SM tokotreenit ja erikoisnäyttely

Viikonloppuna oli vuorossa flattimaailman suurtapahtuma; flattien erikoisnäyttely. Melkein parisataa mustaa noutajaa oli imloitettu erkkareihin jotka pidettiin Hyvinkäällä. Itse lähdin rakkaan ystäväni polttareille perjantaina, jotka sitten kestäisivät lauantaille asti. Onneksi mies oli kotona hoitamassa pikku-neitiä perjantaina. Lauantaina koirakaverimme Jaana otti neidin kyytinsä Hyvinkäälle, antoi siellä Sagan kasvattajamme hellään huomaan, joka myös esitti neidin kun meikäläiselle oli tällainen ikävä tuplabuukkaus sattunut.

Perjantaina N tosin soitti töihin että oli nyrjäyttänyt nilkkansa, eikä voinut mennä Sagan kanssa ulos. Itse olin heti töistä lähdössä polttareille joten pieni kriisi tuli. Onneksi veljeni oli armeijasta lomalla, ja pystyi auttamaan hädässä jotta N sai leputtaa jalkaansa, ja minä pystyin rauhallisin mielin viettää polttareita. Lauantaiaamulla ajoin Hyvinkäälle erkkareihin. Narttujen kehät olivat myöhästyneet niin paljon että myöhästyin vain viitisen minuuttia jotta olisin nähnyt Sagan kehässä. Tosin ei olisi ollut hirveästi nähtävää, neiti kun nappasi EH:n, aivan kuten sisarensa ja äitinsä joka myös oli siellä. En kuitenkaan ajanut 200 kilometriä turhaan, sillä Flat Powerin kenneli kaipasi handlausapua kasvattajaluokkaan, jossa sain esittä Jenni veteraania. Tämä daami ei ollut neljän vuoteen pyörähtänyt kehässä, mutta vielä löytyi intoa ja tarmoa! Kasvattajaluokasta ei tosin tullut sijoitusta.

Tässä välissä olin ehtinyt ostaa Sagalle uuden noutajahihnan, Flattikerhon juhlavuosidummyn, sekä tietysti rupatella tuttavien kanssa. Olin juuri ottamassa Sagan häkistä ja pakkaamassa tavarat, kun sain äkillisen kutsun tulla handlausapuna jälkeiläisluokkaan. Eikun Saga takaisin häkkiin, joku työnsi lihapullat käteeni, ja näin ollen sain Pädi flatin haltuuni. Jälkeläisryhmän esittäminen meni todella hyvin, ja loppujen lopuksi olimme BIS 1 jälkeiläisryhmä! Oikein tyytyväisin mielin pakkasin lopulta neidin autoon ja iltaseitsemältä pääsimme ajelemaan kotiinpäin. Vaikka erkkarit eivät Sagan puolesta useimmiten mene hirveän hyvin (englantilaisilla tuomareilla on flateista hieman eri kuva kuin meillä), ovat nämä kuitenkin erittäin mukavia tapahtumia kaikkine tuttavineen ja hienone koirineen!

Ajaminen ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan sunnuntaina oli vuorossa SM tokon flattijoukkueen treenit Oittiksessa. Joukkueessa on korkea taso koiria, ja sitten me Sagan kanssa... :D Kun aikaisemmin olen kehunut Sagan tekemistä hallissa, on minulla aivan eri koira ulkona. Hallissa nin tehokas ja keskittyväinen neiti on ulkona löysä, tehoton ja jopa hieman flegmaattinen. Emme tietysti ole vielä montaa kertaa treenanneet ulkona tällä kaudella, mutta niin tylsä tunne kun tietää mihin neiti pystyy. Tähän vielä juoksut päälle, ja Saga ei todellakaan näyttänyt parastaan SM treeneissä.

                                              *Osa SM tokon flatti joukkueesta*

Merkin kierrossa merkin bongaaminen on vaikeaa, mutta meni ihan hyvin näissä treeneissä. Kapulan noudossa tarvitsisimme lisää vauhtia ja napakkuutta nostoon. Paluu on ok. Yritimme saada lisää vauhtia toisen henkilön juostessa kilpaa Sagan kanssa, mutta neitihän siitä vähät välitti. Nouto on muuten tasaista ja varmaa. Ruudun bongaaminen on ollut neidin vahvimpia puolia, mutta punainen ruutu punaisilla merkeillä osoittautui liian suureksi haasteeksi. Lopuksi näytin ruudun paikan ja laitoin namikupin palkaksi, ja silloin alkoi sujua. Treenattava on seuraavia asioita:

- Intensiivisyys ja tehokkuus. Ohjaajan asenne.
- Vauhti ja napakkuus noudossa.
- Merkinkierron ja ruudun erottelu. Aseta merkki ja ruutu nin 90 asteen kulmaan, lähetä molempiin ja pienennä pikkuhiljaa kulmaa.

                                                   *Hämeenlinnanväylä tuli tutuksi viikonlopun aikana*

Saimme kuitenkin hyviä vinkkejä treenaamiseen. Yllättävän paljon oppii myös katsellessa muiden treeneja, varsinkin kuin joukkueessa on MM tasoinen koirakko. Jo ohjaajan asenteella on paljon merkitystä!

                                                          *Sunnuntai iltana oli väsynyt neiti*

Intensiivinen, mutta mukavan koiratäytteinen viikonloppu kaikinpuolin!

Vaasa KV näyttelyreissu

Viikonloppuna jätimme keväisen pk-seudun taaksemme, ja ajoimme Vaasaan. Viikonloppu olisi yhdistetty sukulais-,kaveri- ja näyttelyreissu, sillä sununtaina oli luvassa Vaasan KV näyttely. Joakim OHlsson toimisi 12 ilmoitetun flatin tuomarina. Vaasan näyttely on meille jonkin sortin huonon karman näyttely, sillä oli tuomari mikä tahanasa, ja Sagan karva sitten upean kiiltävä tai karhea ja huono tahansa, me emme koskaan menesty tässä näyttelyssä. Tideä sitten mistä planeettojen asennosta tämä johtuu, mutta joka vuosi on tullut joko EH tai sileä ERI. Mutta ainakin on hyvä syy lähteä pohjoiseen moikkaamaan sukulaisia!

Ajellesamme ylös perjantaina, totesin yhtäkkiä ettei meillä ole häkkiä mukana! Hyvä kun koiran olin muistanut ottaa mukaan, mutta häkki ei ollut tullut mieleenkään. Päätin ensimmäistä kertaa koskaan kokeilla somen voimaa, ja emmeköhän viidessä minuutissa saanet vastauksen avunpyyntöömme roturyhmässä! On se some välillä ihanan tehokas.

Lauantaina Saga sai tavata pohjisen poikaystävänsä Alfonsin. Kaverukset ovat joka kerta yhtä innoissaan kun näkevät toisensa ja tulevat todella hyvin toimeen. ALuksi leikkivät hyvin yhdessä, mutta sitten kepit voittivat leikit, ja molemmat nakertelivat omaa keppiä. Sisällä sitten oli tietysti pakko riehua kun omistajat yrittivät kahvitella rauhassa! Vaasassa oli todella mutainen keli, joten illalla odotti tassujen pesu ja puunaus näyttelyä varten.

Flattien kehät oli arvioitu alkavan vasta 12:30, joten ehdimme hyvissä ajoin pukeutua ja puunata Sagan. Lähdimme sitten hyvissä ajoin Botniahallille, jotta saisimme lainahäkin. Labradorit olivat ennen flatteja kehässä, ja hetken niitä seuranneena totesin, ettei flattien kehät alkaisi ajoissa, ja että tuomarilla oli erittäin tiukka linja. Noin paristakymmenestä labradoriuroksesta kolme(!) sai Eri SA:n ja nartuista kukaan ei saanut sa:ta. Aloin epäilemään että tultaisiin kotiin H:n kanssa. Minua alkoi hermostuttamaan aivan vietävästi, mikä ei tietysti parantanut Sagan esittämistä...

Loppujen lopuksi flatit alkoivat yli tunnin myöhässä, ja tuomari jatkoi samaa linjaa kuin labradorien kanssa. Olin ilmoittanut Sagan käyttöluokkaan, jossa oli meidän lisäksi kaksivuotias Diwa. Olin samalla viikolla ollut näyttelytreeneissä, jossa olin saanut vinkin juoksuttaa Sagaa löysällä hihnalla. Muuten neiti on alkanut seisoa vähän sahapukin lailla, En ole hirveästi viitsinyt puuttua asiaan, koska täydellinen seisominen ja hännänheilutus ei onnistu yhtäaikaa neidiltä. Se on joko tai. ;) Nyt kuitenkin kuvista näkyy hyvin, että etujalkojen täytyisi asettua taaksepäin rungon alle koska  muuten selkälinja kärsii. Tuomari kopeloi todella tarkasti, juoksutti kierroksen ja antoi lopullisena tuomiona EH:n.  

Ainoana SA:n saaneena narttuna Diwa voitti ansaitusti nartut ja oli lopuksi VSP.
Vapaasti suomennettuna arvostelussa luki näin:

3,5 vuotias erinomainen kokonaisuus seistessä. Feminiininen pää. Hieman vaaleat silmät. Hyvä kaula. Erinomainen rintakehä. Hieman pienet(? knappa) kulmaukset. Hyvät jalat ja tassut. Selkälinja laskee hieman juostessa. Erinomainen karva.
Tulos: Käy EH, Tumori: Joakim Ohlsson

Seisontatreeniä siis pukkaa! Nyt tuli ensimmäistä kertaa noottia liikkumisestia, ja luulen sen johtuvan siitä, että jouksutin Sagaa löysällä hihnalla. Olen muutenkin aika pettynyt tulokseen, en vain siksi että saimme EH:n, vaan koska minua hermostutti niin kamalan paljon että en pystynyt esittämään Sagaa niin hyvin kun olisi pitänyt. Tyhmästä päästä se koko kroppa kärsii kuten sanotaan. Noh nyt olen ilmoittanut Sagan valiolukaan seuraaviin näyttelyihin, joten katsotaan miten siinä menee.

Olitko sinä Vaasan näyttelyssä?

TOP 5 harrastusta

Hellureita taas pitkästä aikaa! 

Vaikkakin kirjoitan blogia lähinnä päiväkirja/treenipäiväkirja muodossa, tulee samantyyppisiä postauksia väkisinin usein. Selailessani blogitekstejäni läpi huomasin, että tokotreenit ovat olleet läsnä useimmissa viime ajan postauksissa. Toki se on ykköslajimme, mutta vaihteluhan tunnetusti virkistää! :) Valonnäyttäjä blogista inspiroituneena ajattelin listata tähän alle viisi lempiharrastustani koiran kanssa. Käikkia näitä emme harrasta Sagan kanssa, mutta olen niitä hieman seurannut ja olisi hauskaa joskus kokeilla! 

1. TOKO

Tämä ei tuskin tullut kenellekkään yllätyksenä, onhan toko päälajimme. Kontrollifriikki kuin olen, pidän tästä hieman pikkutarkasta lajista. Kynnys kokeisiin on matala, ja luokaat vaikeutuvat astettain sitämukaan kuin etenee. Koiran tulee olla ohjaajan kanssa hyvässä yhteisyössä ja suunnata energia ja voima juuri oikeeseen liikkeeseen ja suuntaan.

Kaikki alkoi oikeastaan pentutreenistä ja Mariannen aloittamasta arkitoko ryhmästä. Siitä sitten ollaan pikkuhijaa edistytty, tosin vieläkin taitavan Mariannen valvovan silmien alla treenattavana, ja nyt on jo TOKO SM seuraava haaste! Välillä on ollut hiljaisempaa treenialalla ja välillä enemmän vilinää javilskettä. Tällä hetkellä meillä on aivan mahtava treeniporukka jonka kanssa olemme treenanneet jo muutaman vuoden. Nyt meillä on ollut koko talven hallipaikka treeniporukan kanssa, ja kesällä jatkamme ulkona. Nämä ohjatut ovat jokatoinen viikko. Sen lisäksi meillä on tämän vuoden alusta kerran viikossa tunti vuokrattuna agimestalla jossa treenaamme kahden muun koirakon kanssa. Tarkoitus olisi jatkaa heidänkin kanssa ulkokauden aikana, kenttiä välillä viahdellen. Sekä koiralle että ohjaajalle tekee välillä hyvää vaihtaa porukkaa ja maisemaa. Saa esille uusia puolia ja näkemyksiä treeneissä, itsessä ja koirassa!

2. Näyttelyt

Tämä on yksi lempiharrastuksistani ihan vain sosiaalisen ilmapiirin vuoksi. Monet haahuilevat pokaaleja, mainetta ja kunniaa, mutta minulle ja Sagalle tämä on lähinnä mukava yhteinen harrastus, jossa saa tavata samanhenkisiä ihmisä ja tuttavia. Jos menestystä tulee niin se on mukavaa plussaa. :) 

Olemme yhdessä Sagan kanssa tutustuneet tähän lajiin. eidän piti siis vain käydä yksissä pentunäyttelyissä koska kasvattaja sitä toivoi. Mutta kuinkas kävikään... Koko Suomen läpi en jaksa kuitenkaan ajella "sen" tuomarin tai "the näyttelyn" perään (okei, erkkarit ovat poikkeus joka vahvistaa säännön), mutta muuten niitä tulee ihan mukavasti kierrettyä, varsinkin kesäaikaan.

3. NOU/NOME- noutajien metsästyskoe

Nome kuuluu myös meidän harrastuksiin Sagan kanssa, vaikka tämä ei oikeastaan ole blogin puolella näkynyt hirveästi. Taipparit (NOU) saimme suoritettua edellisenä kesänä, ja nyt olisi tarkoitus aloittaa NOMEn alokasluokan juttuja. Tässä lajissa olemme kuitenkin Sagan kanssa (tai ainakin minä olen!) niin noviiseja, että kaikennäköiset viisaudet ja kommelukset ovat suurimmaksi osaksi parasta jättää kouluttajan ja koirakon välille. Mukava laji kuitenkin jossa pidän siitä, että koira saa toteuttaa rodunomaisia taipumuksiaan ja tehdä rodunomaista työtä!

4. VEPE- vesipelastus

         *Okei, tiedustan ettei tämä ole mikään Vepe kuva, mutta s eon niin ihanan keäsinen että oli pakko laittaa tänne ;) *

Tätä lajia emme harrasta Sagan kanssa. Olen kuitenkin lukenut lajista, ja sivusta seurannut, ja se vaikuttaa todella kivalta! Saga onkin sellainen vesihirviö, että luulen että hänkin pitäisi siitä. Pidän varsinkin siitä, että tämä laji on avoin kaikille roduille, eikä siellä samalla tavalla kuin monessa muussa lajissa ole yksi rotu ylitse muiden.

5. Agility

Tämä vauhdikas laji ei myöskään kuulu harrasturepertoaariimme Sagan kanssa, mutta vaikutta hauskalta ja vauhdikkaalta! Plussana pidän ehdottomasti sitä, että myös ohjaaja saa liikuntaa eikä vain koira. Kuka tietää, ehkä me vielä joskus kokeilemme tätä vauhdikasta lajia Sagan kanssa!

Näiden lisäksi meillä on Sagan kanssa myös yksi lempiharrastus, joka kuitenkin jäi hieman listan ulkopuolelle, koska ei sanan varsinaisessa merkistyksessä ole harrastus. Tämä on pitkät metsälenkit ja uusien metsäpolkujen tutkiminen. Metsässä on jotain ihanaa taikaa, ja voisimme neidin kanssa vaeltaa metsissä päivät pitkät!

Nyt kaikki heittämään omia top 5 harrastuslajeja! Löytyykö listaltasi joitain samoja harrastuksia?