Viisi vinkkiä onnistuneisiin treeneihin!

On olemassa sanonta että maailmasta löytyy yhtä monta tapaa kouluttaa koiraa kuin koiria. Tämä pätee vissiin myös niihin treenivinkkeihin. Niitä on paljon ja ne jotka toimivat toiselle, eivät välttämättä sovi toiselle. Tässä täytyy itse rohkeasti kokeilla ja muuntaa niksejä niin että on juuri omalle hännänheiluttajalle sopiva.

Treenatessa kannattaa ensin miettiä millainen kyseinen liike/temppu on. Haluaako että koira on aktiivinen ja käy korkeilla kierroksilla, vai onko liike rauhallisempi joka vaatii malttia? Rauhallisempi liike tarvitsee rauhallisemman palkkauksen ja tähän sopii useimmiten namipalkka vierestä tai edestä, kun taas aktiivisempi liike (esim agilityssa) voi kaivata aktiivisempaa palkkausta kuten lelupalkkaus tai namin heittäminen eteenpäin tai tai taakse. Oikeanlainen palkkaaminen on erittäin tärkeää, ja se vaihtelee koirasta koiraan.

                                                                   *Niin kun noutajat yleensä Saga rakastaa noutavia leluja*

Sagan kanssa olemme eniten käyttäneet namipalkkaa. Neiti syö kaiken mitä kirsun eteen tulee joten tämä on ollut helppo tapa motivoida häntä. Toki myös nameilla on eroa, ja kaikki koirat eivät pidä samoista asioista. Sagalla käytämme usein juustopaloja tai kuivatettua maksaa koulutusnameina. Myös nakit ja pinaattilätyt ovat suurta herkkua(pinaattilätyt ovat melkein liiankin suurta herkkua!). Lihapullat toimivat loistavasti näyttelyissä nameina. Mutta esimerkiksi frolicit eivät kiinnosta Sagaa niin paljon kuin edellä mainitut namit, joten niitä emme usein treeneissä käytetä. Nykyään olen ruvennut välillä käyttämään myös lelua palkkana kun haluan nopeutta liikkeeseen, esimerkiksi sivulletuloon TOKOssa. Silloin pyydän neidin sivulle ja kun on tehnyt liike heitän lelun. Lelupalkkana meillä toimii aktivointipallot ja kong wubba. Neiti kun rakastaa nouto- ja repimisleikkejä!

  

                                                                                     *En omista yllä olevia kuvia*

Alla muutama vinkki mikä on auttanut meitä treeneissä sekä arjessa.

Takapalkka:

Liikkeissä jossa tarkoitus on liikkeestä pysähtyminen, seuraaminen tai muu liike jossa koira ei saa edetä ohjaajaa olemme käyttäneet paljon takapalkkaa. Hieman liikkeestä riippuen nami joko heitetään koiran taakse, tai laitetaan jo ennen liikkeelle lähtöä koiran taakse ja sitten vapautetaan taakse namin luokse. Varsinkin flateille, joka on hieman vilkkaampi rotu, tämä niksi usein auttaa juuri siinä ettei koira etene ohjaajan eteen, vaan enemminkin tarjoaa pysähtymistä itse koska tietää namin odottavan takana. Tätä olemme myös käyttäneet maahanmenossa kun Saga venyy liian pitkälle eteen, ja hyvin on toiminut!

                                               *Liikkeen päätyttyä lähetys ulkokautta takapalkalle.*

 

Nami tassujen edessä/välissä:

Normi arjessa koiran kanssa tätä ei juuri tarvita, mutta esimerkiksi TOKOssa koira ei saisi tassutella istuessaan vaan istua nätisti paikallaan mitä sitten ikinä ympärillä tapahtuu. Meille toimiva niksi on laittaa nami (tai namit jos ei yksi auta!) koiran eteen siksi aikaa kun on häiriö. Tällöin koira keskittyy enemmän namiin kuin härikköön ja tassut pysyvät helpommin paikallaan. Jos tämä ei millään halua auttaa voi olla ideana koittaa kolmea namia, josta laitetaan yksi koiran etutassujen ulkopuolelle ja yksi nami väliin. Tämän avulla on myös helppo nähdä jos koira on liikutellut tassujaan jos esimerkiksi menee piilon häirikön ajaksi.

                              

                                                    *Saga istumassa, Marianne häirikkönä*

Kontaktitreeni:

Tämän varmaan jokainen koiranomistaja tuntee, mutta kertaus on tunnetusti opintojen äiti, joten laitetaan listaan mukaan kuitenkin! Eli paitsi oikeanlainen nami tai lelupalkka, on kaiken A ja O koiran ja omistajan/ohjaajan välinen kontakti. Tätä ei voi tarpeeksi paljon painottaa, koska ilman yhteistä säveltä ja kontaktia on vaikeaa edetä missään koulutuksessa. Kontaktitreenejä löytyy erilaisia joka lähtöön, ja joka koirakon oman tason mukaan niitä voi vaihdella ja vaikeuttaa. Nämä on hyvä aloittaa jo koiran ollessa pikkupentu. Mainittakoon muutama: koira istumaan, seiso koiran edessä ja pidä nami suoralla kädellä sivulle. Heti kun koira kääntää katseen namista sinuun päin –> palkkaus. Halutessaan tähän voi liittää käskyn. Sagan kanssa olemme käyttäneet “missä matte/husse” lausetta.

                                                                                      *Kontaktia kameramiehelle! SMIILE!*

Harjoitusta voi vaikeuttaa pitämällä nameja molemmissa käsissä sivullepäin. Riippuen koiran osaamisesta palkkaus joko heti kun katse siirtyy sinuun tai hetken päästä. Kontaktin pitäminen koiran ollessa sivulla, on hyvä aloittaa peilin edessä, jotta koira ei opi pitämään kontaktia ainoastaan kun ohjaaja katsoo alas koiraa päin. Näitä erilaisia kontaktiharjoituksia olemme Sagan kanssa tehneet kaikkialla. Kerrostalon hississä odottaessa ulospääsyä, ruokakaupan parkkiksella, bensa-asemalla, liikennevaloissa odottaessa vihreää jne. Vain mielikuvitus on rajana, ja mitä useammassa paikassa näitä harjoituksia tekee, sitä parempi!

                                  

                                                                        

Keskittymisharjoitus:

Flateilla keskittyminen ei aina ole ihan sillä tasolla kun pitäisi, ja silloin on hyvä tehdä muutamia keskittymis- ja rauhoittumisharjoitus. Yksi harjoitus mikä on auttanut meitä paljon on yllä mainitsemani istumisharjoitus häiriöllä. Ensin koira istumaan ja itse voi vaikka kävellä piiloon koiran istuessa paikallaan. Rauhattomilla koirilla on hyvä olla nami edessä jotta ei tassuttele. Toinen on kinkun tai nakin laittaminen kuonon päälle. Joulunaikoihin tehtiin sama myös piparilla. Haastetta voi lisätä esimerkiksi laittamalla nakin kuonon päälle pystyyn.

                                

 

Maahanmeno tekniikka:

Maahanmenon voi opettaa monella eri tavalla. Tavallisin on ehkä laittaa koira istumaan ja namin avulla “vetää” koira maahan ja siihen liittää käsky. Näin myös opetimme Sagalle sen. Mutta aloitettuamme TOKO treenit ymmärsin ettei neidin tekniikka maahanmenossa ollut se kaikkein paras. Peppu jäi usein ylös ja vauhti oli hidas. Tavoitteena ilo “pläsähdys” kunnolla maahan. Tähän ongelmaan olemme kokeilleet montaa niksiä. Yksi on yllä mainitsemani takapalkka. Näin koira otsee tarjoaa maahanmenoa kunhan on päässyt kiinni jutun juonesta. Toinen on jalan alta maahanmeno. Eli ohjaaja menee kyykkyyn, laittaa siirtää toisen jalkansa suoraan sivulle ja laitaa namikäden jalan taakse. Koira seisoo jalan edessä. Sitten pyydetään koiraa maahan, jolloin se laskeutuu alas yrittäen napata namin jalan alta.

Toinen vinkki mitä myös saatiin oli pomppimisen kautta maahan. Koiraa pompotetaan kuin jänistä namin perään, ja muutaman pomppauksen jälkeen laitetaan nai ripeästi maahan jolloin koira pläsähtää maahan. Tämä toimi meillä suhteellisen hyvin. Mutta jotta saisimme lisää vauhtia koko liikkeeseen on namileikki ollut paras. Eli nami heitetään poispäin jolloin koira juoksee perässä. Yllytetään koiraa palaamaan nopeasti luokse jolloin itse juostaan poispäin tai perutetaan koirasta pois. Kun koira on löytänyt namin ohjaaja itse pysähtyy ja heittää toisen namin taakseen. Ohjaaja peruttaa taas. Kun tämän on tehnyt muutamaan kertaan ja koiralla on hyvä vire, pyydetään koira maahan namin avulla, sen sijaan että heitetään nami taakse. Ja sama juttu uudestaan niin kauan kun energiaa riittää! Sekä Sagan motivaatio että vauhti maahanmenossa on noussut huimasti tämän namileikin avulla.

Näillä vinkeillä me olemme päässeet paljon treeneissä eteenpäin ja pikkuvirheet on saatu pois. Mitäs piditte vinkeistä ja tällaisesta treenivinkki postauksesta? Oliko tuttua kamaa vai löytyikö jotain uutta kokeiltavaa? Mikä on sinun lempivinkkisi?

Murrosikäisen kurinpalautus

Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt ymmärtää ettei meidän 9,5 kuukautinen hännänheiluttaja enää ole mikään pikkupentu. Mutta ei toisaalta mikään täyskasvuinen aikuinenkaan, mitä neiti vissiin itse luulee. Toisaalta neiti voi olla niin pentumainen, innoissaan, saa hepulikohtauksia, ja haluaa syliin. Mutta toisaalta hän itse vissiin luulee että on jo aikuinen ja saa tehdä tasan niin kuin itse tykkää. Meille on siis tullut murrosikäinen neiti.

Saga on myös tässä vähän aikaa antanut merkkejä siitä että ensimmäiset juoksut alkaisivat kohta. Hänestä lähtee mahdottomasti karvaa ja kaikki urokset ovat nenä pepussa kiinni. Tämä varmaan on edesauttanut neidin itsenäistymistä ja harhaluuloa siitä, että olisi aikuinen. Meillä murrosikä näkyy eniten perustottelevaisuudessa, ja varsinkin luoksetulossa.

Yhtäkkiä emme voineetkaan luottaa siihen että hän tulisi kutsuessa takaisin jos lenkillä tulee toinen ihminen tai  koira vastaan. Metsässä hän on aina pysynyt noin viiden metrin etäisyydeltä meistä, ja katsoo tarkkaan missä me menemme. Ei tietoakaan ennän tästä. Ei neiti karkaa, mutta reviirit suurenevat ja suurenevat ja saamme kutsua kolme-neljä kertaa ennen kuin neiti viitsi tulla kutsusta. Meillä on myös tapana laittaa neiti istumaan ja ottamaan katsekontaktia kun hihna laitetaan kiinni/otetaan pois. Tästäkin on tullut oma projektinsa nykyään. Nooh, ne koirathan aina testailevat vähän väliä että kuka talossa määrää, ja nyt ollaan tosiaan tullut sellaiseen pisteeseen. Asiaa ei varmaan ole auttanut hussen ja maten muuttaminen, jonka vuoksi Sagan treeni on jäänyt minimiin.

Mutta nyt kun on ollut vähän enemmän vapaa-aikaa päätin tehdä asialle jotain. Siitä seurasi sitten parin päivän kunnon kurinpalautus. Eli ensimmäiseksi kontaktitreeniä hihnassa ja ilman. Sitten paljon paljon luoksetulotreeniä. Lyhyillä välimatkoilla, pitkillä välimatkoilla, liinalla ja ilman. Meillä on yleensä ollut nakit ja lihapullat näyttlynamenina, mutta nyt olen käyttänyt niitä myös luoksetulossa. Iso pala namia kun tulee nätisti luokse, ja jos ei tule niin heti torumista. Joko niskasta ote jos on tarpeeksi lähellä, äänellä tai hihnasta nykäiseminen. Toisin sanoen nollatoleranssia tottelevaisuuteen. Jos tulee käsky tulee totella- heti.

Myös ihan pikku asioissa ollaan oltu todella tarkkoja. Kun hihna laitetaan kiinni tai otetaan pois neidin on istuuduttava ja otettava kontaktia ennen kuin liikutaan mihinkään. Ja ennen kuin saa juosta vapaasti on odotettava käskyä eikä pikkuhiljaa hiipiä pois maten näkyvistä. Metsässä ollaan vähän pienennetty reviiriä vanhalla mutta toimivalla tempulla, menemällä piiloon! Aina kun neiti menee vähänkin liian pitkälle – heti puun taakse piiloon.

Kolmisen päivää ollaan nyt pidetty kurinpalautusta ja perustottis treeniä. Ja täytyy tunnustaa että se nyt jo on auttanut! Meidän neiti joka ennen ei kuulut eikä nähnyt ellei itse halunnut, on taas alkanut tulla luokse käskystä ja yleisesti käyttäytymään kuuliaisemmin ja tottelemaan paremmin.

Täytyy vain ottaa se aika jostain saadakseen sitä tottelevaisuutta treenattua. Flätithän tunnetusti tarvitsevat treeniä ja tekemistä että pysyvät nahoissa.

Pennusta Junioreihin

Tänään oltiin Sagan kanssa Tuomarinkylässä Royal Canin KV näyttelyissä. Tuomarina oli brittiläinen Frank Kane.

Edellisissä näyttelyissä Saga oli vielä pentuluokassa, mutta tänään oltiin sitten ensimmäistä kertaa junioriluokassa. Oltiin myös ensimmäistä kertaa kansainvälisissä näyttelyissä ja ensimmäistä kertaa ulkonäyttelyissä… eli aika jännää oli!

Ensimmäinen vaikutus koko paikasta oli aika sirkusmainen, väkeä oli vaikka muille jakaa ja kanttiineja oli joka lähtöön!

  

Sää oli valitettavasti aika vaihtelevaa, aamupäivällä oli tihkusadetta ja harmaata, mutta iltapäivänä aurinkokin pilkahti hetkeksi näkyviin. Tällä kertaa meillä oli ostettuna myös näyttelyille tyypillinen kevythäkki. Oltiin pari päivää harjoitellut sen kanssa niin että neiti tottuisi siihen. Erittäin käytännöllinen muuten! Koska jouduttiin pysäköimään auto jonnekin peräseinäjokeen, oli niin käytännöllistä että pystyi laittamaan häkin kehän viereen ja ottaa neiti  ulos sieltä just ennen hänen vuoroaan.

 

Mukana oli myös Sagan rakas veli Morris, joka voitti junioreiden urosluokan ja sai SA:n! Myös Leo-isä oli mukana veteraaniluokassa.

Saganeiti itse on ollut muutama päivä todella väsynyt, joten vähän mietitytti miten hän jaksaisi tämän päivän. Mutta iloisesti ja pirteästi hän yritti nuuhkia joka millimetriä kun tultiin perille, eikä Vaasa-Espoo matka eilen vaikuttanut ollenkaan häirivän häntä. Neidin turkkikin kasvaa huikeaa vauhtia, vaikka sitä karvaa lähtee. Onneksi henkilökohtainen trimmaaja ja kouluttaja Marianne (Leo-iskän omistaja) oli paikalla ja ehti siistiä meidän metsämörrimme.

Saimme muuten vinkin ottaa Sagan vain just ennen kehän alkua häkistä ulos. Tämä sen vuoksi, että kun hän on innoissaan kaikesta kehän ulkopuolella, sekoitettuna meikäläisen hermostuneisuuteen, niin häntä varmaan heiluu(ainakin alussa). Nyt ei myöskään olla ollenkaan treenattu neidin kanssa seisomista ettei hän tylsistyisi, ja kieltämättä näiden kahden vinkkien avulla häntä heiluikin hieman enemmän kuin edellisissä näyttelyissä! Kuitenkin neiti seisoi ihan nätisti, vaikka hampaita ei vieläkään ollut kivaa näyttää…

Juniori uroksia oli vain kaksi ja narttu junnuja oli ilmoitettu seitsemän kappaletta, mutta vain neljä oli paikalla. Yksi(punaisen jakkurouvan flätti) juniori nartuista oli ruotsista, muuten kaikki ihan suomalaisia ja erittäin hienoja!

Hampaita siis EI ollut kivaa näyttää. Mitä nyt joku brittiläinen tuntematon mies tulisi neitiä tutkimaan! Tämä neiti ei kyllä ainakaan seiso ja näytä hampaita!

Onneksi kuitenkin näytti sitten kiltisti naaman ja hampaat kun vaan oli istuutunut, mutta tiedetään mitä tulevissa treeneissä harjoitellaan..!

Mutta tiivistettynä neiti käyttäytyi hyvin, juoksi reippaasti eikä hypännyt tuomarin syliin(mikä aina on suurin pelkoni…). Lopputuloksena olikin sitten juniori narttujen toiseksi paras ja vielä sertin arvoinen! Eli todella tyytyväisiä oltiin!

Isosta kehästä jouduttiin sitten ulos ilman sen enempää sijoitusta. Sagasta tuli myös jotenkin apaattinen, mikään ei oikeastaan kiinnostanut, ei namit eikä matte ja neiti seisoi jalat sojottaen kaikkiin suuntiin… Tiedä häntä mikä neitiä tylsistytti! Mutta saatiin ainakin olla tyytyväisiä SA: sta ja toisesta sijasta!

Tuomarin arviointi ei myöskään ollut pahempi:

“9 months very promising. Full of breedtype, excellent headshape. Eye could be darker. Really excellent feet, good bone. Good couplings, good rear and good frontactions. Has o lot of promise in the future”.

Eli lupaavalta vaikuttaa! Tuohon silmän väriin ei nyt hirveästi tietysti pysty vaikuttamaan… Mutta tuomari tuli vielä henkilökohtaisesti kehumaan että Sagan tassut olivat parhaat mitä hän sinä päivänä oli nähnyt!

Keskittymisen puute ja näyttelytreeniä

Heissan!

Tässä vähän aikaan sitten kehuin että treeni niiin auttaa, eikä tarvitse siitä edes isoa projektia tehdä, varttitunti jopa voi riittää. No, paraskin sanoja, en ole hirveästi itse tämän kyseisen treenipäivän jälkeen ehtinyt tai jaksanut ottaa sitä jatkotreeni päivää. Kunnes tänään! Kyseiseen asiaan vissiin tarvitaan kaksi, joten sain Nicken innostumaan ideastani että mentäisiin kunnon kentälle treenaamaan kunnolla näyttelyihin, johon on vain vajaat kolme viikkoa! No me suuntasimme sitten Sagan kanssa lähimmälle Agility/Toko kentälle ajatuksena treenata hieman näyttelyn juoksuohjelmaa.

Koska paikka oli Sagalle täysin uusi, mutta täynnä koirantuoksuja jotka kiinnostivat paljon enemmän kuin maten näyttelytreenit, päätin aloittaa perus kontaktitreenillä, jotta saisin neidin hieman keskittymään. Eli aloitin ottamalla katsekontaktin Sagaan, ja joka kerta kun hän otti minuun kontaktia niin naksaus ja nami. Alla olevista kuvista näkyy myös tämä “namitreeni”, eli pidän kädessä namia ja aina kun Saga irrottaa katseensa namista ja ottaa minuun katsekontaktin, naksaus ja nami.

 



Hieman oli neidillä tänään keskittyminen muualla, piti aika monta kertaa toistaa että se keskittyminen siitä pulpahti esiin. Namit kyllä maistuivat, mutta joka kerta kun yritin seuraa kontaktia, ruohikko ja sen koiratuoksut kiinnostivat paljon enemmän. Noh, ei siinä muu auttanut kun että uudelleen istumaan ja uusi kontaktinotto.

Tätä toistettiin aika monta kertaa, ja harjoiteltiin oikein lyhyitä pätkiä seuraamista, kunnes tunsin että voin vaihtaa näyttelyhihnaan ilman että poltan käteni ja koira kuristuu.

                   
   
 

Näyttelyhihnahan on tavallista hihnaa kevyempi ja ohuempi jotta se olisi näyttelyissä niin “näkymätön” kuin mahdollista. Meillä on sitten joku ihmeen nylon, tai vastaavasta materiaalista valmistettu naru, joka aina polttaa sormet jos Saga vetää kyseinen hihna päällä. Olemme yrittäneet pitää asian niin, että aina kun treenataan nimenomaan näyttelyasioita, näyttelyhihna päälle. Muut asiat treenataan sitten normi pannalla ja hihnalla. Tänään kyllä vähän mietitytti jos neitimme ollenkaan saa kuononsa maasta irti ja jos meikäläinen saa hänet seuraamaan niin että molemmat on hengissä treenin jälkeen ja kaikki sormet ja iho vielä tallella.

Aloitimme kuitenkin sitten juoksutreenillä. Näyttelyissä koiran tulee juosta omistajan vieressä sekä suoraa viivaa, että kolmion muodossa, jotta tuomari näkisi kaikki liikkeet. Aloitimme siis “helpommalla”, suoralla viivalla, juoksemisella. Sagan “ongelma” oikeastaan on se, että kun häneen kerran saa katsekontaktin, hän on tottunut kauniisti hihnassa kävellessä, pidetään katsekontaktia yllä. Tällöin vaan hän juoksee vinosti, naama minuun päin ja takapuoli linjan ulkopuolella. Eli hänen tulisi oikeaoppisesti juosta meidän vieressä suoraan, katse eteenpäin.

Tämän takia oikeastaan hankimme naksuttimen, saadaksemme oikeaan aikaan se vahvistus että hän tekee oikein, eli juuri kun laskee pään suoraan eteenpäin. Toisaalta minulle tulee aina epävarma fiilis että Saga vain tassuttelee omaansa siellä vieressä kun ei ota kontaktia minuun, joten olen huomannut että itse palkitsen hieman väärään aikaan, silloin kun Sagalla vielä on hieman katsekontaktia minuun. Tässä on siis sekä emännälle että koiralle treenattavaa!

     
   

Tätä vedettiin sitten juoksujalkaa kentän päästä toiseen, kunnes meikäläinen totesi että kohta ei henki enää kulje eikä kunto kestä!! Koira sen kuin ihmetteli miksi nyt jo pysähdyttiin… Noh kun todettuani että pieni juoksutreeni itse meikäläisellekin ei olisi pahitteeksi, jatkoimme kolmiomuotoiseen juoksuun.

Suoralla viivalla tuli pari hyvää metriä juostua oikeassa asennossa, mutta hieman se keskittyminen tahtoi pettää ja kuono valui maahan nuuhkimaan. En käsittänyt mikä pettää, niin vaihdettiin kolmiotreeniin jotta saataisiin enemmän aivojumppaa kun vain edestakaisin juoksu.
Kolmion juoksussa oikeastaan minä olen suurin ongelma. Tässä huomaa, että koska näyttelyt on myös emännälle uusi juttu, myös hän kaipaa treeniä. Eli kolmiossa linjat ovat erityisen tärkeät että ovat kohdallaan, niin että tuomari näkee koiran takaapäin, sivusta ja suoraan edestäpäin. Eli periaatteessa koira juoksee täydellisen kolmion, mutta minun tulisi juosta hieman suurehko kolmio. Tässä sitten tuli itse kullekin aivotreeniä kun koiran asentoa täytyy tarkistaa samalla kun juoksee, katsoa linjat oikein, hieman jarruttaa ennen jokaista kulmaa ja vielä juosta oikeaan tahtiin! Siellähän menee väkisinkin pää sekaisin!

Tätä treenatessa kuitenkin keskittymisen pettämisen ongelman syy selvisi! Sagan namit, eli kuivapapanat, loppuivat, ja jouduin ottamaa kuivatun maksan käyttöön joka lähinnä on tarkoitettu luoksetulo treenejä varten. No parin maksapalan jälkeen Saga oli kuin toinen koira! Teki mitä ikinä käski, ja teki pari todella hienoa kolmiokierrosta! Eli motivaation puute olikin ongelma! Tämä hyväksi muistutukseksi itselle ainakin! Kokeile aina motivaation(namin) vaihtoa äläkä syytä koiraa jos keskittyminen ja yhteistyö ei toimi!

Lopulta siis itse sain treenattua linjoja oikein, ja Sagan keskittyminen parani. Joten pieniä edistysaskelia tehtiin.

Tämän jälkeen neiti olikin vissiin saanut niin paljon aivojumppaa, että käveli täydellisen hienosti kotiin kentältä! Ei ole helppoa olla alle vuoden ikäinen kun maten treeni-into yllättää…

 
   

Tästähän tulikin aikamoinen romaani... joten onnittelut kaikille jotka tänne asti jaksoivat lukea!

Kahvipussista namipussi

 Hellurei!

Tässä lähipäivinä ollaan Sagan kanssa lähinnä treenattu sitä luoksetulon ja kontaktinottamisen vahvistusta. Joka kerta kun neiti luo meihin katsekontaktia – naksaus ja nami. Ja uskokaa tai älkää mutta tämä, sekä pitkällä remmillä treenaaminen, on todella auttanut! Vielä löytyy sitä parantamisen varaa ainakin luoksetulossa, mutta se on parantunut huimasti parilla treenikerralla! Varsinkin ennen hän juoksi suoraan päin tervehtimään jos joku vieras ihminen tuli lenkillä vastaan, mutta nykyään neiti tulee melkein heti nätisti luokse. Tänään peltolenkillä oikein mietin mitä neitiä vaivaa kun hän herkeämättä totteli pienintäkin käskyä!

    

Treenaamisen ohella olen myös löytänyt oivan keksinnön jonka aion jakaa täällä kaikkien kanssa. Nimittäin maailman parhaan koiranamipussin! Vanhasta kahvipussista leikataan reunat pois niin että pohja ja pari senttimetriä sivuista jää jäljelle. Näin kahvipussista syntyy pieni laatikko jonka voi laittaa vaikka takintaskuun, johon namit voi pistää. Näin ei kaikki taskut likaannu nameista eikä tarvitse taistella isojen muovi-/pakastepussien kanssa, jolloin ainakin meikäläisen mielestä se oikea hetki namin antamiseen menee ohi, vain siksi että taistelee pussin kanssa eikä löydä aukkoa.
Tämä on siis maailman paras keksintö! Samalla saa vanhat kahvipussit kierrätystä, ja pussitaistelu on muisto vain! En käsitä miten en tätä ole aikaisemmin hoksannut, mutta kannattaa todella kokeilla!!

Muuten ollaan myös ehditty leikkiä naapurin Nora koiran kanssa, sekä Juck Russel terrierin Wilman kanssa. Eilen myös ajeltiin Helsinkiin leikkimään rakkaan veljen Morriksen kanssa. <3 Paljon ollaan siis ulkona ollut ja se näkyy myös siinä että neiti on ihanan rauhallinen sisällä.

Wilman isännältä muuten saatiin ihanat kehut! Hän mietti millä kurssilla olemme käyneet Sagan kanssa kun hän niin hienosti tottelee. <3

Oma peti kullan kallis <3

Tällä säällä on myös suihku ollut kovassa käytössä…. Vaikuttaa siltä että mitä mutaisemmaksi Saga tulee, sitä tyytyväisempi hän on!

Saga ja Nora kepinvedon leikin huumassa!