NOME treeniä ja hukattu reitti

Taippareiden jälkeen leikin hieman ajatuksen kanssa jos me joskus, mahdollisesti, ehkä koittaisimme Sagan kanssa päästä NOME-B kokeisiin. Eli kylmän riistan kokeisiin. TOKOn kautta Saga on aika helposti ohjattavissa (paitsi vedessä!) ja käsittelee riista nätisti. Koiraa minulla ei ole tosin koskaan ollut NOMEssa, joten tieto, miten harjoitella kokeisiin, puuttui. Viime puolivuotta on pitkälti mennyt TOKOn merkeissä, ja ajattelin että nyt kesällä olisi kivaa saada vähän vaihtelua elämään. Kaikki kevään kurssit olivat tosin huonoll ajankohdalla, ja halusin tietoa mitä ja miten voi kotona treenata yksin Sagan kanssa. 

                                                                                               *Mila ja Saga*

Ninpä käytin somen voimaa, kirjoitin vanhaan nou/nome ryhmään joka oli noin vuosi sitten aktiivinen, josko kenelläkään olisi aikaa näyttää pari juttua minulle ja Sagalle, ja vähän neuvoa, miten pääsisimme alkuun. Nina ja Mila-flatti ilmoittivat, että heidän kanssa pääsisimme treenaamaan, ja niin tapasimee Vihdin Vaakkoissa jossa on loistavat treenimaastot.

Parkkiksella tiedustelin ensin miten NOMEn ALO luokka ja taipparit eroavat toisistaan ihan konkreettisesti. Linjaa, eteenmeno ja tuplamarkkeerauksia ovat ehkä se suurin ero, ja hyppy taipparista ALO luokkaan tuntuikin yhtäkkiä aika isolta harppaukselta. Mutta askel kerralla kohti uutta haastetta, ja mukavaa saada vähän uutta treenattavaa!

Teimme aluksi Milalle muutaman eteenlähetyksen jonka jälkeen tein Sagalle ensimmäistä kertaa lähihakupillitysta. Koira istumaan pusikkoon, dumylla tai vastaavalla hajutetaan alue koiran ympärillä ja jätetään dummy niin ettei koira näe. Ohjaaja, joka on seissyt koiran edessä pillittää lähihakupillityksen ja koira nuuskii ja etsii dummyn. Pari ensimmäistä kertaa Saga halusi tulla luokse kun kuuli pillityksen, mutta aika pian ymärsi että pillityksestä laitetaan kuono maahan ja etsitään jotain. Kokeilin myös eteenlähetystä lähihakupillityksen kanssa. Eteenlähetystä ei olla juuri tehty, joten siinä oli kaksi epävarmaa asiaa. Ensimmäisen kerran lähetin liian kaukaa ja neiti lähti hakuun. Mentiin sitten yhdessä laittamaan dummy ja uusi lähetys. Tällä kertaa löysi hyvin. Uudestaan dummy piiloon, niin ettei koira nähnyt, lyhyeltä matkalta lähetys ja pillitys ja löysi heti dumyn. Teki todella hyvin työtä ollakseen ensimmäinen kerta kun tehdään tällaisia tehtäviä.

Seuraava tehtävä oli vesinoutoja lammessa, johon Saga oli havitellut koko edellisen harjoituksen ajan. Tässä tulee varmaankin olemaan meidän suurin työ koskien ALO treenejä; hallintaa veden ääressä. Ensimmäiseksi tehtiin ykkösmarkkeerauksia veteen yliuittoina. Milan noutaessa omaa dummya, meinasi Saga sekoa täysin. Neiti kiljui ja ulvoi ja mietin jo mikä menee ensimmäisenä rikki, hihna vai puu mihin olin kytkenyt tyypin.... Muutamat yliuitot veivät onneksi pahimmat energiat, ja sen jälkeen neiti jaksoikin käyttäytyä melko normaalisti.

Saga noutaa kivasti vedestä, mutta tiputtaa helposti rantaveteen. Nyt koitin heittää aina toisen dummyn metsään jotta tulisi kiire vedestä ylös. Tämä toimi aika kivasti, ja dummy saatiin maalle ilman ravistuksia. Milalle tehtiin muutama kakkosmarkkeeraus niin että toinen dummy oli vedessä ja toinen maalla. Tätä täytyy ehdottomasti kokeilla Sagan kanssa pienemmän lammen ääressä, vaikutti kivan haasteelliselta!

Vesinoutojen jälkeen sai koirat vähän vetää henkeä ja riehua vapaasti siirtyessämme polkua eteenpäin. Löysimme kallion takaa täydellisen hakupaikan. Lammen rannasaa oli suopursua ja ja märkiä alueita, juuri täydellinen paikka kun halusin kokeilla josko Saga pystyy keskittymään hakuun vaikka dummy on juuri veden rajalla. Sain tietää että suopursu on niin voimmakkaan hajusta, että moni koira vierastaa mennä sen lähelle hakuun. Piilotimme kahdeksan dummya leveälle linjalle rantaan, mäkien taakse ja kaislikkoon. Tämän jälkeen koirat saivat vuorotellen hakea dummyn kerrallaan. Yllätyin erittäin positiivisesti kun Saga ei kertaakaan varastanut veteen, vaan haki jopa dummyn kaislikosta ilman ongelmaa! Paikalla istuminen Milan hakua odotellessa oli hieman haasteellisempi paikka, mutta namin avulla tämäkin haaste selätettiin. Viimeinen dummy osoittautui vaikeammaksi löytää, eikä Mila löytänyt sitä, sinnikkäästä hausta huolimatta. Saivat koirat sitten lopuksi samana aikaan etsiä sitä, ja Saga sen lopulta löysi mäen takaa piilosta.

Koirat saivat sitten vapaasti riehua ja leikkiä kun meidän piti kävellä takaisin autoille. Siis piti. Koska kävelimme ja kävelimme, mutta odottamamme polku autoille ei vaan tullut. Jotenkin olimme kävelleet koko lammen (joka osoittautui isoksi!) ympäri..! Tuli sitten tunnin ekstralenkki mistä eivät koirat tietysti valittaneet. Dummylaukku  ja kumisaappaat päällä lenkki ei tietysti ollut mukavin mahdollinen, mutta onneksi sää ja seura oli sitäkin parempaa. Pysähdyttiin ottamaan vähän kuvia koiruleista ja löydettiinkin lopulta autoille.

Treenattavaa Sagalle:

- Hallintaa veden äärellä (aina ei tehdä vesinoutoja vaikka ollaan veden äärellä).
 - Lähihakupillitystä ilman matkaa.
- Eteenlähetystä lyhyeltä matkalta, esim polkua pitkin jotta tämä vahvistuisi.

Kotka KV 17.6

Olen aina sanonut, että koiranäyttelyt ovat todella mukava ja sosiaalinen harrastus. Mutta ne aamuherätykset! Kun kehät alkaa jo aamutuimaan jossain keski Suomessa, pitääkin täältä pk-seudulta lähteä niin älyttömän aikaisin. Kotkassa flattien kehät alkoivat kello 9, joten herätys oli kukonlaulun aikaan vähän yli viisi, ja hieman kuuden jälkeen olin pakannut Sagan autoon ja lähdimme ajamaan kohti Kotkaa. Onneksi olin pakannut auton ja kaikki muut tavarat iltaa ennen.

                                                                  *Harmi*

Puoli seitsemän lauantai-aamuna ei ollut liikennettä nimeksikään, ja olimme Sagan kanssa erittäin aikaisin paikalla. Onneksi olin pakannut kärryn mukaan, sillä meidän parkkipaikka oli toisella puolella näyttelyaluetta ja kehät taas toisella puolella... Siinä sitten puunailin vielä Sagaa lämimässä säässä ja koitin vähän viritellä aamu-unista, löysää neitiäni. Hetken kuluttua muut saapuivat, ja meidän porukoilla oli onneksi teltta mukana, sillä päivästä näytti tulevan erittäin kuuma.

Tasan kello yhdeksän alkoi flattien kehät pienellä pennulla. Tuomarina toimi Latvialainen Ligita Zake. Flatteja oli kaikenkaikkiaan noin 31 kappaletta. Uroksia oli 19 ja narttuja 11, kerrankin tähän suuntaan kun useammin on enemmän narttuja. Uroksista todella moni sai EH:n tai sileän ERI:n. Hieman mietitytti siis miten tämä päivä loppuisi. Olin luvautunut esittämään Harmin, jonka otin ajoissa häkistä rauhoittumaan. Valiouroksia taisi olla viisi. Siellä sitten kuumudessa koitettiin saada koirat ravamaan hienosti ensin edestakaisin ja sitten kierros ympäri. Tuomari ei halunnut kenenkään syöttävän koiriaan kokoaikaa, ja hermostui jo muutmalle jotka syöttivät liikaa. Sain Harmin seisomaan oikein ryhdikkäästi myös ilman namia, onneksi ollaan harjoiteltu tätä! Hampaita ei ihan halunnut näyttää, mutt aoli muuten todella hieno ja palkittiin ERI SA:lla. Paras uroskehässä olimme loppujen lopuksi neljänsiä. Edellä olevaa kolme urosta olikin todella hienoa sakkia, joten huonolle ei hävitty.

Sitten istuuduimme katselemaan narttuja yhdellä silmällä, ja toisella seurattiin TOKOn MM kisoja Belgiassa, missä Marianne ja Lahja kilpailivat. Pakko sanoa siis, että hieman meni narttujen kehät meiämannelta ohi. Valioluokassaoli kolme narttua, Saga, Vappu ja Ulla. Naamani muistutti varmaan eniten punaista liikennevaloa, kun hiki päässä juoksin muutaman kierroksen ympäri kehää Sagan kanssa. Pari kertaa vaihtoi laukalle, mitä ei yleensä koskaan tee. En sitten tiedä oliko emännän p'' niin sekaisin kuumudesta, että kehän ollessa hieman alamäessä, juoksin kovemmin kuin mitä luulin, vai mikä siinä sitten oli... Mutta ERI 3 SA:lla meidät palkittiin kuitenkin. Paras narttukehässä meitä oli kuusi kappaletta, ja Saga oli lopuksi PN4 ja kaverimme Hertta oli PN2 Vara Cacib!

Juuri ennen kehää olin ehtinyt sanoa, että Kotkan näyttelyissä on jokin karma, kun Sagan sijoitus aina on PN4, oli tuomari sitten kuka tahansa. Tähän asti myös varasertin komppaamana, mutta valioluokassa kun nykyään ollaan niin on sitten pelkkä paras narttu 4. Tyytyväinen olin kuitenkin, huonoille ei hävitty ja flatteja oli monta! Kehien jälkeen käytettiin Sagaa, Herttaa ja Harmia uimassa mistä koirulit todella nauttivat. Kotkan Ruusu on todella upea näyttelypaikka, ja sään salliessa tuon meren läheisyys on piste i:n päälle. Kun koirat olivat viileitä ja tyytyväisiä, käytiin hankkimassa meille kaksijalkasille ruokaa ja ostin Sagalle posuunkorvia kotiin. Nautittiin säästä hetken, ennen kuin istuuduin tulilkuumaan autoon ja lähdimme Sagan kanssa ajelemaan takaisin kohti etelää.

Mukava aurinkoinen päivä, vaikka kuuma olikin. Kotkan näyttely on vain koko kesän parhaimmistoa!

Nomea Nuuksiossa

Loman alkaessa oli hyvä syy pitkästä aikaa lähteä Nuuksioon metsälenkille koirien kanssa. Saimme Harmin seuraksemme ja päätin, että reilun puolen vuoden tauon jälkeen oi aika pyyhkiä pölyt pois dummeista ja saada vähän vaihtelua tokoon!

Lenkin ohessa on kolme lampea, jossa pysähdyttiin kahden kohdalla tekemään muutamia vesinoutoja koirien kanssa. Saga oli intoa täynnä heti kun näky duumyt, neiti niin pitää nomeilusta. Harmi vaan, että toko on vienyt niin paljon aikaa ettei siihen ole jäänyt aikaa. Hyvä jos tyyppi pysyi nahoissaan innosta, Harmi sen sijaan otti asian ihanan coolisti eikä sen kummempaa riehaantunut asiasta.

Tein ensin Sagalle muutaman markkeerauksenrantaviivaa pitkin. Hyvin katsoi laskeutumiset ja nouti, palautukset sen sijaan oli aika hätäiset ja hieman Saga sähläsi niiden kansa kun kierrokset nousivat. Mutta toi kuitenkin pääsäntöisesti käteen. Pillitystä ei ihan halunnut kuunnella, joten sitä täytyy vahvistaa nyt kesän aikana. 

Tämän jälkeen koitin tehdä tuplamarkkeerauksen veteen, mikä ei aivan menny putkeen, sillä eiköhän neiti heti ollut vaihtamassa dummeja vedessä. Vesinoudossa Sagalla alkaa olla hieman se ongelma, että kierrokset nousee liian korkealle jolloin neiti ei kuule iekä näe muuta kuin dummyn tai riistat vedessä, ja alkaa helposti sähläämään niiden kanssa. Ei siis kuuntele pillityksiä ja on aika kova vaihtamaan. Hallintaa veden ääresä ja vedessä taitaa siis olla tämän kesän nome teemana meille! Tei sitten ykkösmarkkeerauksen veteen jonka muuten nouti nätisti, mutta tiputti dummyn rantaveteen.

Tämän jälkeen sai katsoa muutaman Harmin noudon, ennen kuin jatkettiin matkaa. Emme ole kävelleet koko Nuuksion luontopolkua lumen sulamisen jälkeen, ja yllätävän moni mutainen kohta polulta löytyi. Toisen lammen ääressä tein Sagalle muutaman noudon vedestä poispäin, ja sitten pääsivät koirat uimaan ihan itsekseen jotta pesisivät vähän mutaa pois. 

Pari tuntia kesti lenkkeily kuvauksineen ja noutoineen, ja oli sopivan väsynyt koira kun tultiin kotiin. Muuten minulla on nyt alkanut kesäloma, joten vietetään päiviä muunmuassa mökillä ja treenaten. Muutama näyttely on myös kalenterissa, mutta ei mitään sen kummempaa. Lomaillaan, ladataan akkuja ja nautitaan olemisesta. Tästä syystä voi myös blogin postaustahti hieman hiljeentyä. Toki postauksia tulee, mutta ei ehkä ihan kerta viikossa. Mökillä minulla ei esimerkiksi ole konetta mukana, mutta aina kun pääsen koneen äärenn ja on kuvia tai kertomista niin raapustan tänne kuulumisia. :)

Onko teillä alkanut jo loma ja onko suunnitelmia kesäksi?   

Mukavaa alkanutta kesää!

TOKO-SM

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna TOKO-maailman ihmiset käänsivät katseensa Vantaalle, Hakunilan jankoon, jossa järjestettiin tottelevaisuuden Suomenmestaruus. Myös joukkueet saivat kilpailla tästä tittelistä, ja ensimmäistä kertaa koskaan(?) flateilla oli oma joukkue näissä karkeloissa, vilä ihan varakoirineen kaikkineen. Ne, jotka seuraavat meitä facebookissa tai instagramissa tietävätkin jo hieman miten sm:eissä meni. Kovasti olttin treenattu, sekä yksin, että ohjatusti sekä sm joukkueen kanssa. Olimme hankkineet koko joukkueelle samanlaiset hupparit joissa luki koiran ja ohjaajan nimi. Täytyyhän kokeisiin aina laittautua, jos se ei sitten menisikään putkeen niin ainakin on näyttänyt hyvältä!

Perjantaina meillä oli puolen tunnin ostettu treeniaika paikan päällä. Pystytettiin valmiiksi teltta ja tehtiin Sagan kanssa muutama siirtyminen, maahanmeno, ruutu ja sitten leikittiin ja neiti sai ruoan kentällä. Kaikenkaikkiaan jäi  hyvä fiilis unnuntain kokeeseen! Lauantai aamuna tultiin laittamaan tavarat telttaan, sekä ilmoittamaan joukuue.  Lauantaina oli EVL ja ALO koirien vuoro. Katsottiin ,kuvattiin ja videoitiin kaikkien joukkuejäsenien suoriukset talteen, ja aina yksi meistä seurasi kilpailevaa koirakkoa palkkojen kanssa. Varmaan oli hupaisa näky kun kuusi lilaa hupparia juoksee kameroineen ja nameineen kaikkineen kehästä toiseen..! Sää oli yleisölle kylmä, mutta koirille juuri sopivan viileä ja pilvinen. Lauantaina kilpailevat pärjäsivät loistavasti saaden tulokset 2x ALO1, EVL3 ja EVL1! Päivän mittaan ehti myös kierellä kojuja, ja eiköhän mukaan tarttunut muutama tokojuttu, kuten karvapötkö Sagalle leluksi, kolme turkoosia ohjatun noudon kapulaa ja Naturish meat namipötkö kokeiluun.

Sunnuntaina oli vuorossa EVL:n finaali, sekä AVO ja VOI luokat. Tämä tarkoitti sitä, että meidän joukkueella oli EVL finalistit Marianne ja Lahja jotka luultavasti kilpailisivat samaan aikaan kuin AVO koirat, eli minä ja Saga sekä Jenny ja Hertta. Paikalle saavuimme kukonlaulun aikaan vähän yli seitsemän, eläinlääkäritarkastukseen. Tästä alkoi sitten piiitkä odotus. Vasta kymmeneltä oli AVO luokan nollakoira. Jenny ja Hertta olivat onneksi luokan alussa, mutta minä ja Saga valitettavasti loppupäässä. Odotusajasta tuli niin pitkä ettei ainakaan hermostuttanut, lähinnä pitkästytti. Ehdittiin onneksi nähdä puolet EVL finaalista, ennen minun ja Sagan kehään menoa. Päivän mittaan sää oli lämmennyt, ja meidän astuessa kehään oli jo hellettä ja auronkoista. Sagalla oli silmin nähden lämmin, eikä pitkän odotuksen jälkeen ollut ihan parhaassa moodissa. Neidillä on ollut jonkin sortin valeraskaus viimeisinä viikkoina ja ollut todella flegmaattinen, joten toivoin, että vire ei laskisi liikaa.

                                                            *Kuva: SporttiRakki*

Ensimmäinen kehä; ruutu, kaukot ja seuraaminen:

 Ruudun olivat todella monet koirat jostain syystä nollanneet, vaikka se omissa silmissä näytti suht helpolta. Ruutunauhat olivat oranssit ja aika pölyset vaaleaa hiekkaa vasten, joten luultavasti koirat eivät sitä kertakaikkiaan bonganneet. Siirtymäalueet kehässä olivat minimaaliset, joten koitin itsenäisesti suurentaa niitä hiukan liikkeiden välissä. Kävellessämme ruutua kohti huomasin, ettei Saga ollut tarpeeksi keskittynyt ja seilaili vähän sinne tänne. Mutta tämä ei osoittautunut meidän päiväksi ollenkaan, Saga aloitti hyvin juoksemalla kohti ruutua, mutta ei sitten lopuksi bongannut sitä ja juoksi ohi. Vasta kolmannella käskyllä ja käsiavulla sain neidin oikeaan kohtaan ruudussa. Kaukot olivat täysi kymppi, seuraaminen meidän tasoa, mutta todella hyviä pätkiä löytyi myös! Kokonaisvaikutus tästä kehästä saatiin kuitenkin 10.

Ruutu: 0
Kaukot: 10
Seuraaminen: 7,5
Kokonaisvaikutus: 10

 *Puoli vuotta sitten meidän seuruusta ei olisi saatu tällaista valokuvaa! Etananaskelin, mutta hiukan ehkä ollaan tässä edistytty.*

Toinen kehä, estehyppy, nouto ja liikkeestä istuminen:

Tämän kehän ajattelin olevan helppo, koska sisälsi kaksi vauhtiliikettä, mikä aina nosti Sagan virettä. Estehyppy menikin oikein mallikkaasti. Kehien välissä olin palkannut Sagaa eilen ostamallani namilla: naturish meat lihalla, joka eilen illalla oli noussut suuren suosioon Sagan namiraadissa. Mutta kantapään kautta sitä oppii, ei kannata koskaan(!) vaihtaa uusia asioita kokeeseen, ei edes namia! Tämä liha nimittäin "mureni" ja käteen jäi puolet namista kun annoin koiralle.
Noudossa Saga tämän huomasi, ja mitä tapahtui; käskyn kaikuessa kehässä Saga istui tyytyväisenä nuolemassa kättäni! Emämoka suomeksi sanottuna! Toisella käskyllä lähti kapulan perään, mutta tiputti sen takaisintullessa. Emme siis enään treenaa vauhtinoutoja pari päivää ennen koetta...
Liikkeestä istuminen jatkui samaan malliin, eli Saga jäikin seisomaan. Tämä kehä oli kyllä niin totaali katastrofi etten sanoja löytänyt! Eniten kismitti tuo namimoka, että koira SM:issä istuu nuolemassa kättä namin toivossa...ei hyvää päivää. Ei kuitenkaan auttanut kun yrittää kokoa itsensä ja suunnata kolmanteen kehään.

Estehyppy: 10
Nouto: 0
Liikkeestä istuminen: 0
Kokonaisvaikutus: 7

*Ohjaaja on harjoitellut heittotekniikkaa!*

                                     *Kuka nyt jaksaisi noutaa kapulan ohjaajalle asti?! Tulkoon itse hakemaan!*

Kolmas kehä, luoksetulo, merkin kierto ja liikkeestä seisominen.

Ideat alkoi olla vähissä viime kehien jälkeen, mutta pakko oli yrittää nollata itsensä ja suunnata viimeiseen kehään. Luoksetulo meni oikein hyvin, hieman Saga tökki kuonolla kättä josta lähti piste. Merkin kiertoa pelkäsin hieman kun ei ollut ruutuakaan bongannut. Onneksi tunsin heti kun annoin valmistelu sanan Sagalle, että tämä bongasi tötsän. Lähti hyvällä vauhdilla ja kiersi ja palasi hyvin. Valitettavasti vain tötsä kaatui matkalla josta pri pistettä. Vauhdista ja nopeasta bongauksesta olin kuitenkin erittäin tyytyväinen! Liikkeestä seisominen meni ok, pysähtyi napakasti ja hyvin, mutta kävellessäni ohi kääntyi melkein 90 astetta..! En siis tiedä mikä tuohon koiraan meni, kun ei vaan pystynyt keskittymään! Pettymys oli niin suuri enkä käsittänyt mitä me olimme tehneet väärin. Koko talven ja kevään olimme treenanneet tätä varten, ja tuloksena kolme nollaa ja paljon muita pikkuvirheitä! Siirtymiset liikkeestä toiseen meni todella hyvin, näissähän meillä ennen on ollut ongemia kun Saga on haahuillut sinne tänne. Myös muista liikkeistä löytyi toki positiivista, mutta tässä vaiheessa ei löytynyt sanoja kuvaillakseen pettymystäni.

Luoksetulo: 9
Merkin kierto: 7,5
Liikkeestä seisominen: 6
Kokonaisvaikutus: 9

Neljäs kehä, paikallaolo:

Ennen paikkista juotin Sagaa ja koitin selittää neidille että nyt on pakko parannettava tulosta tai nolaamme itsemme totaalisesti. Neljännen koirakon saavuttua, askelsimme kaikki paikallaolo riviin. En ehtinyt montaa metriä kävellä ennen kuin kuulin "koira seuraa" ja käännyin varmana että se oli Saga. Noussut koira oli kuitenkin naapuricollie, joka oli noussut nuuskimaan Sagaa. Neiti yritti topakasti vältellä nuuskijaa ja etsi katsellaan minua, että mitä nyt tehdään. Onneksi pysyi kuitenkin paikallaan, ja nuuskija saatiin pois kehän laidalle. Hieman levoton tunne jäi tästä ja Saga tassutteli paikalla muutaman kerran. Palatessamme koirien taakse ei kuitenkaan nostellut tassuja.
Lovootomista tassuista huolimatta saimme 10 paikkiksesta, tuomarin sanojen mukaan "jos voisin antaa enemmän kuin 10 niin antaisin, mutta nyt on vain tämä 10 annettavana". Kokonaisvaikutuksena sama numero. Tuomarin sanat ilahdutti minua varmaan paljon enemmän kuin mitä hän uskoi, tämän katastrofaalisen kisapäivän jälkeen positiivinen palaute oli enemmän kuin tervetullut!

Paikallaolo: 10
Kokonaisvaikutus: 10

Tulos: AVO3 193p.

Kehien jälkeen yritti kisatoverit lohduttaa, mutta itse oli vain aivan pakko päästä hetkeksi pois. Nappasin siis koiran ja puhelimen ja soitin miehelle purkamaan tunteitani... Mieheni lohduttavien sanojen jälkeen tunsin, että pystyin taas kohtaamaan lohduttavia joukkuejäseniäni. Kohta alkoi jo pettymys hiukan helpottaa ja lähdimme katsomaan EVL finaalin viimeistä osaa. Vikonlopun kruunasi iltapivän finaali kun Marianne ja Lahja liitivät tottelevaisesti finaalin voittoon!!! 19 bordercollieta ja Lahja-flatti, joka voittaa finaalin ja on lopulta SM-4! Aivan huikea suoritus! Flattijoukke oli lopulta 13, 42:sta joukkueesta.

*Maailman paras joukkue!*

Ihana tokomainen viikonloppu kaikenkaikkiaan, johon mahtui mukaan sekä iloa, että pettymyksen tunteita. Olen kuitenkin erittäin onnellinen, että saimme Sagan kanssa tämän mahdollisuuden olla mukana SM karkeloissa, vielä mitä parhaimman joukkueen kanssa. Toivon mukaan saamme joskus uudestaan tämän mahdollisuuden, ja voimme näyttää kunnolla mitä me osaamme. Ainakin opin ottamaan pettymyksen vastaan. Mutta tämähän tämä koiraurheilu on, iloa ja pettymykisä, eikä koskaan tiedä mitä tapahtuu.

Iso kiitos kaikille mukana olleille, taustajoukoille, tsempaneille ja joukkueelle! Oli upea elämys!