Tämään huvan myötä haluamme Sagan kanssa toivottaa kaikille lukijoille oikein mukavaa ja iloista vappua!! :)
<3: Johanna ja Saga
lauantai 30. huhtikuuta 2016
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
Jäähallinäyttely; Inkeroinen RN
Lauantaina oli taas näyttelypäivä. Tällä kertaa oli vuorossa Inkeroisten ryhmis, missä flateilla oli tuomarina Riitta Niemelä, joka myös kasvattaa flatteja Morrini kennelnimellä. On erittäin harvinaista että flateilla on oman rodun kasvattaja tuomarina, ja olin siksi odottanutkin enemmän kuin ilmoitetut 20 flattia paikalle.
Aikaisin lauantai-aamuna suuntasimme N ja Sagan kanssa Kouvolaa päin. Noin parin tunnin matkan ajan ehti aurinko paistaa pilveettömältä taivaalta, tuli sadetta, rakeita, räntää ja lunta. Perille päästiin kuitenkin säästä huolimatta, ja saimme Sagan ilmoitettua ja häkkipaikan löydettyä hyvissä ajoin ennen flattien kehää. Näyttely oli jäähallissa, mutta enhän minä niin pitkälle ollut ajatellut että se tarkottaisi kylmää näyttelypaikkaa ja liukasta alustaa... Siinä siis seisoin jakku ja ohut takki päällä ja unlmoin lämpimästä toppatakista! Kylmyys kuitenkin unohtui hetkeksi kun paikalla oli monenmonta tuttua jonka kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia ja miettiä tulevaa näyttelyä.
Kuvat ovat N ottamia, mutta olin näköjään vauhdissa laittanut ihan omituiset asetukset kameraan, kun juoksukuvat ovat niin huonot. Mutta jos näette mustan siluetin kuvissa niin voitte kuvitella sen olevan Saga! ;)
Kuuden uroksen ja kahden junnunarttujen jälkeen oli vuorossa avo luokan nartut. Meitä oli kuusi kappaletta luokassa. Juostuamme kaksi kierrosta yhdessä ympäri, oli vuorossa yksilöarvostelut. Tulikin tarkat arvostelut kun tämä tuomari seisotti sitten koko rahan edestä. Saga seisoi oikein nätisti ja antoi tuomarin kopeloida itsensä läpi. Tuomari käveli pois, mietti hetken ja tuli takaisin mitan kanssa. Ainoana koirana siis piti Saga mitata... Noh, toisaaltahan se vaan osoittaa että tuomari on tarkka ja haluaa säilyttää flatit rodunomaisina, mikä tietysti on hyvä asia. Mitattuaan Sagan hän totesikin että on neiti tainnut syödä paljon kaurapuuroa kun on näin hyvin kasvanut..!
Kilpilukehässä oli kome narttua saanut EH:n ja kolme ERI:n, joten juostiin kaikki taas kertalleen yhdessä kehän ympäri. Kolme parasta juoksi vielä kerran ympäri, viimeinen siirettiin ensimmäiseksi ja näin olime loppujen lopuksi sagan kanssa kolmansia avossa. SA:t olivat flateilla erittäin tiukassa, muistaakseni vain neljä narttua sai SA:n, joten näyttelymme oli tältä erää ohi. Olin kuitenkin tyytyväinen kokonaisuuteen, ja saatiin myös hyvä arvostelu. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan esitin Sagan itse, ja sain jopa hännän heilumaan. Saimme ERIn, sijoitumme kolmansiksi ja tapasimme monta tuttua. Ei siis mikään hullumpi päivä kuitenkaan.
Vaikka Saga esiintyy paremmin Mariannen kanssa, niin täytyy myöntää että on niin paljon hauskempaa olla näyttelyissä kun itse saa esittää koiran. Vaasan jälkeen minulle jäi erittäin tylsistynyt tunne, ja kaipasin TOKO kisakentille missä saa tehdä jotain. Mutta nyt tuli taas tuttu mukava tunne kun itse esitteli koiransa ja sai rupatella tuttujen kanssa. Hauskanpidon vuoksihan tätä kuitenkin tehdään....ainakin suuremmaksi osaksi!
Aikaisin lauantai-aamuna suuntasimme N ja Sagan kanssa Kouvolaa päin. Noin parin tunnin matkan ajan ehti aurinko paistaa pilveettömältä taivaalta, tuli sadetta, rakeita, räntää ja lunta. Perille päästiin kuitenkin säästä huolimatta, ja saimme Sagan ilmoitettua ja häkkipaikan löydettyä hyvissä ajoin ennen flattien kehää. Näyttely oli jäähallissa, mutta enhän minä niin pitkälle ollut ajatellut että se tarkottaisi kylmää näyttelypaikkaa ja liukasta alustaa... Siinä siis seisoin jakku ja ohut takki päällä ja unlmoin lämpimästä toppatakista! Kylmyys kuitenkin unohtui hetkeksi kun paikalla oli monenmonta tuttua jonka kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia ja miettiä tulevaa näyttelyä.
Kuvat ovat N ottamia, mutta olin näköjään vauhdissa laittanut ihan omituiset asetukset kameraan, kun juoksukuvat ovat niin huonot. Mutta jos näette mustan siluetin kuvissa niin voitte kuvitella sen olevan Saga! ;)
Kuuden uroksen ja kahden junnunarttujen jälkeen oli vuorossa avo luokan nartut. Meitä oli kuusi kappaletta luokassa. Juostuamme kaksi kierrosta yhdessä ympäri, oli vuorossa yksilöarvostelut. Tulikin tarkat arvostelut kun tämä tuomari seisotti sitten koko rahan edestä. Saga seisoi oikein nätisti ja antoi tuomarin kopeloida itsensä läpi. Tuomari käveli pois, mietti hetken ja tuli takaisin mitan kanssa. Ainoana koirana siis piti Saga mitata... Noh, toisaaltahan se vaan osoittaa että tuomari on tarkka ja haluaa säilyttää flatit rodunomaisina, mikä tietysti on hyvä asia. Mitattuaan Sagan hän totesikin että on neiti tainnut syödä paljon kaurapuuroa kun on näin hyvin kasvanut..!
Sitten juostiin ja taas seisottiin. Eniten minua ilahdutti se, että vaikka seisottiin kauan ja neidin mielestä se oli tietysti kamalan tylsää, sain hännän heilumaan vähän koko ajan! En sitten tiedä miten hyvältä se näytti kuin vähän väliä kumarruin neitiä päin, vähän rapsutin ja juttelin mutta ainakin häntä heilui! Se oli jo voitto sinänsä! Loppujen lopuksi meille heilui punainen ERI lappu, mittauksesta huolimatta. Päivän odotus saavutettu!
Kilpilukehässä oli kome narttua saanut EH:n ja kolme ERI:n, joten juostiin kaikki taas kertalleen yhdessä kehän ympäri. Kolme parasta juoksi vielä kerran ympäri, viimeinen siirettiin ensimmäiseksi ja näin olime loppujen lopuksi sagan kanssa kolmansia avossa. SA:t olivat flateilla erittäin tiukassa, muistaakseni vain neljä narttua sai SA:n, joten näyttelymme oli tältä erää ohi. Olin kuitenkin tyytyväinen kokonaisuuteen, ja saatiin myös hyvä arvostelu. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan esitin Sagan itse, ja sain jopa hännän heilumaan. Saimme ERIn, sijoitumme kolmansiksi ja tapasimme monta tuttua. Ei siis mikään hullumpi päivä kuitenkaan.
Vaikka Saga esiintyy paremmin Mariannen kanssa, niin täytyy myöntää että on niin paljon hauskempaa olla näyttelyissä kun itse saa esittää koiran. Vaasan jälkeen minulle jäi erittäin tylsistynyt tunne, ja kaipasin TOKO kisakentille missä saa tehdä jotain. Mutta nyt tuli taas tuttu mukava tunne kun itse esitteli koiransa ja sai rupatella tuttujen kanssa. Hauskanpidon vuoksihan tätä kuitenkin tehdään....ainakin suuremmaksi osaksi!
torstai 21. huhtikuuta 2016
Vaasa KV viikonloppu
Hellurei!
Viikonloppuna minä, N ja Saga suuntasimme nokkamme Vaasaa kohti, jossa sunnuntaina oli tiedossa Vaasan KV näyttelyt. Lähdimme heti töiden jälkeen perjantaina Mariannen luokse joka trimmasi meidän metsämörrin näyttelykuntoon, ja sieltä sitten noin viiden tunnin ajomatka kohti Vaasaa. Saavuimme myöhään perjantai-iltana perille talviseen Vaasaan (arvatkaa kuk oli pakannut kevätvaatteet mukaan...!).
Lauantaina oli vuorossa kaveritreffit! Alfons flatti omistajineen tuli moikkaamaan meitä, ja kyllä vauhtia taas piisasi kun kaverukset näkivät toisensa pitkästä aikaa! Mukana oli myös Alfonsin nuorin omistaja, Max melkein 1v. Saga kun ei ole pikkulapsia ennen nähnyt, oli aivan ihmeissään nähdessään tämän mini-ihmisen. Aluksi neiti tuskin huomasi hänstä, sitten melkein pomppi Maxin päälle(onneksi toinen on tottunut flatteihin!) kunnes lopulta sain neidin ymmärtämään, että tämä myös on ihminen pienestä koostaan huolimatta. Vähän saatiin varoa, mutta hyvin neiti lopussa osasi varoa Maxia ja antoi jopa tämän heittää palloa.
Illalla oli puunaus ja harjaus vesipedon kanssa (ainoa miinus asua veden ääressä...) ja sunnuntaina suunnattiin kohti Botniahallia ja näyttelyitä. Flatteja oli ilmoitettu 16 ja tuomarina toimi Viveca Lahokoski. Junnu-iässä Saga oli saanut tältä EH:n koska oli silloin liian kuiva, mutta sai muuten hyvän arvostelun. Siksi otin ilolla Mariannen tarjouksen vastaan kun hän tarjoutui esittämään Sagan.
Tämän näyttelykauden ensimmäiset näyttelyt meille, ja kova taso heti alkuun! Kaksi kolmasosaa kaikista flateista oli Sagan luokassa, niin kuin myös moni ruotsalainen flatti. Joten kova kisa tiedossa. Kehät olivat tunnin myöhässä, joten ehdittiin kiertää kanttiineja moneen kertaan. Lopuksi oli vihdoinkin AVO narttujen vuoro. Marianne sai esiintymään todella upeasti, häntä heilui ja neiti seisoi ryhdikkäästi koko ajan. Ainoastaan mittaus tuotti hieman hankaluuksia. Sagaa ei ole mitattu ennen joten rullamitta oli neidin mielestä takuuvarma flatteja syövä hirviö. Onneksi Marianne taitavasti sai loppujen lopuksi neidin seisomaan paikallaan ja arvostelu jatkui. Tuomari seisotti oikein koko rahan edestä, mutta Saga jaksoi seistä hyvin. Loppujen lopuksi punainen lappu heilui ja saimme toivotun ERIn!
Kun AVOn nartut sijoittui jäi saga kuitenkin ilman sijoitusta, koska oli liian korkea. Yleensä en mieti Sagan suuruutta, mutta nyt kokoeron näki selvästi muihin narttuihin verrattuna. Arvostelussa luki mitaksi 63, jonka en ihan tiedä mistä tuomari oli mitannut... Kyllä Saga on korkea, mutta hänen isänsä esimerkiksi, oli 62cm eikä Saga ollut häntä korkeampi. Noh, oli miten oli, ihan hyvä aloitus tälle näyttelykaudelle ja saimme kuitnekin hyvän arvostelun. Tämän jälkeen shoppailtiin possunkorvia Sagalle, uuden treenikassin ja pipon ja sitten suunnattiin kotiapäin.
Tulevana viikonloppuna vuorossa Inkeroisten RN johon on tulossa valtava määrä flatteja kun kerran on flattikasvattaja tuomarina. Silloin esitän Sagan itse, joten kiinnostuksella odotan mitä tuomari Sagasta tykkää!
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
TOKOkoe teemalla villi ja vapaa
Lauantaina meillä oli Sagan kanssa TOKO kokeet Tampereella Tamksin hallilla. Toivoin tämän olevan meidän viimeinen koe ALO luokassa ja että saisimme koulutustunnuksen TK1 sen myötä. Yleensä en jännitä TOKO kokeisa niin paljon, mutta nyt jännitin aivan hurjan paljon! Jännitykseen varmaan liittyi myös se, että Saga viikon aikana oli keksinyt kaikenlaista sijaistoimintaa kun oltiin harjoiteltu liikkeitä. Paikkamakuusta ja liikkeestä maahan oli kyvä yhtäkkiä pompata ylös istumaan, vaikka ei koskaan ennen ole tätä tehnyt. Sivulletulot oli kivempi tehdä vinoiksi eikä kapulaakaan ollut kivaa pitää suussa. Joten ihmekkös tuo että jännitti mitä se neiti keksii kokeissa! Onneksi N oli mukana rauhallisena kuin suomen peruskallio... ;)
AVOin luokka oli juuri alkamassa kun saavuttiin paikalle ja ilmoittauduttiin. Katsottiin sitä vähän aikaan ennen kuin otin neidin autosta ja otettiin pieni kenraaliharjoitus. Pari askelta seuruuta ja maahanmenoa liikkeen yhteydessä. Sitten leikkiä ja yleistä vireen kohotusta. Saga takaisin autoon ja katsottiin AVO loppuun. ALOn paikkamakuu oltiin jaettu kolmeen ryhmään, ja olimme Sagan kanssa viimeisessä ryhmässä. Otin Sagan halliin kun ensimmäinen ryhmä meni paikkamakuuseen, totuttelemaan ääniä ja keskittymään. Sitten olikin meidän vuoro, ja sydän pamppaillen käveltiin kentälle. Olimme ensimmäinen rivissä, mikä tarkoitti että Saga saisi istuutua ylös viimeisenä. No ei auttanut panikoida. Neiti meni hienosti maahan ja pysyikin siellä hyvin. Kenttä oli tekonumripohjainen ja jotain siinä oli, sillä sekä Saga että edelliset koirat jotka olivat maanneet siellä nuuskivat maata. Onneksi neiti skarppasi vähän ajan kuluttua ja nosti katseensa minuun. Palattiin koirien luokse ja pelkäsin aivan kamalasti että Saga istuutuisi. Hyvin pysyi kuitenkin maassa ja nousi heti käskystä. Nuuskimisesta huolimatta tuli luokan ainoa 10 paikkamakuusta.
Ennen meidän yksilösuoritusta oli kuusi koirakkoa, joten siinä välissä pistin Sagan autoon huilimaan. Otin Sagan sitten aika suoraan autosta yksilösuritukseen. Neidin keskittymisen perusteella minun olisi pitänyt ottaa Saga vielä aikaisemmin autosta rauhoittumaan halliin... Koko koe meni himan "villi ja vapaa" teemalla. Vähän kyllä hymyilytti neidin riehumiset välilä, mutta tuomari ei vissiin ollut humoristisella päällä pisteiden perusteella. Kympit olivat TODELLA niukassa ja joitakin muiden koirien liikkeitä katsellesani en edes ymmärtänyt mistä pisteitä lähti.
Hyppy, seuraaminen ja kapulan pito olivat oikeastaan ainoat liikeet mitkä menivät aika tismalleen meidän tason mukaisesti. Mitä nyt seuruussa jäi sekunniksi nuuskimaan samaa kohtaa kuin paikkamakuussa. Meidän ehdottomat kympit ovat olleet sivulletulo ja kaukot. Noh, sivulletulossa ei ainakaan vauhtia puuttunut! Neiti juoksi niin kovaa luokse, ettei ehtinyt kunnolla pysähtyä, vaan juoksi noi puolimetriä taakseni, kääntyi ja tuli sitten kauniisti sivulle. Vähän kyllä hymyilitti tuo formulavauhti, mutta 9,5 saatin kuitenkin liikkeestä.
Liikkeestä maahanmeno meni tuttuun tapaan nollille. Tosin neiti kyllä meni maahan, mutta hieman omassa vinkkelissä... Eli seurasi hyvin, mutta juuri kuin liikurilta tuli "käsky" sai Saga jonkun hepulin ja teki jonkun omanlaisen piruetin edessäni. Hermostuunena tietysti panikoin, ja käskin neidin maahan siihen missä hän pyöri, sen sijaan että olisin kutsunut sivulle ja jatkanut matkaa. Takaisin tullessa neiti sitten pomppasi pystyyn ennen käskyä. Kaukoissa ei myöskään kärsivällisyys kestänyt. Saga nousi hyvin istumaan, mutta meni melkein heti takaisin maahan. Ymmärrä sitten mitä tuon koiran päässä liikkuu kun ei koskaan ole tällaista ennen tehnyt! No, ainakin Sagalla oli hauskaa...
Ajattelin että tämä oli tässä, mutta rimaa hipoen saimme kuin saimmekin ALO1 ja TK1 koultustunnuksen! 161,5 pistettä ja saadan vihdoinkin heittää hyvästit ALO luokalle! Tietysti olisi ollut mukavaa jos olisi saanut tunnuksen ja vielä voinut olla tyytyväinen suoritukseen, mutta aina ei voi voittaa... Ainakin saimme mitä haimme ja nyt voimme keskittyä enemmän NOMEen. Seuraaviin TOKO koekisiin muistan harjoitella keskittymistä, malttia ja siirtymisiä. Tästä kokeesta opin myös että tästedes otan neidin ajoissa halliin rauhoittumaan, enkä enää mieti että vire laskisi jos joutuu odottamaan!
Tampere ALO Tuomari Harri Laisi:
Paikkamakuu: 10
Seuraaminen: 8
Estehyppy: 9,5
Noutokapulan pitäminen: 8
Liikkeestä maahanmeno: 0
Luoksetulo: 9,5
Kaukot: 8,5
Tulos: ALO 1 161,5p TK1
AVOin luokka oli juuri alkamassa kun saavuttiin paikalle ja ilmoittauduttiin. Katsottiin sitä vähän aikaan ennen kuin otin neidin autosta ja otettiin pieni kenraaliharjoitus. Pari askelta seuruuta ja maahanmenoa liikkeen yhteydessä. Sitten leikkiä ja yleistä vireen kohotusta. Saga takaisin autoon ja katsottiin AVO loppuun. ALOn paikkamakuu oltiin jaettu kolmeen ryhmään, ja olimme Sagan kanssa viimeisessä ryhmässä. Otin Sagan halliin kun ensimmäinen ryhmä meni paikkamakuuseen, totuttelemaan ääniä ja keskittymään. Sitten olikin meidän vuoro, ja sydän pamppaillen käveltiin kentälle. Olimme ensimmäinen rivissä, mikä tarkoitti että Saga saisi istuutua ylös viimeisenä. No ei auttanut panikoida. Neiti meni hienosti maahan ja pysyikin siellä hyvin. Kenttä oli tekonumripohjainen ja jotain siinä oli, sillä sekä Saga että edelliset koirat jotka olivat maanneet siellä nuuskivat maata. Onneksi neiti skarppasi vähän ajan kuluttua ja nosti katseensa minuun. Palattiin koirien luokse ja pelkäsin aivan kamalasti että Saga istuutuisi. Hyvin pysyi kuitenkin maassa ja nousi heti käskystä. Nuuskimisesta huolimatta tuli luokan ainoa 10 paikkamakuusta.
Hyppy, seuraaminen ja kapulan pito olivat oikeastaan ainoat liikeet mitkä menivät aika tismalleen meidän tason mukaisesti. Mitä nyt seuruussa jäi sekunniksi nuuskimaan samaa kohtaa kuin paikkamakuussa. Meidän ehdottomat kympit ovat olleet sivulletulo ja kaukot. Noh, sivulletulossa ei ainakaan vauhtia puuttunut! Neiti juoksi niin kovaa luokse, ettei ehtinyt kunnolla pysähtyä, vaan juoksi noi puolimetriä taakseni, kääntyi ja tuli sitten kauniisti sivulle. Vähän kyllä hymyilitti tuo formulavauhti, mutta 9,5 saatin kuitenkin liikkeestä.
Liikkeestä maahanmeno meni tuttuun tapaan nollille. Tosin neiti kyllä meni maahan, mutta hieman omassa vinkkelissä... Eli seurasi hyvin, mutta juuri kuin liikurilta tuli "käsky" sai Saga jonkun hepulin ja teki jonkun omanlaisen piruetin edessäni. Hermostuunena tietysti panikoin, ja käskin neidin maahan siihen missä hän pyöri, sen sijaan että olisin kutsunut sivulle ja jatkanut matkaa. Takaisin tullessa neiti sitten pomppasi pystyyn ennen käskyä. Kaukoissa ei myöskään kärsivällisyys kestänyt. Saga nousi hyvin istumaan, mutta meni melkein heti takaisin maahan. Ymmärrä sitten mitä tuon koiran päässä liikkuu kun ei koskaan ole tällaista ennen tehnyt! No, ainakin Sagalla oli hauskaa...
Ajattelin että tämä oli tässä, mutta rimaa hipoen saimme kuin saimmekin ALO1 ja TK1 koultustunnuksen! 161,5 pistettä ja saadan vihdoinkin heittää hyvästit ALO luokalle! Tietysti olisi ollut mukavaa jos olisi saanut tunnuksen ja vielä voinut olla tyytyväinen suoritukseen, mutta aina ei voi voittaa... Ainakin saimme mitä haimme ja nyt voimme keskittyä enemmän NOMEen. Seuraaviin TOKO koekisiin muistan harjoitella keskittymistä, malttia ja siirtymisiä. Tästä kokeesta opin myös että tästedes otan neidin ajoissa halliin rauhoittumaan, enkä enää mieti että vire laskisi jos joutuu odottamaan!
Tampere ALO Tuomari Harri Laisi:
Paikkamakuu: 10
Seuraaminen: 8
Estehyppy: 9,5
Noutokapulan pitäminen: 8
Liikkeestä maahanmeno: 0
Luoksetulo: 9,5
Kaukot: 8,5
Tulos: ALO 1 161,5p TK1
sunnuntai 3. huhtikuuta 2016
FMBB:n TOKO-koulutuspäivä
Koulutuskurssit jatkuu! Tänään oli vuorossa belgianpaimenkoirien MM kilpailuihin matkaavan joukkueen toko-koulutuspäivä Klaukkalassa. Kouluttajina toimi Mirjami Mattila ja Pernilla Tallberg. Tokotilanteen mukaisesti suurin osa koirista oli border-collieta. mutta mukaan mahtui myös pari belgianpaimenkoiraa, espanjanvesikoira ja kiharakarvainen noutaja. Jokainen koirakko sai noin 20 minuuttia koulutusta yhden kouluttajan luona, ja kun ryhmä oli valmis vaihtoivat kouluttajat ryhmiä lounastauon jälkeen.
(kuvat ovat kännykkäkuvia ja Tinan käsialaa)
Sagan kanssa aloitettiin Mirjamin koulutuksella. Kerrottiin hiemea mitä ollaan tokossa tehty ja mitkä ongelmakohdat meillä oli. Kerroin meidän liikkeestä maahanmeno ongelmasta kokeissa ja mietittiin miksi liike onnistuu treeneissä kun kisoissa nollaa liikkeen. Nyt ei ole edes treeneissä halunnut mennä maahan. Noh, kun näytettiin liike ilmeni uusi ongelma. Nimittäin ongelmien häviäminen! Eli kun piti näyttää kyseinen ongelmaliike, niin eihän se ollutkaan enää ongelma. Neiti meni maahan kun ei muuta olisi elämässä tehnytkään. Seuraavana oli vuorossa seuruun almumetrit. Neiti on alkanut harrastaa sitä, että ensimmäiset kaksi askelta katsoo ikään kuin minne ollana menossa, ja sitten vasta ottaa kontaktin. Tehtiin namilla ja ilman, ja Saga piti kontaktin koko ajan minuun. Ymmärrä sitten tuota neitiä! Tehtiin kuitenkin pari harjoitusta seuraamisen yhteydessä.
Ensiksi tehtiin kontaktia paikalla ja häiriössä. Tätä pitäisi jaksaa tehdä paaaljon enemmän kun mitä tällä hetkellä tehdään... Auttaa kontaktin pitämistä aivan hurjasti! Toinen oli harjoitus jotta saadaan koiran tarjoamaan aktiivisuutta. Eli koira istumaan (ilman käskyä!) ja itse siirtyy askeleen tai pari sivulle. Sitten odotetaan että koira turhautuu ja tarjoaa eria liikkeitä jotta saa palkan. Lopputulos pitäisi olla koiran siirtyminen perusasentoon itsestään, heti kun itse siirtyy. Ensin sain vähän taputella reittäni pari kertaa, jotta Saga ymmärtäisi ettei kyseessä ollut paikalla istuminen, mutta parin kerra jälkeen alkoi jo tarjota eri asioita ja lopuksi tuli perusasentoon heti kuin liikuin.
(jalkojen välistä pujottamista loppukevennykseksi toisen koulutuspätkän jälkeen)
Ruokatauon jälkeen vaihdettiin kouluttajia ja saimme kokeilla Pernilla Tallbergin koulutustaitoja. Tehttin seuraamista, mutta alussa ei taaskaan ollut ongelmia. Jatkotreeneihin sain kuitenkin vinkin leikkiä Sagan kanssa ja leikin kesken ottaa Sagan lennosta seuraamaan muutaman askeleen. Tällä p yrittiin tehdä seuraaminen vähän hauskemmaksi, ettei neiti tylsistyisi aina "perusasento-liike-seis" kaavasta. Aloitukset ja askelsiirtymiset treenataan sitten erikseen.
Tämän jälkeen kokeiltiin peruuttamista. En itse tiedä miten sitä treenataan, ja aina kun olen yrittänyt namin avulla saada Sagan peruuttamaan perusasennosta neiti tekee kuperkeikkoja kun ei ymmärrä käyttää takapäätä. Yksi idea oli ottaa koira seinän ja ohjaajan väliin seisomaan, ja siitä asennosta peruuttaa muutama askel namin avulla. Seinä auttaa liikkeen pysymisessä suorana, ja pikkuhiljaa voi namikäden häivyttää. Ei mennytkään kun pari kertaa ennen kuin Saga sai kiinni jutun jujusta, ja alkoi käyttää takapäätä ilman kuperkeikkoja!
Lopuksi otimme kapulan pitoa, sillä olen huomannut Sagan alkavan jyrsimään sitä aina kun kierrokset nousee tai ollaan vieraassa paikassa. Tietysti tähän pitäisi tehdä pito harjoituksia, mutta sain myös yksinkertaisen neuvon- kokeilla isompaa kapulaa! Tällä hetkellä on käytössä aika pieni ohjatun noudon kapula, joka on todella kevyt. Tulikin mielen että Saga tosiaan tekee saman dummyen kanssa. Jos on liian pieni niin neiti alkaa jyrsimään sitä ja liikuttaa sitä suussa. Joten koulutuksen jälkeen kotimatka meni Mustin ja mirrin kautta ostamaan 400 grammaista sorvattua kapulaa.
Ryhmän valmistuttua lopetettiin paikkamakuulla ja paikkaistumisella. Mukava koirahenkinen tokoilupäivä ja saimme taas uutta treeni-intoa ja ideoita eri liikkeiden treenaamiseen! Iso kiitos järjestäjille!
Sagan kanssa aloitettiin Mirjamin koulutuksella. Kerrottiin hiemea mitä ollaan tokossa tehty ja mitkä ongelmakohdat meillä oli. Kerroin meidän liikkeestä maahanmeno ongelmasta kokeissa ja mietittiin miksi liike onnistuu treeneissä kun kisoissa nollaa liikkeen. Nyt ei ole edes treeneissä halunnut mennä maahan. Noh, kun näytettiin liike ilmeni uusi ongelma. Nimittäin ongelmien häviäminen! Eli kun piti näyttää kyseinen ongelmaliike, niin eihän se ollutkaan enää ongelma. Neiti meni maahan kun ei muuta olisi elämässä tehnytkään. Seuraavana oli vuorossa seuruun almumetrit. Neiti on alkanut harrastaa sitä, että ensimmäiset kaksi askelta katsoo ikään kuin minne ollana menossa, ja sitten vasta ottaa kontaktin. Tehtiin namilla ja ilman, ja Saga piti kontaktin koko ajan minuun. Ymmärrä sitten tuota neitiä! Tehtiin kuitenkin pari harjoitusta seuraamisen yhteydessä.
Ensiksi tehtiin kontaktia paikalla ja häiriössä. Tätä pitäisi jaksaa tehdä paaaljon enemmän kun mitä tällä hetkellä tehdään... Auttaa kontaktin pitämistä aivan hurjasti! Toinen oli harjoitus jotta saadaan koiran tarjoamaan aktiivisuutta. Eli koira istumaan (ilman käskyä!) ja itse siirtyy askeleen tai pari sivulle. Sitten odotetaan että koira turhautuu ja tarjoaa eria liikkeitä jotta saa palkan. Lopputulos pitäisi olla koiran siirtyminen perusasentoon itsestään, heti kun itse siirtyy. Ensin sain vähän taputella reittäni pari kertaa, jotta Saga ymmärtäisi ettei kyseessä ollut paikalla istuminen, mutta parin kerra jälkeen alkoi jo tarjota eri asioita ja lopuksi tuli perusasentoon heti kuin liikuin.
Ruokatauon jälkeen vaihdettiin kouluttajia ja saimme kokeilla Pernilla Tallbergin koulutustaitoja. Tehttin seuraamista, mutta alussa ei taaskaan ollut ongelmia. Jatkotreeneihin sain kuitenkin vinkin leikkiä Sagan kanssa ja leikin kesken ottaa Sagan lennosta seuraamaan muutaman askeleen. Tällä p yrittiin tehdä seuraaminen vähän hauskemmaksi, ettei neiti tylsistyisi aina "perusasento-liike-seis" kaavasta. Aloitukset ja askelsiirtymiset treenataan sitten erikseen.
Tämän jälkeen kokeiltiin peruuttamista. En itse tiedä miten sitä treenataan, ja aina kun olen yrittänyt namin avulla saada Sagan peruuttamaan perusasennosta neiti tekee kuperkeikkoja kun ei ymmärrä käyttää takapäätä. Yksi idea oli ottaa koira seinän ja ohjaajan väliin seisomaan, ja siitä asennosta peruuttaa muutama askel namin avulla. Seinä auttaa liikkeen pysymisessä suorana, ja pikkuhiljaa voi namikäden häivyttää. Ei mennytkään kun pari kertaa ennen kuin Saga sai kiinni jutun jujusta, ja alkoi käyttää takapäätä ilman kuperkeikkoja!
Lopuksi otimme kapulan pitoa, sillä olen huomannut Sagan alkavan jyrsimään sitä aina kun kierrokset nousee tai ollaan vieraassa paikassa. Tietysti tähän pitäisi tehdä pito harjoituksia, mutta sain myös yksinkertaisen neuvon- kokeilla isompaa kapulaa! Tällä hetkellä on käytössä aika pieni ohjatun noudon kapula, joka on todella kevyt. Tulikin mielen että Saga tosiaan tekee saman dummyen kanssa. Jos on liian pieni niin neiti alkaa jyrsimään sitä ja liikuttaa sitä suussa. Joten koulutuksen jälkeen kotimatka meni Mustin ja mirrin kautta ostamaan 400 grammaista sorvattua kapulaa.
Ryhmän valmistuttua lopetettiin paikkamakuulla ja paikkaistumisella. Mukava koirahenkinen tokoilupäivä ja saimme taas uutta treeni-intoa ja ideoita eri liikkeiden treenaamiseen! Iso kiitos järjestäjille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)