Suomen aurinkoisin kaupunki kutsuu!

Jättäessämme pilvisen ja sateisen itä-Suomen taaksemme, muuttui keli aurinkoisemmaksi ja lämpimämmäksi. Pysähtyessämme Lapualla saimme riisua hupparit ja pitkät housut, ottaaksemme shortsit ja aurinkolasit takaisin käyttöön. Noin kuuden tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä Vaasassa anoppini luona, meren äärellä. Tuskin ehtivät koirat edes hypätä autosta pois, kun jo suuntasivat mereen. Kuten flatit yleensä, he eivät viikon aikana olleet montaa hetkeä kuivina.

Saga useimmiten juoksee veteen, odottaa että joku heittää jotain noudettavaa, ja jos ei sitä tule neiti menee makaamaan veteen. Simo taas ui mielellään ympäriämpäri ja tekee jopa omia pieniä uintilenkkejä. Tekniikassa on tosin vielä hiottavaa sillä takapää on todella alhaalla, jonka seurauksena Simo nielee paljon merivettä ja siitä ei kivaa seuraa. Simo oppi sisäsiistiksi noin neljän kuukauden ikäisenä, eikä sen jälkeen ole tehnyt vahinkoja sisälle. Yhtäkkiä Vaasassa (kun emme itse nähneet) saimme kuulla, että Simo oli pissannut kunnon lätäkön matolle. Emme olleet uskoa korviamme, ja vielä vähemmän kun tämä toistui jopa nelisen kertaa! Mietimme mitä kummaa Simoa vaivaa, kun ei tosiaan ole yli puoleen vuoteen tehnyt vahinkoa sisällä. Ainoaksi syyksi keksimme meriveden juomisen, koska ei muuten vaikuttanut kipeältä tai ärsyyntyneeltä. Pieni minioni ui päivät pitkät ja joka uintikerralla hän nieli varmaan montaa litraa vettä. Tämän seurauksena vettä vain tuli eikä Simo vaikuttanut itse huomaavan että teki vahinkoa, koska välillä käveli samaan aikaan. Ulkona teki sitten jopa parin minuutin pissat. Tämä onneksi loppui kun aloimme tarkkailla Simoa enemmän ja viemään ulos, pikkupennun tavoin, todella usein. Kotona tämä pissaralli onneksi loppui, joten uskoaksemme uintitekniikka ja veden juonti oli syypää.

*Saga nauttii meressä*

 *Simo the sikarimies*

Vaasassa oli, kuten suuremmassa osassa maata, todella kuuma ja aurinkoista. Elohopea hipoi 30:n raja, mutta onneksi meri teki olosta mukavamman. Koirat viihyivätkin eniten vedessä, ja heti yrittäessä lenkittää heitä tuli todella kuuma. Simolla kuitenkin oli virtaa kuin pienessä kylässä autoilun jälkeen, joten jotain järkevää piti yrittää keksiä ettei pienimies tuhoaisi koko huushollia. Koirat pystyivät valvotusti olemaan pihalla vapaana, mutta eivät kuitenkaan samalla tavalla koko päivän ajan kuten niillä on tapana olla vanhempieni mökillä. Täten he eivät myöskään saaneet yhtä paljon itsenäistä liikuntaa koska olivat enemmän sisällä.

Mietittyämme asiaa, päätimme kokeilla Jungsundin vaellusreittiä. Reitin pituuden pystyi valitsemaan itse. Koko reitti oli noin 12 kilometriä pitkä, mutta taukopaikkoja löytyi noin parin kilometrin välillä, jonka avulla oli helppo määrittää kuinka pitkän osan oli kävellyt. Valitsimme kahdeksan kilometrin pätkän joka suurilta osin meni lampien ja vesistöjen vieressä, jotta koirat voisivat uida.

 *Paita ja peppu*

Reitti alkoi metsäpolulla jonka jälkeen oli parin kilometrin pururata. Olin kuvitellut reitin olevan Nuuksion reittien tyylinen, joten pururadan pätkä tuli yllätyksenä ja tuntui heti alussa tylsähköltä. Muutaman kilometrin jälkeen iski makean veden tuoksu nenään, ja sen jälkeen polku kulki vesistöjen ohessa melkein koko matkan. Koirat nauttivat täysin siemauksin kun pystyiät vapaasti rynnätä sinne tänne, uida lumpeenlehtien perään ja riehua toistensa kanssa (onneksi ei polulla olut muita ihmisiä tuohon aikaan). Puolen matkan jälkeen pidimme juomatauon ja sitten käännyimme takaisin. Kahden tunnin, monen valokuvaustauon ja kahdeksan kilometrin jälkeen (Saga ja Simo juoksivat varmaan tuplasti pidemmälle), alkoi vauhti hieman hidastua kun oli pahin energia purettu. Kotona oli kaksi erittäin tyytyväistä, märkää ja väsynyttä flattia.

Koska koko viikko oli niin lämmin, kävimme tutkimassa montaa eri vaellusreittejä jossa oli vesistö matkan varrella. Mitään muuta eivät koirat oikein jaksaneet. Yhden lenkin jälkeen päätin tehdä sekä Sagalle, että Simolle, sokkolinjaa. Tämä osoittautui surkeaksi ideaksi. Saga meni jotenkin ylikierroksille ja teki aivan mitä sattuu, ja Simo ei oikein jaksanut keskittyä. Nouti kyllä, mutta palautukset eivät jaksaneet perille asti. Tein siis yhden helpon tehtävän molemmille jonka onnistumisen jälkeen ajoimme kotiin ja koirat saivat pulikoida meressä. Seuraavana päivänä olimme lähdössä N kanssa pois iltapäivällä, ja päätimme treenata koiria aamupäivällä jotta he olisivat mahdollisimman tyytyväisiä poissa ollessamme. Jotta sekä koirat, että ihmiset, jaksaisivat helteessä treenasimme pihalla. Suunnittelin Sagalle tekniikka treenin, joka ei paljon vauhtia kaivannut. Simo ja N treenasivat vuorollaan eniten kontaktia ja erilaisia temppuja. Treenien lopuksi oli helppo vapauttaa koirat uimaan suoraan mereen palkaksi ja itse hypätä perään.

*Saimme nauttia ihanista kesäilloista hyvän ruoan kera*

Kuten postauksesta huomaa, tuli Vaasassa paljon valokuvattua ja varsinkin yritin harjoitella vastavaloon kuvaamista. Kotona kun ei samalla tavalla ole ilta-aurinkoa missä saisi hienoja kuvia. Jostain syystä iski myös inspiraatio kuvata enemmän luontoa ja varsinkin kukkia, mistä tuli vähän eläkeläisfiilis. Mutta hauskaa valokuvata vähän muuta kuin noita kahta mustaa välillä.

Ihanaa kesän jatkoa kaikille!

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee harrastuspäiviä...

Heippa taas!

Pikkuhiljaa minua aletaan muistuttamaan siitä, että loma lähenee loppuaan, vaikka itse pidän kovasti kiinni otsikon sanoista. Vielä muutama viikko ennen kuin suostun ajatuksien kääntyvän työmoodiin!

Mitä näin koiraharrstajana tekee sitten kesäloman aikana? Monet odottavat varmaan selontekoa kuinka ollaan treenattu nomea ja tokoa yllin kyllin, pitkistä kesäilloista nauttien, sekä kierrelty Suomea kokeiden ja näyttelyiden perässä. En haluaisi tuottaa pettymystä, mutta ei. Me olemme lomailleet. Ne jotka seuraavat meitä instagramissa tai facebookissa, ovatkin saaneet nähdä pilkahduksia meidän lomanvietosta. Tämän postauksen kuvat ovat myös enimmäkseen puhelinkuvia, järkkäri on myös saanut vähän lomailla.

Kesä on sinänsä ollut vähän erikoinen, sillä N uusi ravintola avasi kesäkuun alussa, ja luontaisesti mies on ollut siinä kiinni kirjaimellisesti 24/7. Paljon ollaan siis oltu Sagan kanssa kahdestaan. Kun N on ollut vapaalla olemme heti yrittäneet ottaa yhteisestä ajasta kiinni ja vain oltu. Sagan kanssa ollaan mökkeilty ja nautittu vedestä (Saga) ja muutamasta aurinkoisesta päivästä (minä). Maanantaisin olemme aina tulleet kaupunkiin ohjattuihin tokotreeneihin, ihan kivaa tehdä välillä myös jotain järkevää. Alkukesästä kävimme myös metsässä vähän nomeilemassa, mutta ne treenit ovat vähän jääneet jos rehellisiä ollaan. Saga kun on taas alkanut vaihtamaan haussa, ja tarvitsisin jonkun joka ärähtää neidille kun on vaihtamassa kesken hakua. Mökillä kun ollaan oltu, niin ei olla saatu treenikavereista seuraaa ja normaalisti on mieheni auttanut näissä hommissa. Vaan ei nyt, joten se vähän jäi.

 *Saga pääsi hakemaan hussea kotiin töistä ja nuuskuttelemaan ravintolatuoksuja ulkopuolelta*

                                                                   *Lomamoodi päällä jess!*

Yllä olevasta juhannuskuvasta on sanottava sen verran, että juhannustori oli muuten oiva paikka harjoitella paikallaoloa ja jääviä! Vähän kyllä ihmiset miettivät mitä touhutaan, mutta erinomainen keskittymistreeni!

Malttia veden äärellä ja vähän linjaa ollaan välillä tehty, kuten myös tokoiltu kotona, aina kun siltä tuntuu. Pitäisi saada nuo VOI luokan liikkeet kohta kuntoon, joka on vähän raksuttanut takaraivossa koko kesän. Mutta ilman aikatauluja ja "pakkoa" ollaan menty, jos ei siltä tunnu niin ei olla treenattu, jos taas on ollut energiaa (mitä Sagalla on riittänyt mökillä kun on ollut niin viileä sää) niin ollaan treenattu senkin edestä. Muutamassa näyttelyssä ollaan toki keretty, aika tasasin tuloksin. Melkein kaikissa Saga on ollut neljän parhaan nartun joukossa, mutta ei sen kummempaa menestystä.

*Aina ei jaksa tehdä mitään järkevää...*

 *...välillä taas jaksaa treenata ihan kunnollakin!*

Ostin myös Sagalle uuden pelastusliivin kaveriltamme, ja neiti oli ensimmäistä kertaa moottoriveneen kyydissä muutama päivä sitten. Aluksi oli aika jännittynyt, mutta pian neiti rentoutui ja istui syliini pää veneen kaiteella, korvat lepattaen vauhdin viimasta ja nauttien olosta. Kovin pätevä oli neiti siis!

Muutama viikko sitten oli nuuskuttelemassa tutun flattipentuja. Ihania viisi viikkoisia pikku otuksia! Varsinkin pienin uroksista joka koko ajan oli tulossa syliini, olisin heti voinut ottaa kotiin. Niin ihania pikku nappisilmiä! Kirjoittaessani tätä postausta pennut ovat jo alkaneet muuttaa omiin koteihinsa. Mutta ihan turhaan pentukuume ei noussut, sillä kesäkuun lopussa Sagan sisko Akka (Harvahampaan Like a Hurricane) sai kahdeksan pentua joista yksi on varattu meille. Kuusi urosta ja kaksi narttua, josta me mitä luultavimmin otamme toisen nartun.

Harrastus- ja näyttelykäyttöön tämä olisi tarkoitus ottaa, joten jos joku uroksista on erittäin lupaava, voi olla että otamme uroksen. Mutta luultavasti tosiaan Sagan siskontyttö on muuttamassa meille elokuun lopussa. Uudesta pennusta tulen vielä kirjoittamaan enemmän kunhan saamme mennä katsoman niitä.

*Akka ja vuorokauden vanhat pennut*

Onko teillä ollut lomaa vai onko tulossa? Mitä muut ovat puuhailleet lomalla? Nauttineet olosta tai käyttänyt aikaa hyväksi ja treenannut?

Tuusula KR & Riihimäki KV

Kesä on koiranäyttelyiden huippu aikaa, varsinkin Sagalle. Silloin on aina turkki parhaimillaan ja on kiva olla ulkona kesäisessä säässä. Tai siis silloin kun on hyvä sää. Tuusulan näyttelyyn oli 13 koiraa ilmoitettu, tuomarina toimi Saija Juutilainen.  Vaikkei aurinko ihanjaksanut pilvien takaa näyttäytyä, ei ainakaan satanut. Tämän kesän mittapuun mukaan oli siis hyvä sää. Tuusulan urheilupuisto osoittautui mukavaksi näyttelypaikaksi, joskin aika ahtaaksi.

                                                                             *Harmi*

*Kiirettä pitää!*

Arvostelu meni nopeasti kun oli melkein yksi koira per luokka. Esitin ensiksi Harmin tuttuun tapaan. Tyyppi oli aivan innoissaan, mutta malttoi todella hyvin seistä tassut allaan, ja näytti hampaat ihan ok. Tuomari Juutilainen tykästyikin Harmiin kovasti, ja muutaman kierroksen jälkeen oli Harmi VAL ERI1SA PU2. Saga oli ollut kanssani koko viikon mökillä ja uinut meressä, mikä oli tehnyt turkin ihanan pehmeäksi. Otin neidin suoraan häkistä kehään, ja häntä jaksoi heilua koko ajan kun seistiin. Tuomari juoksutti jopa kaksi kierrosta, mikä tietysti sopi Sagalle kun sai liikkuakin välillä. Kaikessa hädässä olin asettanut näyttelyhihnan jotnekin kummasti neidin korvan päälle, joka ärsytti Sagaa enkä hoksannut nostaa sitä ajoissa saadakseni typyn liikkumaan niin hyvin kun osasi. Muuten Tuomari taisi tykätä Sagasta, mutta liian vaaleat silmät "pilaavat muuten erinomaisen ilmeen" kuten arvostelussa luki. Myös sivuliikkeiden profiili oli Sagalla laskeva (varmaan kun hihna ärsytti) joten lopputulos oli VAL ERI 1 SA PN 3. Ihan ok päivä, aina saa olla tyytyväinen kun sijoittuu neljän parhaan joukkoon, vaikka koiria olikin vähän. Sain samalla ostettua Sagalle pelastusliivin ystävältäni, ja Berralta tilattua uudet ruutukartiot ja vihreän ruutunauhan(juttu näistä himena myöhemmin, tilaus ei mennyt ihan perinteiseen tapaan...). Ei ollut turha päivä siis. Sitten kotiin lepäämään seuraavan päivän Riihimäki KV:ta varten.

*Saga*

Riihimäkeen sain N mukaan, kun kerrankin oli vapaana töistä. Mikä olisikaan parempi tapa viettää kahdenkeskeistä päivää kuin olla koiranäyttelyssä?! ;) Riihimäkeen oli puoli flattimaailmaa ilmoitettu, 31 flattia ja tunne oli kuin toisissa erkkareissa! Saavuimme ehkä vähän liiankin hyvissä ajoin näyttelyyn, koska emme nähneet muita flatteja ollenkaan. Mutta pystytyttyämme teltan alkoi porukaa pikkuhiljaa tulla paikan päälle. Toisaalta oli hyvä että olimme ajoissa, koska saimme teltan ihan kehän viereen. Tuomarina oli norjalainen Kari Graanas Hansen, joka nimestään huolimatta osoittautui naiseksi. Aivan kuten Tuusulan näyttelykin myös Riihimäen näyttely oli ihanalla nurmipohjalla. Olisin melkein voinut juosta paljain varpain mieluummin! Tänään jopa aurinko pilkahti välillä esille.

Urosten valioluokassa oli Harmin lisäksi neljä muuta koiraa, muun muassa kasvattajamme Ukko (Almanza Barbour Goodiebag) ja Dantaranin Danny ja Linus. Eli flatin "parhaimmistoa" oli koko päivän näkyvillä! Harmi oli jotenkin aika levoton, ja vaikka oli ottanut häksitä ajoissa rauhoitumaan en saanut sitä seisomaan yhtä hyvin ja rauhallisesti kuin Tuusulassa. Hampaat näytti paremmin. Kierros ympäri ja sitten valiokoirat sijoitettiin. Harmi oli viides luokassaan, tuomari ei sanojensa mukaan tykännyt jotenkin niskasta. Kehäsihteeri tuli valioiden loputtua meille huikkaamaan vielä, että sai Harmi kuitenkin SA:n, mutta ei kilpaile kuitenkaan PU kehässä. Miten tämä on mahdollista meni yli ymmärrykseni, mutta tuomari teki saman narttukehässä. Eli viides sai SA:n myös, mutta ei ollut PN kehässä. Olen aina elänyt siinä uskossa että SA:n saa vain neljä sijoittunutta ja se on lippu PU tai PN kehään?

 *Harmi*

*Saga*

Oli miten oli, nartuissa oli myös monta hienoa yksilöä ja valioissa oli myös viisi narttua. Muun muassa flattien erkkareiden PN voittaja, Dantaranin Vappu ja kasvattajamme Ulla koira. Todella hienoja koiria, täytyy vain sanoa! Näiden seurassa olimme sitten Sagan kanssa. Neiti olikin yllättäen aivan liekeissä! Häntä jaksoi heilua koko yksilöarvostelun ja kilpailukehän ajan, ja liikkui kuin unelma! Tänään muistin nostaa hihnan kunnolla ylös ja ilman että korvat jäi väliin... Saga oikein liiti eteenpäin, minkä näemmä myös tuomari huomasi. Kilpailuluokassa vaihdoimme sijoitusta liikkeiden jälkeen ja olimme lopuksi VAL ERI 4 SA. PN kehässä ei tullut sijoitusta. Siellä alkoi neitiä myls kyllästyttää tämä kahden päivän seisominen eikä häntä jaksanut oikein mukana. Mutta todella tyytyväinen olen kuitenkin, siinä porukassa ei ollut huonoa olla sijoittumatta PN kehässä.

Päivän lopuksi pidimme "autopiknikin" Riihimäen Hesburgerin vieressä, Hertan ja Harmin kanssa kun oli liian kuuma jättää koirat autoon. Tyytyväisinä mutta väsyneinä suuntasimme kotiapäin katsomaan näyttelykalenteria syksyä varten.

 *Tyytyväiset N ja Saga "Hesbugerpiknikillä"*

 Seuraavassa postauksessa tulee juttua pikkupennuista joita olin pussailemassa vähän aikaa sitten, sekä hieman mökkikuvia! Oikein hanaa kesän jatkoa kaikille!