Koulupenkin äärellä; kohdetyöskentelyä ja naksuttimen käyttö

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä kuono.fi:n kanssa.

Onko remmin toisessa päässä rähjääjä? Tai mietityttääkö naksuttimen käyttö? Lähes joka kolmannella suomalaisella on tänä päivänä koira. Ne ovat yhä enemmän osa perhettä ja perheenjäseniä siinä, missä kaksijalkaisetkin ovat. Tämä tuo toki myös haastetta koiralle, jonka on sopeuduttava meidän ihmisten elinympäristöön. Keinoja ja tapoja tähän on monia, mutta aina on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen, jos oman koiran koulutus yhtään mietityttää.

                     

Kuono.fi sivustolta löytyy kurssi Koirakoulun perusteet, videokurssin muodossa. Matalan kynnyksen, helposti saatavilla oleva kurssitarjonta ja tämän hetken tilanteen huomioiden, erinomainen kurssimuoto. Saat myös treenata omassa tahdissa, oman kodin turvallisessa ympäristössä ilman stressaavia ympäristötekijöitä. Plussaa sekä koiralle, että omistajalle! 

Kurssilla eläinkouluttaja Noora Tihtonen käy laajasti läpi eri ongelmakäytöksiä, kuten remminrähjäämistä, mutta myös luoksetuloa, luopumista, naksuttimen käyttöä, sekä omistajalle tärkeitä taitoja koulutuksessa. Flateille erittäin tärkeä taito, rauhoittuminen oli myös saanut oman paikkansa kurssilla. Todella kattava perustaidon kurssi kyseessä siis! Kurssi on videoitu sekä luentoina, että käytännön esimerkkeinä. Luento-osuudet ovat tehty todella selkeiksi ja puhe on tarpeeksi hidasta, jotta ehtii hieman miettiä mitä äsken sanottiin. Omaa silmää hiukan häiritsi kuvauskulman vaihtaminen edestä ja profiiliin useaan kertaan kesken luennon. Videosta tuli hieman levoton tällä tavalla, ja omasta mielestä liian vakavan oloinen. Kyse oli kuitenkin koirankouluttamisesta, eikä sen vakavammasta tunnustuksesta. Muuten ulkona kuvatut käytännön jaksot olivat hyvin kuvattuja ja niitä jaksoi hyvin katsoa moneenkin kertaan.

                                                                                                                                       *Mikä kumma kapistus tuo on?*

                                                                               *Naksuttimia on hyvä olla monta, yksi katoaa liian helposti...*

Omilla koirilla on kyseisen koulutuksen perustaidot suurimmalta osalta hallussa, mutta kurssin lopussa opetettiin kohdetyöskentelyä, eli esimerkiksi kuonon kosketusta eri esineisiin tai käteen. Tätä erittäin kätevää temppua ei ole tullut opetettua Simolle, joten ei kun hommiin! Katsottuani erittäin selkeän vaihevaiheelta videon läpi, tuli olo että kohdetyöskentely on helppoa kuin heinänteko! Lisäksi tämä oli oiva tilaisuus harjoitella naksuttimen käyttöä, sitä kun ei aina tule niin aktiivisesti käytettyä tokossa. Alla olevalla videolla opetan Simolle käsikosketuksen naksuttimella.

                                                                                            Linkki videoon

Aloitin näyttämällä kättä Simolle, ja heti hänen vilkaistaessa sitä naksautin ja palkka. Kurssilla opastettiin näyttämään kättä kunnolla koiralle alussa, jotta hän ymmärtää käden olevan se juttu. Kun koira on ymmärtänyt tämän, voi pikkuhiljaa pitää kättä vartalon vieressä ja vähemmän näkyvillä. Olemme harjoitelleet paljon maahanmenoa naksuttimella tarjoamisen kautta, joten aluksi Simo tarjosi tätä paljon kuten videosta näkyy. Muuten ei ole oikein oppinut tarjoamisen kautta, joten tämä oli oiva harjoitus myös siinä mielessä. Pikkuhiljaa Simo ymmärsi, ettei maahanmenoa tällä kertaa haettu ja alkoi aktiivisemmin lähestymään kättäni. Videon lopussa hyppään periaatteessa yhden koulutusaskeleen yli, kun yritän opettaa koskettelua liikkeessä (kärsimätön täällä moi!), ja joudun siinä auttamaan koiraa hieman enemmän. Mutta muuten Simo ymmärsi jutun jujun nopeasti ja tunsin, että koulutuksen vinkeillä pääsin hyvin alkuun ja pystyn perustaidon opittua soveltamaan tätä keinoa moneen meille tarpeelliseen tilanteeseen.

Kuono.fi-sivustolta löydät eri kurssien lisäksi kattavasti tietoa koirista, ruokinnasta ja monesta muusta asiasta. Itse piti heti tarkistaa vinkit, miten säästyy sotkulta koirien liatessa lattiat lenkin jälkeen... Kattava sivusto, jolla on paljon vinkkejä, etenkin jos koirien maailma ei ole sinulle entuudestaan liian tuttu. Kurssit ovat antoisia kenelle tahansa- aina voi oppia uutta! Mutta etenkin suosittelen niitä ensimmäisen koiran hankkiville ja pennunostajille. Jos jokin uusi temppu tai harrastus mietityttää, kuten hajutyöskentely tai kuononkosketus, löytyy apu kuono.fi:stä. Sivusto, joka ensisilmäyksen jälkeen yllättää positiivisesti kattavalla materiaalillaan ja monipuolisuudellaan. Aiomme ehdottomasti seuraavaksi tutustua hajutyöskentelyn saloihin kurssin muodossa S-tiimin kanssa, kun kerran olemme päässeet vauhtiin ja Sagakin on treenilomalla (tästä lisää seuraavassa postauksessa).

Oletko sinä osallistunut koirienkoulutuksen verkkokurseille?

Mukavaa viikkoa kaikille!

 

Voiko tämä olla näin helppoa? Apua yllättävästä suunnasta.

Tiedättekö sen tunteen, kun olet jo kauan nähnyt paljon vaivaa yhden asian eteen ja sitten yhtäkkiä ilmestyy uusi mahdollisuus, joka tarjoaa saman asian mutta paljon pienemmällä vaivalla? Tai kun olet tottunut raahaamaan isoa taakkaa selässäsi kauan ja yhtäkkiä se poistetaan? Helpotuksen tunne iski hiljattain minuun, kun yllättävä tarjous ilmestyi vielä yllättävämmästä suunnasta!

Koiraurheilun talvikausi on väsyttävää aikaa jo ulkona vallitsevan pimeyden vuoksi, mutta myös treenien ajomatkan vuoksi. Olen jo monen vuoden ajan tottunut noin tunnin ajomatkoihin iltamyöhään ja alkuyöstä eri treenihalleihin jossain teollisuusalueiden perukoilla. Aina ei ole tuntunut maailman parhaimmalta idealta lähteä iltamyöhään ajelemaan kehä kolmosta päästä päähän, kun muu perhe on jo nukkumassa, mutta mitä sitä ei tekisi koiriensa vuoksi? Puolen yön jälkeen paluu kotiin noin kahden tunnin ajomatkan ja parin tunnin treenin jälkeen vain todetakseen, että herätyskello soi viiden tunnin kuluttua. Nykyään kaksijalkainen versio herätyskellosta soi vielä aikaisemmin... Usein onkin ollut aika nuutunut olo näiden treenipäivien jälkeen. Ihana treeniporukka on kuitenkin vetänyt puoleensa ja sen vuoksi kärsii kyllä yöajamiset.

                      

*Kyllä me olemme sen ajamisen arvoiset!*

Hiljattain sain veljeltäni viestin, jossa hän kertoi lapsuudenystävänsä äidin (joka myös tokoilee) ollessa aikeissa rakentaa omaa hallia aivan meidän lähialueillemme. Pidin tätä aluksi vitsinä, mutta kuullessani asiasta myös muualta otin yhteyttä veljeni ystäväni äitiin. Ilmeni, että hän oli kuin olikin rakennuttanut itselleen hallin, jonne oli meiltä vain vartin ajomatka. Siis vartin! Ja koska halli on oikeistaan vain hänen tarpeilleen rakennettu, saisin vuokrata sitä aina kun hän ei ole siellä treenaamassa.  Huomasin yhtenä päivänä ehtiväni lähettää töistä viestin, jos halli olisi iltapäivällä vapaa, napata koirat kotoa mukaan, treenata tunnin ja vielä palata kotiin inhimilliseen aikaan. Ehdin jopa poiketa kaupan kautta ja kuitenkin palata kotiin ennen iltamyöhään. Kyllä se 45 kilometrin vaihtuminen 7,6 kilometriin huomaa. Aikaahan on yhtäkkiä vaikka mihin! 

                           *Ei ole riemulla rajaa kun ei keskellä yötä tarvitse ajaa!*

                                                                                      *Halli ei ole maailman suurin, mutta meidän tarpeisiin sopiva. Ja mitä parasta- se on lähellä!*

Halli on uusittu kasvihuone, eli kylmä. Kuitenkin reilut 30 metriä pitkä, 10 metriä leveä ja pohjana keinonurmi. Voittajaluokan ruudun saa vielä mahtumaan, mutta mitään täysisoja EVL:n liikkeitä siellä ei tehdä. Meidän tämänhetkisten tarpeisiimme halli on kuitenkin täydellinen ja ajan säästyminen korvaa kaikki muut puutteet! Joka toinen viikko olemme edelleen "yövuorossa", eli ajelemme treenaamaan porukalla kunnolliseen isoon halliin. Mutta nyt on tarvittaessa katto pään päällä koko talven ja vielä lähellä.

Nyt on kuulkaas aikaa vaikkapa tämän blogin hieman ahkerampaan näpertämiselle. Olenkin saanut kiinnostavan yhteistyötarjouksen blogille, siitä seuraavassa postauksessa lisää!

 

Oikein ihanaa viikonjatkoa kaikille!