Koulupenkin äärellä; kohdetyöskentelyä ja naksuttimen käyttö

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä kuono.fi:n kanssa.

Onko remmin toisessa päässä rähjääjä? Tai mietityttääkö naksuttimen käyttö? Lähes joka kolmannella suomalaisella on tänä päivänä koira. Ne ovat yhä enemmän osa perhettä ja perheenjäseniä siinä, missä kaksijalkaisetkin ovat. Tämä tuo toki myös haastetta koiralle, jonka on sopeuduttava meidän ihmisten elinympäristöön. Keinoja ja tapoja tähän on monia, mutta aina on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen, jos oman koiran koulutus yhtään mietityttää.

                     

Kuono.fi sivustolta löytyy kurssi Koirakoulun perusteet, videokurssin muodossa. Matalan kynnyksen, helposti saatavilla oleva kurssitarjonta ja tämän hetken tilanteen huomioiden, erinomainen kurssimuoto. Saat myös treenata omassa tahdissa, oman kodin turvallisessa ympäristössä ilman stressaavia ympäristötekijöitä. Plussaa sekä koiralle, että omistajalle! 

Kurssilla eläinkouluttaja Noora Tihtonen käy laajasti läpi eri ongelmakäytöksiä, kuten remminrähjäämistä, mutta myös luoksetuloa, luopumista, naksuttimen käyttöä, sekä omistajalle tärkeitä taitoja koulutuksessa. Flateille erittäin tärkeä taito, rauhoittuminen oli myös saanut oman paikkansa kurssilla. Todella kattava perustaidon kurssi kyseessä siis! Kurssi on videoitu sekä luentoina, että käytännön esimerkkeinä. Luento-osuudet ovat tehty todella selkeiksi ja puhe on tarpeeksi hidasta, jotta ehtii hieman miettiä mitä äsken sanottiin. Omaa silmää hiukan häiritsi kuvauskulman vaihtaminen edestä ja profiiliin useaan kertaan kesken luennon. Videosta tuli hieman levoton tällä tavalla, ja omasta mielestä liian vakavan oloinen. Kyse oli kuitenkin koirankouluttamisesta, eikä sen vakavammasta tunnustuksesta. Muuten ulkona kuvatut käytännön jaksot olivat hyvin kuvattuja ja niitä jaksoi hyvin katsoa moneenkin kertaan.

                                                                                                                                       *Mikä kumma kapistus tuo on?*

                                                                               *Naksuttimia on hyvä olla monta, yksi katoaa liian helposti...*

Omilla koirilla on kyseisen koulutuksen perustaidot suurimmalta osalta hallussa, mutta kurssin lopussa opetettiin kohdetyöskentelyä, eli esimerkiksi kuonon kosketusta eri esineisiin tai käteen. Tätä erittäin kätevää temppua ei ole tullut opetettua Simolle, joten ei kun hommiin! Katsottuani erittäin selkeän vaihevaiheelta videon läpi, tuli olo että kohdetyöskentely on helppoa kuin heinänteko! Lisäksi tämä oli oiva tilaisuus harjoitella naksuttimen käyttöä, sitä kun ei aina tule niin aktiivisesti käytettyä tokossa. Alla olevalla videolla opetan Simolle käsikosketuksen naksuttimella.

                                                                                            Linkki videoon

Aloitin näyttämällä kättä Simolle, ja heti hänen vilkaistaessa sitä naksautin ja palkka. Kurssilla opastettiin näyttämään kättä kunnolla koiralle alussa, jotta hän ymmärtää käden olevan se juttu. Kun koira on ymmärtänyt tämän, voi pikkuhiljaa pitää kättä vartalon vieressä ja vähemmän näkyvillä. Olemme harjoitelleet paljon maahanmenoa naksuttimella tarjoamisen kautta, joten aluksi Simo tarjosi tätä paljon kuten videosta näkyy. Muuten ei ole oikein oppinut tarjoamisen kautta, joten tämä oli oiva harjoitus myös siinä mielessä. Pikkuhiljaa Simo ymmärsi, ettei maahanmenoa tällä kertaa haettu ja alkoi aktiivisemmin lähestymään kättäni. Videon lopussa hyppään periaatteessa yhden koulutusaskeleen yli, kun yritän opettaa koskettelua liikkeessä (kärsimätön täällä moi!), ja joudun siinä auttamaan koiraa hieman enemmän. Mutta muuten Simo ymmärsi jutun jujun nopeasti ja tunsin, että koulutuksen vinkeillä pääsin hyvin alkuun ja pystyn perustaidon opittua soveltamaan tätä keinoa moneen meille tarpeelliseen tilanteeseen.

Kuono.fi-sivustolta löydät eri kurssien lisäksi kattavasti tietoa koirista, ruokinnasta ja monesta muusta asiasta. Itse piti heti tarkistaa vinkit, miten säästyy sotkulta koirien liatessa lattiat lenkin jälkeen... Kattava sivusto, jolla on paljon vinkkejä, etenkin jos koirien maailma ei ole sinulle entuudestaan liian tuttu. Kurssit ovat antoisia kenelle tahansa- aina voi oppia uutta! Mutta etenkin suosittelen niitä ensimmäisen koiran hankkiville ja pennunostajille. Jos jokin uusi temppu tai harrastus mietityttää, kuten hajutyöskentely tai kuononkosketus, löytyy apu kuono.fi:stä. Sivusto, joka ensisilmäyksen jälkeen yllättää positiivisesti kattavalla materiaalillaan ja monipuolisuudellaan. Aiomme ehdottomasti seuraavaksi tutustua hajutyöskentelyn saloihin kurssin muodossa S-tiimin kanssa, kun kerran olemme päässeet vauhtiin ja Sagakin on treenilomalla (tästä lisää seuraavassa postauksessa).

Oletko sinä osallistunut koirienkoulutuksen verkkokurseille?

Mukavaa viikkoa kaikille!

 

Itseluottamuksen rakentamista ja tassujen kastelua

Aikojen alussa, Sagan saavuttua ensimmäisenä flattina taloomme, tarkoitus oli pitää häntä kotikoirana. Sitten kuvaan tuli näyttelyt. Sitten toko. Nomeen en ole koskaan oikein syttynyt kunnolla. Onhan se ollut kivaa treenata vaihteen vuoksi jotain muuta kun tokoa ja taipparit on ollut itsestäänselvyys, että tehdään. Mutta vasta viime aikoina on pieni, tavoitteelisempi, nomekipinä alkanut syttymään. Ehkä siihen tarvittiin koronapandemia, jotta olisi pakko päästä kunnolla metsään tuulettumaan välillä?

Viime viikonloppuna olimme mökillä, jossa on erinomaiset metsät nomeiluun sekä lapsenvahti (äitini), joka edesauttaa sen, että N voi tulla mukaan apparina ja heittäjänä metsään. Sanomattakin selvää, että viikonlopun teemana oli nomen tehotreenit koirien kanssa. Samalla sain harjoitella noutokuvien ottamista. 

*Saga*

*Simo*

Saga

Sagalle tein linjaa ja muutaman ohjauksen. Ohjaukset sujuvat yllättävän kivasti (toki tehdään vielä pienillä etäisyyksillä), koska Saga on tottunut tokosta tekemään ohjaustehtäviä. Pillikuuliaisuus on edelleen haaste. Poispäin juostessa pysähdys, sekä lähihaun pillitys tahtoo kaikua turhan helposti kuuroille korville neidin luultaessa tietävänsä ohjaajaa paremmin mitä pitää tehdä. Luoksetulon yhteydessä toimii paremmin, sekä muutaman toiston jälkeen kierrosten laskettua.

Linjaa olemme tehneet jo jonkin verran, ja edistystä on havaittavissa. Motivoidulle linjalle lähtee hyvin eikä enää karkaa hakuun yhtä helposti. Koska Sagan vedenhimo on erittäin vahva (mikään ei pysäytä tätä flattia menemästä veteen, ei edes ohjaajan huuto), tein linjan rantaan, veden äärelle. Ensimmäisellä kerralla oli pakko käydä kastamassa tassut ennen palautusta, mutta jo seuraava nouto sujui oppikirjan mukaisesti. Sagan kesäteema on veden äärellä malttia ja vesilinja Ehkä vielä joskus saan tuon vesihirviön ruotuun.

*Sikariote on paras ote, kun tulee kiire vedestä pois.*

Simo

Simo on saanut tehokuurin hakuruutua. Tyypillä tahtoo itseluottamus pettää parin haun jälkeen, varsinkin jos ei heti löydä. Nyt teimme motivoidun ruudun, oikein pienen sellaisen, vastatuuleen. Haki suureksi ilokseni neljä damia kuudesta, ilman minkäänlaista itseluottamus- tai motivaatio-ongelmaa. Tuulinen päivä edesauttoi damien löytämistä. Muutaman kerran olen toistanut harjoituksen eri maastoissa, eli todella pieni ruutu vastatuuleen motivoituna ja pikkuhiljaa alkaa itseluottamus kasvaa. 

Tein myös pari linjaa veden ääreen, jotka menivät oikein hienosti. Pidemmillä matkoilla epävarmuus iskee välillä, lähtee hyvin linjalle mutta puolessa välissä pysähtyy ja katsoo taakse, että minne matte jäi.Muuten lähtee suoraviivaisesti ja nopeasti linjalle. Kesän teemana paljon motivoituja juttuja, jotta saisimme itsevarmuutta lisää.

Onko sinulla ideoita tai treenivinkkejä miten treenata koiran itseluottamusta?

Mukavaa kevään jatkoa kaikille, pysykäähän terveinä!

Uusi aluevaltaus: SNJ:n rallytokomestaruus

Syksyllä järjestettiin treeniporukallemme rallytokon tutustumiskerta josta kerroinkin jo aiemmassa postauksessa. Koska treeniporukkamme on täynnä puolihulluja flatti-ihmisiä jotka sen enempää miettimättä hyppäävät tuiki tuntemattomaan ja osallistuvat kaikennäköisiin karkeloihin, löysimme yhdessä ilmoituksen SNJ:n rallytokomestaruuksista joulukussa. Sanomattakin selvä, että tämän yhden rally treenikerran jälkeen piti ilmoittautua kokeeseen, ei yhden vaan kahden koiran kanssa!

Kameraa ei valitettavasti ollut mukana, joten kaikki kuvat ova kännykkäräpsyjä ja Riitan tai Sarin käsialaa.

Ajattelin, että rallyn alokasluokka voisi olla hyvä koeharjoitus Simolle koska koiran täytyy olla kytkettynä. Mutta minulla oli myös Sagalle taka-ajatus kokeen kanssa. Neiti on viime aikoina jotenkin mennyt lukkoon toko kokeissa, eikä tee ollenkaan siinä vireessä mitä treeneissä tekee. Olen luullut että oma jännittäytyminen on ollut osasyy, mutta viime aikoina en olekaan jännittänyt paljon. Koksa rallyssa on paljon temppuja ja tehtäviä kesken seuruun ajattelin, että tämä opettaisi neidille että myös kesken seuruun voi tapahtua eri tehtäviä. Tämä toivottavasti nostaisi virettä samaan tasoon kun treeneissä.

Kokeen treenimäärä oli kyllä minimissä, itse priorisoin hallitreeneissä tokon liikkeittä ja rallya tuli välillä tehtyä kotona, kun muisti. Simo kanssa harjoiteltiin enimmäkseen istumista ja maahanmenoa ohjaajan kävellessä koiran ympäri. On niin mahdottoman jännää kun emäntä kävelee ympäri etät pakko kääntyä näkemään minne hän menee! Molempien koirien kanssa harjoiteltiin sivulta eteenistumista, sekä saksalaista käännöstä. Muut liikkeet olivatkin, enemmän tai vähemmän, tuttuja tokosta. Pari päivää ennen koetta tehtiin kokeenomainen rata koirien kanssa. Simon kanssa olisimme saaneet mitalin yleisön parhaasta viihdyttäjästä, Sagan kanssa meni sitten oikein hyvin, mitä neiti oli niin korkeassa vireesssä että rupesi keulimaan kun piti istua eteen.

Kokeen suurin haaste oli oikeastaan Simon oikeanlainen valmistautuminen. Sagan kanssa en koskaan tee pitkiä lenkkejä ennen koetta, mutta oli jotenkin tunne, että Simo saattaa sitä tarvita... Sagan kanssa otettiin koe enemmin treenin kannalta, enkä viitsinyt tehdä sen suurempia kisavalmistautumisia.

Alokasluokka alkaisi vasta 14:30 joten aamulla oli hyvin aikaa tehdä kaikenlaista. N vei Sagan lyhyelle kävelylle ja itse lähdin Simon kanssa kunnon metsälenkille. Noin yhden maissa lähdimme kohti koepaikkaa jotta olisimme hyvissä ajoin ostamassa koekirjat yms. Paikanpäällä oli jokseenkin tympeä respatäti jolta ensimmäiseksi sain haukut koska en ole merkannut rokotussivut passissa mitenkään. Toiseksi sain haukut koska Simon passin kannet on purtu rikki (passi itsessään siis ihan ehjä, vain kannet ovat puoliksi syöty, ja olen monesti tarkistanut, että toimii kuitenkin rokotuskorttina kunhan ei pyri ulkomaille rikkinäisen passin kanssa). Noh, kun tästä oltiin selvitty sain tietää, että kaikki alokasluokan koirat piti mitata ja sirut tarkistaa samaan aikaan. Siis minunko pitäisi tulla kahden häslän flatin kanssa samaan aikaan tarkistukseen? Kysyin jos mitenkään olisi mahdollista tuoda ne yksitellen, toisen odotellessa autossa, mutta ei. Molemmat piti tuoda samaan aikaan. Simo, joka ei vastaavassa tilanteessa ole ennen ollut, oli aivan hilpeänä. Hirveästi ihmisiä ja koiria, ja kaikki ovat tulleet hänen vuoksi tänne! Pakko moikata ihan kaikkia! Hiukan kesti ennen kuin sain kaksi hilpeää koiraa ja kassit jotenkin inhimillisesti laitettua nurkkaan ilman, että ne hyppivät kaikkien päälle. Lopuksi selvittiin tarkistuksesta ja tein Simolle eri keskittymisharjoituksia, että unohtaisi muut koirat (yritys olikin hyvä, toteutus eri asia...) ja Sagalle muutaman seuruu pätkän. Saga olikin todella hyvässä vireessä ja Simo...noh..hän oli oma itsensä. ;)

Tämän jälkeen oli rataantutustumisen vuoro, joten laitoin koirat hetkeksi autoon. Saimme kiertää radan kerran tuomarin kanssa ja hetken itseksemme ja kysellä tuomarilta kaikki mitä mielessä pyöri. Kun rata oli tullut tutuksi hain Simon autossa joka starttaisi toisena. Käveltiin ympäri ämpäri ja koitin saada tyypin kuuntelemaan minua. Hetken päästä alkoi näkyä valoa tunnelissa vaikka oli niin jännää! Ensimmäisen koiran selvitettyä radan menimme lähtöviivalle odottamaan. Simo oli innokas, mutta keskittyi todella hyvin koko radan ajan. Kehuin paljon koko radan läpi ja käytin käsiapuja, ja näin ollen selvisimme koko radan läpi hengissä ja yhdessä! Saksalaisen käännöksen jouduin uusimaan, koska Simolle tuli valtavan kiire eteenpäin, ja yksi 360 asteen käännös oli kyllä jonkunmuun muotoinen kuin ympyrän, mutt akokonaisuudessaan olin todella tyytyväinen pikkumiehen menoon elämänsä ensimmäisissä kisoissa! Niin juokseminen taidettiin selvittä kahdella jalalla pomppien, mutta mitä pienestä...Simolla oli ainakin kivaa! Paljon kehuja ja sitten pienimies autoon.

Seurattiin muiden menoa hetken, kunnes tuli aika hakea Saga autosta. Neiti olikin luokassa toiseksi viimeinen. Lämmittelyalueella oli hyvässä vireessä, mutta huomasin heti kehään siirtyessäni, miten vire laski ja neiti meni jotenkin lukkoon. Kuunteli kyllä, mutta ei ollut ollenkaan yhtä iloinen ja yhteistyöhaluinen kuin muuten. Edellinen koirakko oli kaatanut pujottelun ensimmäisen törpön, ja onneksi huomasin tätä ennen lähtöäni, ja pyysin tuomaria nostamaan sen. Muuten hyvä, mutta eiköhän neiti mennyt nuuskimaan sitä kävellessämme siitä ohi. Onneksi ei kuitenkaan kaatanut. Ensimmäiset kolme tehtävää meni jotenkin horroksessa, Saga käveli sivulla mutta ei ottanut kontaktia eikä ollut jonkin mukana. Teki kuitenkin liikkeet käskystä. Kolmen tehtävän jälkeen hän jotenkin heräsi henkiin ja radan puolessa välissä alkoi jo näkyä samaa intensiteettiä ja virettä jota on treeneissä. Eli loppu hyvin kaikki hyvin, vaikkei parhain suoritus näin tokosilmillä katsoen. Mutta täm hieman vahvisti sitä mitä epäilin, että rallytoko voisi auttaa Sagan kisavirettä koska itse en näissä kisoissa jännitä ja lisäksi niissä tapahtuu enemmän aisoita ja saa kehua koiraa.

Tuloslistalla näin että olimme molempien koirien kanssa saanet tuloksen. Simo sai 77 pistettä, josta olin todella ylpeä! Saga sai täydet 100 pistettä ja suureksi yllätyksekseni voitimme koko luokan. Tuomari ei ollut rokottanut tötsän nuuskimisesta, koska se olisi pitänyt nostaa ennen meidän kehään tuloa. Tämä oli mielestäni todella reilusti tehty tuomarilta.

Kiva ja erilainen kokemus kaikenkaikkiaan ja sain olla ylpeä molemmista mustista. Simo kanssa on vielä paljon tekemistä ennen kuin päästään tokokentille, mutta tämä on mielestäni oikein oiva alku ja hyvää harjoitusta sitä ajatellen.

Pentu tuli taloon!

Talo täynnä häkkejä ja portteja. Matot rullattu seinän viereen ja pesuainetta sekä talouspaperia ostettu kaapit täyteen. Ai mitä on tapahtunut? No, pentu tuli taloon! Yhtäkkiä löysin itseni ostamassa nappuloita taas (en edes muista milloin viimeksi olen sen tehnyt, kun Saga on nyt reilut kolme vuotta ollut raalla) sekä pieniä puruleluja ja muuta kivaa mihin pentu voi iskeä kutisevat hampaansa.

Noin viikko takaperin, myöhäisenä ja sateisena perjantai-iltana suuntasimme Hämeenlinnaan hakemaan kotiin pentumme, Harvahampaan On The Road Again, eli Simo. Ja kyllä, luit oikein, meille tuli siis urospentu! En oikein itse tiedä miten tässä näin meni, koska narttua oltiin ostamassa, mutta näin vaan kävi. Moni ovat yrittäneet väittää että urokset ovat helpompia kuin nartut, niissä on enemmän virtaa mikä on harrastuksiin positiivista ja niillä ei ole juoksuja tai muita hormoonijuttuja. Sagan parin kuukauden kestävä valeraskaus ja kuukauden juoksut siihen mukaan ärsytti sen verran, että pienen pieni ajatus alkoi itää takaraivossa. Kun sitten pentueessa oli vain kaksi narttua ja kuusi urosta, kasvattaja ehdotti meille urosta, koska meillä olisi näin enemmän valinnanvaraa. 

Minä, vannoutunut nartunomistaja, löysin sitten itseni tutkimassa urospentua. Ja näin Simo päätyi meille. Herrassa on virtaa kuin pienessä kylässä ja pennun vahtiminen vaatii sadan prosentin läsnäolon ja voipi jo mennä kokopäivätyöstä. Saga ei valitettavasti ole kovin ihastunut pentuun, vaan murisee ja rähisee heti kun Simo edes kääntää katseensa häneen. Pidämme heidät siis erossa toisistaan suuremman osan ajasta. Pihalla ovat ulkona saman aikaan vapaana, valvovan silmän alla. Siinä on vain täysi työ pitää Simoa poissa Sagasta ja tämän hännästä ja milloin mistäkin ruumiin osasta... Toinen kun niin haluaisi tehdä tuttavuutta! Muuten Sagahan tulee kaikkien kanssa toimeen, joten toivon,että kunhan Simo vähän kasvaa niin näiden yhdessäelo alkaa sujumaan. Aika kurjaa meinaan jos koko ajan joutuu vahtimaan etteivät mene lähekkäin.

Simo on muuten kotiutunut hyvin. Herättää yleensä kerran yössä neljän-viiden aikaan ulos pissalle ja kuuden-seitsemän aikaan uudestaan jolloin saa ruokaa ja tahtoo riehua pihalla. Muuten on todella pätevä ja rohkea pentu. Hän syö vielä nejä kertaa päivässä, joten onneksi N on pystynyt ottamaan iltavuoroja töistä muutaman viikon eteenpäin. Sillä lailla hän on aamulla ja päivällä koirien kanssa kotona, ja kun tulen töistä iltapäivällä N lähtee samalla ovenavauksella töihin. Näin meillä rullaa arki nyt pari kuukautta kunnes tuo penneli vähän kasvaa. Tästä syystä Simo saa luultavasti tulla jo ensi viikolla mukaan tokotreeneihin katsomaan, koska en pysty jättämään häntä yksin kotiin kun lähdetään Sagan kanssa treenaamaan. 

Kuvia tuosta riehujaotuksesta ei hirveästi ole kun ei pysy sekunttia paikallaan. Tämän postauksen kuvat ovat useimmat nopeasti räpsittyjä kuvia puhelimella, muutaman sain järkkärilläkin otettua.

Miten teillä on kahden koiran yhdessäelo sujunut? Onko toinen koira heti hyväksynyt pennun?

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee harrastuspäiviä...

Heippa taas!

Pikkuhiljaa minua aletaan muistuttamaan siitä, että loma lähenee loppuaan, vaikka itse pidän kovasti kiinni otsikon sanoista. Vielä muutama viikko ennen kuin suostun ajatuksien kääntyvän työmoodiin!

Mitä näin koiraharrstajana tekee sitten kesäloman aikana? Monet odottavat varmaan selontekoa kuinka ollaan treenattu nomea ja tokoa yllin kyllin, pitkistä kesäilloista nauttien, sekä kierrelty Suomea kokeiden ja näyttelyiden perässä. En haluaisi tuottaa pettymystä, mutta ei. Me olemme lomailleet. Ne jotka seuraavat meitä instagramissa tai facebookissa, ovatkin saaneet nähdä pilkahduksia meidän lomanvietosta. Tämän postauksen kuvat ovat myös enimmäkseen puhelinkuvia, järkkäri on myös saanut vähän lomailla.

Kesä on sinänsä ollut vähän erikoinen, sillä N uusi ravintola avasi kesäkuun alussa, ja luontaisesti mies on ollut siinä kiinni kirjaimellisesti 24/7. Paljon ollaan siis oltu Sagan kanssa kahdestaan. Kun N on ollut vapaalla olemme heti yrittäneet ottaa yhteisestä ajasta kiinni ja vain oltu. Sagan kanssa ollaan mökkeilty ja nautittu vedestä (Saga) ja muutamasta aurinkoisesta päivästä (minä). Maanantaisin olemme aina tulleet kaupunkiin ohjattuihin tokotreeneihin, ihan kivaa tehdä välillä myös jotain järkevää. Alkukesästä kävimme myös metsässä vähän nomeilemassa, mutta ne treenit ovat vähän jääneet jos rehellisiä ollaan. Saga kun on taas alkanut vaihtamaan haussa, ja tarvitsisin jonkun joka ärähtää neidille kun on vaihtamassa kesken hakua. Mökillä kun ollaan oltu, niin ei olla saatu treenikavereista seuraaa ja normaalisti on mieheni auttanut näissä hommissa. Vaan ei nyt, joten se vähän jäi.

 *Saga pääsi hakemaan hussea kotiin töistä ja nuuskuttelemaan ravintolatuoksuja ulkopuolelta*

                                                                   *Lomamoodi päällä jess!*

Yllä olevasta juhannuskuvasta on sanottava sen verran, että juhannustori oli muuten oiva paikka harjoitella paikallaoloa ja jääviä! Vähän kyllä ihmiset miettivät mitä touhutaan, mutta erinomainen keskittymistreeni!

Malttia veden äärellä ja vähän linjaa ollaan välillä tehty, kuten myös tokoiltu kotona, aina kun siltä tuntuu. Pitäisi saada nuo VOI luokan liikkeet kohta kuntoon, joka on vähän raksuttanut takaraivossa koko kesän. Mutta ilman aikatauluja ja "pakkoa" ollaan menty, jos ei siltä tunnu niin ei olla treenattu, jos taas on ollut energiaa (mitä Sagalla on riittänyt mökillä kun on ollut niin viileä sää) niin ollaan treenattu senkin edestä. Muutamassa näyttelyssä ollaan toki keretty, aika tasasin tuloksin. Melkein kaikissa Saga on ollut neljän parhaan nartun joukossa, mutta ei sen kummempaa menestystä.

*Aina ei jaksa tehdä mitään järkevää...*

 *...välillä taas jaksaa treenata ihan kunnollakin!*

Ostin myös Sagalle uuden pelastusliivin kaveriltamme, ja neiti oli ensimmäistä kertaa moottoriveneen kyydissä muutama päivä sitten. Aluksi oli aika jännittynyt, mutta pian neiti rentoutui ja istui syliini pää veneen kaiteella, korvat lepattaen vauhdin viimasta ja nauttien olosta. Kovin pätevä oli neiti siis!

Muutama viikko sitten oli nuuskuttelemassa tutun flattipentuja. Ihania viisi viikkoisia pikku otuksia! Varsinkin pienin uroksista joka koko ajan oli tulossa syliini, olisin heti voinut ottaa kotiin. Niin ihania pikku nappisilmiä! Kirjoittaessani tätä postausta pennut ovat jo alkaneet muuttaa omiin koteihinsa. Mutta ihan turhaan pentukuume ei noussut, sillä kesäkuun lopussa Sagan sisko Akka (Harvahampaan Like a Hurricane) sai kahdeksan pentua joista yksi on varattu meille. Kuusi urosta ja kaksi narttua, josta me mitä luultavimmin otamme toisen nartun.

Harrastus- ja näyttelykäyttöön tämä olisi tarkoitus ottaa, joten jos joku uroksista on erittäin lupaava, voi olla että otamme uroksen. Mutta luultavasti tosiaan Sagan siskontyttö on muuttamassa meille elokuun lopussa. Uudesta pennusta tulen vielä kirjoittamaan enemmän kunhan saamme mennä katsoman niitä.

*Akka ja vuorokauden vanhat pennut*

Onko teillä ollut lomaa vai onko tulossa? Mitä muut ovat puuhailleet lomalla? Nauttineet olosta tai käyttänyt aikaa hyväksi ja treenannut?

Intensiteettiä ja keskittymisen puutetta

Hieman on ollut hiljaiseloa täällä blogin puolella nyt, toisaalta tuntuu että en ole ainoa bloggaaja jolla on ollut muuta kuin blogi mielessä. Töissä on ollut kauhea rumba, välillä olen ollut iloinen jos päivästä selviää hengissä. Ellei olisi koiraa ja miestä olisin varmaan nukkunutkin töissä, sen verran tekemistä olisi ollut. Onneksi tilanne vaikuttaa olevan rauhoittumaan päin, niin pystyy jatkaa elämää töiden jälkeenkin. Sagan treenit ovat myös olleet aika minimissä, ohjatuissa ollaan tietysti käyty ja kaveriporukan kanssa vuokrattiin kerta viikossa Agimestalta hallivuoro. Ulkona on ollut räntää ja jäätä ja kaikenpuolin masentava sää. Tänään tosin aurinko paistoi ja oli todella keväinen ilma! Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan teki mieli napata treenikassi ja suunnata ulos treenaamaan.

                           *Vaasassa oli vielä talvi, kun käytiin siellä moikkaamassa viikonloppuna. Kaikki kuvat ovat sieltä.*

Ohjatuissa ollaan keskitytty paljon Sagan keskittymiseen ja liikkeiden alkuihin. Saga on tokossa aika löysä, eikä flatin tapaan ihan jaksa keskittyä. Sattuneesta syystä olen alkanut kutsua sitä liikkureiden painajaiseksi. Neiti myös osaa liikkeet ja tietää tasan tarkkaan mistä ja milloin saa palkkaa, eikä siis viitsi tehdä mitään ekstraa. Tästä syystä olemme keskittyneet alkuihin ja siirtoihin, jotta saisimme energian kohdistumaan liikkeisiin eikä turhiin sähläyksiin. Näin ollen saisin lisää intensiteettiä koko koiran tekemiseen.

Olemme menneet kokeenomaisesti kentälle ja aloittaneet liikkeen, mutta Sagan ottaessa kontaktia palkkaan ja vapautan liikkeiden tekemisen sijaan. Tämän jälkeen olemme hallitusti siirtyneet seuraavaan aloituspaikkaan. Liikkeiden välissä olen rupatellut koiralle ja palkannut, pitääkseni keskittymisen minuun. Välillä olen myös tehnyt osan liikkeestä, mutta puolessa välissä palannut koiran luokse ja palkannut. Näillä "yllätyspalkoilla" pyrin siihen, ettei koira koskaan tiedä varmasti missä kohtaa saa palkan. Näin kiinnostus ja keskittyminen pysyy koo ajan minussa ohjaajana, eikä missään muussa. Muutama viikko olemme tehneet tätä, ja pari päivää sitten tehtiin taas kokeenomainen treeni. Koutsin sanojen mukaan Saga oli kuin toiselta planeetalta. Neiti keskittyi minuun, seurasi liikkeiden välissä mallikkaasti. Energia ja intensiteetti keskittyi liikeiden tekoon eikä turhaan sähläämiseen. Oli niin upea tunne tehdä töitä keskittyneen ja osaavaan koiran kanssa!

Eilisessä omatoimitreeneissä pitikin tosin saada palautusta maan pinnalle, kun neiti osoitti tasan kuinka paljon osaa riehua ennen liikkeitä, ja niiden välissä. Jopa niiden aikanakin. Parin liikkeen jälkeen taisi kuitenkin se kuuluisa hehkulamppu syttyä tuon duracellflatin korvien välissä, ja sama keskittyminen ja intensiteetti mikä oli ohjatuissa, löysi paikkansa Sagassa. Liikkeissä huomasin, ettei olla tehty kokonaisi liikkeitä pitkään aikaan. Kapulan nouto oli suoraan sanoen surkea, puri kapulaa ja palautti vinosti taakseni, kaukoissa ennakoi ja niin edelleen. Nämä tosin on suhteellisen helposti korjattavissa koska Saga oikeasti osaa liikkeet. Toukokuuhun on vielä hyvin aikaa viilata liikkeitä ennen SM kisoja.

Tokosta näyttelyihin; Sagan Viron valionarvo vahvistui viikko sitten, ja ruusuke ja kuuniakirja saapui postitse. Nyt täytyisi vielä anoa Suomen valionarvoa niin neiti on virallisesti Viron ja Suomen muotovalio.

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Koira, enemmän kuin paras ystävä

Varsinkin viime aikoina ovat eri tutkimukset näyttäneet miten koira pystyy auttamaan ihmisiä arjessa. Sekä psyykkisesti, että fyysisesti. On lukukoiria, huumekoiria, opaskoiria, halikoiria ja avustajakoiria. Vain muutaman mainitakseni. Tämän lisäksi ihan tavallinen kotikoirakin laskee omsitajansa verenpainetta, tuo iloa elämään ja antaa positiivisen elämänasenteen. Koiranomistaja saa myös päivittäin liikuntaa ja raitista ilmaa, ja on näin ollen pirteämpi ja iloisempi kuin muut.

Käydessäme läpi ostosopimusta Sagan ostoshetkellä kolmisen vuotta sitten, oli sopimuksessa pykälä jonka kasvattaja halusi tehdä erityisen selväksi. Koira ei ole mikään kone. Se voi tuottaa ennalta arvaamattoia kuluja ja huolia, sekä tuottaa muuta vahinkoa. Koira on eläin ja kaikkea voi sattua. Tämä on aivan totta, ja monelta tutultakin olemme kuullut miten koirien eläinlääkärimaksut, syödyt kengät, rikotut sohvat ja matot ja muut tuhot tyhjentävät omistajan kukkaron liiankin nopeasti. 

Mutta vaikka koira voi tuoda yllättäviä kuluja ja vaikeuksia arjen palapelissä, on sen antama rakkaus ja ilo ihmiselle sen kaiken arvoista. Vaikka sinulla olisi miten huono päivä tahansa, sinulla on aina pirteä hännänheiluttaja tervehtimässä kotiintullessasi. Joku, jonka mielestä juuri sinä olet se kaikkein paras ja ihanin. Koira antaa seuraa ja rakkautta. Se lohduttaa ja tarjoaa tukea ja turvaa. Se ei koskaan arvostele sinua vaan rakastaa sinua pyytteettömästi.

Mieheni tehdessä paljon iltavuoroja, koska vuorotyö, olen monesti illat yksin kotona. Vaikka asummekin suhteellisen rauhallisella alueella, täällä liikkuu välillä kaikkea puukkomiehistä murtovarkaisiin ja muita kummajaisia. Olen monena näinä iltoina ollut kiitollinen meidän hännänheiluttajan antamasta tuesta ja turvasta. Kukaan, tai mikään, ei voi lähestyä taloamme ilman että Saga sen tietää ja ilmoittaa asiasta (eivät edes putkimiehet jotka kerran meille ilmoittamatta olivat tulossa tarkistamaan talon putkia. Pelästyivät haukkuvaa mustaa koiraa..!). Myös pimeässä metsässä kävelessäni olen ollut tietoinen, ettei mikään tai kukaan pääse lähelleni tai kimppuuni Sagan luvatta. Tämä antaa todella suuren turvallisuuden tunteen.

Kanimme kuoltua muutama päivä sitten oli Saga taas tukenani ja turvana kun ikävä ja suru iski. Kärsivällisesti hän piti emänälleen seuraa, antoi halia ja surra kunnes N tuli kotiin. Koirat elävät täysin meidän ihmisten armoilla. He eivät voi kertoa huolestaan eikä kivuistaan. He eivät vaadi mitään ja antavat pyytteetöntä rakkautta ihmiselle. On syynsä, että koiraihmisten väitetään olevan onnelisimpia kuin muut ihmiset. Väsyneisyyden iskiessä harmaan arjen keskellä nämä aisat unohtuvat helposti. Mutta niitä on hyvä miettiä välillä ja olla kiitollinen siitä mitä on, ja näyttää sitä koiralle.

                            Koira voi olla vain joku sinulle, mutta sille sinä olet koko maailma.

 Olen kauan miettinyt tällaisen postauksen tekoa, mutta en ole osannut pukea ajtuksiani sanoiksi. Nyt tosin tuntui hyvältä hetkeltä tehdä tämä. Aina on hyvä muistaa mistä saa olla kiitollinen.