maanantai 4. tammikuuta 2016

Arkiseuraamisesta koeseuraamiseen

Nyt olisi luvassa viimeinen osa hihnakävely- ja seuraamispostauksista. Ajattelin tosin taas aloittaa muutamalla tärkeällä asialla mitä tulee koirankoulutukseen, jotka unohdin mainita edellisessä postauksessa. 




1. Kehu

Koira tarvitsee kehuja heti kun tekee oikein. Vaikka ottaisi päähän että "ei se koskaan opi" täytyy aina muistaa kehua koiraa. Muuten treenaamisesta tulee pakkopullaa sekä ohjaajalle että koiralle.

2. Oma pää

Jos olet huonolla tuulella, väsynyt tms, älä purkaa sitä koiraan. Se ei ole tehnyt mitään sinulle ansaitakseen karjumisesi ja huonotuulisuutesi. Jos huomaat että tänään ei pinna riitä, jätä suosiolla treenaamatta sinä päivänä. Tai treenaa myöhemmin. Huonotuulisuus ei auta ketään eikä koira opi mitään jos et jaksa keskittyä.



Sitten asiaan! Nomeseuraaminen on siis vapaamuotoisempi seuraaminen kuin tokoseuraaminen. Koiran tulee kävellä vieressä, vapaana, mutta ei tarvitse pitää katsekontaktia niin kuin tokossa. Me käytämme tätä myös arkiseuraamisena niin, että kun ihmisiä tulee vastaan lenkillä ja Saga juoksee vapaana, ota hänet sivulle seuraamaan kunnes ollaan ohitettu vastaantulijat. 

Tässä täytyy taas itse miettiä kuinka tiukka on paikan kanssa. Meille riittää että Saga on suhteellisen hyvin nvieressä, eli ei tarvitse kulkea lapa vasemman jalan vieressä kuten tokossa. Tosin tiedän myös henkilöitä jotka ovat millimetrin tarkkoja tämänkin seuraamisen paikan suhteen. Se täytyy vain itse päättää miten sen haluaa.

Tämä seuraaminen on helpoin aloittaa nameilla. Nami käteen ja koira perusasentoon vierellesi. Sitten käsky "seuraa" ja pari askelta eteenpäin. Heti nami ja kehu kun koira seuraa mukana. Kun koira on ymmärtänyt idean, voi kokeilla nostaa namikättä, niin että koira ei kokoajan ole kirsu siinä kiinni. Sitten laitetaan nami taskuun, niin että koira näkee, ja pyydetään seuraamaan. Kohta voi jo namin häivyttää ja palkata vasta kun koira on seurannut haluamasi pätkän. Tällä ei ihan nomekokeisiin päästä, mutta perusidea on tämä. Jotta tämä onnistuisi kokeissa täytyy koiran osata tämä eri ympäristöissä ja sietää erilaisia häiriöitä.




*Aloitus namilla*

Jos koira edistää, ottaa ohjaaja nopeasti muutaman askeleen taaksepäin. Itse sanon samalla "ohho" tai "ajjaj" niin että koira ymmärtää että jokin meni väärin. Sitten otetaan uusiksi. Kun koira on ymmärtänyt idean voi myös palkata lelulla. Silloin palkka tulee lentää ulkokautta taakse, jotta koira ei ala edistämään. 




*ohjaaja korjaa koiran muutamalla peruutusaskeleilla jos edistää*

Tärkeintä tässä on, että ottaa muutaman askeleen kerralla, eikä heti aloita seuraamista sadalla metrillä.

Tokoseuraaminen eroaa tästä siten, että koiran tulee kulkea ohaajan vasemmalla puolella, lapa ohjaajan vasemman jalan kohdalla ja pitää koko ajan katsekontaktia ohjaajan kanssa. Tässä olemme niin vaiheessa Sagan kanssa, että en viitsi mitään sen suurmepia neuvoja jakaa. Mutta olen nyt opettamassa neidille koko seuruun uudestaan imuttamalla, kun ei mikään muu tekniikka tunnu toimivan. Tässä koira seuraa ensin namikättä, sitten kättä nostetaan hieman koiran kuonosta pois, ja tätä kautta sitten pitäisi saada katsekontakti toimimaan. Katsotaan, sanoi lääkäri, jos tämä toimisi.



Toivottavasti näistä ideoista oli edes vähän hyötyä. Miellellään saa ottaa yhteyttä jos sinulla on muita ideoita, tai jos kokeilet näitä vinkkejä saat mielellään kertoa miten meni! 


Koiran kanssa voi harrastaa niin monta eri asiaa, mutta tärkeintä on että molemmilla on hauskaa yhdessä!

Ps. Mitäs pidätte blogin uudesta ulkoasusta?

7 kommenttia:

  1. Taustakuva voisi olla joku muu. Banneri voisi olla blogin levyinen ja keskitetty. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :) Tuon bannerin kanssa olenkin taistellut jo jonkin aikaa, mutta omat taidot ei nähtävästi riitä sen keskittämiseen... Täytyy kai pyytää apua jotain pätevämmältä!

      Poista
  2. Minusta taustakuva on kivan raikas :) Aidanille on opetettu seuraaminen imuttamalla, hyvä tuli! Opetin sen tosin liian eteen, mutta oma moka, pisteitä se tuollakin saa ja pari kymppiäkin on alo-avo-luokista tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäät taustakuvasta! :) Ehkä vielä tähän vuodenaikaan nähden hieman kesäinen, mutta muuten minunkin mielestäni raikas. :) Ja kiva kuulla että tuo imuttaminen on toiminut Aidanille! Toivon todella että se auttaisi myös Sagan seuruuta! Oletko sitten siirtynyt leluun kainaloon vai miten olet häivyttänyt namin?

      Poista
    2. Me treenattiin paljon katsekontaktia perusasennossa niin, että pidin kättä samassa paikassa kuin seurauttaessani koiraa. Aloin myös heiluttaa sitä, ja ilmeisesti tästä käden asennosta tuli Aidanille "kontaktikäsky", sillä ryhtyessäni vähentämään imuttamista se alkoi luonnostaan tarjota katsekontaktia.

      Namikäsi pitää häivyttää vähitellen, eli ensin nopeita nostoja ylös ja ennen kuin koira oikein ehtii tajutakaan että nami meni pois, pitää se jo laittaa takaisin. Aikaa pidennetään ja jossain vaiheessa käsi siirretään normaalille paikalleen, tässä vaiheessa joustetaan siitä paikkakriteeristä hieman ja palkataan, kun koira luopuu namikädestä = ei häiriinny siitä ja ottaa katsekontaktin.

      Seuraamisessa (ja muissakin jutuissa) pitää aina treenata yhtä asiaa kerrallaan: kestoa, liikkeellelähtöjä, oikeaa paikkaa, kontaktia, asennetta.. Sellaisen poikkeuksen olen tosin tehnyt, että _aina_ kun katsekontakti tippuu, keskeytän suorituksen ja kerron koiralle, että palkan mahdollisuus poistui juuri. Ja sitten otetaan suoritus alusta ja palkkaan koiran ennen kontaktin tiputtamista. Mulle esim. tarkka suoruus ja paikka ovat alkuopetuksessa toissijaisia verrattuna asenteeseen ja katkeamattomaan katsekontaktiin.

      Mä en ole koskaan oikein lämmennyt lelulle kainalossa, jotenkin tuntuu että sillä tulisi vain keinotekoinen kontakti. Pk-puolellahan sitä kai käytetään paljonkin, mä laitan lelun kainaloon vain jos en halua pitää kädessä limaista palloa :D Kainalosta tietty saa palkattua koiran just oikeaan kohtaan, kun vaan tipauttaa lelun sen niskaan. Pääosin mulla on aina palkka taskussa ja palkkasignaalista koira tietää, että kaivan sen esiin.

      Poista
    3. Kiitos selvityksestä! Ja se on totta tuo että yhtä asiaa pitää treenata kerralla, tiedän itseni kanssa että myös ohjaajan kärsivällisyyttä sne kanssa pitäisi treenata... ;)

      Poista
  3. Minusta taustakuva on aivan Huippu! Älkää vaan vaihtako, se kertoo juuri flätistä sen oikean tarinan <3

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit piipahtamassa! Terkkuja ja kommentteja saa mielellään jättää! :)