Tunnaria ja valonpilkahdusta tunnelin päässä

Tiistaina pakkasin kiireisen työpäivän jälkeen tokokassin ja koiran autoon, ja suuntasin kohti Agmestan treenejä. Vaikka ei olla kovin paljon kotona ehditty treenailla, ovat ohjatut treenit ihania henkireikiä arkeen.

Tarkoitus oli treenata kiertomerkin bongaamista, tunnistusnoutoa, sekä hieman seuraamista. Olen edelleen jatkanut "yllätyspalkan" antamista liikkeiden välissä, ja se näyttää tepsivän. Saga on hyvin kuulolla ja keskittyy minuun paremmin kuin koskaan. Nykyään kontaktinpito on niin intensiivistä, ettei muut käskyt ihan tahdo mennä perille. Merkin kiertoon tai tunnariin sai antaa kaksi tai kolme käskyä ennen kuin tapahtui mitään... Postauksen lopussa oleva tunnarivideo on oiva esimerkki tästä. Ei ainakaan tule tylsää kun aina on jotain treenttavaa!

Merkin kierrossa Sagalla on jostain syystä vaikeuksia bongata tötsä. Usein neiti haahuilee muiden merkkien ympäri, ruutumerkkien tai muiden esineiden ympäri. Nyt pyysin apparia siirtämään merkkiä Sagan näkemättä. Kun merkki oli paikoillaan käännyimme ja koitin saada Sagan bongamaan merkkiä alustavalla "missä merkki?". Tämän jälkeen appari kävi taputtamassa merkkiä näyttääkseen, että siinä se tosiaan oli. Tällä pyrin opettamaan Sagalle, että merkin kierrossa merkki on aina suoraan edessä. Parin kerran jälkeen neiti bongasi jo merkin aktiivisemmin, mutta vielä tämä kaipaa vahvistusta.

Tunnistusnoudossa Sagalla menee helposti kierrokset liian korkealle eikä silloin jaksa keskittyä tehtävään, vaan ottaa ensimmäisen parhaan kapulan suuhunsa. Monen treenikerran jälkeen alkaa nenän työnskentely paraantua. Vielä ollaan lähellä kasaa, sillä mitä pidempi matka, sitä enemmän kierrokset nousevat. Tällä kertaa otimme vielä hieman lisää matkaa kapuloihin, enkä laskenut oikeaa kapulaa heti maahan, vaan kosketin maata ja häiriöesineitä ennen kuin piillotin kapulan. Palkan saa heti kun on nostanut oikean kapulan, eli palautusta ei olla vielä otettu treenin aiheeksi. 

Suurin haaste meille molemmille tässä liikkeessä on rauhallisuus. Olen niin tottunut, että Sagan virettä täytyy nostaa jokaiseen liikkeeseen, että usein itse hätiköin liikaa jonka seurauksena Saga on epätarkka. Nyt oli lisäksi vielä kamera lisähäiriönä. Kotiläksynä on siis vieläkin kärsivällisyyden ja rauhallisuuden harjoitteleminen!

                                          

Seuraaminen. Meidän ikuisuusprojekti. En ole kerran enkä kaksi miettinyt josko me koskaan saamme tämän liikkeen toimimaan. Edes tyydyttävästi. Saati sitten sitä tasoa mihin EVL tasoon tarvitaan. Nyt on kuitenkin ilmestynyt pientä valonpilkettä tunnelin päässä. En uskalla vielä sanoa, että seuraaminen olisi edistynyt, sillä niin monta kertaa olemme kokeilleet jotain uutta motivointisysteemiä tähän liikkeeseen. Uusi metodi on voinut toimia kerran tai kaksi, vain palataaksemme takaisin lähtöruutuun. 

Mutta, kuten olen maininnut, olemme tehneet paljon keskittymistreeniä, jotta Sagan kontakti ja keskittyminen pysyisi minussa eikä kaikessa muussa. Tämän seurauksena Saga pitää perusasennossa kontaktia aivan eri tavalla kuin tähän asti. Heti pysähdyttyäni neiti ottaa kontaktin ja pitää sen kunnes toisin sanotaan. Ennen katse haahuilli sinne tänne. Nyt olen todella todella varovaisesti yhdistänyt tätä positiivista kontaktinpitoa liikkeeseen. Emme ole kävelleet montaa askelta, ja eniten teemme käännöksiä jotta into pysyisi yllä, mutta koko Sagan olemus seuraamista kohtaan on vaihtunut. Koko koira on enemmän motivoitunut liikkeeseen, se on intensiivisempi ja tarkempi. Tämän seurauksena uskallan siis taas tuntea pienen pientä toivonpilkahdusta. 

Muuten pidän todella paljon Sagan tekemisestä juuri nyt. Koko koira on intensiivisempi ja kohdistaa energiansa tekemiseen eikä riehumiseen. On todella ilo treenata tämän kaverin kanssa ja yhteistyömme on parantunut paljon.

Hyvänolon TOKOtreenit

Pitkästä aikaa TOKOn treenipostausta! Näistä onkin vierähtänyt tovi kun ei ole ollut kuvamateriaalia, mutta nyt piti ottaa kamera uusine putkineen hallille kokeiluun. Alkuviikosta olimme siis Mariannen ohjatuissa treeneissä. Paikan päällä ilmeni kuitenkin pieni katastrofi. Olin unohtanut tokoliivin kotiin! Kauheat vieroitusoireet tuli, mutta jollain tavalla sain palkat ja pallot yms mahtumaan housuntaskuihin.

                                                                     *missä ruutu?*

Sagan kanssa keskitytään nyt ainoastaan VOI luokan liikkeisiin. Tehtiin aluksi ruutua jotta neiti saisi pahimmat höyryt poisjuostua. Tätä ei olla pitkään aikaan tehty, joten autettiin ruudun bongaamista namikupin avulla. Palkan jälkeen seis käsky ja taas palkka. Aluksi käskin myös maahan mutta maahanmeno onkin niin vahva, että jätin sen pois ja palkkasin pelkästä seisomisesta kun alkoi ennakoida. Hienosti  Saga bongaa vaikeammatkin ruudut ja juoksee hyvällä vauhdilla. Paikka tosin välillä hakusessa. Haluaa jäädä turhaan eteen ilman namikuppia, joten tätä pitäisi vielä vahvistaa. 

Voittajaluokassahan ohjaaja kävelee ruutua päin koiran mentyä maahan ruudussa, kääntyy ja kävelee sen edessä ja takaisin lähtöpaikalle. Matkalla takaisin tulee kutsua koira viereen seuraamaan. Tätä harjoiteltiin vielä erikseen. Aluksi vauhti luoksetulossa oli hieman hidas, mutta kun vaihdoin seuraamiskäskyn sivulle käskyyn alkoi vauhtiakin tulla lisää.

Tämän jälkeen katsottiin jääviä liikkeitä. Tämä mukamas voittajaluokkaan valmistautuva ohjaaja oli tyystin unohtanut että jäävät tehdän L-muodossa! Tämä aiheuttikin ensimmäiseksi muutaman harmaan hiuksen, miten pitikään kävellä, mutta loppujen lopuksi ohjaajakin selviytyi haasteesta! Sanomattakin selvää että koira osasi sen paremmin kuin ohjaaja... ;) 

Jäävissä uutena asiana tulee myös koiran nappaaminen mukaan seuruuseen kun ohjaaja ensin on kävellyt toiselta puolelta ohi. Tämä meni muutaman kerran jälkeen oikein hyvin! Pari kertaa myös kävelin ohi ilman että koiran piti seurata, jotta ei alkaisi ennakoimaan. Saga oli hyvin kuulolla, pysähtyi hyvin ja tuli reippaasti mukaan seuruuseen käskystä. Nyt sitten "ällää" treenaamaan enemmän!

Lopuksi katsottiin paikallaoloa ja kaukoja, jotka alkavat olla ihan hyvällä mallilla. Vielä mennään namikäden avustuksella koiran vieressä, mutta maahana-seiso vaihto sujuukin jo ilman namia pelkällä käsiavulla. Mutta tassut pysyy hyvin paikallaan. Otettiin ensimmäistä kertaa myös istu-seiso-istu vaihtoja. Istuminen osoittautui hieman mutkkikkaaksi kun intoa riitti niin paljon ettei oikein malttanut. Mutta kunhan sai neidin rauhoittumaan nämäkin alkoivat sujua. 

Kaikenkaikkiaan oli oikein mukavat "hyvänolon treenit"! Saga oli hyvin kuulolla ja jaksoi hyvin. Seuraaminen meni pätkittäin surkeasti ja pätkittäin hyvin, mutta sehän onkin meidän ikuisuusmurhe... Vaikka se kyllä on hitusen edistynyt! Nyt ainakin näkyy valoa tunnelissa, ennen tarvottiin pilkkopimeässä.

                                                                       *Saga ja Hertta*

Voittajaluokassa olen muuten huomannut uuden murhekryynin. Olen aina treenannut ilman silmälaseja, koska se on mielestäni mukavampaa. Näen myös ihan ok ilman laseja kunhan en lue mitään. Nyt alkaa tosin voittajaluokan liikkeet olla niin kaukana että ei näkö enään riitä, vaan täytyy tottua lasien käyttöön myös treenien aikana. Tällaisten isojen pulmien kanssa me taistelemme. ;) Ei ole helppoa olla likinäköinen!


                                          Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Meistäkö voittajia?

Taipparit ja tokon AVO1 tuli ja meni, nyt ei enään mikään häiritse meitä keskittymästä VOI luokan liikkeiden harjoituksiin(paitsi juoksut...). Talvella startataan varmaan kerran vielä AVO luokassa saadaksemme kisakokemusta. Tai pari kertaa jos saamme toisen ykkösen. Ei kahta ilman kolmatta, eikä koulariahan voi niin helpolla päästää, vaikkemme periaatteessa siinä mielessä kilpaile.



Tokon voittajaluokassa on tosin monta uutta ja haastavaa liikettä, joten paljon saadaan treenata koko talvikauden jos haluamme keväällä tai kesällä startata VOI luokassa. Muutenkin asiat täytyy treenata vielä tarkemmin jotta ylemmissä luokissa kehtaa näyttäytyä.

Paikkamakuu häiriössä 2min:
Saga kyllä pysyy paikallaan, mutta viime kokeissa olen huomannut neidin olevan hieman levoton paikkis tilanteissa. Tähän kiinnitetään siis vielä enemmän huomiota. Nuuskimistreenit ovat myös ehdottomia!

Seuraaminen:
Noh, tämä meidän ikuinen ongelma. Mutta uskon, ja toivon, että se on menossa parempaan päin. Sagan paikka on hyvä, nyt kaivataan vaan että konakti ja into pysyy pidemmän ajan. Yksitäiset askeleet sivulle ja eteen eivät tuota ongelmia. Peruuttamisessa on tehtävä töitä.

Jäävät:
Hiukan kaivataan napakkuutta seisomiseen lisää, muuten kaikki on hyvällä mallilla.

Luoksetulo:
Voittajassa koira pysäytetään kesken luoksetulon. Tätä treenataan vielä käsimerkin avustuksella, jolloin toimii hyvin, mutta eiköhän siitäkin pikkuhiljaa päästä eroon.

Ruutu ja luoksetulo:
Ruutuun menossa kaivataan häiriötreenejä, että varmasti bongaa ruudun vaikka olisi muuta krääsää tiellä. Muuten juoksee ruutuun hyvää vauhtia, menee maahan käskystä ja pysyy siinä kunnes toisin sanotaan. Ruudusta luoksetuloon kaivataan hieman lisää vauhtia.

Ohjattu nouto:
Ihan hyvällä mallilla. Nyt vain pidennetään etäisyyksiä ja harjoitellaan liike varmemmaksi.

Tunnistusnouto:
Tässä on eniten tekemistä. Saga vetää hurjat kierrokset eikä malta nuuskia läpi, jonka seurauksena tuo ihan minkä kapulan vain takaisin. Muutenkin tarvitaan tarkkuutta tähän.

Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten:
Noutaminen esteen yli ei tuota ongelmia. Lyhyet sivulletulot ja pitämiset sujuvat myös metallikapulalla. Nyt täytyisi kohtapuolin totutella noutamaan metallikapulaa myös.

Kaukot:
Istu-maahan vaihdot eivät tuota ongelmia, nyt harjoitellaan seisomista. Eli vielä istun vieressä ja Saga seuraa namikättä. Hieman haluaa jompikumpi takatassu liikkua seiso-maahan vaihdossa, mutta kunhan ei vire ole liian korkea niin sekin alkaa sujua.

Eli vielä on paaaaljon tekemistä, mutta eiköhän se siitä! Nyt on tunnarissa ja kaukoissa ehkä eniten tekemistä, puhumattakaan seuraamisesta... Mutta uusia haasteita on aina kiva ottaa vastaan, ja yhdessä me kyllä tästä Sagan kanssa selviämme, tavalla tai toisella! Askel askeletta lähempää FI TVA unelmaa.

Flattien TOKOmestaruus ja AVO luokan korkkaus

Koko kesän olemme Sagan kanssa treenanneet TOKOn  avo liikkeitä että saataisiin ne kasaan. Hääkuvausten ja kaikkien työkiireiden keskellä tuli Flattien TOKOmestaruus vastaan. Sinnehän oli aivan pakko osallistua vaikkain tuntui että kaikki liikkeet ei ehkä olleet ihan super hallinnassa.

Kisa-aamuna suuntasin auton nokan kohti Hämeenlinnaa. Perillä ilmoittauduttiin ja veryttelin vähän Sagan kanssa. Kun oltiin vähän kaumepaa Saga oli hyvin kuulolla ja ehkä vähän liiankin hyvässä vireessä, kentän vierellä ei tosin halunnut kuunella mitään, eikä malttia ollut sitten ollenkaan. Taisi flatinomistajan kuuluisat kisasanat "tästä ei kyllä tule mitään" lipsua suustanikin... En kyllä tiedä miksi jännitti niin paljn, oltiinhan sillä vaan kokeilemassa avo luokkaa eikä odotettu mitään sen kummempia tuloksia. Mutta jännitti kumminkin.

 Kehässä Saga oli flattimaisen pirteä. Vaikka hieman olin miettinyt miten vire kestää koko kokeen(avo luokka tuntuu todella pitäkältä aloon verrattuna!)ilmeni, että keskittyminen vain parantui loppua kohden kun ylimääräinen vire laski.

Paikallaistuminen 1 min, 10.
Aika rauhaton oli kyllä, mutta pysyi kuitenkin paikallaan eikä tassutellut turhia.

Estehyppy 10
Ei ongelmia, hyppäsi nätisiti ja tuli hienosti sivulle.

Liikkeestä seisominen, 7,5
Työtapaturma. Vaikka on ollut niin varma liike Saga jostain syystä käänti kun kävelin ohi ja oli lähdössä perään. Tuplakäskyllä kuitenkin pysyi. Hölmö ohjaaja palasi sitten koiran oikealle puolell, mutta onneksi oli fiksu koira joka ymmärsi korjata maten virheen menemällä oikeeseen paikaan sivulle.

Noutaminen, 9,5
Hieman puri kapulaa palatessaan perusasentoon. Muuten teki noutajan innolla.

Seuraaminen, 8,5
Jotain aivan kamalaa. Otan itse suuren syyn niskoilleni. Sain jonkun "seuraamis pakokauhun" enkä älynnyt mitenkään valmistella koiraa, saati sitten katsoa että se on kuulolla. Tämän lisäksi Saga lähti alussa jonnekkin omille teilleen, mutta palasi onneksi sivu käskyllä. Juokseminen oli paras osio ja peruutus ok. Loput haluan unohtaa...

Ruutu, 8,5
Kaikki meni oppikirjan mukaisesti. Bongasi ruudun hyvin ja meni nätisti maahan. Tuomari melkein seisoi kymppi lappu kädessään, kunnes tuli käsky perusasentoon. Saga sai jonkun ihme hepulin, teki piruetin itsensä ympäri ja istuutui vasta sitten vierelleni... Ymmärrä sitten sitä koiraa välillä!

Liikkeestä maahan, 9,5

Ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan kun ei nollattu tämä liike! Olen niin ylpeä siitä! Puoli pistettä meni varmaan pään kääntymisestä, koska halusin heti varmistaa että Saga todella menee maahan tällä kertaa.

Luoksetulo, 9
Duracellflatin jarrut kaipaa vissiin vähän huoltoa kun ei heti ehtinyt pysähtyä, vaan piti tehdä pieni u-käännös. ;)

Kaukot, 10
Ei ongelmaa, pomppasi ylös ja alas kun vanha tekijä.

Merkin kierto, 8
Ajatuskatko. Saga bongasi merkin hyvin mutta jäi ihmettelemään minne pitikään mennä kskystä. Tuplakäskyllä kiersi ongelmitta.

Kokonaisvaikutus, 9.

Tuomarina Harri Laisi, tulos AVO1 289,5p KP 2. sija ja luokan paras flatti! Pikkasen meni yli odotusten! Palkintona saatiin KP ruusuke, hopeamitali, Robur ruokasäkki ja parhaan luokkaflatin tittelistä sai Saga pehmolelun.

Vähän täytyy vielä saada tuota flattimaista säheltmistä pois, muuten neiti tekee kivasti töitä. Nyt aletaan sitten tosissaan treenata voittajaluokan liikkeitä!

Huomenna odottaa taipparit ja sen jälkeen saa neiti pitää vähän välikautta, juoksuja odotellessa. Kaikki peukut pystyyn meille huomiselle, kiitos! :)

Mukavaa viikonloppua!

Ps. Näkyykö videot puhelimella? Vähän epäilen että ei näy?

TOKOkoe teemalla villi ja vapaa

Lauantaina meillä oli Sagan kanssa TOKO kokeet Tampereella Tamksin hallilla. Toivoin tämän olevan meidän viimeinen koe ALO luokassa ja että saisimme koulutustunnuksen TK1 sen myötä. Yleensä en jännitä TOKO kokeisa niin paljon, mutta nyt jännitin aivan hurjan paljon! Jännitykseen varmaan liittyi myös se, että Saga viikon aikana oli keksinyt kaikenlaista sijaistoimintaa kun oltiin harjoiteltu liikkeitä. Paikkamakuusta ja liikkeestä maahan oli kyvä yhtäkkiä pompata ylös istumaan, vaikka ei koskaan ennen ole tätä tehnyt. Sivulletulot oli kivempi tehdä vinoiksi eikä kapulaakaan ollut kivaa pitää suussa. Joten ihmekkös tuo että jännitti mitä se neiti keksii kokeissa! Onneksi N oli mukana rauhallisena kuin suomen peruskallio... ;)

AVOin luokka oli juuri alkamassa kun saavuttiin paikalle ja ilmoittauduttiin. Katsottiin sitä vähän aikaan ennen kuin otin neidin autosta ja otettiin pieni kenraaliharjoitus. Pari askelta seuruuta ja maahanmenoa liikkeen yhteydessä. Sitten leikkiä ja yleistä vireen kohotusta. Saga takaisin autoon ja katsottiin AVO loppuun. ALOn paikkamakuu oltiin jaettu kolmeen ryhmään, ja olimme Sagan kanssa viimeisessä ryhmässä. Otin Sagan halliin kun ensimmäinen ryhmä meni paikkamakuuseen, totuttelemaan ääniä ja keskittymään. Sitten olikin meidän vuoro, ja sydän pamppaillen käveltiin kentälle. Olimme ensimmäinen rivissä, mikä tarkoitti että Saga saisi istuutua ylös viimeisenä. No ei auttanut panikoida. Neiti meni hienosti maahan ja pysyikin siellä hyvin. Kenttä oli tekonumripohjainen ja jotain siinä oli, sillä sekä Saga että edelliset koirat jotka olivat maanneet siellä nuuskivat maata. Onneksi neiti skarppasi vähän ajan kuluttua ja nosti katseensa minuun. Palattiin koirien luokse ja pelkäsin aivan kamalasti että Saga istuutuisi. Hyvin pysyi kuitenkin maassa ja nousi heti käskystä. Nuuskimisesta huolimatta tuli luokan ainoa 10 paikkamakuusta.

Ennen meidän yksilösuoritusta oli kuusi koirakkoa, joten siinä välissä pistin Sagan autoon huilimaan. Otin Sagan sitten aika suoraan autosta yksilösuritukseen. Neidin keskittymisen perusteella minun olisi pitänyt ottaa Saga vielä aikaisemmin autosta rauhoittumaan halliin... Koko koe meni himan "villi ja vapaa" teemalla. Vähän kyllä hymyilytti neidin riehumiset välilä, mutta tuomari ei vissiin ollut humoristisella päällä pisteiden perusteella. Kympit olivat TODELLA niukassa ja joitakin muiden koirien liikkeitä katsellesani en edes ymmärtänyt mistä pisteitä lähti.

Hyppy, seuraaminen ja kapulan pito olivat oikeastaan ainoat liikeet mitkä menivät aika tismalleen meidän tason mukaisesti. Mitä nyt seuruussa jäi sekunniksi nuuskimaan samaa kohtaa kuin paikkamakuussa. Meidän ehdottomat kympit ovat olleet sivulletulo ja kaukot. Noh, sivulletulossa ei ainakaan vauhtia puuttunut! Neiti juoksi niin kovaa luokse, ettei ehtinyt kunnolla pysähtyä, vaan juoksi noi puolimetriä taakseni, kääntyi ja tuli sitten kauniisti sivulle. Vähän kyllä hymyilitti tuo formulavauhti, mutta 9,5 saatin kuitenkin liikkeestä.

Liikkeestä maahanmeno meni tuttuun tapaan nollille. Tosin neiti kyllä meni maahan, mutta hieman omassa vinkkelissä... Eli seurasi hyvin, mutta juuri kuin liikurilta tuli "käsky" sai Saga jonkun hepulin ja teki jonkun omanlaisen piruetin edessäni. Hermostuunena tietysti panikoin, ja käskin neidin maahan siihen missä hän pyöri, sen sijaan että olisin kutsunut sivulle ja jatkanut matkaa. Takaisin tullessa neiti sitten pomppasi pystyyn ennen käskyä. Kaukoissa ei myöskään kärsivällisyys kestänyt. Saga nousi hyvin istumaan, mutta meni melkein heti takaisin maahan. Ymmärrä sitten mitä tuon koiran päässä liikkuu kun ei koskaan ole tällaista ennen tehnyt! No, ainakin Sagalla oli hauskaa...

Ajattelin että tämä oli tässä, mutta rimaa hipoen saimme kuin saimmekin ALO1 ja TK1 koultustunnuksen! 161,5 pistettä ja saadan vihdoinkin heittää hyvästit ALO luokalle! Tietysti olisi ollut mukavaa jos olisi saanut tunnuksen ja vielä voinut olla tyytyväinen suoritukseen, mutta aina ei voi voittaa... Ainakin saimme mitä haimme ja nyt voimme keskittyä enemmän NOMEen. Seuraaviin TOKO koekisiin muistan harjoitella keskittymistä, malttia ja siirtymisiä. Tästä kokeesta opin myös että tästedes otan neidin ajoissa halliin rauhoittumaan, enkä enää mieti että vire laskisi jos joutuu odottamaan!

Tampere ALO Tuomari Harri Laisi:

Paikkamakuu: 10
Seuraaminen: 8
Estehyppy: 9,5
Noutokapulan pitäminen: 8
Liikkeestä maahanmeno: 0
Luoksetulo: 9,5
Kaukot: 8,5

Tulos: ALO 1 161,5p TK1

FMBB:n TOKO-koulutuspäivä

Koulutuskurssit jatkuu! Tänään oli vuorossa belgianpaimenkoirien MM kilpailuihin matkaavan joukkueen toko-koulutuspäivä Klaukkalassa. Kouluttajina toimi Mirjami Mattila ja Pernilla Tallberg. Tokotilanteen mukaisesti suurin osa koirista oli border-collieta. mutta mukaan mahtui myös pari belgianpaimenkoiraa, espanjanvesikoira ja kiharakarvainen noutaja. Jokainen koirakko sai noin 20 minuuttia koulutusta yhden kouluttajan luona, ja kun ryhmä oli valmis vaihtoivat kouluttajat ryhmiä lounastauon jälkeen.

                                      (kuvat ovat kännykkäkuvia ja Tinan käsialaa)

Sagan kanssa aloitettiin Mirjamin koulutuksella. Kerrottiin hiemea mitä ollaan tokossa tehty ja mitkä ongelmakohdat meillä oli. Kerroin meidän liikkeestä maahanmeno ongelmasta kokeissa ja mietittiin miksi liike onnistuu treeneissä kun kisoissa nollaa liikkeen. Nyt ei ole edes treeneissä halunnut mennä maahan. Noh, kun näytettiin liike ilmeni uusi ongelma. Nimittäin ongelmien häviäminen! Eli kun piti näyttää kyseinen ongelmaliike, niin eihän se ollutkaan enää ongelma. Neiti meni maahan kun ei muuta olisi elämässä tehnytkään. Seuraavana oli vuorossa seuruun almumetrit. Neiti on alkanut harrastaa sitä, että ensimmäiset kaksi askelta katsoo ikään kuin minne ollana menossa, ja sitten vasta ottaa kontaktin. Tehtiin namilla ja ilman, ja Saga piti kontaktin koko ajan minuun. Ymmärrä sitten tuota neitiä! Tehtiin kuitenkin pari harjoitusta seuraamisen yhteydessä.

Ensiksi tehtiin kontaktia paikalla ja häiriössä. Tätä pitäisi jaksaa tehdä paaaljon enemmän kun mitä tällä hetkellä tehdään... Auttaa kontaktin pitämistä aivan hurjasti! Toinen oli harjoitus jotta saadaan koiran tarjoamaan aktiivisuutta. Eli koira istumaan (ilman käskyä!) ja itse siirtyy askeleen tai pari sivulle. Sitten odotetaan että koira turhautuu ja tarjoaa eria liikkeitä jotta saa palkan. Lopputulos pitäisi olla koiran siirtyminen perusasentoon itsestään, heti kun itse siirtyy. Ensin sain vähän taputella reittäni pari kertaa, jotta Saga ymmärtäisi ettei kyseessä ollut paikalla istuminen, mutta parin kerra jälkeen alkoi jo tarjota eri asioita ja lopuksi tuli perusasentoon heti kuin liikuin.

                               (jalkojen välistä pujottamista loppukevennykseksi toisen koulutuspätkän jälkeen)

Ruokatauon jälkeen vaihdettiin kouluttajia ja saimme kokeilla Pernilla Tallbergin koulutustaitoja. Tehttin seuraamista, mutta alussa ei taaskaan ollut ongelmia. Jatkotreeneihin sain kuitenkin vinkin leikkiä Sagan kanssa ja leikin kesken ottaa Sagan lennosta seuraamaan muutaman askeleen. Tällä p yrittiin tehdä seuraaminen vähän hauskemmaksi, ettei neiti tylsistyisi aina "perusasento-liike-seis" kaavasta. Aloitukset ja askelsiirtymiset treenataan sitten erikseen.

Tämän jälkeen kokeiltiin peruuttamista. En itse tiedä miten sitä treenataan, ja aina kun olen yrittänyt namin avulla saada Sagan peruuttamaan perusasennosta neiti tekee kuperkeikkoja kun ei ymmärrä käyttää takapäätä. Yksi idea oli ottaa koira seinän ja ohjaajan väliin seisomaan, ja siitä asennosta peruuttaa muutama askel namin avulla. Seinä auttaa liikkeen pysymisessä suorana, ja pikkuhiljaa voi namikäden häivyttää. Ei mennytkään kun pari kertaa ennen kuin Saga sai kiinni jutun jujusta, ja alkoi käyttää takapäätä ilman kuperkeikkoja!

Lopuksi otimme kapulan pitoa, sillä olen huomannut Sagan alkavan jyrsimään sitä aina kun kierrokset nousee tai ollaan vieraassa paikassa. Tietysti tähän pitäisi tehdä pito harjoituksia, mutta sain myös yksinkertaisen neuvon- kokeilla isompaa kapulaa! Tällä hetkellä on käytössä aika pieni ohjatun noudon kapula, joka on todella kevyt. Tulikin mielen että Saga tosiaan tekee saman dummyen kanssa. Jos on liian pieni niin neiti alkaa jyrsimään sitä ja liikuttaa sitä suussa. Joten koulutuksen jälkeen kotimatka meni Mustin ja mirrin kautta ostamaan 400 grammaista sorvattua kapulaa.

Ryhmän valmistuttua lopetettiin paikkamakuulla ja paikkaistumisella. Mukava koirahenkinen tokoilupäivä ja saimme taas uutta treeni-intoa ja ideoita eri liikkeiden treenaamiseen! Iso kiitos järjestäjille!

Kaksi vinkkiä hienoon hihnakävelyyn

Minua pyydettiin vähän aikaa sitten kirjoittamaan Sagan hihnakävelystä ja seuraamisesta. Koska meillä on sekä ns. “"nome seuraaminen”, toko seuraamisen lisäksi, ajattelin tehdä tästä aiheesta kaksiosaisen postauksen. Tässä ensimmäisessä osassa kerron mitä on mielestäni tärkeää ajatella kouluttaessa koiria, miten olemme treenanneet hihnassakävelyä, ja miten se toimii tänään. Seuraavassa postauksessa esittelisin meidän nome-, eli vapaamuotoista seuraamista ja tokoseuraamista.

Ennen aloittamista haluaisin muistuttaa että en ole mitenkään koirien koulutuksen ammattilainen tai kaikkitietävä. Kaikki vinkkini ja tietoni perustuu omiin opintoihin, mitä olen lukenut, kuullut, oppinut itse tai muilta ja mitä itse olen havainnut toimivaksi minulle ja Sagalle. Voi olla että jokin asia mikä on toiminut meille ei ollenkaan sovi toiselle koirakolle. Kaikki ovat yksilöitä. Mutta jos vinkeistäni on apua niin hyvä niin!

Koirankoulutuksessa on mielestäni kaksi peruskiveä mihin mielestäni koulutus perustuu. Mitä enemmän koulutan Sagaa, tai näen muita kouluttamassa niiden koiria, sitä enemmän huomaan miten tärkeitä nämä asiat ovat. Ilman niitä on vaikeaa päästä pidemmälle koulutuksessa. Mitkä nämä asiat sitten ovat?

1. Johdonmukaisuus

Koiran maailma on todella musta-valkoinen. Koira ei ymmärrä mitään “mut, jos, kun… Tämän kerran mutta ei sitten enää”. “No nyt saat tulla sohvalle, mutta et sitten sen jälkeen”. Jonka jälkeen koira on satavarmasti sohvalla myös tulevaisuudessa. Tämä on erittäin tärkeä asia muistaa kouluttaessa koiria. Se on kyllä tai ei, mutta ei mitään siitä välistä.

Varsinkin jos ollaan opettamassa pennulle jotain, tai vanhemmalle koiralle uusia juttuja, tämä on erityisen tärkeää. Koira ei ymmärrä jos esimerkiksi lenkillä yksin omistajan kanssa saa vetää hihnasta, mutta kun omistajan kaverit ovat mukana ei yhtäkkiä saa vetää koska omistaja haluaa antaa hyvän kuvan koirasta. Tätä ei koira ymmärrä.

Koiralle täytyy kertoa askel askeleelta mitä siltä halutaan, ja koiran tarjotessa toivottavaa asiaa, sitä palkitaan. Helppoa kuin se kuuluisa heinänteko oikeastaan.


2. Koiran ja omistajan välinen yhteistyö

Yhteistyö ohjaajan ja koiran välillä on kaiken A ja O. Koiran täytyy voida luottaa ohjaajansa, ja halua tehdä tälle työtä. Tämän puute näkyy usein ohjaajan vaatiessa ja vaatiessa, mutta ei koskaan palkittaessa. Eli toisin sanoen koiraa täytyy muistaa palkita oikealla hetkellä, oikealla tavalla. Jotkut koirat syttyvät leluista, toiset nameista ja toisille riittää sosiaalinen palkka, esimerkiksi kehu. Täytyy vain löytää se oma juttu. Jos menee kentälle treenaamaan täytyy myös muista mennä sinne vain leikkimään, pitämään hauskaa tms. joskus. Muuten työ muuttuu helposti pakkopullaksi koiralle. Leikkimällä ja yhteisellä hauskanpidolla omistajan ja koiran välinen side vahvistuu entisestään ja molemmilla on hauskaa tehdä työtä yhdessä.

Itse teen usein niin, että kerran, pari viikossa menemme treenikentälle Sagan kanssa, ja teemme yhden tai kaksi liikettä minkä hän satavarmasti osaa. Tämän jälkeen vain leikitään, jotta jää iloinen mieli.

Hihnassa kävely

Sagan hihnassakävelyä aloitettiin ihan pikkupennusta asti treenaamaan. Tämä kaipaa kärsivällisyyttä ja vielä kerran kärsivällisyyttä. Sagalle kesti aika kauan oppi tämä hyvin, ja olen erittäin onnellinen että meitä oli kaksi kouluttamassa neitiä tähän, muuten olisi hermot mennyt!
Kun tätä treenataan, täytyy ensiksi päättää missä haluaa että koira kulkee hihnassa. Onko se vierellä, edessä vai missä. Esimerkiksi Saga saa kulkea meidän edellä niin kauan kun hihna ei kiristy. Kun paikka on päätetty alkaa treenaaminen. Vinkkejä hihnassa vetäville löytyy varmaan miljoonia, mutta meillä on ollut pari niksiä käytössä mitkä ovat toimineet sekä Sagalle että edelliselle koiralleni.

1. Pysähdy ja tekeydy puuksi.

Käytännössä: kun koira vetää, pysähdy. Ja seisot tekemättä mitään kunnes koira ottaa sinuun kontaktia. Vaikka se kestäisi kauan, älä tee mitään. Kun koira ottaa kontaktia laitetaan bileet pystyyn ja palkataan. Jatketaan kävelemistä ja pysähdytään taas kun koira vetää. Ja sama juttu uudestaan. Tämä tekee sen että parinsadan metrinen lenkki voi kestää vaikka tunnin. Mutta Kota koira oppii että sen on seurattava sinua hihnassa, ei päinvastoin, ja silloin riittää että vähän nykäisee hihnasta tai hidastaa vauhtia että koira reagoi.

2. Vaihda suuntaa

Tätä olemme muutaman kerran kuluttua vaihdeltu sillä, että pysähtymisen sijaan vaihdamme suuntaa. Eli koiran vetäessä täyskäännös ilmaan mitään varoituksia, ja kävellään niin kauan kunnes koira kävelee nätisti mukana uudessa suunnassa. Sitten mennään taas eteenpäin, ja kun koira vetää niin vaihdetaan taas suuntaa. Aina kun koira ottaa kontaktia täytyy muistaa kehua ja palkata!

Nämä niksit ovat toimineet meillä, mutta kertokaa toki muut jos löytyy muista toimivia ideoita! Sagalla meni aika kauan kunnes oppi kävelemään nätisti, joten kärsivällisyyttä mukaan näihin treeneihin! Koira ei osaa lukea ajatuksia, sille täytyy opettaa ja näyttää askel askeleelta mitä siltä halutaan.


Seuraavassa postauksessa sitten luvassa seuraamista.

Duracellsisarusten syystreenit

Tänään oltiin pitkästä aikaa tokotreeneissä. Omatoimisissa sellaisissa kylläkin, mutta kuitenkin. Tokokurssimme näyttää valitettavan peruuntuneelta koko syksyksi, joten täytynee yrittää omatoimisesti treenata noita liikkeitä kun kaikki koirakoulujen kurssitkin on täynnä… Treeniporukkamme kanssa sitten sovittiin että pidetään maanantai illat treenipäivinä. Ainoa miinus on että tämä sopiminen ei tähän asti näytä edellyttävän että porukat tosiaan saapuvat paikalle…. No tänään pidettiin kuitenkin treenit sitten kaksisten Morris-veljen kanssa.

Saadakseni ylivireisen tokoflattini hieman keskittymään, aloitettiin sivulletulon tekniikalla, käännöksillä ja muutamalla ristiaskeleella. Sivulla käännökset on neiti on älynnyt aika hyvin, mutta sivulle askeleet ovat vielä vaikeita, koska Saga ei ymmärrä miten sitä takapuolta tulisi käyttää. Yleensä tekee jonkun hienon piruetin tai vastaavan pompun ja sitten istuutuu viereen. Olisiko kenelläkään ideoita tähän miten saisi tuota takapuolta aktivoitua?

 

Tämän jälkeen tehtiin enemmänkin arkitottisjuttuja, eli seuruutettiin koiria vapaamuotoisella seuraamisella (Sagan nome seuraaminen) ja pysähdyttiin ensin muutama metri toisistamme, sitten koirat nokakkain ja lopuksi koirat vierekkäin. Helppo ja arkinen harjoitus, mutta todella hyvä kun on aika kauan treenannut yksin ilman muiden koirien häiriötä. Sagakin edisti alussa aika paljon ja Morris oli niin kiinnostava, mutta rauhoittui muutaman kierroksen jälkeen ja kulki oikein nätisti vieressä, ottaen jopa silmäkontaktia välillä!

Seuraavaksi tehtiin Sagan kanssa jääviä liikkeitä Morriksen harjoitellessa paikallaoloa samalla. Eli käytännössä Me kävelimme neidin kanssa Morriksen ja ohjaajan välistä, ja juuri Morriksen edessä tein jäävän liikkeen. Tätä tehtiin muutama kerta, ja että meni hyvin! Myös liikkeestä maahanmeno meni kuin vettä vain, vaikka siinä liikkeessä oli keväällä ihan hirveä motivaatio-ongelma neidin puolelta! Teimme myös uusimman liikkeemme, liikkeestä istuminen. Liike on vielä hieman hakusessa, joten useimmiten autan neitiä vielä joko pienen käsiavun tai kehoavun kanssa. Muta myös tämä meni kokonaan ilman mitään lisäapuja toisella kerralla! Niin ylpeä pikku-neidistäni joka osaa vaikkei matte ehdi treenata niin paljon kuin pitäisi!!

 

Kesällä kun kokeilin jääviä lähellä toista koiraa, neiti paineistui niin ettei se ollenkaan onnistunut. Mutta joko neiti on kehittynyt, tai sitten oltiin tarpeeksi kaukana jotta neidin mielestä oli tarpeeksi tilaa hänelle kun meni todella napakasti maahan!

    

Ja tosissaan myös tuo liikkeestä istuminen toimi melkein ilman mitään lisä-apuja. Tämä liike on jostain syystä ollut aika vaikea hahmottaa pikku-neidille. En tiedä johtuuko se vain istumisesta, tai sitten kesti vain ennen kuin oppi uuden käskysanan. Vaihdoin ihan uuden käskyn tähän liikkeeseen, jotta ei neiti sekoittaisi sitä tavalliseen istumiseen tai paikallaoloon. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä että tämä alka sujua kokonaisena liikkeenä! Ihanaa!

Yksi liike mitä tuskin ollenkaan ollaan treenattu on kapulan noutaminen (onhan minulla noutaja, senhän kuuluisi osata noutaa…). Niinhän neitikin osaa, mutta kun kapula on puusta tehty on aivan mahdottoman hauskaa jyrsiä sitä palauttaessa! Tähän asti ei olla juuri tehtykään mitään pitämistreenejä, koska olen lähinnä halunnut pitää tätä hauskana liikkeenä joka myös toimii palkkiona. Ja toimihan se muuten, mutta kapula on melkein jyrsitty poikki… Joten luulen että tiedän vastedes mitä treenaamme kapulan kanssa!

 

Toisaalta huomasin myös että minä saan uuden koitläksyn. Ja se on tähtääminen kapulan kanssa! Hyvä etten heittänyt sitä N päälle joka seisoi kameran takana, tai jonnekin puuhun… Oli sihti kyllä niin hukassa että oksat pois! Neiti sen sijaan teki tehtävänsä oikein hienosti ja lähti innolla noutamaan!

   

Lopuksi peruskaavan mukaisesti jotain positiivista minkä koirat jo osaavat, joten tehtiin pitkät luoksetulot. Ennen olen aina kutsunut Sagan istualtaan luokse, mutta nyt olen alkanut käskemään neidin ensiksi maahan, AVO liikkeiden mukaisesti, jotta siihenkin saataisiin lisää vauhtia ja intoa. Ja upeasti neiti on myös oppinut “valmistus käskyn” eli ensin käsky maahan, ja ennen kuin poistun neidin luota sanon “luokse” jotta neiti tietää seuraavan liikkeen olevan luoksetulo. Hyvin on muuten mennyt perille!

Treenit lopetettiin liikkeellä mitä pitäisi harjoitella niin paljon enemmän, mutta kun…. Eli seuraamisestahan on kyse. No olemme jatkaneet sillä linjalla että laitan ruoan liivin selkätaskuun ja sitten seurautan mikä toimii suhteellisen hyvin. Neiti pitää kontaktia mutta on aika väljä, ja tälle ongelmalle en ihan tiedä mitä tehdä. Toisaalta tuntuu vähän siltä että pitäisi odottaa sen hiomista kunnes ollaan valvovan silmän alla etten tee mitään vääriin…Mutta katsotaan, tätä liikettä täytyy kuitenkin treenailla vielä mahdottoman paljon lisää!

Kivaa oli kyllä taas treenailla toisten seurassa! Täytyy suoraan myöntää että yksin treenaaminen on aika tylsää…. Toisia voi käyttää kaikennäköisiin häiriötreeneihin ja muihin tarvittavaan. Puhumattakaan siitä että voi heti jutella jonkun kanssa joka on nähnyt liikkeen ja vaihtaa ideoita ja mielipiteitä! Olisi kyllä mukavaa päästä johonkin ryhmään valvovan silmän alle, mutta se taitaa jäädä kevääksi… Ja jos ei perus treeniporukkamme löydä vetäjää täytynee löytää jostain koirakoululta kurssi Tokoa kisaamaan tähtääville koirille. Olisiko kenelläkään tästä ideoita, jos pk-seudulta löytyisi joku hyvä vetäjä/kurssi/ koirakoulu joka täyttäisi nämä ehdot?