Kolme askelta kohti kehitystä

Edellisessä postauksessa kirjoitin minun ja Simon ongelmista tokon suhteen. Vire oli matala ja koira laiskan puoleinen, eikä innostunut oikein mistään. Nyt olemme pari viikkoa treenanneet itse, jolloin olen ollut tarkkana erityisesti kolmen asian kanssa.

Ensimmäiseksi, kentällä tehdään vire ja motivaatio katossa. Olen palkannut heti koiran osoittaessa aktiivisuutta minua kohtaan. Liian matalasta vireestä olen viheltänyt pelin poikki, tehnyt temppuja, juossut karkuun ja kaikin tavoin yrittänyt aktivoida koiraa. 

Toiseksi olen pitänyt treenikerrat todella lyhyinä. Simo on saanut tulla kentälle, tehdä muutaman jutun ja sitten takasisin tauolle, ennen kuin minkäänlaista väsymystä tai tylsistymisen merkkiä ehtii tulla. 

Kolmanneksi tehdään tekniikkatreenit kotona. Perusasennon paikka, kontaktit, maahanmenon napakkuus ja mitä näitä nyt on. Kaikkea "pientä näpertämistä" missä matalampi vire ei haittaa, olemme tehneet joko kotona sisällä tai takapihalla. Näin koira saa tekniikkatreeninsä, mutta pitää vireen korkealla kentällä.

Miten tämä sitten on toiminut?

Teknisesti meillä on vielä paljon tekemistä Simon kanssa, mutta perusilme kentälle tultaessa on kuin eri koiralla. Alkuviikosta treenasimme koutsimme valvovan silmän alla, ja jo Simon tullessa autossa pois hän totesi, että Simo tulee nyt kentälle ihan eri asenteella kuin edellisellä kerralla. Treenasimme noin tunnin verran ja vielä tunnin lopussa Simo jaksoi olla aktiivinen ja motivoitunut. Treeneissä saimme apua etenkin muutamaan vauhtiliikkeeseen ja seuruuseen;

Ruutu:

Simo lähtee ruutuun kovaa mutta vauhti hiipuu matkalla, oli ruudussa mikä palkka tahansa. Menee laukalla loppuun asti, mutta ei täysillä. Kokeilin kilpailla sen kanssa pallolle ruutuun, mikä hiukan antoi lisäpotkua. Lopuksi otimme Sagan avuksi. Marianne piti Sagaa pannasta ja minä pidin Simoa ihan ruudun vieressä. Saga lähetettiin pallolle ruutuun, ajatuksena että nappaa pallon juuri Simon nenän edestä. Ja tämähän toimi! Simo lähti kuin tykin kuulasta ruutuun ehtiäkseen pallolle ennen Sagaa. Tästedes teemme siis tehokuurin kisaamista ruutuun, jonka jälkeen koitan ylläpitää samaa vauhtia ilman Sagan kanssa kisaamista.

Luoksetulo ja nouto:

Luoksetulossa Simo tulee hyvällä vauhdilla nähdessään lelun, mutta ilman lelua tulee maitolehmän laukalla. Muutaman vauhtipalkkauksen jälkeen kokeilimme ns. yllätyspalkkaa. Kutsun luokse tavallisen tapaan, mutta kesken liikkeen lähden juoksemaan pois, ja heitän lelun koiran lähestyessä. Poisjuokseminen tapahtuu välillä melkein heti koiran lähdettyä liikkeelle, välillä keskellä ja välillä liikkeen lopussa. Ideana on ylläpitää yllätyspalkka, eli koira ei koskaan tiedä missä vaiheessa palkka lentää.

Teimme saman asian noudon kanssa paitsi, että välillä pyysin Simoa hyppimään minua vasten kapula suussa. Kapulan Simo tiputti herkästi hyppiessään minua päin, mutta tässä vaiheessa emme kiinnittäneet siihen huomiota. Vauhti kuitenkin parani huomattavasti molemmissa liikkeissä.

*Helmikuu 2020...*

Seuruu:

Simon tekniikka tokossa seuraa aika lailla ajatusta "melkein-mutta ei kuitenkaan". Seuruussa tämä tulee hyvin esille. Kontakti on Simolla parantunut huimasti meidän tehotreeniviikkojen aikana ja seuraa liikettä, mutta jää auttamattomasti liian taakse liikkeessä ja on väljä. Olen yrittänyt vahvistaa oikeaa paikkaa palkan eri suunnalla, eri palkalla ja kaikilla kikka kuutosilla mitä olen keksinyt, mutta kuitenkin seuruupaikka on liian takana. Treeneissä kokeilimme kahta eri tekniikka, jotka sekoitettuani luulen auttavan Simoa. 

Ensiksi peruutan ja palkkaan Simon seuratessa namikättä ja pään ollessa oikeassa kohdassa. Ajatuksena "seuraaminen takaperin". Tämän jälkeen käännetään koira lennosta normaaliin seuruuseen. Aluksi palkka heti käännöksestä, mutta tulevaisuudesta muutaman askeleen jälkeen. Näin saan koiran aktiivisemmaksi seuruussa. 

Toisena ideana on pudottaa nami kainalosta. Periaatteessa sama asia mitä moni tekee lelulla, mutta namilla koska näin saamme enemmän toistoja, eikä liike katkea pallon heitosta yms. Tätä tehtiin aluksi vain kontaktin otosta paikalla, jotta oppisi palkan suunnan. Tällä saamme seuruupaikan tiiviimmäksi. Sekoittamalla näitä "aktiivisuus" ja "nami kainalosta-tiivis seuruu" treenitekniikoita toivon asennon parantuvan.

Tuntui todella hyvälle huomata koiran toimivan paremmin ja tiedostaa tehneensä oikein treeneissä. Nyt voimme jo ottaa seuraavan askeleen leikistä kohti "oikeaa tokoa". Paljon on vielä tekemistä tuon koiran kanssa, enkä ikinä uskonut pentuaikana meidän olevan tässä tilanteessa, missä joudun tekeväni kaiken aktivoidakseni Simoa. Mutta sitä ne leikkaukset teettävät, ja nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä. Itselle on tärkeää muistaa pitää treenit tarpeeksi lyhyinä ja välttää tekniikkaa ja pikkuviilausta kentällä, niin emmeköhän tällä vuosituhannella pääse tunnelista pois.

Voiko koira olla liian kiltti? Kun ohjaajan on aika katsoa peiliin.

Toko on laji, missä koiran tulee olla keskittynyt, hyvässä vireessä ja innokkuudella työskentelvä yksilö. Samaan aikaa täytyy olla keskittynyt ja esimerkiksi malttaa haistaa kaikki tunnistusnoudon kapulat läpi, mutta olla valmis juoksemaan täyttä vauhtia määrätylle paikalle seuraavassa sekunnissa. Tämä vaatii koiralta kuuliaisuutta, hyvää virettä ja motivaatiota, sekä oikeaa asennetta. 

Flatin kanssa saa useimmiten tehdä paljon työtä juuri tuon hyvän vireen ja motivaation kanssa. Flatti on pohjimmiltaan suhteellisen vilkas koira, mutta toko ei sen luonteinen laji, jolloin matalavireisyys usein näyttäytyy sähläämisellä ja keskittymättömyydellä. Toisaalta flatti on myös hyvin kiltti koira, ja joillakin saadaan tehdä paljon työtä saadakseen oikean asenteen ja jopa hieman aggressiota esiin.

Simon kanssa treenaaminen on, erinäisistä henkilökohtaisista syistä, jäänyt vähän vasemman käden pikkurillille. On ollut terveyshuolia ja leikkauksia, jotka eivät ole juurikaan parantanut treenimotivaatiota hänen suhteensa. Tästä syystä minulla on nyt kotona kaksi vuotias flatti, jonka kanssa emme edelleenkään ole startanneet kokeessa, ja matka sinne on vielä pitkä. Simo on kuitenkin aina ollut flatiksi hyvin keskittymiskykyinen ja aika kiltti koira, mutta kuitenkin sopivan kokoisella moottorilla asennettuna. Viime aikoina olen kuitenkin kunnostautunut Simon suhteen, ja asetin itsellemme tavoitteeksi startata flattien tokomestaruudessa huhtikuussa. 

Enemmän treeniä -enemmän ongelmia

Rupesimme treenaamaan kunnolla tätä tavoitetta kohti. Mutta kuinkas ollakaan, mitä enemmän treenasin sitä enemmän pinnan alla ollut, treenejämme hiukan häirinnyt pikkuruinen ongelma kasvoi, kunnes jouduin tarttumaan härkää sarvista toteamalla, että meiltä puuttuu kokonaan pohja treenaamiseen. Leikkauksen jälkeen Simo on rauhoittunut paljon, mutta valitettavasti tämä koskee myös treenatessa. Hän teki työtä käskettyä, mutta puolella sydämellä, nätisti perässä tassutellen. Yritin hetsata leluilla ja nameilla ja käyttää kaikki kikka kuutoset, mutta en vain saanut Simon sisäistä, horroksessa olevaa karhua heräämään. En keksinyt tähän muuta syytä, kun että Simosta on kerta kaikkiaan tullut liian kiltti. 

Kun huomasin tulevani kotiin kertomaan useaan kertaan, että treenit menivät muuten hyvin, mutten saanut Simoa toimimaan haluamani tavalla, totesin että on aika tehdä jotain. Laitoin viestiä luottokoutsillemme, Mariannelle, joka lupasi auttaa meitä. Selitin ongelmamme hänelle, ja kerroin, etten keksi muuta tapaa kuvailla koiran tekemistä, kun että hän on liian kiltti. Yksi ilta, reilun tunnin treeni, paljon testailua sinne tänne ja iso purkki nameja, mutta iso kivi putosi harteiltani ja tunsin, että ehkä Simosta vielä tulee tokokoira. 

Totesimme, että nyt keskityn motivaation nostattamiseen erilaisilla tempuilla ja leikillä kentällä. Virettä voi muunmuassa nostattaa haukuttamalla Simoa (vinkkejä miten tätä opetetaan otetaan siis vastaan! Ruoan kanssa kun se ei toimi...). Palkkaan myös Simoa aina, kun hän on aktiivinen minua kohtaan. Olen opettanut myös häntä pomppimaan minua kohti käskystä. Kentällä teen tulen tekemään korkeassa vireessä todella lyhyitä treenejä, ja paljon motivaatiota nostattavia asioita. Tekniikkaa treenaamme ihan eri tilanteissa esimerkiksi takapihalla. 

*Kaikkensa antanut tokokoira*

Simon kaltaisen kiltin koiran kanssa tulee helposti treenattua liikaa tekniikkaa, vireen kustannuksella. Ja kyllä- olen ohjaajana joutunut katsomaan itseäni peilistä ja todennut, että varmaan näin on meilläkin käynyt. Leikkauksen myötä Simo on rauhoittunut vielä enemmän, ja siihen kun laittaa paljon tekniikkaa ja liian vähän motivaatio- ja vireen nostattavia treenejä sekaan, on soppa valmis. Jouduin ikäväkseni toteamaan, ettemme tule saamaan pakettia valmiiksi flattien tokomestaruuteen Simon kanssa, mutta sen sijaan olen erittäin iloinen huomatessani, että jo nyt Simon vire on noussut treenikentällä ja hän on paljon aktiivisempi minua kohtaan. Liikkeet täytyy vielä opettaa uudestaan tällä pohjalla, joka vie oman aikansa, mutta nyt voin treenata vahvalla pohjalla tuntematta koko ajan, että minun täytyy vetää koiraa perässäni. Ehkä meidät siis vielä nähdään Simon kanssa koekentillä tulevaisuudessa...!

Vinkkejä miten opettaa koira haukkumaan otetaan mieluusti vastaan! :)

Turku KV- koiraharrastusvuoden aloitus

Tammikuun loppu tarkoittaa meille uuden näyttelykauden alkamista ja Turkuun suuntaamista. Voisihan tietysti vuoden aloittaa hiukan vaatimattomammin kuin kansainvälisellä näyttelyllä, mutta toisaalta on mukavaa tavata "kaikki" koiraihmiset, joita ei pienemmissä näyttelyissä välttämättä näe. Kuten EDELLISESSÄ postauksessa mainitsin, siitä onkin hieman aikaa, kun viimeksi pyörähdimme Sagan kanssa kehässä. Piti oikein kerrata säännöt ja näyttelyjutut omassa mielessä ennen lähtöä, ettemme täysin nolaisi itseämme Sagan kanssa.

 *tammikuu vai lokakuu?*

Tänä vuonna näyttelyn teki ainutlaatuiseksi se, että olin ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen kahdestaan Sagan kanssa eli ilman lasta miestä ja koko perhettä! Koko matkan ajan olin aivan varma unohtaneeni jotakin, ei voi olla mahdollista matkustaa vain yhdellä kassilla ja koiran kanssa...! Maan pinnalle minut kuitenkin palautti se seikka, että pikku-M tietysti oli valvottanut äitiä yön aikana, joten parin tunnin ajomatka suoraa moottoritietä ei oikein houkuttanut. Hereillä pysyin onneksi koko matkan ja pääsimme turvallisesti paikalle.

Joko olen ollut liian kauan poissa näyttelyistä, tai sitten flattien halli oli tavallista ahtaampi. Ensimmäinen ajatus mikä iski, kun koiran ja häkin kanssa yrtin löytää oikean kehän, että hallissa oli kamala tungos, huono ilma, likaista ja järkyttävä määrä porukkaa. Kotiäiti täällä moi...! Alkushokista selvittyäni laitoin leirin pystyyn kehän lähelle. Totesin kehän alkuun olevan vielä hyvin aikaa, joten ehdin hyvin käydä ostamassa Naturis treeninameja ja teekupin itselleni (läheltä liippasi, että oli tarve ostaa elämän toinen kahvikuppi).

Flatteja oli ilmoitettu 44 kappaletta, josta narttuja oli 26. Tuomarina oli Ruotsista kotoisin oleva Joakim Ohlsson. Seurattuani kehää totesin huojentuneena, että tuomari oli suht ripeä. Juuri ennen valioluokan alkua suihkautin liukuestonestettä Sagan tassuihin ja sitten kehään. Neiti esiintyi kokoomakehässä hieman tylsistyneenä, ikään kuin olisi odottanut jotain hauskempaa kuin näyttelyä. Häntä heilui ja juoksi hyvin, muttei ollut niin ripeä kuin yleensä.

Ennen yksilöarvostelua Saga moikkasi lempi-ihmistään Mariannea, joka oli kehän laidalla, ja johan muuttui ääni kellossa! Kehään mentiin loikaten kaikilla neljällä tassuilla ja neiti esiintyi iloisesti ja energisesti. Juostessamme ympyrää sain jopa hieman hidastaa, ettemme kaatuisi kulmissa. Iloksemme saimme ERIn. Kilpailuluokassa pysyin hädin tuskin Sagan formulavauhdin perässä juoksussa, mutta muuten neiti esiintyi reippaasti häntä heiluen. Yllätykseni oli suuri, kun huomasin meidän olevan jatkossa ja lopulta kolmansia valioluokassa SA:n kera! Tämän jälkeen neiti oli omasta mielestään tehnyt oman osuutensa työstä, ja singahti häkille ruokapalkan toiveessa. Pettymys oli iso, kun kerroin, että vielä pitäisi poseerata paras narttukehässä.

PN kehässä olikin koiria melkein tungokseen asti, ja saimme juosta ympyrää kahdessa ryhmässä. Juoksu meni hyvin, mutta seisoessa Saga ei oikein jaksanut keskittyä, vaan pomppi minua vasten useasti namipalkan toivossa. En siis yllättynyt, kun meidät käteltiin kehästä pois ilman sijoitusta. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen neidin esiintymiseen varsinkin yksilöarvostelussa. Arvostelussa mainittiin hienot linjat ja liikkeet, erinomainen turkki ja käytös. Miinuspuolella oli ainoastaan hieman vaaleat silmät. 

Ei muuta kun tavarat kasaan ja kotia kohti. Nyt ei ole näyttelyitä vähän aikaan tiedossa, sillä Vaasan KV näyttely jää tänä vuonna väliin flattien TOKO viikonlopun takia. Tavoitteena olisi startata ainakin Sagakin kanssa siellä.