Itseluottamuksen rakentamista ja tassujen kastelua

Aikojen alussa, Sagan saavuttua ensimmäisenä flattina taloomme, tarkoitus oli pitää häntä kotikoirana. Sitten kuvaan tuli näyttelyt. Sitten toko. Nomeen en ole koskaan oikein syttynyt kunnolla. Onhan se ollut kivaa treenata vaihteen vuoksi jotain muuta kun tokoa ja taipparit on ollut itsestäänselvyys, että tehdään. Mutta vasta viime aikoina on pieni, tavoitteelisempi, nomekipinä alkanut syttymään. Ehkä siihen tarvittiin koronapandemia, jotta olisi pakko päästä kunnolla metsään tuulettumaan välillä?

Viime viikonloppuna olimme mökillä, jossa on erinomaiset metsät nomeiluun sekä lapsenvahti (äitini), joka edesauttaa sen, että N voi tulla mukaan apparina ja heittäjänä metsään. Sanomattakin selvää, että viikonlopun teemana oli nomen tehotreenit koirien kanssa. Samalla sain harjoitella noutokuvien ottamista. 

*Saga*

*Simo*

Saga

Sagalle tein linjaa ja muutaman ohjauksen. Ohjaukset sujuvat yllättävän kivasti (toki tehdään vielä pienillä etäisyyksillä), koska Saga on tottunut tokosta tekemään ohjaustehtäviä. Pillikuuliaisuus on edelleen haaste. Poispäin juostessa pysähdys, sekä lähihaun pillitys tahtoo kaikua turhan helposti kuuroille korville neidin luultaessa tietävänsä ohjaajaa paremmin mitä pitää tehdä. Luoksetulon yhteydessä toimii paremmin, sekä muutaman toiston jälkeen kierrosten laskettua.

Linjaa olemme tehneet jo jonkin verran, ja edistystä on havaittavissa. Motivoidulle linjalle lähtee hyvin eikä enää karkaa hakuun yhtä helposti. Koska Sagan vedenhimo on erittäin vahva (mikään ei pysäytä tätä flattia menemästä veteen, ei edes ohjaajan huuto), tein linjan rantaan, veden äärelle. Ensimmäisellä kerralla oli pakko käydä kastamassa tassut ennen palautusta, mutta jo seuraava nouto sujui oppikirjan mukaisesti. Sagan kesäteema on veden äärellä malttia ja vesilinja Ehkä vielä joskus saan tuon vesihirviön ruotuun.

*Sikariote on paras ote, kun tulee kiire vedestä pois.*

Simo

Simo on saanut tehokuurin hakuruutua. Tyypillä tahtoo itseluottamus pettää parin haun jälkeen, varsinkin jos ei heti löydä. Nyt teimme motivoidun ruudun, oikein pienen sellaisen, vastatuuleen. Haki suureksi ilokseni neljä damia kuudesta, ilman minkäänlaista itseluottamus- tai motivaatio-ongelmaa. Tuulinen päivä edesauttoi damien löytämistä. Muutaman kerran olen toistanut harjoituksen eri maastoissa, eli todella pieni ruutu vastatuuleen motivoituna ja pikkuhiljaa alkaa itseluottamus kasvaa. 

Tein myös pari linjaa veden ääreen, jotka menivät oikein hienosti. Pidemmillä matkoilla epävarmuus iskee välillä, lähtee hyvin linjalle mutta puolessa välissä pysähtyy ja katsoo taakse, että minne matte jäi.Muuten lähtee suoraviivaisesti ja nopeasti linjalle. Kesän teemana paljon motivoituja juttuja, jotta saisimme itsevarmuutta lisää.

Onko sinulla ideoita tai treenivinkkejä miten treenata koiran itseluottamusta?

Mukavaa kevään jatkoa kaikille, pysykäähän terveinä!

Kun on aikaa; mistä löytää treenivinkkejä?

Olen monesti todennut, että tokossa tiedän aika usein miten treenata uusia asioita, niihin liittyviä tekniikoita ja kikka kolmosia. Nomessa tosin huomaan itseni usein ajattelevan, että mitäpä jos koirat osaisivat tällaisen tai tuollaisen asian, mutta ongelmatilanteessa en ole oikein varma, miten asiaa rakennetaan eteenpäin. Varsinkin näin korona- aikaan kun ei voi osallistua koulutuksiin ja treenata ryhmän kanssa, jossa saisi vinkkejä. Niinpä päätin yhdistää vanhaa ja uutta!

Satuin löytämään kirjastosta vanhan kirjan "Träna din retriever", (suom. Miten kouluttaa noutajaasi), jonka lisäksi olen katsonut YouTubesta ja Instagramista erilaisia treenivinkkejä, varsinkin eteen lähetykseen ja ohjaamiseen. Eihän pelkästään niillä tiedoilla metsästyskokeeseen lähdetä, mutta riittänee meille tällä hetkellä, jotta saamme vähän treenattua metsähommia.

Sagan kanssa olen keskittynyt ohjaamiseen ja pillipysäytyksiin. Saga lähtee turhan helposti hakuun, ja kerää kierroksia nähdessään metsän ja damirepun. Simolla ollessa tassu paketissa, minulla oli hyvä syy ottaa vain Saga pelloille treenaamaan damihommia. Aloitimme oikein perus ohjauksilla oikealle ja vasemmalle. Jätin Sagan istumaan, heitin damit ja kävelin eteenpäin. Tämän jälkeen kutsuin luokse, pysäytin damien väliin ja lähetin hakemaan vuorotellen oikeaa ja vasempaa damia. Tämän jälkeen vaikeutin tehtävää muun muassa lisäämällä etäisyyttä sekä häiriöheitoilla. Suureksi ilokseni Sagan alkoi muutaman tehtävän jälkeen keskittyä todella hyvin ja kierrokset laskivat. Neiti ei saanut kertaakaan päättä itse minkä damin haki, vaan lähetin kaikille ohjauksien kautta. Tämä rauhoitti sekä koiraa, että suuta damien käsittelyssä.

Linjalähetyksissä Saga tekee erittäin helposti vapaata hakua, ja pilli kuuluu kuuroille korville. Olemme siis vahvistaneet linjalle lähetystä, motivoiduilla ja lyhyillä linjoilla, joita pikkuhiljaa olemme pidentäneet. Välillä Saga saa päähänpistoksen, että eteen voikin tarkoittaa vasemmalle rinteeseen etsimistä, koska siellä oli äsken kani/tuuli/valo/keiju/mikäliekiinnostava asia, mutta muuten linjalle lähettäminen on vahvistunut ja hakuun karkaaminen on vähentynyt.

Simon kanssa olemme aloittaneet linjalle lähettämisen. Hänen kanssansa ei olla tehty yhtä paljon vapaata hakua kuin Sagan kanssa, joten hakuun karkaaminen ei tässä ole ongelma. Pitkillä linjoilla Simo tosin muuttuu epävarmaksi, ja itseluottamus pettää helposti puolessa välissä, jonka syystä olen lyhentänyt linjoja ja motivoinut erittäin paljon hieman pidempiä matkoja. Itseluottamuksen puute on Simolla myös alkanut näkyä vapaassa haussa, mikä on kiinnostavaa sinänsä, että vuosi sitten tätä ongelmaa ei ollut. Liekö kyseessä myöhäinen "mörkö-ikä" tai mikä, mutta ei auta kun ottaa muutama askel taaksepäin ja vahvistaa itseluottamusta. Muuten Simo tekee oikein kivasti työtä ja on suht kuuliainen pillille.

Samalla olen opettanut molemmille koirille malttia odottamalla hihnatta omaa vuoroaan paikalla. Erittäin hyödyllistä molemmille koirille, vaikkakin pieniä karkaamisia välillä vielä tapahtuukin. Eli senkin asian tiimoilta on tehtävä työtä, mutta sanoisin, että olemme noin kuukaudessa edistyneet paljon. Sekä koirat, että ohjaaja. Pillikuuliaisuudessa on molemmilla koirilla vielä tekemistä, varsinkin pysäytyksen suhteen. Lyhyellä matkalla Saga pysähtyy kuin seinään mutta pitkällä matkalla tepastelee luokse. Simo tulee taas usein joko heti luokse tai sitten tepastelee hitaasti ohjaaja päin. Mutta näin kiteytettynä, olen yllättynyt miten paljon treeni-ideoita voi saada ja soveltaa vanhasta kirjasta sekä Instagramista. Tämän lisäksi ideoiden etsiminen ja analysoiminen tätä kautta on ollut aika hauskaa!

Oletko sinä uskaltanut olla ryhmätreeneissä näin korona-aikana? Onko ideoita pillitys luoksetulon ja pysäyttämisen erotteluun?

Vesinoutoa ja hallintaa

Muiden noutajaihmisten lähtiessä sorsastamaan, me olemme keskittyneet nomeiluun näin kotosalla. Koirista huomaa heti, kun treenit ovat jääneet vähemmälle. Kun N on ollut hieman enemmän kotona iltasin, on ollut helppoa jättää lapsi hänen kanssaan kotiin, napata dummyt mukaan kun hermot menee huomionkipeisiin koiriin jotka melkein kirjaimellisesti kiipeävät seiniä pitkin. Tästä sen huomaa, että flatti tarvitsee tekemistä.

Hieman haastetta tuo koirien totaalisen eri treenitarve. Saga tarvitsisi todella paljon maltti- ja hallintatreeniä ja kiihtyy aivan liikaa nähdessään, kun toinen tekee, varsinkin veden ääressä. Simo taas tarvitsee haastetta uusissa maastoissa ja vesityöskentelyssä. Valitettavasti aika vaan ei riitä ottamaan koiria yksitellen treenaamaan. Mutta useimmiten olen ensin treenannut Sagan kanssa hallintaa ja jotain muuta, jonka jälkeen Simo on saanut tulla treenaamaan. 

Mökillä on helppo tehdä eri nomeharjoituksia, kun on koko ajan veden äärellä ja eri tyyppistä metsää löytyy ihan kulman takaa. Saimme pikku-M:n muutamaksi tunniksi mummille hoitoon, jotta pystyimme N kanssa tekemään kunnon vesitreenin molempien koirien kanssa vuorotellen.

Saga:

Sagan kanssa olemme treenanneet hallintaa veden äärellä tehden ihan perus noutoja rantaa pitkin. Saga ei kuitenkaan ole päässyt veteen. Myös seuruuta veteen päin ja rantaviivan mukaan olemme tehneet, josta veteen päin tuuppaa olemaan todella haasteellista neidille. Kun vire hieman laski, ja noudot sujuivat maalla ilman, että Saga oli lähdössä veteen koko ajan teimme pienen kaksoismarkkeerauksen, josta toinen dummy oli maalla ja toinen heitettiin veteen. Saga sai noutaa maalla olevan ja itse hain vedessä olevan. 

Kerran neiti meinasi kaksoismarkkeerauksessa karata veteen, mutta muuten tämä toimi yllättävän hyvin, kun pohjalla oli toimivat perusnoudot ja hallinta tehtäviä! Neiti tosin kiihtyy nollasta tuhanteen heti vettä nähdessä, että vielä on paljon töitä edessä. Kevään nome koulutuksen jälkeen olen kuitenkin aina pyrkinyt siihen mitä kouluttaja vinkkasi, että kuumenevan koiran treenit pitää aina lopettaa siihen, että koira on rauhallinen. Tähän olen pyrkinyt Sagan kanssa ja se on mielestäni auttanut paljon.

Simo:

Simolle tehtiin perus taipparinoutoja veteen. Jää turhan paljon heittäjään kiinni ja sitä olemme pyrkineet treeneissä saamaan pois. Lisäksi olen vahvistanut pitoa matalassa vedessä, Simon helposti tiputtaessa dummyn rantaviivaan.

Tämän lisäksi sain havahduin siihen, että meidän mökin rannalla olevan kaislikon voisi hyvin hyödyntää vesinoutoon (En itse ymmärrä miten en ole tätä aikaisemmin tajunnut...). Tuumasta toimeen. Simo sai harjoitella markkeerauksia kaislikon läpi. Minä ja Simo seisoimme siis rannalla, josta oli pieni uintimatka suht tiheään kaislikkoon. Kaislikko oli pari-kolme metriä leveä, jonka läpi uitua pääsi avoveteen.

N heitti dummyn markkeerauksena kaislikon takana ja minä lähetin Simon noutoon. Ensimmäisellä kerralla jäi kaislikon sisäpuolelle eikä ymmärtänyt uida läpi, mutta pienellä avulla N:ltä hän ymmärsi jutun jujun, ja jo toinen nouto sujui varmemmin. Itseluottamusta tuossa koirassa kyllä on, kunhan ymmärtää tehtävän. Palautus sujui Simon mielestä helpomman tien kautta, eli kaislikkoa kiertäen. Tätä sitten treenasimme vielä, jotta saisimme suoraviivaiset palautukset. Simo tekee nomehommia todella kivasti, rauhallisesti mutta suurella itseluottamuksella. Harmi vaan, ettei ohjaaja oikein osaa kehittää sitä. Jos löytäisimme jonkun, joka voisi auttaa meitä ALO luokan treenaamisen alkuun, olisi minulla varovainen toive startata joskus metsästyskokeissa Simon kanssa.

Muuten olin todella tyytyväinen molempien korien tekemiseen. Saga pysyi hanskassa ja teki mitä pyydettiin ja Simo ymmärsi hyvin uuden tehtävän. Hellepäivinä vesitreeni on sitä paitsi mitä parhain treenimuoto, kun ei pysty lähtemään pitkälle lenkille väsyttämään koiria.

Mitkä asiat ovat sinun mielestäsi erityisen tärkeitä rakentaa ja treenata taippareiden jälkeen, kokeita silmällä pitäen?

Kuumakallen ja vinkuiitojen koulutusta

Alkuvuodesta näin flattien aluetoiminnan facebook sivuilla ilmoituksen Tiina Mursulan nomekoulutuksesta joka järjestettäisiin maaliskuussa. Kurssin nimi "Kuumakallet ja vinkuiitat" tarttui heti silmiini. Sehän oli kuin tehty Sagalle! Kurssi järjestettäisiin kerrankin lähellä, eikä edes tarvitsisi ajella ympäri puoli Suomea. Olen kauan pohdinnut osallistumista nomekurssille mutta tieto siitä, että Saga on alkanut nostamaan kierrokset ihan liian korkealle kuunnellakseen mitään metsässä, on pidättänyt minut ilmoittautumasta. Tämä kuulosti kuitenkin sopivan matalan kynnyksen koulutukselta, ja uskalsin ilmoittautua koiran kanssa.

Maaliskuun viimeisenä sunnuntaina, sopivasti talviajan vaihtuessa kesäaikaan, ajelimme Sagan kanssa kohti Vantaata. Sateinen ja hieman kolea sunnuntaiaamu, ei vaikuttanut haittaavan flatti-ihmisiä, sillä paikalla oli monta tuttua flattiharrastajaa mutta myös uusia flatinomistajia ja -harrastajia, mikä yllätti positiivisesti. Odotellessamme ovenavajaa istuimme tihkusateessa terassilla ja vaihdoimme kuulumisia tuttujen kanssa. Ehdimme myös aloittaa esittelykierroksen missä piti kertoa koiran ikä, trenitausta ja nomeen liittyvät ongelmat. Monella oli ylivireys ongelmana, joka on johtanut erilaisiin sijaistoimintoihin kokeessa tai treeneissä. Mukana oli myös nuoria, kokemusta kaipaavia flatinalkuja jotka halusivat saada vinkkejä treenialulle. 

Sagan kanssa ongelmana on tosiaan ylivire ja jossain määrin vinkuminen. Varsinkin Simon tultua taloon, Saga on lähinnä saanut toimia hakuruudun "tyhjentäjänä" tai motivaationa Simolle. Hiukan olemme tehneet linjaa, mutta ei kovin onnistuneilla seurauksilla, koska neiti karkaa niin helposti hakuun. Olen aiemmin huomannut Sagan vireen kohenevan, kun ei pääse ensimmäisenä tekemään metsässä. Mutta kun on lähinnä saanut tyhjentää ruutua ei ole haitannut, vaikka neiti onkin tehnyt vähän oman pään mukaan, eikä siihen olla hirveästi puututtu. Tämän seurauksena olemme nyt siinä tilanteessa, ettei edes helppo markkeeraus toimi ilman, että neiti joko karkaa metsään etsimään lisää dummeja, tai pureskelee reikiä dummyyn (kyllä, suu käy niin kovana, että dummyt ovat saaneet kunnolla kyytiä). Ohjaajalla on siis vain peiliin katsomista. 

Aamu alkoi reilun tunnin luennolla, jossa kävimme läpi eri ongelmia, ohjaajan ja koiran suhdetta sekä muiden ihmisten asennetta tällaisiin ongelmiin. Keskustelu kävi aika ajoin jopa kiivaana, kun eri näkökulmat ja ihmisten asenteet tulivat puheeksi. "Koira vaihtoon" kommentti ihmetytti monia, ja syystäkin. Useimmille koira on pääasiassa perheenjäsen, eikä perheenjäseniä noin vain myydä eteenpäin, jos ne eivät taida sinulle sopivaa harrastuslajia. Myös koiran ja ohjaajan mielentila puhutti. Itselleni tuli uutena tietona se, että nometreenit on hyvä lopettaa rauhallisessa mielentilassa, eli tekee jotakin rauhoittavaa koiran kanssa ennen kuin lopettaa treenit. Näin koira oppii itse säätämään viretilaansa, ja muistaa seuraavalla kerralla tämän rauhallisen mielentilan.

Luennolla meidät oli järjestetty treenipareihin, ja metsään päästyämme ensimmäinen pari olikin valmiina koirien kanssa. Oli dummyen heiluttelua, pillitystä ja huutamista metsässä ilman, että koirat saivat noutaa. Tarkoituksena oli harjoitella koirien malttia, ja siedättää heitä maltilliseen odottamiseen ilman repimistä ja riehumista. Useimmilla koirilla oli tämäntyyppinen ongelma. 

 *Tottakai nomekurssilla täytyy olla lämmintä kaakaota lounaaksi mukana! Oli kyllä suolaista naposteltavaakin....*

Sagan vuoron tullen neiti oli ollut auton takakontissa jo toista tuntia kuunnellen laukauksia ja pillittelyä, vire olikin sen mukainen... Kovasti piti kokeilla ohjaajan hermoja ja nopeutta, kun kävelimme hihna tiukalla parkkipaikalta metsänreunaan missä kaikki odottivat. Parina miellä oli Norma. Metsänreunalle saapui kaksi innosta vinkuvaa koiraa. Ohjaaja katsoi molempia virtapiikkejä hetken ja käski sitten minun viedä Sagan takaisin autoon. En oikeastaan saanut tälle selitystä miksi, mutta uskoisin sen johtuvan siitä, että molemmat piippaavat flattineidit yllyttivät toinen toistaan. 

Toisella keralla, kun tulimme Sagan kanssa paikanpäälle neiti oli hiljempi, mutta ei ottanut minuun mitenkään kontaktia. Kävelimme ensiksi pitkällä hihnalla metsän reunassa ikään kuin näyttääksemme, ettei siellä ollut dummeja. Tämähän ei neitiä rauhoittanut. Kävelimme sitten hiekkatietä metsästä poispäin nomeseuraamisessa. Kouluttaja muistutti monesti minua hengittämään syvään ja rentoutumaan. Tämä yllättäen auttoi hiukan sekä Sagaa, että omaa keskittymistä, sillä kyllähän siinä verenpaine väkisinkin nousee, kun koira ei koulutuksessa tottele (vaikka se periaatteessa oli tämän kurssin tarkoitus). Käveltyämme edestakaisin muutaman metrin kerralla alkoi neidinkin korvat pikkuhiljaa avautumaan ja namit taas maistumaan. Ideana hiekkatiellä kävelemisellä oli, että tekee jotakin täysin päinvastaistaan koiran odotusten. Saga odotti, että pääsisi metsään rallattelemaan siksi kävelimme poispäin ja vaadimme kontaktia tiheillä käännöksillä. 

Hetken kuluttua saimme luvan noutoon. Saga istumaan, dummy minun ja koiran välissä maahan ja kutsu luokse. Ensimmäinen nouto meni oikein hyvin. Saga ymmärsi, että nyt on tosi kyseessä. Seuraavalla noudolla Saga tiputti dummyn jalkoihini ja oma keskittyminen herpaantui sekunniksi. Kotona olisin puuttunut tähän, mutta en ollut varma, miten toimia nyt kun kerta ei treenattu luovutuksia. Kouluttaja pyysi, etten välitäisi siitä mutta tämän hetken epäröintini johdosta Saga päättikin suunnata metsään nuuskimaan perusasentoon tulemisen sijaan. Muutaman käskyn ja pienen uhkailun jälkeen neiti tuli sivulle. Kouluttajan mukaan tämä tapahtui myös siksi, että tehtävästä tuli Sagalle liian vaativa, eikä hän vielä kestänyt sen paineita (selkokielellä ei jaksanut keskittyä siihen, ettei saanut tehdä mitä lystää...). Tehtiin muutama dummy keskellä nouto lisää, mutta tällä kertaa niin, että minä hain dummyn ja Saga vain katsoi. Kun neiti oli sopivan rauhallinen, lopetimme treenin ja vein Sagan autoon. 

Oikeastaan harjoittelimme "ei mitään tekemistä", mikä oli Sagalle oikein hyvä, vaikka se itselle tuntui hassulta olla nomekurssilla tekemättä noutoja. Tosin huomasin loppupäivän eron Sagan mielentilassa. Neiti oli paljon kuuliaisempi kuin yleensä metsälenkillä, eikä riehunut turhia. Nyt pitäisi siis itse vain muistaa lukea koiraa jokaisen treenikerran aikana, ja pysäyttää treenit ennen kuin kiehuu yli.

Paljon koulutuksessa, oli minulle ennestään tuttua mutta tulihan myös hieman uutta tietoa. Itselle teki hyvää joutua käytännössä harjoittelemaan tekemään ei mitään, sekä miettiä omaa mielentilaa treenien aikana. Ohjaaja ja koira kun ovat vähän samanlaisia kärsivällisyysjutuissa...

Mietitkö sinä koiran ja/tai ohjaajan mielentilaa aktiivisesti treenin aikana? Tai harjoitteletteko sen säätämistä eri lajeissa?

Nuorten koirien katselmus 2018

Noin viikko sitten oli vuorossa Flattikasvattajat ry:n järjestämä Nuorten koirien katselmus Korialla. Tämä tilaisuus meni minulta aikoinaan ohi Sagan kanssa, ja päätin jo pitkään aikaan sitten, että Simon kanssa merkkaan päivän ajoissa ylös jotta voimme osallistua. Tapahtumaan kun saa osallistua vain alle 2-vuotiaat koirat. Aikaisin lauantai-aamuna jätin Sagan kotiin N kanssa ja Simon kanssa suuntasimme kahdestaan kothi Koriaa. Sagan kanssa tulee niin usein lähdettyä näyttelyihin, toko kokeisiin tai -koulutuksiin, että tuntui oikein oudolta jättää hänet kotiin ja lähteä vain Simon kanssa kanhdestaan matkaan. Mutta todella antoisaa sekä minulle, että Simolle!

Saavuttuamme perille Inginmaan varuskunnalle, kokoonnuimme kaikki saadaksemme hieman tietoa päivän tapahtumista. Paikalla oli monia uusia tuttavuuksia, mutta myös Neo, Simon veli, ja Manu Harvahampaan P-pentueesta oli paikalla. Tuli vielä kerran todettua että Simo kyllä on pentueen pienin, kun velipoikakin oli Simoa paljon isompi.

 *Kuva: Satu Saarinen*

Päivä oli järjestetty viiteen eri rastiin jota sai kiertää omaan tahtiin ja itse valitsemassa järjestyksessä. Ohjelmassa oli hakuruutu, jälki, markkeeraus, vesinouto ja näyttelyosuus (sopi hyvin ulla trimmaamattoman lejonakarvan kanssa...). Hieman oli työtä alussa saada Simo keskittymään minuun, eikä kaikkiin muihin koiriin ja ihmisiin. Mutta kun päästiin hommiin taisi pienimies tajuta että nyt on tosi kyseessä ja odotti kuuliaisesti käskyjä. Simon kanssa olemme tehneet hävyttömän vähän nome-juttuja. On ollut niin paljon pentumaisuutta, että olen antanut tyypin kasvaa hieman ensin. Kun alkuviikosta älysin, että katselmus on tulossa eikä Simo ole tehnyt muuta kun tokoilut moneen kuukauteen ,oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä metsään. Riistalla on suu käynyt vähän liikaa pentu-aikana, mutta nyt huomasin ettei oikein halunnut nostaa sitä. En ole viitsinyt vääntää sen kanssa ja olemme siten keskittyneet dameihin ja hallintaan. Hallintatreenit onkin tämän miehen kanssa kova sana....

Katselmuksessa aloitimme hakuruudusta. Omasta mielestäni oikein hyvä, jotta Simo saisi juosta pahimmat höyryt pois. Yllä mainistemani treenamattomuudesta johtuen, valitsin hakuruutuun dummyt riistan sijaan. Simo on valehtelematta tehnyt hakuruutua kaksi tai kolme kertaa, tällöin mys todella motivoituneesti niin, että olemme yhdessä jättäneet dummyt metsään ja tehneet vain pienen ruudun. Nyt oli taipparimaisesti kaikki dummyt jo piilotettu valmiiksi, joten hieman hermostutti josko Simo ei ymmärrä mitä täytyy tehdä. Mutta turhaan. Laukauksesta ei ollut moksiskaan (olenko maininnut ettei Simo ole niitäkään ennen kuullut...) ja markkeerasi ensimmäisen heiton hyvin. Sylki tosin dummyn parin metrin päästä minusta- Tämä tosin oli oma vika, kun pakokauhun iskiessä laitoin käteni automaattisesti namitaskuun koska "mitä jos Simo karkaa ja me nolaamme itsemme täysin?!". Se oli sitä koiraan luottamista... Sain dummyn kuitenkin talteen ja lähetin hakuun. Simo teki erinomaista itsenäistä työtä, sai kaukaa tuulen avulla vainun dummeista ja uskalsi edetä myös ihan takalinjalle asti. Palautukset parani joka kerta ja lopussa toi ihan käteen asti. Neljä dummia toi moitteetta, viidennessä karkasi ajatus ja tarvitsi hieman apua apparilta joka käveli vähän matkaa Simon kanssa. Lopulta saatiin viimenenkin dummy talteen.

Saimme muutaman vinkin palautuksien treenaamiseen, kirjallisen arvostelun ja sitten vaihdoimme rastia. Arvosteluna saimme seuraavanlaista tekstiä: Rohkea nuori koira jonka palautukset paranee joka kerta. Erinomaista nenätyöskentelyä.

Koirastaan erittäin ylpeä emäntä suuntasi tämän jälkeen kohti vesinoutoa.Velipoika Neo oli ennen meitä jättänyt lokin rantaveteen ja meitä pyydettiin hakea se talteen. Itseluottamus kun oli hakuruudun jälkeen pilvissä, uskoin Simon osaavaan pelastaa tilanteen. Simo kuitenkin päätti palauttaa emännän maan pinnalle. Veteenmenossa ei ollut ongelmaa ja ui suoraan lokin luokse, mutta lokille päästyään hän hän totesi ettei tuollainen roskalintu tule hänen suuhunsa. Nuuski ja nappasi loksita kiinni, mutta päästi sen heti. Lopuksi alkoi hieman näykkiä siipeä jolloin puhallettiin peli poikki. Tehtiin sitten tasamaanouto lokin kanssa. Mietittyään hetken Simo otti lokin suuhun ja toi muutaman metrin kunnes päätti että nyt riitti. Vinkkinä saimme jäisen riistan kantamista, joka on koiralle mieluisampi paketti kuin jos irtonaiset siivet lepattavat.

Arvostelussa kehuttiin hyvää veteenmenoa ja suoraviivaista uintia, sekä kirjattiin vinkit riistan kantamisesta muistiin.

 *Kuva: Satu Saarinen*

 *Kuva: Satu Saarinen*

Ennen lounasta ehdimme vielä jäljelle. Kania Simo ei halunnut ottaa suuhun kädestä, vaikkakin osoitti suurta kiinnostusta sitä kohtaan. Teimme motivoidun jäljen, eli kani vedettiin ensin ja me seurasimme Simon kanssa hieman jäljessä. Palattuamme takasisin lähtöpisteellsse näytin aloitusalueen Simolle, joka ampaisi matkaan kuin tykinsuusta. Juoksi suoraan kanin lokse, mietti hetken ja katsoi minua, mutta nosti kanin ja toi suoraviivaisesti käteen. Saimme myös kokeillä verijälkeä, joka oli myös ohjaajalle uusi kokemus. Simo ei ihan ehtinyt nuuskia makuksia, mutta löysi kuitenkin sorkan ja kantoi sen ylpeänä takaisin lähtöpisteelle. Ehkä pitäisi kokeilla mejää tuon kanssa, kun nenä toimii niin hyvin...

 Katselmuksen hintaan kuului makoisa makkarakeitto, mehuineen ja tummine leipineen, joka maistui erinomaisen hyvälle parin tunnin ulkoilun jälkeen! Ruokapäydässä keskusteltiin flattien jalostuksesta ja käytiin päivän tuloksia ja kommeluksia läpi. Koska kumpikaan Simosta ja sen veljestä eivät halunneet nostaa lokin vedestä totesimme, pilke silmäkulmassa, tämän olleen geenivika kyseisessä pentueessa eikä siis ollenkaan ohjaajien puute koulutuksessa. ;)

Ruokailun aikana Simo oli ehtinyt levätä autossa melkein tunnin ja oli sopivasti täynnä virtaa kun suuntasimme markkeerausalueelle. Ensiksi tehtiin ykkösmarkkeeraus jonka jälkeen kakkosmarkkeeraus. Vaikka Simo on luonnostaan hyvä markkeeraja, nousee viree hurjan paljon, ja ensimmäinen markkeeraus oli vähän sinnepäin. Tuplamarkkeeraus oli vähän parempi. Arvostelussa tuli kehua hyvästä markkeerauksista ja vinkki päästä koira töihin vähän nopeammin jotta ei ehtisi passissa nostaa virettä niin paljon.

Päivän viimeisenä rastina oli näyttelyosuus. Siellä arvosteltiin koira kirsusta hännänpäähän. Yleisvaikutelma Simosta oli hyvä, joskin hieman matalaraajainen. Korkeudeksi mitattiin 61cm. Hyvät askeleet (yritä nyt sitten juosta hyvin painavat saappaat päällä...). Pää oli hieman lyhyt ja luomet löysät. Tassut olivat hyvät, sekä hännän pituus ja karva. Pieni, mutta oikein hyvä kokonaisuus kaikenkaikkiaan.

Lopuksi jäimme vielä vähäksi aikaa juttelemaan koirista ja tulevista tapahtumista porukoiden kanssa, jonka jälkeen suuntasimme kotiin. Jos luulin saavani väsyneen koiran kotiin luulin väärin. Hän ehti parin tunnin ajomatkan aikana levätä, kun taas emäntä oli nukahtaa rattiin. Kotona vielä ulos Sagan kanssa ja sitten sai vihdoinkin nostaa jalat sohvapöydälle kera kahden hieman rauhallisemman koiran.

Iso kiitos kaikille järjestäjille tästä antoisasta päivästä!

Kun vaihtelu virkistää

Vappu on juhlittu ja nyt vihdoinkin alkaa näyttämään siltä, että kevät ja kesä tekevät tuloaan Suomeen! Sulan maan ja auringon kunniaksi olemme S-tiimin kanssa myös korkanneet nomekauden. Sagan kanssa olisi tarkoitus opetella linjaa ja ohjausta (sekä opetella ohjaajaa ohjaamaan...) ja Simon kanssa treenataan taipumuskoetta silmälläpitäen. Sekä koirien, että emännän mielestä oli ihanaa saada vähän vaihtelua koko talven tokoiluun ja päästä metsään tekemään hommia!

Alkukeväällä ollaan hiukan palautettu nomejuttuja muistiin, Sagan kanssa sekä riistalla, että dumeilla, Simon kanssa vain dumeilla. Saga ei hirveästi riistasta innostu, dummyt sopii neiti hienohelmalle paremmin, mutta noutaa ne kuitenkin tottelevaisesti. Tämä tottelevaisuus onkin Sagan valttikortti nomessa. Kun riistalla ei ole samaa nopeutta kuin dummeilla, saa olla tyytyävinen siihen, että Saga tekee sitä tarkemmin ja tottelevaisemmin töitä. Jos pyytää etsimään riistaa neiti ei ilman sitä tule pois vaikka mikä olisi. Dumeilla on sitten ihan toinen ääni kellossa, sillon työstetään malttia. Simo on nähnyt riista ihan pikkupentuna. Oli silloin niin tohkeissaan siitä, että pentu sai hiukan kasvaa ja rauhoittua ennen kuin näytetään riistaa uudelleen. Dumeilla ollaan tehty paljon maltti- ja johtajuusharjoituksia. Noutoja Simo on itse asiassa päässyt tekemään todella vähän. Palautuksisa on ollut hiomista kun pentu helposti lähtee rällättämään dummyn kanssa. Ei pure, mutta leikkii ja pitää vähänä liiankin hauskaa.

Viikonloppuna otimme kunnon riistatreenit metsässä ensimmäistä kertaa tälle vuodelle Miian ja Jennyn (joka on ottanut kaikki postauksen kuvat) kanssa. Treenit järjestettiin meidän "kotimetsässä" ja oli todella luksusta kun tunnun ajomatkan sijaan oli reilun puolen tunnin kävely (olin päättänyt väsyttää tuon pikkumiehen kunnolla). Sagalle ja Hertalle tehtiin taipparimainen treeni, Lumi, Usva ja Simo saivat tyytyä hakuruutuun (tai Simo oikeastaan vain tutustui riistaan).

Saga aloitti kokeenomaisella hakuruudulla. Lähti hyvin ensimmäiselle motivoidulle varikselle, katsoi sitä ja näin miten päässä pyöri "siis pikeesti?! Ei tuo oli dummy!". Päätti kuitenkin nostaa sen ja palauttaa suoraviivaisesti käteen. Haku ja nosto parani joka lähetyksellä eikä kertaakaan tiputtanut tai jäänyt nuuskimaan riistaa mitä ennen on tehnyt. Taaimman variksen juoksi ohi ja hylkäsi, mutta muut tuli hienosti käteen. Jos olisi ollut ampuja mukana olisi varmaan kierrokset noussut ja nopeuttanut, mutta nyt teki tasaista ja tarkkaa työtä.

                             *YÄK!*

Simo ei ole pikkupentuajan jälkeen nähnyt riistaa. Heitettiin motivoitu varis ja katsottiin mitä tekee. Hienosti lähti vauhdilla luokse, variksella tuli epävarmaksi eikä ihan tiennyt mitä tehdä. Nosti kuitenkin variksen ja itsevarmuus ilmeisesti palasi. Kantoi hyvin, mutta juoksenteli meidän ympäri korvat kadoksissa ja pillityksestä piittaamatta. Välillä pysähtyi katsomaan että mitäs te siellä toljotatte, mutta sitten jatkoi pomppimista. Liikuin taaksepäin ja kutsuin ja silloin taisi tajuta mistä oli kyse ja palautti variksen luokseni. Nosto- ja palautusharjoituksia siis tiedossa! Riista-innossa ei ainakaan ole moittimista. :)

Saga teki myös suht pitkän, kaarevan jäljen. On usein innostunut jäljestä niin, että juoksee kanin ohi ja jää miettimään miksei metsästä löydy mitään. Nyt katsoin tarkkaan, että varmasti sai jäljen hajusta kiinni ennen kuin lähetin. Seurasi hyvin jälkeä, kaarressa taisi innostua vähän liikaa koska näin miten juoksi edes takaisin ikään kuin etsien jälkeä, mutta löysi pupun ja toi hyvällä vauhdilla käteen.

Simolle tehtiin ensimmäinen jälkitreeni ikinä. Sai hihnassa seurata kun Miia veti pupua eteenpäin. Simo pääsi karkaamaan minulta vähän etuajassa pupun perään, mutta nosti hyvin. Noston jälkeen alkoi bileet eikä taas ollut korvia. Koitin juosta poispäin, mutta ei välittänyt siitäkään. Lopuksi laittoi pupun maahan ja meinasi melkein maistella sitä, kun Miia loikkasi luokse ja kielsi.
Tämän jälkeen olemme siisi visusti harjoitelleet palautuksia ja pilliluoksetuloja pienen miehen kanssa. Takapihalla olen laittanut variksen minun ja Simon välille ja kutsunut luokse. Tarkoitus on, että nappaa riistaan matkalla ja tuo minulle. Muutama toisto tehtiin kun alkoi jo tuoda todella nätisti käteen.

*Saga*

*Saga*

*Simo*

Molemmilla koirilla siis omaa treenattavaa, mutta on mukavaa saada vähän vaihtelua tokoon. Tosin ulkokausikin tuo tokoon kivasti vaihtelua ja uusia haasteita. Nyt pitäisi vielä löytää hyvä treenipaikka vesityölle ja työstää vuorostaan sitä.

 *Varma kevään merkki-riista sulaamassa!*