Merentuoksu, helle ja mökkeily on muuttunut kaupunkimaisemaan, luokkahuoneeseen ja "kiire kotiin koirien luokse"-arkeen. Onhan arjella omat hyvät puolensa, mutta joka vuosi tuntuu aina vaan haikemmalta jättää mökin liehuvat koivut, isot metsät ja merenranta taakseen vaihtaaksen ne pienen paritalon pikkupihaan, autojen pakokaasuihin ja metelöiviin naapureihin (okei, eivät ne oikeasti metelöi niin pahasti, mutta mökin rauhan jälkeen jopa astianpesukone metelöi mielestäni!).
Helteen takia olimme suurimman osan lomastamme mökillä. Kaupungissa oli koirille liian kuuma, ja itselläkin oli tukalat oltavat kun ei asunto viileentynyt edes yöksi. Kaikki kikat märästä pyyhkeestä, kylmäkalleihin (jotka tosin SImo yritti syödä) ja jääpaloihin vedessä kokeiltiin kun ei tuuletinta tai pientä allasta koirille löytynyt enää mistään. Mökillä koirat ovat sitten melkein kirjaimellisesti asuneet vedessä. Kun ei sen pidempiä lenkkejä ole voinut tehdä, ovat koirat saaneet uida matkaa soutuveneen vieressä. Tämän lisäksi ollaan treenattu mielen ja jaksamisen mukaan, loppupalkkana tietysti vapautuminen mereen (on muuten kätevä ja toimiva palkka!).
Sagan kanssa ollaan tahkottu kaukoja koko kesä. Nyt tekniikka lkaakin jo sujua, joten nyt täytyy "vaan" saada ne toimimaan myös ilman takaplkkaa. Mutta pikkuhiljaa...
Simon kanssa on tullut tehtyä kontaktia ja seuruun alkeita. Myös kapulan pitoa ollaan treenattu, sillä pikkumiehen ote kapulasta on kuin pehmolelua purisi. Tyyppi ei tosin ole aivan samaa mieltä kanssani, että kapulan kanssa ei leikitä eikä tiputeta silloin kuin huvittaa. ;)
*Joku opetti koirien laittamaan takatassut pohjaan ja tulemaan syliin vedessä... Arvatkaa huviksenne ketkä uivat päälle joka kertaa kun ollaan uimassa nykyään!*
Vähän piti kokeilla SUPpailla vanhalla surffilaudalla, lisähaasteita tasapainolle asetti kaksi flattia jotka mieluusti olisivat halunneet tulla laudan päälle. Saga ymmärsi varoa melaa jonkin verran yrittäessäni hätistää koiria pois, mutta Simo ei tietysti välittänyt siitä pätkääkään. Vastka kesän lopussa ymmärsi ettei tosiaan pääse laudan päälle. Hauska huomio kesällä oli se, että vaikkei kukaan välttämättä ollutkaan uimassa alkoivat koirat vetää omia uintilenkkejä. Jopa Saga joka yleensä vaan seisoo vedessä ja odottaa, että joku heittä kepin tai lelun innostui uiman oikein kauas. Muutaman kerran sain jopa huutaa koirat takaisin rannalle kun vain näkyi kaksi mustaa päätä keskellä merta! Useimmiten pysyivät tosin suhteellisen lähellä laituria.
*Tällaisia kavereita ei näe lenkeillä kaupungissa!*
*Lomatunnelma pähkinänkuoressa <3 *
Arjen alkaessa ovat koirat heti joutuneet olevan pitkiä päiviä yksin, mutta onneksi ovat pärjänneet hyvin. Itse olen yrittänyt ottaa lukuvuoden alun erittäin rauhallisesti, viime lukuvuoden uupumusta ajatellen. Vaikka lomakaipuuta tietysti on, on arki alkanut suhteellisen mukavasti. Olemme tokoilleet aktiivisesti Sagan ja Simon kanssa ja vielä pitäisi jaksaa aktivoitua nomen suhteen, joka jäi kesällä hieman taka-alalle. Ellei muuta niin saa koirille vaihtelua treeneihin.
Ihan ilman kommeluksia ei tosin säästytty lomalla. Olen kaikille kehunut kuinka Simo on rauhoittunut kesän aikana, kunnes päätettiin kokeilla jättää herra vain portin varaan yksin Sagan kanssa kotiin muutamaksi tunniksi. Mainittakoon, että lyhyiden ruokakauppakeikkojen aikana tämä on toiminut hyvin, siksi päätimme kokeilla hieman pidempää aikaa. Noh, tuloksen näkee alla olevasta kuvasta (toinen linssi puuttuu ja sanga purtu rikki). Olimme kiireessä jättäneet kaikki laturit, tietokoneet ja muut tavarat esille. Positiivinen asia on se, että Simo rikkoi vain yhden asian. Negatiivinen oli se, että jouduin silmälasiostoksille josta ei todellakaan ollut tarvetta...
Syyssällä on kuitenkin se etu, että nyt koirat ja itsekin jaksaa ulkoilla ja tehdä pidempiä lenkkejä! Ensimmäistä kertaa erittäin pitkään aikaan, saimme tänään pitkän metsälenkin tehtyä. Mutta toivottavasti aurinkoisia päiviä riittää myös syksylle!
Miten teidän arki on lähtenyt rullamaan?
