Ensin tämä toimi pienen käsimerkin avustuksella mutta nyt sekin on jo jäänyt pois.

Istumisen jälkeen alettiin samalla lailla maahanmenolla. Se ei ole ihan satavarma vielä, mutta useimmiten neiti kuitenkin laskeutuu ruohon tasolle venyttäen nätisti tassunsa eteenpäin. Kaukokäskyjä palkitsen useimmiten aktiivipallolla, jota neitimme kirjaimellisesti r-a-k-a-s-t-a-a! Hän voisi varmaan juosta sen perään päivät pitkät, ja tämä innostus onkin edesauttanut kaukokäskyjen treeniä.

Maahan? Onko siis nyt aivan pakko..? Siis ihan oikeesti..?

No okei sit...

Koska mielestäni neiti tarvitsee vähän lisää aivojumppaa ollaan pidetty pääpaino enemmän tokosuuntaisena. Siksi olen alkanut myös ottaa neidin sivulle, käskeä siellä maahaan  tai istumaan, jättää ja jonkun matkan päästä sitten tehdä kaukokäskyn joko maahan, tai istumaan.

Tämä on toiminut yllättävän hyvin ja neiti tottelee kuin mikäkin tokokoira! Maahanmeno on ainoa mikä vähän mutkittelee, jos neiti menee aivan ylikierroksilla, tai on jotain muuta erittäin kiinnostavaa, niin se makaaminen ei ihan jaksaisi kiinnostaa… Istuminen kyllä käy vaikka nukkuessa mutta jostain syystä se maahanmeno ei ole yhtä kivaa… Mutta tosiaan niin yleensä toimii ja hännänheiluttajamme osaa hienosti odottaa seuraavaa käskyä kun hänet jättää paikalleen!

Muuten huomaa kyllä että kesähelteet ovat ohi, koska neidin energiataso on jotain aivan muuta kuin kesällä! Olemme sen vuoksi myös lisänneet vähän treenejä jotta saisi aivojumppaa, mutta sitä energian määrää… Kun joku välillä on treeneissäkin niin innoissaan että melkein hyppää syliin välillä kun niin paljon haluaa tehdä oikein! Onkos lukijoiden koirissa huomattu energiatason muutosta nyt syksyllä?

Koira ei ole lapsi

Viime treenikerralla harjoiteltiin auktoriteettia käskyjen suhteen, sekä vapaana olemista häiritsevissä tilanteissa. Varsinkin viimeksi mainittu on Sagalle erittäin hyvää harjoitusta, sillä jos ympärillä on muita ihmisiä, tai varsinkin koiria, neiti menee kyllä ihan omia menojaan eikä kuuntele mitään jos ei ole hihnassa kiinni. Treenaamme siis vieläkin Sagan Morris veljen kanssa, Mariannen valvovan silmän alla. Tosin ollaan treenattu nyt vuorotellen , niin kauan kuin Sagalla on juoksuaika.

Aloitettiin ihan laittamalla koirat istumaan perus käskyllä ´istu´. Tämähän on käsky joka opetetaan useimmiten melkein ensimmäiseksi koiranpennuille, ja oletetaan sen olevan helppo käsky jonka joka koira hallitsee. Väärin sanomme me neidin kanssa. Kun koira saa käskyn istu, sen onkin istuttava paikallaan mitä ikinä ympärillä tapahtuu, kuunnellen vain sitä henkilöä joka antoi käskyn. 

Tätä harjoiteltiin sitten hartaasti, sillä se osoittautuikin hieman vaikeammaksi kuin ensin luulimme. Tässä harjoituksessa tuli siis myös sitä auktoriteettia harjoiteltua. Kun koira saa käskyn, sen on toteltava sitä henkilöä, ja ainoastaan tätä,  kunnes se vapautetaan käskystä. Käskyn antaja on auktoriteetti jota koiran tulee kuunnella. Kun neitimme oli saanut käskyn ´istu´, peruutin pari askelta ja treenarimme Marianne yritti houkutella Sagan liikkeelle muun muassa puhumalla ja innostamalla sitä juoksemaan. Jos neiti liikahti tai oli lähtemäisillään hän sai heti kiellon, ei. Jos hän lähti mukaan vahvistettiin käskynantajan(eli minun) auktoriteettia pitämällä pieni puhuttelu. Käytännössä tämä tapahtui niin että sanoin terävästi  EI, otin neidin poskista kiinni ja puhuin määrätietoisesti sille kunnes huomasin sen alistuvan ja ottavan silmäkontaktia.

Puhuttelun ideana on siis antaa koiralle heti palautetta jos tekee väärin, sekä näyttää että käskynantajaa kuunnellaan ja tehdään niin kuin hän sanoo. Piste. Koira on eläin, ei lapsi, eli sitä saa ja melkein pitää käskyttää jolloin sen tulee totella. Jos koiran kanssa liikaa keskustelee ja antaa vaihtoehtoja se ei koskaan tiedä mikä on oikein ja mikä väärin, eikä pidä ihmistä auktoriteettina. Jos ei koira hyväksy/tunnusta ihmistä/omistajaa auktoriteetiksi ja lauman johtajaksi, voi siitä koitua isojakin ongelmia tulevaisuudessa. Koirien kanssa tulee olla todella mustavalkoinen, joko se tekee oikein tai sitten väärin. Mitään siinä välillä ei ole.

Tätä saatiin harjoitella aika montakin kertaa neidin kanssa, jonka keskittymiskyky muutenkin on ollut hieman alhainen nyt juoksujen jälkeen. Mutta monen toiston, pitkän kärsivällisyyden ja tiukan johdonmukaisuuden jälkeen, neiti ymmärsi harjoituksen ytimen. Marianne yritti pallojen kanssa (jota Saga rakastaa!!), makkaroiden ja monen muun asian kanssa, mutta nyt riitti että hieman äännähdin negatiiviiseen sävyyn niin neiti istui peppu maassa (hän siis ei istu takatassuillaan kun normaalit koirat vaan pepullaan…) hievahtamatta mihinkään.

Tämän jälkeen tuli suurin koetus neidille. Marianne otti harjoitukseen mukaan oman flättikoiransa, Lahjan, ja leikki sillä minun ja Sagan ympäri pallolla. Tässä täytynee huomauttaa, että jos on jotain mihin meidän neiti on hullaantunut, se on pallot ja toiset koirat. Ja tässä siis oli molempia. Sanon vaan että harjoitus tekee mestarin! Ei hän täydellisen paikallaan istunut, ja lähti alussa muutaman kerran pallon peräänkin, mutta vahvistettuani asemani lauman johtajana, hän tyytyi siirtelemään tassujaan mutta istui muuten paikalaan. Kyllä olin yllättynyt!!

Tämä harjoitus oli erittäin antoisa! Mitä enemmän treenaamme, sitä enemmän huomaan auktoriteetin ja omistajan ja koiran välisen kontakti tärkeyden. Tämä on patistanut treenaamaan enemmän, koska olen päättänyt että jonain päivänä meidän neiti on vielä niin tottelevainen että voin pitää häntä vapaana, ilman että neiti juoksee kaikkien koirien luokse jotka on vapaana. Se tarkoittaa kylä kovaa työtä ja pitkäjänteisyyttä, puhumattakaan johdonmukaisuudesta, mutta ehkä vielä joskus voin sanoa että neitimme tottelee erittäin hyvin!

Tätä harjoittelimme pellolla tänään, ja samalla tuli otettua muutama kesäkuva kun kerran oli niin ihana sää!

Juoksuen treeneihin

Otsikko on meikäläisen erittäin hauska sananleikki. Eli selkokielellä puhuen meidän neidillä on alkanut nyt ensimmäiset juoksut ja samalla ollaan alettu treenaaminen Mariannen valvovan silmän alla.

Neitimme on jo jonkin aikaa antanut merkkejä siitä että juoksut alkaa kohta. Kesti kuitenkin melkein kuukauden ennen kuin ne alkoi. Nyt sitten karvaa lähtee aivan ä-l-y-t-t-ö-m-ä-n paljon(olen lakaissut makkarin lattian kolme kertaa päivässä ja kuitenkin se on karvojen peitossa…) ja neiti on myös ollut todella väsynyt. Mutta suhteellisen hyvin hän putsaa itsensä, joten tähän asti kaikki on sujunut aika hyvin.
Sopivasti juoksuaikaan ollaan myös aloitettu treenaus hieman enemmän. Se on nyt muuton ja opiskelujen ohella jäänyt vähän vähäksi, mutta nyt Sagan isän emäntä on ollut ystävällinen ja lupautunut vetämään muutaman treenikerran meille ja Morris-veljelle. Tähän asti meillä on ollut yksi treenikerta jossa harjoiteltiin aika perusjuttuja, Kontaktin ottoa ja luoksetuloa. Huomasi kyllä ettei kontaktia ollut treenattu vähän aikaan, mutta hienosti neiti sitten lopussa jaksoi keskittyä.
Hieman ollaan tätä treenattu mökillä ja tänään meillä oli sitten kunnon harjoitus Sagan kanssa seuraavaa treeniä varten, jossa tehtiin kotitehtävät oikein huolella! Eli suunnattiin lähimmälle ruohokentälle, jossa aloitettiin ihan perus kontaktinottoa. Kuitenkin korotettiin hieman vaikeusastetta pidentämällä kontaktin aikaa, eli en antanut heti namia kun Saga katsoi silmiin, vaan kehuin ja odotin muutaman sekunnin ja sitten vasta nami. Tätä ollaan nyt harjoiteltu ja se alkaakin sujua oikein hienosti kunhan sitä ei tee liian kauan että neiti tylsistyy.
 
                                                             
                                     
                               “Ai mikää oli? Kontakti? ei kun tossahan menee ruohonleikkuri, paaljon kiinnostavampi!”
Sen jälkeen siirryttiinkin kontaktiin etäisyydellä ja luoksetuloon. Eli otin Sagan sivulle, annoin käskyn ´istu´ ja kävelin vähän matkan päähän. Sitten kutsuin luokse jolloin Sagan tulee istuutua suoraan eteeni aj ottaa heti kontakti. Muutaman kerran jouduin palaaman neidin kanssa takaisin, kun tuli perään, mutta muuten sujui hienosti! Nostin vaikeusastetta vaihtelemalla etäisyyttä ja aikaa ennen kuin kutsuin luokse. Viereisellä kentällä haukkui toinen koira ja ruohonleikkuri pörräsi, joten tuli ihan kivasti häiriöitä mukaan treeniin myös! Lopuksi otettiin pari damin noutoa metsästä, mitä neiti rakastaa, jotka myös oli vähän harjoitusta ensi treenikertaa varten kun harjoitellaan dameilla (eihän neitimme nyt voi nolata itseänsä täysin… ) Treenin jälkeen paistoi vielä aurinko, joten suunnattiin sitten metsän kautta kotiin. Ihanan aurinkoinen päivä oli kaiken puolin!
                               

Kontaktitreeniä ja luoksetuloa

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11969441/?claim=h2mhtj3yd9j">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>


Moikkamoi!

Olemme nyt Nicken kanssa asuneet lapsuudenkodissani perheeni kanssa jokunen viikko, joka tarkoittaa sitä että Sagaa on ulkoiluttanut/kouluttanut/käskenyt, parhaimillaan, noin yhdeksän eri henkilöä eri tavalla. Tämä on alkanut näkyä Sagan käytöksessä; meidän ennen niin tarkkavaista neitiä ei enää kiinnostanut tulla silloin kun häntä kutsuttiin, jos ei itse lystännyt. Huomio kun piti istua aloillaan ja odottaa, tai vain olla paikoillaan, oli jossain aaaaivan muualla kuin piti. Asiaa ei varmaan auta ettei minulla tai Nickelläkään ole ollut aikaa sen enempään treenaamiseen vähän aikaan.

*en omista kuvaa*

No, koska Saga on vasta 7 kuukautta on tähän ongelmaan heti otettava kiinni ennen kuin menee liian vaikeaksi. Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen, keräsin ajatuksissani kaikki vinkit ja ohjeet mitkä olen saanut kursseilta ja tuttavilta, ja omistin yhden päivän pelkästään kontaktiharjoituksien tekemiseen ja luoksetulon harjoittamiseen.

Koska Sagalla on suht helppoa keskittyä sisällä, suunnistinkin heti takapihalle hihna, pitempi remmi ja lempparinamit varusteina. Olemme hiljattain ottaneet naksuttimen käyttöön koulutusavuksi, ja täytyy sanoa että se kyllä tekee ihmeitä! Saga keskittyy niin paljon paremmin kun heti oikealla hetkellä saa sen vahvistuksen että on tehnyt oikein!

Aloitimme helpoilla kontaktiharjoituksilla; pidin Sagaa hihnassa ja toisessa kädessä namia. Heti kun Saga suuntasi katseen namista minuun, naksautus ja nami. Aluksi lintujen visertelty ja naapurin äänet vähän häiritsivät, mutta pienellä kärsivällisyydellä, oikealla ajoituksella naksuttimen kanssa, hyvällä herkulla ja tarpeeksi monen toistojen jälkeen, se vanha valpas Saga pilkahtikin esiin. Jatkettiin tätä hommaa vielä pari kertaa kun hän teki sen hyvin, vahvistuksen vuoksi.

Tämän jälkeen siirryttiin monipuloisempiin kontaktiharjoituksiin. Saga oli edelleen hihnassa, mutta ensin odotin että hän otti kontaktia (tähän yleensä autaa "missä on matte?"), jonka jälkeen käskin hänet maahan ja istumaan. Aluksi naksaus ja nami heti kun hän meni maahan/istuutui, mutta parin kerran nostettiin vaikeusastetta niin, että vasta kun hän maahanmenon jälkeen taas istuutui ja otti kontaktia, naksau ja nami. Välillä neitiä kiinnosti muut asiat enemmän, esimerkiksi maahanmenossa lumi oli kyllä niin kiinnostavaa! Tähän sitten auttoi pieni nykäisy hihnasta, että "hei, huomio tänne", niin hän taas jaskoi keskittyä. Pikkuhiljaa joka harjoituksen jälkeen kontakti parani paranemistaan!

Istumatyylissä on toki parantamisen varaa...

Sitten tuli vuoroon paikalla olo ja odottaminen. Tässä vaiheessa oli jo sen verran kontakti parantunut että aika hyvin meni alusta asti, tuossa paikallaolossa ei kärsivällisyys ihan riittänyt pitempään odottamiseen, mutta taas enkelin kärsivällisyydellä varustettuna, ja naksuttimen oikealla ajoituksella, myös tämä pikkuhiljaa alkoi sujua. Kunhan ei vaikeusaste ollut liian korkealla heti, vaan aloitettiin helpolla ja sitten otettiin hieman vaikeampi harjoitus, niin keskittymiskyky pysyi.

Odottamista aloitettiin muutamasta sekunnista ja askel taaksepäin.

Täytyy sanoa että ihanaa flättien kouluttamisessa on se, että ne ymmärtävät niin ihanan nopeasti, ja ovat halukkaita oppimaan uutta! Varsinkin jos on kerran oppinut jotain, tarvitaan vain hieman kertausta niin se oppi kyllä siitä löytyy! Sagan kanssakin noin vartin/parinkymmenen minuutin treenin jälkeen kontaktin otto oli jotain aivan muuta kun ennen treenin alkua!




Tämän jälkeen otettiin pieni leikkimistauko jotta motivaatio pysyisi ennallaan. Flättien yleisin "ongelma" treenitilanteissahan on pienehkö keskittymiskyky. Eli täytyy pitää asiat suht lyhyinä ja löytää just sen oikean motivaation niin että huomio ja keskittyminen pysyy hereillä. Oli se sitten lelu tai nami tai jokin muu.


Olemme ennen käyttäneet Sagan kuivaruoan nappuloita myös nameina, mutta olen huomannut että ne eivät enää samalla tavalla motivoi. Tämän jälkeen kokeiltiin juustoa, joka toimi mainiosti vähän aikaa. Mutta uusin juttu on kuivatettu maksa. Ostettiin maksaa ruokakauasta, pisetttiin noin 20 minuuttia uuniin jotta se kuivuisi. Sitten vaan leikattiin sopiviksi paloiksi. Tätä Saga rakastaa! Ollaan nyt käytetty lähinnä luoksetulojen palkkiona, jotta siitä aina tulisi ekstra hyvä palkkio.

Lopuksi kiinnitin Sagaan pidemmän remmin jota hän sai vetää perässään luoksetuloharjoituksien vuoksi. Pitkän remmin ideana on se, että koira uskoo olevansa vapaa, mutta tarvittaessa remmistä voi nykäistä jos esim. koira ei kuuntele käskyä tai on livahtavaisillaan omille teilleen.

Kyllä huomasi että meillä oli ollut kontaktitreeniä neidin kanssa ennen tätä! Hän seurasi minua kuin varjo, ja totteli pienintäkin käskyä. Ai tätä hyvän treenin onnea!!

"minä kuuntelen ja tottelen!"

No, tepastelimme siinä pihalla ympäriämpäri, jopa autotien vierellä ja odotin vain että Sagan huomio herpaantuisi hetkeksi. Sain kuitenkin odottaa kauan! Mutta meidä kun meidän keppimonsteri löysi uuden kepin pitkästä remmistä olikin hyötyä! Tässä onkin Sagan yleisin luoksetulon ongelmatilanne; hän löytää, useimmiten, kepin tai jonkun toisen "aarteen" ja sulkee korvansa kaikilta käskyiltä. Nyt oli sitten helppoa kerran nykäistä remmistä kun ei sanaa kuulunut. Sitten oikein kunnon iso palkkio ja paljon kehuja kun ymmärsi tämän ja tuli uudesta kutsusta luokse.

Tässä treenissä huomasin miten tärkeää se oikean hetken ajoitus on, sekä remmin nykäisyn, että naksuttimen kanssa. Kun antaa käskyn on koiralla parisen sekunttia aikaa reagoida. Jos ei mitään tapahdu remmistä nykäistään oikaisuksi. Ei niin kovaa että satuttaa koiraa, mutta niin että hän huomaa että on tehnyt jotain väärin. Tätä kerrattiin pari kertaa. Käytin isoja kuivattuja maksapaloja palkkiona niin että motivaatio luoksetulossa olisi mahdolisimman suuri.

Lopputuloksena oli sitten että meidän neiti, joka ennen löysi keppejä eikä kuunnellut sen jälkeen mitään käskyjä, jätti käskyn tullen kepin lojuman maahan ja tuli nätisti luokse istumaan. Ai että sitä iloa kuin oikein näkee että koira on motivoitunut treenaamaan ja tottelee iloisesti käskyä! Puhumattakaan siitä että edistyminen oli iso askel parempaan päin! Vähän jos joka päivä jaksaisi treenata ja olla arkitilanteissa tarkka tämän kanssa, niin uskon että meillä kohta on oikein kuuliainen ja tottelevainen neiti taas!

Treenin jälkeen suuntasimme pelloille palkiona, ja samalla treenaamaan ilman remmiä.

Tämän postauksen kuvat on ottanut Hanna Hyvönen, Metsälintu