Voiko koira olla liian kiltti? Kun ohjaajan on aika katsoa peiliin.

Toko on laji, missä koiran tulee olla keskittynyt, hyvässä vireessä ja innokkuudella työskentelvä yksilö. Samaan aikaa täytyy olla keskittynyt ja esimerkiksi malttaa haistaa kaikki tunnistusnoudon kapulat läpi, mutta olla valmis juoksemaan täyttä vauhtia määrätylle paikalle seuraavassa sekunnissa. Tämä vaatii koiralta kuuliaisuutta, hyvää virettä ja motivaatiota, sekä oikeaa asennetta. 

Flatin kanssa saa useimmiten tehdä paljon työtä juuri tuon hyvän vireen ja motivaation kanssa. Flatti on pohjimmiltaan suhteellisen vilkas koira, mutta toko ei sen luonteinen laji, jolloin matalavireisyys usein näyttäytyy sähläämisellä ja keskittymättömyydellä. Toisaalta flatti on myös hyvin kiltti koira, ja joillakin saadaan tehdä paljon työtä saadakseen oikean asenteen ja jopa hieman aggressiota esiin.

Simon kanssa treenaaminen on, erinäisistä henkilökohtaisista syistä, jäänyt vähän vasemman käden pikkurillille. On ollut terveyshuolia ja leikkauksia, jotka eivät ole juurikaan parantanut treenimotivaatiota hänen suhteensa. Tästä syystä minulla on nyt kotona kaksi vuotias flatti, jonka kanssa emme edelleenkään ole startanneet kokeessa, ja matka sinne on vielä pitkä. Simo on kuitenkin aina ollut flatiksi hyvin keskittymiskykyinen ja aika kiltti koira, mutta kuitenkin sopivan kokoisella moottorilla asennettuna. Viime aikoina olen kuitenkin kunnostautunut Simon suhteen, ja asetin itsellemme tavoitteeksi startata flattien tokomestaruudessa huhtikuussa. 

Enemmän treeniä -enemmän ongelmia

Rupesimme treenaamaan kunnolla tätä tavoitetta kohti. Mutta kuinkas ollakaan, mitä enemmän treenasin sitä enemmän pinnan alla ollut, treenejämme hiukan häirinnyt pikkuruinen ongelma kasvoi, kunnes jouduin tarttumaan härkää sarvista toteamalla, että meiltä puuttuu kokonaan pohja treenaamiseen. Leikkauksen jälkeen Simo on rauhoittunut paljon, mutta valitettavasti tämä koskee myös treenatessa. Hän teki työtä käskettyä, mutta puolella sydämellä, nätisti perässä tassutellen. Yritin hetsata leluilla ja nameilla ja käyttää kaikki kikka kuutoset, mutta en vain saanut Simon sisäistä, horroksessa olevaa karhua heräämään. En keksinyt tähän muuta syytä, kun että Simosta on kerta kaikkiaan tullut liian kiltti. 

Kun huomasin tulevani kotiin kertomaan useaan kertaan, että treenit menivät muuten hyvin, mutten saanut Simoa toimimaan haluamani tavalla, totesin että on aika tehdä jotain. Laitoin viestiä luottokoutsillemme, Mariannelle, joka lupasi auttaa meitä. Selitin ongelmamme hänelle, ja kerroin, etten keksi muuta tapaa kuvailla koiran tekemistä, kun että hän on liian kiltti. Yksi ilta, reilun tunnin treeni, paljon testailua sinne tänne ja iso purkki nameja, mutta iso kivi putosi harteiltani ja tunsin, että ehkä Simosta vielä tulee tokokoira. 

Totesimme, että nyt keskityn motivaation nostattamiseen erilaisilla tempuilla ja leikillä kentällä. Virettä voi muunmuassa nostattaa haukuttamalla Simoa (vinkkejä miten tätä opetetaan otetaan siis vastaan! Ruoan kanssa kun se ei toimi...). Palkkaan myös Simoa aina, kun hän on aktiivinen minua kohtaan. Olen opettanut myös häntä pomppimaan minua kohti käskystä. Kentällä teen tulen tekemään korkeassa vireessä todella lyhyitä treenejä, ja paljon motivaatiota nostattavia asioita. Tekniikkaa treenaamme ihan eri tilanteissa esimerkiksi takapihalla. 

*Kaikkensa antanut tokokoira*

Simon kaltaisen kiltin koiran kanssa tulee helposti treenattua liikaa tekniikkaa, vireen kustannuksella. Ja kyllä- olen ohjaajana joutunut katsomaan itseäni peilistä ja todennut, että varmaan näin on meilläkin käynyt. Leikkauksen myötä Simo on rauhoittunut vielä enemmän, ja siihen kun laittaa paljon tekniikkaa ja liian vähän motivaatio- ja vireen nostattavia treenejä sekaan, on soppa valmis. Jouduin ikäväkseni toteamaan, ettemme tule saamaan pakettia valmiiksi flattien tokomestaruuteen Simon kanssa, mutta sen sijaan olen erittäin iloinen huomatessani, että jo nyt Simon vire on noussut treenikentällä ja hän on paljon aktiivisempi minua kohtaan. Liikkeet täytyy vielä opettaa uudestaan tällä pohjalla, joka vie oman aikansa, mutta nyt voin treenata vahvalla pohjalla tuntematta koko ajan, että minun täytyy vetää koiraa perässäni. Ehkä meidät siis vielä nähdään Simon kanssa koekentillä tulevaisuudessa...!

Vinkkejä miten opettaa koira haukkumaan otetaan mieluusti vastaan! :)