Kompassiton koira, ohjaajan kuntotesti ja pennuntuoksua (+treenivideo!)

Tokon treenirintamaalta terve! Jonkin aikaa on vierähtänyt sitten edellisen treenipostauksen, joten ajattelin päivittää kuulumisia alkuviikon tokotreeneistä. Emme siis suinkaan ole lakanneet treenaamista, mutta usein olemme kesän aikana treenanneet yksin, jolloin kuva- tai videomateriaalia ei juurikaan tule otettua.

Alkuviikosta meillä oli treeniporukkamme kanssa treenit Sipoon Nikkilässä. Tällä kertaa meitä olikin vain kolme, josta S-tiimi olivat ainoat aikuiset koirat. Muuten seurassa oli kaksi nelikuukaista ihanaa flattipentua. Todella päteviä flatinalkuja joilla oli vielä pentutuoksua karvoissa. Melkein iski itsellekin pentukuume, mutta vain melkein.... Nikkilässä olemme löytäneet ison, todella hyvän nurmikentän. 

Sagalla oli teemana liikkuroidut, kokonaiset liikkeet. Hän sai ensimmäisessä setissä tehdä luoksetulon, jäävät ja tunnistusnoudon.

Luoksetulo:

Erinomainen vauhti, saisi pysähtyä napakammin. Toisella yrityksellä teki hyvän pysähdyksen (piti ottaa liike kolmeen kertaan, koska emme saaneet videota toimimaan...). Viimeisellä kerralla ok vauhti, mutta jäi lopussa miettimään jotain ja perusasentoontulo viivästyi. Itse täytyy muistaa antaa pysäytyskäsky aiemmin, koska iso koira nopealla vauhdilla tarvitsee kuitenkin fyysisesti tilaa pysähtyäkseen. Olen tosin hieman epävarma, kuinka aikaisin käskyn saa antaa, jotta koiran saa pysähtymään merkille? Kellään tarkempaa tietoa?

                                              * Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=Tb6cUtYeqQw*

Jäävät:

Liikkeestä maahan ja istu. Ensiksi sai palkan pelkästä seuruusta jatkaessamme seuruuta liikkurin käskyttämisen jälkeen, jottei ennakoisi pysähtymistä. Videolla tämä näkyy hyvin, kontakti tippuu liikkurin käskyttäessä. Tämän jälkeen otimme koko liikkeen. Seuruu ja maahanmeno hyvä, istuminen vähän takkuili, tätä olemme näköjään tehneet liian vähän. Ohjaajalla on isoja ongelmia muistaa millä puolella kartioita pitää kävellä. Tämä ei vain jää päähäni, enkä käsitä miten se voi olla niin vaikeaa Kellään jotain hyvää muistisääntöä sille?

*Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=Ou5qAvyD4Cc*

Tunnistusnouto:

Hyvä vauhti, nuuski hyvin eikä arvannut. Palautus ok, joskin kapulan ote oli hieman löysä, jonka seurauksena kapula tippui ottaessani sen pois.

Pieniä kauneusvirheitä, mutta suurin osa saimme hyvin korjattua heti ja oli oikein tyytyväinen neidin tekemisiin!

Simo vuorostaan sai tehdä vauhtinoutoa, kapulan pitoa ja tunnarin alkua.

Nouto:

Simolla on vähän hidas vauhti kapulalle, jota yritimme vauhdittaa tuplaheitolla. Eli appari heittää kapulaa minun jälkeeni vielä pidemmälle. Simo nosti kapulan erinomaisesti ja toi hyvin. Vauhtipalkkasin pallolle. Hiukan vauhti kiihtyi kapulan luo tämän avulla, mutta ei vielä olla siinä täydessä vauhdissa mitä etsin.

Kapulan pito:

Pitää kapulaa hyvin ja pureskelematta. Pieni ongelma on kapulan ottaminen. Usein joudun laittamaan kapulan Simon suuhun, sen sijaan että hän itse hieman pompahtaisi ja nappaisi sen suuhun. Olen yrittänyt treenata tätä, mutta heti "tositilanteessa” kokeenomaisesti tehden, Simo vakavoituu enkä saa häntä pompahtamaan. Vaihdoin paikkaakin pidossa, nykyään olen Simon edessä, sillä hän paineistui liikaa, kun kurotin sivusta antamaan kapulaa. (Video on toisesta treenikerrasta)

*Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=MbSvYDzoJNc*

Tunnari:

Oli hieman ihmeissään jonkun muun viedessä tunnarikapulan piiloon. Oli pieni kasa kapuloita edessä ja "oma" piilotettiin nurmikkoon. Etsi hyvin ja palautti erinomaisesti, mutta lähettäminen oli vielä epävarma. Ei oikein ymmärtänyt liikkeen olevan sama, jonkun muun viedessä kapulan.

Hieman lisää innokkuutta olisin toivonut Simolle, mutta kuuma sää taisi tehdä vauhdille tepposen. Muuten teki kivasti työtä.

Tämän jälkeen oli mukavaa istahtaa katselemaan pikkupentujen touhuilua ja yhdessä miettiä erilaisia treenikeinoja niille. Mikäs siinä nurmikolla auringossa istuskellessa, pentuja katsellessa ja koirajuttuja höpötellessä! Voisi maanantai-illan huonomminkin viettää.

*Ohjaajien treeninamit; vadelmia ja suklaakeksejä*

Toisella kierroksella Saga oli tulta ja tappuraa. Tosin se taisi mennä hieman ylikin....

Ohjattu nouto:

Vasen kapula oli pahasti hukassa. Näytimme pari kertaa kapulan, mutta kummasti se vain katosi uudestaan. Loppujen lopuksi tämä löytyi. Oikea kapula löydettiin ongelmitta. En tiedä mikä vasemmassa oli, vetikö takana oleva ruutu liikaa puoleensa (hyvin mahdollista...) tai pitääkö neidille hankkia kompassi. Muuten teki kivalla vauhdilla ja palautukset olivat hyvät.

Ruutu:

Ensiksi sai mennä ruutuun namikipolle, tämä innosti neitiä niin että korvat katosivat eikä stop käskyä kuultu. Toistolla parani. Loppuosan luoksetulo oli hyvä ja sai juosta pallolle.

Kaukot:

Ruoka takapalkkana. Teki oikein mukavasti vaihdot. Hieman yritti taas fuskata maahan-seiso vaihdolla siirtäen vain toista etutassua, mutta korjasi kun kerrattiin kriteerit.

Simon toinen sarja menikin oikein kivasti, kun aloitettiin se vauhdikkaasti.

Vauhdikas kentälletulo:

Facebook muistutti minua vanhasta kikasta, jota aikoinaan teimme Sagan kanssa. Appari pitää koiraa, ohjaajan juostessa kentälle. Appari päästää koiran ohjaajan juostessa ja ohjaaja kääntyy ja antaa sivulle käskyn. Tästä saadaan kivasti lisävauhtia ja innokkuutta koiraan, joka ainakin toimi erittäin hyvin Simolla! Teimme pari kertaa tämän harjoituksen ja Simo oli aivan innoissaan. Ohjaajan kunto taisi tosin loppua kesken...

Kaukot:

Oikein hyvin takapalkalle. Istumiseen nousu on vähän takkuillut, joten siitä palkkasin usein.

Ruutu:

Ensiksi motivoituna pallolla, niin että näki pallon viennin. Seuraavaksi pallo oli ruudussa puolipiilossa. Simpalla on outo tapa vilkaista ruutua mikrosekunnin, jonka jälkeen katsoo aivan muualle. Tämä sekunnin katse tosin taitaa riittää, sillä tyyppi juoksee tasaisen varmasti ruutuun. Vauhtia kaipaisin vielä lisää, joten siihen pitää keksiä vielä jotain (kyllä, olemme kokeilleet kilpailua, toimii hetken mutta ei montaa kertaa).

*Kylpy palkkioksi kuumista treeneistä!*

Olin oikein tyytyväinen Simon toiseen kierrokseen. Koira oli kuulolla ja teki hyvällä mielellä hommia. Molemmat koirat tekivät oikein kivasti, vaikkakin Sagan korvat katosivat toisella kierroksella jonnekin. On se vain aina niin paljon hauskempaa treenata porukassa kuin yksin!

Päivä ammattilaisvalokuvaajan mallina

Loppukeväästä, keskellä koronapandemiaa ja kotikaranteeneja, löysin facebookin koiranäyttelyryhmästä ilmoituksen koiramallihausta. Mitään erityisiä kriteereitä ei muistaakseni tarvinnut olla, joten laitoin kuvan S-tiimistä monen sadan muun kommentin alle. Hiljattain sain yhteydenoton, josko meidän mustia saisi tulla kuvaamaan. Kukapa ei haluaisi ammattilaisen kuvia omista koirista, joten sovimme tapaamisen Espoon keskuspuistossa.  Meitä instagramissa seuraavaat ovatkin jo saaneet nähdä pienen esikatselun tästä päivästä. 

                                                                                *Simo, c) Nina Saaksman*

                                                                                *Saga ja Simo, c) Nina Saaksman*

En ollenkaan tiennyt minkälaisia kuvia he haluaisivat, joten pakkasin varmuuden vuoksi pari damia, vinkupallon ja paljon nameja mukaan. Koiratkin saivat pikaisen kauneushoidon edeltävänä iltana. 

Yhteyttä ottanut valokuvaaja oli Nina Saaksman (löytyy muun muassa instagramista nimellä nina_saaksman photography), joka toimii koiravalokuvaajana ammatikseen. Mukanaan hän toi valokuvausystävänsä Tiia Tahvanaisen (löytyy sekä facebookista, että instagramista Tiia Tahvanainen photography). Flatti oli molemmille uusi rotu, joten mitään rodunomaisia juttuja ei lähdetty kuvaamaan. Edellispäivän aurinko oli vaihtunut uhkaavan näköisiin harmaisiin pilviin, joten mitään ihania aurinkovalokuvia emme saisi. Mutta toisaalta ei ollut pelkoa, että mikään palaisi puhki kuvissa, kun on musta koira ja vaalea tausta. 

                                                                                *S-tiimi c) Nina Saaaksman*

                           

                                                            *Simo, c) Tiia Tahvanainen*

Lähdimme kiertämään luontopolkua lammen ympäri keskuspuistossa ja aina välillä pysähdyimme sopivaan kohtaan ottamaan muutaman kuvan. Omasta mielestä se oli ihanan helppoa, kun itse sain ainoastaan keskittyä koirien asettelemiseen ja joku muu ottaa kuvat kun yleensä teen kaiken itse, ilman apukäsiä. Mitään näyttäviä "valokuvatemppuja" koirat eivät osaa, mutta toisaalta sain Sagan (ja välillä Simonkin) loikkimaan mitä oudoimpiin paikkoihin. Hiukan haasteita toi kosteat ja liukkaat puunrungot, mutta mitä sitä ei tekisi namin edestä!

*Saga, c) Tiia Tahvanainen*

Oli kiinnostavaa nähdä kaksi ammattilaista työssä, vaikka tämä olikin heille enemmän hauskanpito/treenisessio, koska en ollut maksava asiakas. He näkivät eri maisemat eri silmin, ja tämän huomasin myös myöhemmin kuvissa. Molemmilta sain valita muutaman editoidun kuvan kiitokseksi, ja oli kiinnostavaa nähdä miten eri valokuvaajat editoivat samantyyppisiä kuvia! Editointihan on puhtaasti mielipideasia, eikä ole olemassa oikeaa tai väärää. Esimerkiksi alla oleva puunrunkokuva on oiva esimerkki, miten samasta kuvasta saa kaksi eri versiota. Mielestäni Ninan kuvan olivat omaan silmään mukavammin muokattuja, sillä ne olivat hieman pehmeämmin editoituja. Tiian kuvat olivat myös todella hyviä, mutta hieman "kovemmin" muokattuja. Tosin tämä tyyli sopii paremmin joihin kuviin, kuten esimerkiksi alla olevaan puunrunkokuvaan. Se antaa kuvalle erilaisen ilmapiirin kuin pehmeämpi editointi. Haluan edelleen korostaa, että tämä on vain ja ainoastaan oma mielipiteeni kuvista. Tähän vaikuttaa tietysti myös rodun tuntemus ja omaan silmään vaikuttaa siltä, että moni haluaa editoida flattien kuvia kovemmin. 

                                                            *S-tiimi, c) Tiia Tahvanainen*

                                                                      *S-tiimi, c) Nina Saaksman*

Tämä oli erilainen ja hauska päivä, joka toi vaihtelua korona-arkeen. Koko kuvaussessio kesti reilun tunnin ja koiratkin olivat sopivan väsyneitä misseilyn jälkeen. Kiitos Ninalle ja Tiialle kuvista! Yksi kuvista tuleekin päätymään meidän olohuoneemme seinälle tauluksi.

                                                                       *Simo, c) Nina Saaksman*

Mikä kuvista on sinun mielestäsi paras? Mikä muokkaustyyli puhuttelee sinua eniten?