Kuplasta ulos ja taas mennään!

Tammikuu tietää uutta vuotta ja uuden treeni- ja kilpailukauden aloitusta. Kilpailukaudella tarkoitan tässä sekä näyttelyitä, että toko kokeita. Viikon päästä on vuorossa tämän vuoden ensimmäinen näyttely Sagan osalta. Näyttelykausi korkataan kevyesti Turku KV näyttelyllä, jonne on ilmoitettu 44 flattia.... Kävimme muutama päivä sitten moikkaamassa Mariannea, joka trimmasi sekä Sagan, että Simon flatin näköisiksi. Simolle halusin myös kunnon trimmin, jotta saisin otettua uudet rakennekuvat. Viime kuvat taitavat olla pentuaikana otettuja.

Oli muuten hurjan hauskaa päästä vähän vauvakuplasta ulos juttelemaan koiraa pitkästä aikaa! Pikku M oli kyllä mukana, mutta tulevana mini-handlerina hän oli oikein tyytyväinen katsellessa Mariannen trimmaustuokiota. ;) Flattien tokokoe huhtikuussa tuli tietysti puheeksi, ja mainitsi varovaisen haaveeni osallistua molempien koirien kanssa (kunhan Saga ei taas aloita juoksuja silloin). Tiedän, että en ehdi treenata tarpeeksi tavoitteellisesti luokkavoittoa tai virheetöntä suoritusta varten, mutta toisaalta ehkä ehtisin treenata saadakseni hyvän kokonaisuuden.

*Saga, kieli keskellä suuta keskitytään*

Liikkeet Saga periaatteessa osaa, mutta onhan meillä paljon treenattavaa, kokonaisuuden puutteesta puhumattakaan. Simosta en niinkään uskalla sanoa mitään, kun hän ei ole ennen kokeessa käynyt. Flattien tokokoe tuntuu kuitenkin jotenkin sopivan matalan kynnyksen kokeelta, jotta uskaltaisin mennä kentälle nolaamaan itseni ja koirat... Toisaalta tuntuu siltä, että vien jonkun toisen, osaavamman, paikan kokeesta, mutta toisaalta tällainen "matalan kynnyksen" koe voisi olla hyvä kokemus meille reilun vuoden kisatauon jälkeen. Vaikka se sitten olisi maksettu kokeenomainen treeni. Mene ja tiedä, mutta ainakin koitamme treenata enemmän ajatuksella ja tavoitteellisemmin ja katsotaan mihin se kantaa.

                                                           *Harvahampaan On the Road Again, Simo, 2v*

*Harvahampaan Laughing Wind, Saga, 6 v.*

Trimmauksen jälkeen otimme kuvat molemmista koirista (Sagastakin edelliset rakennekuvat ovat otettu vuonna miekka ja kirves, jos ei näyttelykuvia lasketa mukaan). Seisotin Simoa, joka aluksi oli hieman ihmeissään mitä tässä pitää tehdä. En ole välittänyt pitää mitään näyttelytreenejä hänelle, kun kerran ei saa näyttelyihin osallistua. Pienen harjoittelun ja muutaman pompun jälkeen sain kuitenkin tassut paikalleen ja Simokin taisi ymmärtää, että nyt oli poseeraus kyseessä, eikä tokoilu.

*2v, 6v & 6kk*

Marianne seisotti Sagan, ja juuri kun olimme saaneet viimeiset kuvat otettua loppui pikku-M:ltä kärsivällisyys istua turvakaukalossa. Tässä tulikin vastaan pikkulapsiarjen todellisuus, versus jos olisin vain tullut koirien kanssa. Välttääkseni huutokonsertin matkalla kotiin, annoin M:n leikkiä hetken auton takakontissa. Tässä vaiheessa ei voi kun ihastella flattien toimintaa lasten kanssa. Sekä Saga, että Simo makasivat tyyneesti vieressä ja katselivat rauhassa, kun M peuhasi vieressä ja mietti heidän tassuja ja häntiä. Lopulta pääsimme kotiin asti uusien kuvien, trimmattujen koirien ja tyytyväisen äidin ja lapsen kanssa. Näin voi pienestä trimmaus- ja valokuvaustreffistä tulla perheen kokopäivän retki.

Treenianalysointi- meidän heikkoudet ja vahvuudet

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille! Täällä ruudun toisella puolella vuosi aloitettiin kevyesti 38 asteen kuumeella. Hieman katkerana olen katsonut muiden facebook- ja instagrampostauksia kun ovat aloittaneet uuden vuoden treenaamalla, itse kun jouduin perumaan vuoden ensimmäiset treenit sairastelun takia. Mutta ei voi mitään, ainakin sain enemmän aikaa kirjoittaa blogia!

Ja mikä olisikaan parempi tapa aloittaa uusi vuosi kuin analysoida tulevia treenejä? Mitä olemmekaan tehneet ja mihin pitäisi vielä panostaa. Olen yrittänyt pilkkoa toko kokeiden eri liikkeitä pieniin palasiin ja miettiä mitä kummankin koiran kanssa tehdä.

Saga:

Sagan vahvuus on ehdottomasti tottelevaisuus. Hän oppii liikkeet ja kuuntelee, mutta vire laskee helposti. Olen yrittänyt nostaa sosiaalisen palkan arvoa ja tehdä treeneistä lyhyitä, mutta intensiivisiä ja hauskoja jotta saisin mahdollisimman korkean vireen. Tekniikka harjoitukset ovat tietysti olleet eri treenikerroilla. Sagan mielestä työnteko ei ole sen arvoista, jos ei siitä saa ruokaa, joten sosiaalisen palkkauksen treenaamisessa on omat haasteensa. Loppusyksyn megalyhyillä ja korkeavireisellä treenikerralla, olen tieten tahtoen mennyt treenikentälle, ajatuksen tehdä vain muutama helpohko vauhdikas asia, ja palkata vain sosiaalisesti, jonka jälkeen jatkamme lenkille. Uskon tämän metodin sopivan Sagalle, ja ajatuksena on pikkuhiljaa pidentää treenejä ja lisätä haasteitä huomattuani kun/jos sosiaalisen palkan merkitys on kasvanut.

Siirtymiset ovat myös treenin alla oleva asia. Tämä oikeastaan liittyy hieman ailahtelevaan vireeseen, joten siirtymisien arvoa täytyy nostaa. Tätä treenasimme paljon yhdessä vaiheessa, ja ne olivatkin jo hyvällä mallilla, mutta laiska ohjaaja ei sen jälkeen ole vahvistanut niitä, joten ne ovat tietysti unohtuneet. Taas saa ohjaaja katsoa itseään peiliin.

Simo:

Simon suurin este kokeisiin on tällä hetkellä maahanmeno. Hän jää turhan kiinni käsiapuun ja otettuani käsiavun pois, herra ei menekään maahan. Tätä olen yrittänyt vahvistaa monella eri tekniikalla ja idealla mutta ei. Voi hitaasti tassutellen mennä tuplakäskyllä, mutta vauhdikasta pomppua en herrasta irti saa. Joten tätä treenaamme Simon kanssa paljon. Simon vauhvuus on ehdottomasti leikkisyys, mutta kuitenkin jonkun asteen keskittyneisyys (ainakin flattien mittapuulla).

Siirtyminen koirajonossa (esim. paikkikselle) on osoittautunut Simolle hieman haasteelliseksi. Olemme tehneet niin paljon työtä Simon keskittymisen eteen ja sen, ettei välittäisi muista koirista, joten nyt on muuttunut hiukan epävarmaksi ja jätättää seuruussa koirajonossa. Tämä on tullut esille vasta hiljattain, joten täytynee etsiä monta koirajonoa missä voimme tehdä positiiviset treenit.

Simon siirtymiset on aika hyvällä mallilla, mutta seuruussa haluaa unohtaa takapään pienen matkan jälkeen. Aloittaa siis hyvin, mutta muutaman metrin jälkeen siirtyy "lenkkimoodiin" ja kääntää takapäätä ulospäin. Asennon vahvistamiseksi olen palannut seuruutreeneihin aitojen viereen, jos saisi siitä tukea eikä pääsisi avautumaan samalla tavalla. Samalla yritän vahvistaa takapään käyttöä eri jumppaliikkeillä.

Uusin, ja yllättävin, haaste Simon kanssa on itse asiassa intensiteetti. Leikkauksen jälkeen Simo on rauhoittunut sen verran, että leikki ja tekee, mutta ei enää samalla intensiteetillä kuin ennen. Eli sitä täytyy työstää, jotta saisimme sen takaisin. 

Tämän lisäksi treenataan "vain" kaikki liikkeet valmiiksi koetta varten. Varovaisena haaveena olisi startata molempien koirien kanssa flattien tokomestaruudessa huhtikuussa, mutta aika näyttää ehdimmekö treenata tarpeeksi, jotta saisimme paketin kasaan siihen. 

Ohjaajana saan myös kehittyä siinä, että molemmat koirani palkkautuvat niin eri tavalla. Siinä missä Saga on ahne ja rakastaa ruokaa eniten maailmassa, haluaa Simo leikkiä ja repiä. Helposti tulee Simolle välillä kaivettua namit esille, mutta tuon yllä mainitsevani intensiteetin takia yritän itse palkata eniten lelulla.

Tällaisia mietteitä vuoden alussa. Mitä treenisuunnitelmia teillä on vuoden varalle?