Kesänäyttelyt korkattu! (Flattien ER & Sipoo RN)

Kesä tekee pikkuhiljaa tuloaan, ja sen mukana myös koiranäyttelyiden kesäsesonki. Meidän puolesta ulkonäyttelyt korkattiin näyttelyviikonlopulla Messilässä ja Sipoossa. Messilässä oli flattien erikoisnäyttely, johon oli ilmoitettu ennätysmäärä flatteja, 200 kappaletta! N ja Simo tulivat tietysti mukaan, ja varauduimme pitkään ja flatti-sosiaaliseen päivään. Katsoin edellisiltana sääennusteen näyttävän puolipilvistä ja noin parikymmentä astetta. Paikanpäällä sää oli kuitnekin aamuyhdeksältä siinä 20 asteen paikkeilla, ja aurinko porotti pilvettömäältä taivaalta. Sanomattakin selvää, että keskellä päivää kaikki oi sulaamispisteessä. Onneksi oli teltta, niin saimme häkin hieman varjoon, viilennysloimea tai -alustaa kun en ollut tajunnut ottaa mukaan. Tuttavia ja hienoja koiria ainakin riitii. Melkein jokaisesta näyttelyteltasta kuulu "mooi, pitkästä aikaa" ja sitten jäi suustaan kiinni. Vaikka koira ei siis pärjäisikään erkkareissa, niin tämä sosiaalinen puoli paikkaa sen hyvin.

*flatteja paikalla ainakin oli!*

Ensimmäistä kertaa en esittänyt Sagaa itse vaan yksi Harvahampaan "jengistä" hoiti tämän puolestani. Ihan hyvä niin, siinä kuumudessa Sagan häntä ei olisi liikkunut senttiäkään minun kanssani. Hän kuitenkin sai Sagan esiintymään oikein nätisti ja innostumaan juuri tarpeeksi. Tuomari tosin piti hieman pienemmistä koirista ja Saga sai tyytyä sileään ERIin sisarustensa kanssa. Tämän jälkeen otin Simon hieman kehän laidalle treenaamaan kontaktia ja sivulletuloja häiriössä, voi että kun oli vaikeaa keskittyä kun koiria pyöri siellä sun täällä! Mutta hetken kuluttua alkoi korvat jopa löytyä, ja saimme minitreenin tehtyä kunnialla läpi. Koska Sagaa ei tarvittu kasvattajaryhmässä, lähdimme ajamaan kotiin tämän jälkeen.

Seuraavaana aamuna oli vuorossa Sipoon ryhmänäyttely. Aamulla kyllä tuli kysyttyä itseltä kuka tyhmä ilmoittaa näyttelyyn erkkarin jälkeisenä päivänä... Mutta ei muuta kun auton rattiin taas! Tällä kertaa N ja Simo jäivät kotiin, sillä olin luvannut hakea Miran ja Manun mukaan. Saga ei oikein sietänyt nuoren Manun nuuskutteluja ja ärähdyksen jälkeen Manu pelasti itsensä kiipeämällä takakontista takapenkille häkkien päälle. Siellä hän sitten matkusti oikein tyytyväisenä ampumaradalle asti.

Ampumaradalla löysimme hyvän, varjoisan paikan häkeille ja asetuimme seuraamaan kehää. Tuomari Paula Heikkinen-Lehkonesella ei ainakaan ollut kiire, ja seisottikin koko rahan edestä, ja vielä vähän lisää... Sää oli onneksi hieman viileämpi kuin eilen, mutta tiesin Sagan kuitenkin läkähtyvän postimerkkikokoisessa asvalttikehässä. Paikalle tuli myös tätini ja serkkuni tsemppaamaan. Serkkuni, joka on aika taitava kuvaamaan eläimiä, sai kokeilla koirien kuvausta vaihteen vuoksi. Kaikki Sipoon kuvat (missä itse esitän) ovatkin hänen käsialaa. Mukava saada kunnon kuvia itsestä ja Sagasta kerrankin.

Yksilöarvostelu

 Viimeinen kehä

Flatteja oli ilmoitettu 18 kappaletta, josta 11 oli narttuja. Urokset kestivät vielä aika kauan, mutta flattinartuissa tuomari sai hivenen lisää vauhtia. Uroksissa Manu ja yksi toinen sai SA:n, mutta nartuissa tuomari jakeli niitä hieman avokätisemmin. Sagan vuoron tullen sää taas lämpeni ja aurinko porotti pilvetömältä taivaalta. Pistin tätini ja serkkuni himena innostamaan Sagaa, ennen kuin suuntasimme kehään. Siellä ensin tutkittiin hampaat ja rakenne, jonka jälkeen juostiin ympyrää ja edestakaisin. Olin erkkareissa himean "säästellyt" itseäni koska tiesin, että Sipoossa olisi postimerkkikokoiset kehät ja näin ollen jaksaisin ehkä itse esittää Sagan. Kuumuuden ansiosta Saga ei ravannutkaan tyypillisellä formulavauhdillaan joten esittäminen sujui oikein hyvin sen puolesta! Neiti seisoi hetken hyvin, mutta sitten tuli tylsää. Lässytys ja rapsutus auttoi onneksi tähän ja häntä nousi takaisin ylös. Tuloksena ERI1 SA. Veteraanikehän aikana Saga sai odotella häkissään, ennen kuin oli vuorossa paras narttukehä. 

PN kehässä oli, muistaakseni, viisi koiraa ja hieman ahdastahan minikehässä tuli. Juoksimme pari kierrosta ja sitten seisottiin. Tuomari tuli katsomaan ja siirsi Sagan toiseksi. Hän mietti hetken ensimmäisen koirakon ja Sagan välillä ja juoksutti sitten taas. Tämän jälkeen hän ilokseni siirsi Sagan ensimmäiseksi! rodun paras kehässä meitä oli vastassa nuorten luokan uros SNiffens kennelistä. Taas seisottiin ja juostiin ja toisen juoksukierroksen päätteeksi tuomari ojensi ROP ruusukkeen Sagalle!
Niin taitavsti oli neiti jaksanut.

Kehän jälkeen otimme palkintokuvat ja hankimme syötävää. Yllättävän nopeasti tuli kuitenkin kutsu ryhmäkehien kokoomakehään. Aluksi Saga jaksoi hyvin, mutta varsinaisessa kehässä ei mikään kikka kolmonen auttanut enään, vaan neiti seisoi häntä alhaalla ja osoitti koko kehonkielellä että nyt väsyttää ja on kuuma emmekä sijoittuneet.

*Ruokaa! Saga on oppinut että kehän jälkeen odottaa ruokapalkka häkin luona.*

SM tokotreenit ja erikoisnäyttely

Viikonloppuna oli vuorossa flattimaailman suurtapahtuma; flattien erikoisnäyttely. Melkein parisataa mustaa noutajaa oli imloitettu erkkareihin jotka pidettiin Hyvinkäällä. Itse lähdin rakkaan ystäväni polttareille perjantaina, jotka sitten kestäisivät lauantaille asti. Onneksi mies oli kotona hoitamassa pikku-neitiä perjantaina. Lauantaina koirakaverimme Jaana otti neidin kyytinsä Hyvinkäälle, antoi siellä Sagan kasvattajamme hellään huomaan, joka myös esitti neidin kun meikäläiselle oli tällainen ikävä tuplabuukkaus sattunut.

Perjantaina N tosin soitti töihin että oli nyrjäyttänyt nilkkansa, eikä voinut mennä Sagan kanssa ulos. Itse olin heti töistä lähdössä polttareille joten pieni kriisi tuli. Onneksi veljeni oli armeijasta lomalla, ja pystyi auttamaan hädässä jotta N sai leputtaa jalkaansa, ja minä pystyin rauhallisin mielin viettää polttareita. Lauantaiaamulla ajoin Hyvinkäälle erkkareihin. Narttujen kehät olivat myöhästyneet niin paljon että myöhästyin vain viitisen minuuttia jotta olisin nähnyt Sagan kehässä. Tosin ei olisi ollut hirveästi nähtävää, neiti kun nappasi EH:n, aivan kuten sisarensa ja äitinsä joka myös oli siellä. En kuitenkaan ajanut 200 kilometriä turhaan, sillä Flat Powerin kenneli kaipasi handlausapua kasvattajaluokkaan, jossa sain esittä Jenni veteraania. Tämä daami ei ollut neljän vuoteen pyörähtänyt kehässä, mutta vielä löytyi intoa ja tarmoa! Kasvattajaluokasta ei tosin tullut sijoitusta.

Tässä välissä olin ehtinyt ostaa Sagalle uuden noutajahihnan, Flattikerhon juhlavuosidummyn, sekä tietysti rupatella tuttavien kanssa. Olin juuri ottamassa Sagan häkistä ja pakkaamassa tavarat, kun sain äkillisen kutsun tulla handlausapuna jälkeiläisluokkaan. Eikun Saga takaisin häkkiin, joku työnsi lihapullat käteeni, ja näin ollen sain Pädi flatin haltuuni. Jälkeläisryhmän esittäminen meni todella hyvin, ja loppujen lopuksi olimme BIS 1 jälkeiläisryhmä! Oikein tyytyväisin mielin pakkasin lopulta neidin autoon ja iltaseitsemältä pääsimme ajelemaan kotiinpäin. Vaikka erkkarit eivät Sagan puolesta useimmiten mene hirveän hyvin (englantilaisilla tuomareilla on flateista hieman eri kuva kuin meillä), ovat nämä kuitenkin erittäin mukavia tapahtumia kaikkine tuttavineen ja hienone koirineen!

Ajaminen ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan sunnuntaina oli vuorossa SM tokon flattijoukkueen treenit Oittiksessa. Joukkueessa on korkea taso koiria, ja sitten me Sagan kanssa... :D Kun aikaisemmin olen kehunut Sagan tekemistä hallissa, on minulla aivan eri koira ulkona. Hallissa nin tehokas ja keskittyväinen neiti on ulkona löysä, tehoton ja jopa hieman flegmaattinen. Emme tietysti ole vielä montaa kertaa treenanneet ulkona tällä kaudella, mutta niin tylsä tunne kun tietää mihin neiti pystyy. Tähän vielä juoksut päälle, ja Saga ei todellakaan näyttänyt parastaan SM treeneissä.

                                              *Osa SM tokon flatti joukkueesta*

Merkin kierrossa merkin bongaaminen on vaikeaa, mutta meni ihan hyvin näissä treeneissä. Kapulan noudossa tarvitsisimme lisää vauhtia ja napakkuutta nostoon. Paluu on ok. Yritimme saada lisää vauhtia toisen henkilön juostessa kilpaa Sagan kanssa, mutta neitihän siitä vähät välitti. Nouto on muuten tasaista ja varmaa. Ruudun bongaaminen on ollut neidin vahvimpia puolia, mutta punainen ruutu punaisilla merkeillä osoittautui liian suureksi haasteeksi. Lopuksi näytin ruudun paikan ja laitoin namikupin palkaksi, ja silloin alkoi sujua. Treenattava on seuraavia asioita:

- Intensiivisyys ja tehokkuus. Ohjaajan asenne.
- Vauhti ja napakkuus noudossa.
- Merkinkierron ja ruudun erottelu. Aseta merkki ja ruutu nin 90 asteen kulmaan, lähetä molempiin ja pienennä pikkuhiljaa kulmaa.

                                                   *Hämeenlinnanväylä tuli tutuksi viikonlopun aikana*

Saimme kuitenkin hyviä vinkkejä treenaamiseen. Yllättävän paljon oppii myös katsellessa muiden treeneja, varsinkin kuin joukkueessa on MM tasoinen koirakko. Jo ohjaajan asenteella on paljon merkitystä!

                                                          *Sunnuntai iltana oli väsynyt neiti*

Intensiivinen, mutta mukavan koiratäytteinen viikonloppu kaikinpuolin!

Tappion kautta (melkein) voittoon

Lauantaina oli minun ja N ensimmäisen lomapäivän kunniaksi herätys 6:30 ja auton nokka suunnattiin kohti Koriaa ja flattien erikoisnäyttelyitä. Näyttelyiden jälkeen oli tarkoitus lähteä Vaasaan viikoksi joten auto olikin töpötäysi, mutta jotenkin saimme itsemme ja koiran mahtumaan sisälle...

Saavuimme perille aurinkoisessa mutta tuulisessa säässä hyvissä ajoin. Sagan mielestä tämä tapahtuma oli vissiin paras ikinä kun oli niin paljon lajitovereita. Normaalisti niin rauhallinen ja tottelevainen neitimme pomppi sinne tänne yrittäen pusutella kaikkia ohikulkijoita ja kaikin tavoin näyttää että maailmaa rakastava Saga on saapunut paikalle. Yritä siinä sitten pitää iloista flattia kurissa kun kädet oli täynnä häkkejä ja kasseja... Onneksi tällainen käytös ei ole flatti-ihmiselle mikään yllätys ja ihmiset sen kuin nauroivat! Alkukommeluksien jälkeen etsimme treeniporukkamme teltan ja asetin häkin ja Sagan paikoilleen.

Kehät alkoivatkin melkein ajoissa pentukehillä, ja eteni hitaasti mutta varmasti kohti avointa luokkaa. Olimme pessyt Sagan uudella shampoolla ja hoitoaineella viikolla, joten neiti tuoksui kuin hajuvesikauppa konsanaan... Mutta turkki kiilsi ja neiti oli erittäin hyvällä (lue: villillä) tuulella. Paikka oli täynnä mukavia ihmisiä ja sää hyvä. Voisihan loman hullumminkin aloittaa!

Kehiä seuratessa huomasin että narttujen tuomarilla oli erittäin tiukka linja. Montaa ERIä ei näkynyt, päinvastoin EH oli tavallisin ja jopa keltainen Hyvä lappu heilui vähän väliä... Valmistauduin siis pahimpaan! Kehässä Sagan iloinen mieli jatkui ja häntä heilui kuin oikealla flatilla kun asetuimme kuudentoista muun avoimen luokan narttujen kanssa kehään. Seisottiin ja juostiin kahdessa ryhmässä kehää ympäri. Sagalla oli niin kova vauhti päällä etten ollut pysyä perässä! Neiti nautti ja olisi varmaan ihan itse voinut kirmata kehää ympäri ilman minua roikkumassa hihnassa.

Yksilöarvostelun tuomari seisotti oikein koko rahan edestä ja vielä vähän lisää. Hienolla tasaisella askeleella Saga juoksi ympyrää ja edestakaisin. Seisomisessa alkoi lopussa handleriakin tylsistyttää joten ei ehkä ihme että neidin häntäkin rupesi tippumaan. Mutta hienosti oli heilunut tähän asti! Loppujen lopuksi jatkoimme enemmistön tuloksia ja saimme sinisen EH:n. Arvostelu oli kuitenkin oikein positiivinen, vain liian vaaleat silmät antoivat tuomarin mukaan kovan ilmeen. Ei muuta kuin neiti häkkiin ja seuraamaan muita kehiä.

Kasvattaja tuli kysymään meitä mukaan kasvattajaluokkaan ja jälkeläisluokkaan joihin me tietysti ilolla osallistuimme. Niitä kehiä odotellessa vierähti tunti jos toinenkin. Ehdimme hieman shoppailla flattitavaraa ja tietysti rupatella tuttujen kanssa -joita flattierkkarissa oli pilvin pimein.

Iltapäivällä osallistuimme Sagan kanssa muiden Harvahampaiden kanssa kasvattajaryhmään. Mukana oli Sagan äiti, sisko ja narttu Sagan äidin toisesta pentueesta. Koirista todella näki että ne olivat samasta puusta veistetty, Saga on perinnyt äitinsä hienon pään ja ilmeen. Myös liikkeet ja koko olemus olivat samannäköisiä. Myös tuomareiden mielestä ryhmämme näköjään näytti hyvältä, sillä Harvahampaan kennelistä valittiin Bis 2 kasvattaja! Mukana oli melkein kymmenen kasvattajaa joten kyllä oltiin tyytyväisiä!

Kuvien ottamisen jälkeenoli vuorossa jälkeläisluokka. Sagan äidin, Harvahampaan Fool or Clever "Åsa" jälkeläisryhmään kuului Saga ja Sagan sisko Akka, sekä yksi narttu ja uros Åsan toisesta pentueesta. Huomasi että koirat nyt olivat tottuneita seisomaan lähellä toisiaan, sillä kaikki seisoivat hienosti hieman vinottain toistensa vieressä. Tuomari katsoi kaikki ryhmät läpi ja juoksutti sitten ryhmät yksitellen. Vaikka meillä oli mukana yksi uros ja muut narttuja (= ei niin yhtenäinen ryhmä) ei tämä tuomareita haitannut kun Harvahampaat taas saivat kirmata toiselle palkintopallille ollen Bis 2 jälkeläisryhmä! Aamupäivän huonon yksilöarvostelun jälkeen, paransimme siis huimasti ryhmäkehissä, hehhe!

Päivä oli erittäin pitkä mutta mukavien ja samanhenkisten ihmisten ympäröimänä päivä kului mukavissa tunnelmissa! Kaikkea ehdittiin rupatella ja tsempattiin toisia kehissä. Ei voi muuta sanoa kun että flatti-ihmiset ovat parhautta! Yhtä iloisia ja ystävällisä kuin rotukin! Kiitos kaikille mukana olleille päivästä ja seurasta!

                                                        Väsynyt näyttelyneiti <3