Ensimmäinen treenaamaton viikko ei hirveästi haitannut. Huono omatuno kyllä kolhui kun Saga ei saanut tehdä muuta kuin kävellä metsäpolkuja ristiin rastiin, mutta muutaman viikon kuluttua alkoi jo tulla vieroitusoireita(minulle siis, ei koiralle). Onneksi meillä on joka toinen maanantai ohjatut treenit mihin olen voinut ottaa Simon mukaan. Se on ollut minun ja Sagan henkireikä arjessa. Ajoimme viikonloppuna yhden treenikentän ohi jossa olen joskus käynyt treenaamassa Sagan kanssa. Kyllä sydäntä pisti ja oikein kova ikävä treenaamaan iski! En ole oikeastaan koskaan ennen tuntenut sellaista treeni-ikävää. Taas tuli maanantai ja treenipäivä ja ai, että meillä oli hauskaa Sagan kanssa! Niin ihanaa oli taas pitkästä aikaa päästä treenaamaan ja neitikin ihan silminnähden nautti. Itse tunsin miten rentouduin ja kaikki arkihuolet hävisivät hetkeksi. Ei haitannut vaikkei kaikki mennyt täydellisesti (tosin treenit meni kyllä yllättävän hyvin meidän rteenimäärää katsoen), me vain nautimme ja pidimme hauskaa kun taas sai tehdä yhdessä. Sillä aikaa kun odotimme treenivuoroamme Sagan kanssa pääsin vähän treenaamaan Simoa, leikin ohella, siinä sivussa. Molemmat koirat treenattuna ja väsyneinä ja todella onnellinen emäntä!
Nyt on projektina opetella Simolle pikkuhiljaa nätisti hihnassa odottelemista. Näin voisin ottaa hänet mukaan treenikentän laidalle odottamaan kun vuorotellen treenaan Sagaa ja Simoa.




