Erilaisten häiriöiden häiriötreenit

Edellisellä treenikerralla oli yhteistreenit. Yleensä ollaan kahdessa ryhmässä jotka treenaavat peräkkäin, mutta tiistaina tehtiin poikkeus ja pidettiin yhteiset häiriötreenit. Tekee hyvää koirillekin totutella olemaan monta koiraa samaan aikaan hallissa. Kerrankin sain myös N mukaan treeneihin jotta saisin tänne blogin puolelle jotain kuvamateriaalia! Ollaan siis siirretty treenit halliin Keravalla kun jouduttiin luopumaan Tuusulan hallista. Matka Espoosta sinne alkaa kyllä olla  vähän kipurajalla, mutta mitä sitä ei tekisi hyvien treenien vuoksi…

                                                Kameriamies (vaiko kirjamies) saatiin kerrankin mukaan!

Yhteistreenit tekivät myös hyvää keskittymiskyvylle. Heti kun oli monta koiraa ympäri hallia keskittyminen herpaantui eikä kukaan flateistä oikein viitsinyt kuunnella käskyjä. Siispä oli hyvä aloittaa paikallaolo harjoituksella. Saga sai mennä Morris-veljen viereen paikkaolo harjoituksessa, ja se osoittautuikin hieman haastavaksi! Niin mielellään olisi halunnut mennä Morriksen luokse leikkimään, mutta pysyi kuitenkin suhteellisen hyvin käskyn alla, vaikka pitikin käskyttää pari kertaa maahan ennen kuin keskittyi muuhun kun Morrikseen.

Kun koirat hieman rauhoittui muutettiin harjoitusta niin että koirat makasivat ympyrällä, selät keskustaa päin. Ohjaajien piti sitten kävellä ympyrän ympäri ilman että koira lähtisi perään yms. Tällaisia harjoituksia Saga on tehnyt usein, mikä myös huomattiin kun muutama koira nousi ja lähti kävelemään, ja meidän neiti odotti kiltisti minua. Samalla sain myös harjoitella lähestymistä kädet namitaskuissa. Pikku-neitimme on nimittäin alkanut istuutumaan aina kun tulee lähelle ja on antamassa namia. Parin kiellon jälkeen neiti makasikin oikein mallikkaasti kunnes pistin namin kuonon eteen.

Harjoituksen viimeinen vaikeusaste oli yrittää käskyttää muitten koiria. Ideana oli siinä että jos ohjaaja on antanut käskyn koiralle, ei tämän tulisi kuunnella muitten käskyjä. Saga katsoi kyllä minua epäröivästi muutaman kerran, että josko pitäisi totella, mutta loppujen lopuksi pysyi erittäin hyvin paikallaan.

                                                                  Marja (Morriksen omistaja) koittaa saada Sagaa liikkeelle

Seuraavaksi otettiin paikkamakuu yksitellen, ihmisten ympäröimänä. Eli yksi koira kerrallaan käskystä maahan ja muut ohjaajat seisoivat koiran ympärillä. Hetken päästä kaikki rupesivat kävelemään ympyrää koiran ympäri jotta häiriintyisi. Tämän vielä Saga kesti hyvin, vaikka sain pari kertaa korjata lonkalta oikeaan asentoon. Mutta kun kaikki menivät kyykkyyn ja asettuivat oikein lähelle, näki että rupesi ahdistamaan. Katse harhaili vähän epäröivästi ja korvat laskeutuivat taakse. Hienosti kuitenkin neiti pärjäsi vaikka kokeiltiin pari kertaa jopa niin että minä menin piiloon ja muut tallustelivat Sagan ympäri.

                                                                   Koiratreenit vai rukoustuokio?!

Mukana treeneissä oli myös superhäiriö Aurora! Tämä ihastuttava prinsessa, joka jo nuoresta iästään huolimatta on innokas koirakouluttaja, kuuluu Morris-veljen perheeseen. Koirat (Saga mukaan lukien) olivat aivan ihmeissään kun tällainen mini-ihminen tuli yhtäkkiä heidän eteen istumaan ja pitämään ääntä. Monet yrittivät nuuskia ja flattien tapaa pussailla Auroraa, mutta muutaman nuuskimis yrityksen jälkeen Saga olikin yllättävän rauhallinen vaikka Aurora istui aivan sen edessä.

                                         Tuplahiriö: Marianne kiusaa ja yrittää houkutella Sagan nameilla pois, ja Aurora istuu edessä.

       

Lopuksi otettiin helpohko harjoitus koirille, eli luoksetulo rivin edessä. Koirat istumaan, ohjaajat maton toiselle puolelle ja yksi kutsuu koiransa sivulle ohjaajien ja koirien välistä.

 

Tämä harjoitus meni muuten oikein mallikkaasti, mutta huomasi että olemme keskittyneet paikallaanmakuuseen neidin kanssa, kun tassut eivät taas halunneet pysyä paikoillaan. Nami tassujen eteen sai ne onneksi pysymään paikoillaan, ja harjoituksen lopussa ne pysyivät jo ilman namia.

Sivulletulo sujui, saanko käyttää sanaa, täydellisesti. Kerrankin ihana huomata että treenaaminen antaa tulosta! Sitä asentoa ja paikkaa perusasennossa ollaan väännetty ja haettu lukuisien tekniikkaharjoituksen kanssa, jotta neiti pystyisi siihen ilman namia ja ohjaavaa kättä. Ja nyt se onnistuu!

Alla kuvakooste Sagan liikkeistä sivulletulossa, jonka N onnistui nappaamaan.

Oli kyllä taitavat mustat treeneissä, jos vertaa edellisiin kursseihin! Kaikki ovat edistyneet huimasti, ja vaikka seuraaminen ei vieläkään onnistu, täytyy sanoa että olemme Sagan kanssa kehittyneet yhdessä paljon! Kun ottaa huomioon että pikku-neiti on ensimmäinen harrastus ja TOKO koirani, on kestänyt ennen kuin löytää sen oikean treenitavan ja osaa lukea koiraa. Mutta nyt alkaa palaset lonksahtaa kohdilleen, ja kunhan vielä saisimme seuraamisen haltuun niin olisimme viittä vaille valmiita kisoihin!

Patoamista seuraamiseen

Seuraaminen ja se katsekontakti. Ihme että jos toinen toimii niin toinen jää pois. TOKOssa seuraaminen on, ja on ollut, meille Sagan kanssa haastavin liike. Ei sitä ettei neiti seuraisi, hän tassuttelee oikein nätisti just oikeassa paikassa käskystä, mutta katsekontakti uupuu. Yhdessä vaiheessa luulin meidän jo ylittäneen tämän esteen kun neiti piti kontaktin muutaman askeleen verran mutta ei. Se on vaan liian tylsää hommaa Sagan mielestä. Ottaa kyllä käskystä kontaktin muutaman sekunnin ajan, mutta heti jos on muita häiriöitä ympärillä niin kontakti tippuu. Ollaan yritetty nameilla, leikillä ja vaikka millä keinoilla, mutta ei vaan toimi…

Mutta nyt toivon että olemme löytäneet ratkaisun ongelmaamme! Edellisellä TOKO treenikerralla kokeiltiin ns. patoamista tai jännittäytymistä. Meidän erittäin ahneelle neidille kokeiltiin ensin namin kanssa ja sitten lelun. Harjoituksen voi tehdä yksin, mutta alussa on helpompi olla avustaja mukana. Lyhyesti sanottuna, yksi pitää koiraa pannasta kiinni kun toinen joko laittaa namin maahan näkyviin pienen matkan päähän, tai pitää sitä kädessään. Sitten “yllytetään” koiraa hakemaan namia. Ensin koira riuhtoo ja yrittää namin luokse mutta pian paitsi alkaa jännittäytymään niin että on paikallaan, hännänheilutus melkein lakkaa ja suu menee kiinni. Tässä harjoituksessa on tärkeää osata lukea koiraa (mikä ei ole niin helppoa!) koska alussa tuo jännittäytymisen hetki voi kestää vain murto-osan sekunnista, ja on tärkeää vapauttaa koira juuri oikealla hetkellä.

 

Tätä harjoiteltiin ensin Sagan kanssa leikin ohella kun oli muutenkin vire tarpeeksi korkealla. Nyt ollaan harjoiteltu lelulla ja vähitellen yhdistetään sitä seuraamiseen. Toiveena olisi että tämä auttaisi keskittymistä kun haetaan kontaktia!

Yksi käytännön harjoitus miten ollaan yhdistetty patoamista ja seuraamista on seuraava(meillä narupallo toimii parhaana leluna): Ensin pari patoamisharjoitusta, jonka jälkeen härnään Sagaa pallolla jotta vire nousisi. Sitten käsken istumaan, menen itse viereen ja laitan pallon kainaloon niin että Saga näkee sen, mutta ei saa kiinni. Sitten annetaan seuraa käsky, ja kun koiraa jännittäytyy taas katse palloon/ohjaajaan niin vapautetaan ja palkaksi kunnon leikki. Emme ole siis vielä kokeilleet mitään liikkumista, mutta ensimmäistä kertaa voin sanoa että pikku-neitimme oli innokas ja iloinen seuraamis harjoituksen jälkeen! Muuten neiti tylsistyy helposti ja yleensä vire on sitten ollut sen mukainen näiden harjoitusten jälkeen.

Onko joku muu kokeillut tätä kikkaa seuraamiseen tai johonkin vastaavaan liikkeeseen? 

Muuten alkaa ALO luokan liikkeet olla aika mallillaan. Luoksepäästävyyttä täytyy vielä harjoitella, neiti kun yleensä hyppää syliin ja antaa valtavat pusut kaikille uusille tuttavuuksille. Hyppy on ollut yksi meidän vahvimpia liikkeitä, mutta nyt yhtäkkiä neiti on alkanut kieltää esteellä. Ei mitään tietoa miksi, käsimerkillä hyppää aina mutta ilman sitä jää viereeni ihmettelemään. Olisiko tähän mitään ideoita miten saisi vanhan innokkuuden treenattua takaisin? Paikkamakuu ja jäävät sujuvat oikein mallikkaasti juuri nyt, joten kunhan saadaan tuo seuraaminen mukaan niin eiköhän tämä tästä!

Huhtikuun puolessa välissä on Espoon Agimestassa Mölli TOKO johon olemme vähän miettineet jospa uskaltaisimme osallistua. Saa vähän tutustua TOKO kisoihin ennen “oikeita” kisoja. Luultavasti osallistumme Mölli ALO luokkaan, jossa siis saa palkata koiraa namilla jokaisen liikkeen jälkeen. Ajattelin että tämä sopii meille molemmille TOKO aloittelijoille hyvin ensimmäiseksi kisa harjoitukseksi!

Näyttelykauden avaaminen

Melkein puoli vuotta on meillä ollut taukoa näyttelyistä jotta Saga saisi rauhassa kasvaa ja saada turkkinsa takaisin. Tauon aikana neiti on saanut viettää kotikoiran elämää, jonka lisäksi olemme ehtineet aloitta TOKOn harrastamisen sekä treenata hiukan nomea. Nyt on turkki kasvanut jokseenkin hyvin takaisin ja “pikku-neiti” onkin kasvanut huimaa vauhtia eikä ole mikään pikkuinen enää… Yhtenä päivänä havahduimme siihen että neiti onkin nartuksi jopa iso! Flattinarttujen ihannekorkeus on 56,5-59cm ja Saga onkin siinä 59 centtimetrin paikkeilla!

Avaamme tämän kauden näyttelyt Turussa Turku KV näyttelyissä 29.3, emäntää hermostuttaa jo nyt… Mutta ennen näyttelyitä ja näyttelysesongin avaamista on hyvä valmistautua. Ehkä tärkein asia tarkistaa on rokotukset. Onko ne kunnossa ja jos tarvitsee päivittää niitä niin se täytyy tehdä ajoissa. Toinen asia on itse koira ja sen ulkonäkö. Sagalla on muun muassa alkanut “kotikoirakilojen” laihdutuskuuri. Pari kiloa pitäisi saada vielä pois niin neiti olisi just sopivan hoikka. Painaa nyt noin 31,8kg ja ihanne olisi noin 30kg. Eli pitkiä lenkkejä ja paljon palloilua ja juoksutusta tiedossa!

Tämän lisäksi olemme olleet erityisen tarkkoja ruoan suhteen että saa turkkiinsa kaikki tarvittavat vitamiinit ja lisät. Tähän käytämme muun muassa Chia siemeniä josta lisää tietoa löytyy TÄSTÄ. Nämä siemenet(muiden vitamiinien ja zinkin avulla tietysti) ovat todella tehneet ihmeitä ja palauttaneet Sagan karvan elkein entiseensä muutamassa kuukaudessa!

Kolmas asia on kehässä käyttäytyminen ja esiintyminen. Siksi meidän pitäisi, ruoan ja laihdutuskuurin lisäksi, alkaa motivaatiotreenillä. Tätä blogia pidempään seuranneet tietävät, että Saga on flatiksi (useimmiten, paitsi TOKO treeneissä…) todella rauhallinen ja pelkkä seisominen kehässä ei kuulu näihin hauskimpiin asioihin mitä voi tehdä. Kun flattia seisotetaan sen tulisi heiluttaa häntäänsä ja olla iloinen ja energinen, kun taas meidän neiti keskittyy niin kovasti kontaktin pitämiseen ja seisomiseen että ilo unohtuu. Ellei muuta niin häntä on se kuuluisa piste i:n päällä joka viimeistelee koiran ryhdin. Joten ajatuksena on pistää ja näyttelyhihna päälle, mennä kentälle ja vain leikki’ ja palloilla. Muutama sekunti seisotusta että saa tassut ojennukseen, mutta sen jälkeen heti intensiivistä leikkiä, jotta koiralle jäisi mahdollisemman positiivinen ajatus seisotuksesta.

                                               

Keväämmällä, kun lumi on sulannut, olisi tarkoitus aloittaa taas juoksulenkkeily tai pyöräileminen neidin kanssa jotta raviaskel pitenee. Huomasin pelkän juoksulenkkeilyn auttavan syksyllä, joten sitä vaan taas kokeilemaan!

Saga on vielä nuori joten katsotaan miten käy tämän kauden ajan ja mitä tuomarit neidistä sanovat. Mutta syksyn EH saaliin jälkeen tavoitteena olisi taas saada ERI ja jokunen sertti. Monet tuomarit ovat pennusta kehuneet Sagaa että on lupaavaa narttu, joten toivotaan että se vielä pätee ja alkaa kehässäkin näkyä!

Onko joku teistä lukijoista menossa Turku KV näyttelyihin maaliskuussa?

TOKOilua tropiikissa

Tänään kävimme Sagan kanssa tutkimaan meidän uutta tuttavuutta, Espoon koirakeskusta. Jään ja loskan, sekä kiireisen emännän vuoksi meidän ulkotreenit ovat pikku-neidin kanssa jäänyt ihan liian vähäiseksi, ja olen haaveillut sisätiloissa treenaamisesta. Otin avuksi ystäväni kaikkitietävän Googlen, ja löysin Espoon koirakeskuksen. Kerrankin treenipaikka joka ei sijaitse 50 kilometrin ajomatkan päässä! Sain jopa TOKO ryhmästämme Tinan mukaan houkuteltua treenaamaan tänään.

Pienen alkusähellyksen jälkeen löysimme perille ja laadittiin sotasuunnitelma miten treenata koirien kanssa. Tinalla oli Nita ja Norma mukana, josta Nita on jo TOKOa kisannut muutama vuosi ja Norma tulee kisaamaan kunhan pentu kasvaa(tällä hetkellä n. 9kk vanha?).

Sagan kanssa aloitettiin keskittymisharjoituksella. Eli kaikki lelut mitkä koirakeskuksesta löysin, heitettiin maahan namien ja muiden ärsykkeiden kera. Neidin olisi sitten tarkoitus seurata läpi kaikkien ärsykkeiden haistamatta, ja varsinkin maistamatta! Aina välillä pysähdys, sivulletulo ja kontakti. Harjoitus sujuikin suhteellisen hyvin, yksi kumipallo oli vaikea ohittaa nuuskimatta, mutta muutaman muistutuksen jälkeen sekin sujui ongelmitta. Sivulletulot on muuten edistynyt niin että vaikka neiti ei ole vierelläni tai edessäni hän tietää minne mennä kun “sidan” käsky kajahtaa. Tosin istuu välillä liian edessä, mutta eiköhän sekin saada kohta poishinkattua!

Päivän suuri teema piti olla maahanmeno. Paikallaanpysyminen ja liikkeestä maahanmeno. Tämän siis piti olla teemana. Kuitenkin sain kokea karun todellisuuden, että neiti tuskin enää osaa mennä käskystä maahan edes. Tässä siis syytä on vain peiliin katsominen koska ei olla melkein ollenkaan treenattu muutamaan viikkoon, ja luulin että lliikkeestä maahanmeno on jo jokseenkin valmis liike, joten sen olen vain jättänyt pois useimmista treeneistä. Noh, omista vahingoista sen oppii! Tässä välin huomasin myös Sagan vireystason laskevan minimiin. Helpotin harjoitusta ja otin vain istumasta maahanmenon, tämä sujuin niukin naukin. Sagan alavire oli pentuna ongelma, mutta hieman kasvattuaan on myös energia kasvanut. Toisaalta olen huomannut kotona treenatessa hieman samaa vireen vähenemistä. Laitoin kuitenkin neidin tauolle ja samalla kun näin neidin juovan noin litran vettä kerralla huomasin hallissa olevan ihan älyttömän kuuma! TOKOilu tropiikissa ei siis ole paras vaihtoehto! Neiti vain tauolle hetkeksi, ja seurasin muitten touhua.

                                                  (Vasemmalta, Saga, Nita ja Norma)

Jätettiin maahanmeno harjoitukset siihen ja siirryttiin hyppyihin. Tätä Saga on rakastanut jo alusta alkaen, mutta tänään taisi vire tosiaan olla liian alhainen, tai oli liian kuuma, kun ei ilman käsiapua halunnut hypätä. Pari kunnollista hyppyä saatiin kuitenkin vielä “vanhojen” sääntöjen mukaan.

Lopuksi laitettiin kaikki koirat riviin maahan(jotta saataisiin edes jotain paikallaolo harjoituksia tehtyä) ja yksi pujotteli muiden välillä. Tämä oli tuttua hommaa joka ollaan ennen tehnyt niin että koirat istuivat. Mutta oikein mallikkaasti neiti seurasi koko pujottelun ajan. Hieman jäi jälkeen lopussa, mutta kiiti kyllä sitten oikeaan paikaan. Myös paikallaolo sujui jokseenkin ongelmitta, ainoa miinus on vieläkin neidin tylsistyessä jolloin hän menee lonkalle. Mutta nami kuonon edessä oli oiva apu myös tähän hätään, ja lopuksi neiti makasi paikallaan oikein mallikkaasti!

Espoon koirakeskus osoittautui aika pieneksi tilaksi, eli toisin sanoen ei  siellä mitään isoja tai sen vauhdikkaampia juttuja isolla koiralla voi harjoitella, ja siellä oli järkyttävän kuuma. Mutta suurin plussa oli että paikka on lähellä, (kerrankin säästyttiin tunnin ajomatkalta!) ja tunnin vuokraus ei ole mikään hirmu hintainen keikka. Sieltä löytyy myös kaikki tarvittavat välineet, ruutunauhoista ja esteestä, merkkikartioon ja leluihin. Eli ei tarvitse raahata puolta huushollia mukanaan! Hauskaa oli myös että saimme treenikaverin mukaan joka tietää enemmän TOKOsta kuin me aloittelijat, joten saatiin myös hyviä vinkkejä!

Onko joku lukijoista käynyt Espoon Koirakeskuksessa ja mitäs tykkäsitte?