Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Lauantaina tokotreenimme peruuntuivat joten sovimme flattituttavamme Svean, ja hänen emäntänsä kanssa, lenkkitreffit Nuuksioon. Taivaalla oli tummia pilviä ja matkalla alkoi tihkua vettä. Perillä kuitenkin sade lakkasi ja uskalsin ottaa kamerankin mukaan lenkille kokeilemaan uutta putkea. 

Nuuksion metsän parkkiksella ilmeni että emme olleet ainoat kellä oli lenkkisuunnitelma mielessä. Paikalla oli myös flatit Danny ja Messi omistajansa kanssa,Vappu hoitoflatti mukanaan. Viiden mustan voimalla alkoi seikkailumme Nuuksion metsän läpi. 

"Sisko ja sen veli, Svea ja Messi uintihommissa."

*Saga kastui*

                                                                    *yksi musta*

Kaikki mustat nauttivat kun metsässä ei ollut ketään muuta ja saivat kirmata ihan miten halusivat. Mitä nyt Messi rakastui Sagaan ja yritti epätoivoisesti voittaa neidin sydämen, mutta ei saanut kuin rukkasia ja haukkuja takaisin. Muuten kahdet urokset ja kolmet nartut tulivat hyvin toimeen keskenään. Kahden taitavan "metsäoppaan" kanssa, jotka tunsivat metsän kuin omat taskunsa, tie kulki yli kallioiden ja jokien, läpi metsän ja pusikoiden. Noutajien suuresi iloksi matkan varrella oli myös lampi. 

                                                                  *pojat kiusaavat tyttöjä*

Olen kyllä aivan rakastunut tähän uuten putkeen! Zoomaa hyvin ja lähelle, ja sen kanssa saa hyvin tarkkoja kuvia otettua. Varsinkin mustia koiria kuvatessani huomaan, että vaikka kohde on liikkuva ja kaukana, tarkkuus on niin hyvä että silmätkin erottuu koirasta. 

*Svea ja Saga*

*trimmaamaton, märkä ja väsynyt Saga*

                                                      *Vasemmalta Danny, Messi, Vappu, Svea ja Saga*

Menoa ja meinikiä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kun koko lauman voimin tallustettiin noin puolitoista tuntia metsässä. Onneksi ei satanut, mutta kosteaa oli ja kaikille emännille tuli kunnon hiki. Koirat olivat lenkin jälkeen väsyneitä, märkiä ja likaisia, mutta onnellisia! Ihanaa nähdä sitä iloa kun lajitoverit saavat rauhassa kirmata ja leikkiä!

*kosteaa oli!*

Kuuraparta, tuiskutukka, lumiviitta harmaasukka

Ihana kamala pakkanen on tullut, ja tuli muuten aika nopsaan! Itse rakastan talvea ja lunta ja onneksi koira jakaa tunteeni. Jos siis näette jonkun hullun koiran ja sen vielä hullumman omistajan hyppivän ja riehuvan lumihangessa niin se ollaan me! Ainahan se talven jäätäv viima ei ole niin ihana, mutta niin kauan kuin on lunta maassa, en voi valittaa. Voin hyvin lähteä iltapimeään remilenkille Sagan kanssa vain nauttimaan lumesta, sen tuomasta valosta ja ihanasta hiljaisuudesta.

Talvella pääsee tietysti myös tekemään hankitreeniä ja lumiset nometreenit ovatkin ihan parhautta jos tuolta mustaturkkiselta kysytään. Kävinkin tässä muutama päivä sitten pelloilla heittämään dummeja lumeen. Silloin ei tosin ollut näin ihanaa lumihankea, mutta hieman valkoista kumminkin. Ei olla taippareiden jälkeen sen kummemmin treenattukaan nomea, vaan neiti on saanut pitää välikauden ja kasvattanut turkkia takaisin samalla. Tehtiin sitten muutama markkeeraus, ja koitettiin vähän ohjauksiakin.

Ei olla ohjauksia oikeastaan kunnolla vielä treenattu, mutta tehdään siihen liittyen aina välillä helpohkoja harjoituksia vaihtelun vuoksi. Saga markkeerasi oikein hyvin, palautuksissa tosin oli taas parantamisen varaa. On se kumma kun nuo palautukset heti kärsii jos ei vähän aikaan tehdä mitään. Muuten paketti kyllä pysyy kasassa, mutta luulee aina voivansa omistaa dummyt/riistat jos on vähänkin taukoa näistä hommista. Siinä sitten hiottiin vähän palautuksia, kunnes sain taas dummyn suoraan käteen.

Nyt toivotaan vaan että lumi pysyy maassa, silä tänään tämä kauan odotettu ihanuus, eli uusi putki kameralle, saapui perille!

 Nyt odotetaan vaan viikonloppua että pääsen kuvaamaan ja kokeilemaan uutta putkea!

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Onnenkyyneleet ne takinkaulukseen putoaa

En uskonut että koskaan saisin nähdä yllä olevaa kuvaa. Meillähän on vain mökkikoira... Mutta aloitetaan alusta! Kuvapläjäys ja pitkä postaus luvassa, kun kerran oli kaksi kuvaajaa! Kaikki kuvat on ottanut Marko tai Mira.

Viime sunnuntaina oli vuorossa Helsingin kesänäyttely Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla. Flatteja ei hirmuisesti ollut ilmoitettu, 10kpl, mutta odotukseni eivät Kottkan ja Karjaan näyttelyä ollut hirveän korkealla. Sen sijaan ajattelin että Harmin kanssa saisimme toisen sertin. Aamu valkeni kuumana, mutta pilvisenä. Onneksi otin kuitenkin viilennysloimen mukaan koska päivästä tuli sekä aurinkoinen, että yksi kesän lämpimistä päivistä. Näyttelyluetteloa selailessani huomasin melkein puolet koirista olevan tuttuja. Kasvattajamme Sirpalla oli kaksi urosta mukana, ja treenikaverimme Hertta ja Lumi olivat myös paikan päällä.

Tultiin paikalle hyvissä ajoin, jotta ehtisin harjata Sagan ja verytellä kunnolla (Sain edellisenä päivänä vinkin että tämä voi auttaa Sagaa juoksemaan rennommin). Flatiti aloittivat melkein ajoissa, ja yhden junnu uroksen jälkeen vein Harmin kehään. Mukana kehässä oli meidän kasvattajan, japanista tuotu, nuri uros Meister JP Cool Otso.  Hieman villihkö Harmi oli kehässä, mutta jaksoi seistä iloisesti ja purematta näppejäni(on muuten oppinut nuolemaan!). Japanilaisflatti vei kuitenkin voiton ja Harmi oli KÄY ERI 2. Sitten narttuja odottamaan...

Avossa oli Sagan lisäksi Hertta. Ei se Sagan häntä hirveästi jaksanut kuumuudessa heilua mutta neiti ravasi ihanalla pitkällä askeleella ja esiintyi oikein omaksi edukseen (ehkä pyöräily onkin auttanut tuota askelta!). Tuomari katsoi mietti ja katsoi Herttaa pitkään, mutta suureksi yllätykseksi hän asetti Sagan ensimmäiselle sijalle! Sekä Saga että Hertta saivat SA:n. Sitten oli käyttö- ja valiokoira, jonka jälkeen oli paras narttu kehä. Hännänheilutuksesta ei ollut puhettakaan, mutta hyvin seisoi tuomarin katsoessa, ja ravasi pitkällä tyylikkäällä askeleella.. Ette kyllä usko onneani ja hämästystäni kun meidät viitattiin Sagan kanssa ensimmäiselle sijalle! Se kauan himottu toinen sertti oli nyt totta! Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun Saga oli PN1.

                                                             AVO kehässä Hertan kanssa

Paras narttukehä

Ilohuumussani meinasin unohtaa että olemme mukana ROP kehässä. Siinä sitten juostiin Japanilaisflatin ja kasvattajamme takana, enkä oikeastaan tiennyt ihan mitä tein. Kunhan seurasin edellä juoksevaa... Silmiäni en meinannut uskoa, kun ensimmäistä kertaa ikinä meille ojennetaan tuo punakeltainen ROP ruusuke! En yleensä itke, mutta melkein piti pari onnenkyyneltä pudottaa tässä vaiheessa... Toisille tämä on tuttua hommaa, mutta meille ja meidän mökkikoiralle, josta alunerin piti tulla kotikoira, tämä oli kun unelmien täyttymys! Olen aina ajatellut että jos saadaan FI MVA tittelin tarvittavat sertit kasaan, Saga on maksimissaan VSP tai saa sertin edessä olevalta valiolta joka ei saa vastaanottaa serttiä. Tästä alkoi vaan neljän tunnin odotus ryhmäkehiä varten...

Tämän jälkeen otettiin palkintokahvit, ja viilentävää jäätelöä! Sitten täytyi tietysti ottaa palkintokuvat:

Harvahampaan Laughing Wind "Saga", SERT ja ROP!

Neljän tunnin odotuksen aikana yritettiin viilentää koirat parhaamme mukaan, keskusteltiin tulevista pentueista ja pennun ostamisesta. Vihoviimein alkoi ryhmäkehät! FCI 8 ryhmän tuomaroi Jetta Tshokkinen, eli sama tuomari joka valitsi Sagan ropiksi. Ensiksi oli esiarvostelu, jossa vain juostiin kierros ympäri. Sitten oli piitkä odottelu kehän varjossa.

Tämän jälkeen meidät päästettiin isoon kehään. Olihan se aikamoinen fiilis saada edustaa kaikkia sileäkarvaisia noutajia! ENsimmäisinä juostiin kehään jonka jälkeen oli taas seisottelu ja odottelua. Jatkoon emme päässeet, mutta hurjan iso kokemus minulle ja Sagalle! Olen kyllä niin ylpeä pikkuneidistäni joka teki parhaansa koko pitkän päivän ajan! Erityiskiitos myös Miralle, Jennylle ja Markolle jotka jaksoivat odottaa ja kannustaa koko päivän ajan! <3

Video ryhmäkehistä. Ei sijoitusta.

Helsingin kesänäyttelyt, 24.7.2016. Tuomari: Jetta Tshokkinen

"3v, hyvän kokoinen, tyylikäs narttu. Kauniit mittasuhteet. Pitkä pää. Hieman vaaleat silmät. Oikea purenta. Kaunis kaula & ylälinja. Hyvö etuosa ja runko. Hyvä, tilava takaosa. Hieman niukassa karvassa (oma komm: Saga oli koko kesän parhaimassa karvassa!). Liikkuu yhdensuuntaisesti, esiintyy kauniisti".

AVO ERI1 SA PN1 SERT ROP!

(Kaikille tutuille; lupaan kohta palata maan pinnalle!) ;)

Mustavalkoinen mutakylpy

Tänään kääytiin sadekuurojen välissä Nuuksiossa tutkimassa uutta luontopolkua. Ollaan oltu muutama kerta Sagan kanssa nome treenaamassa Sagan kanssa polun alussa, mutta ei koskaan kävelty ympäri. Nyt saatiin sitten seuraa Hannalta ja ihanalta Kuuralta. Kuvat ovat sekä minun, että Hannan ottamia.

Kuura on reilu puoli vuotta vanha tomera Samojedi joka koko lenkin jaksoi juosta Sagan perässä ja teki just niin kun Saga teki, sekä hyvässä(luoksetulossa), että pahassa(mutakylvyt, kuten kuvissa näkyy...).

                                                                     Kaksi rakkauspakkausta <3

Molemmat koirat jaksoivat juosta koko polun lammen ympäri, ja jokaikisen mutalätäkön ja ojan läpi. Tästä seurueesta huomasi ainakin mustan koiran käytännöllisyyden! En ole koskaan ajatellut Nuuksion ojien olevan niin mutaisia, ennen kuin lumivalkoinen pikku Kuura otti mutakylvyn niissä... Noh, mutahan tekee tunnetusti hyvää iholle, kai myös koirille...hehhe.

Saga olikin melkein onnesta sekaisin kun sai juoksennella lätäköstä lätäkköön ja pomppia vähän niin kuin halusi vielä leikkiseuran kanssa!

 Lenkin ja aamupäivän tokotreenien jälkeen on kotona ollut pesusta märkä, ja väsynyt neiti!