Eläinlääkäripohdintaa: kliniikkaketju vs yksityinen perheyritys

Pitkästä aikaan vähän elonmerkkejä täältäkin. Ollaan siis elossa arki on vain tällä hetkellä niin kiireistä, ettei koneen ääreen ole ehtinyt saati sitten enrgiaa kirjoittamiseen löytynyt, vaikka posatusideoita olisi muillekin jakaa. Mutta nyt on vihdoin ja viimein kauan odotettu syysloma pari päivää ja päätin raapustella tänne vähän kuulumisia.

Paitsi tavalliset arkihuolet (työ, kahden koiran arki ja huushollin pyörittäminen yksin kun mies on melkein kellon ympäri töissä) ovat myös erinäiset eläinlääkärikeikat pitäneet minut kiireisenä. Reilun viiden viikon aikana olen ollut kuusi kertaa eläinlääkärillä. Näisä kuudesta kerrasta neljä kertaa ovat olleet Sagan silmien takia. Kuukauden sisälle on mahtunut kaksi kertaa silmäkalvontulehdusta ja kerran myös silmähaavan säestämänä. Yleensä käymme AlfaPet eläinlääkäriasemalla joka sijaitsee täällä meidän lähellä. Pienenä perheyrityksenä alkanut asema on viime vuosina kasvanut melkoisesti ja on kodikas, luotettava ja osaava. Edesmenneen bernimme he hoitivat täydellisesti ja olemme sitemmin aina käyttäneet heidän palveluita.

Syyskuussa Saga siristi toista silmää kun tulin töistä kotiin, ja soitin oitis AlfaPetiin. Käytiin näytillä ja silmäkalvontulehdushan se oli. Viikon silmätippakuuri ja sitten tarkistukseen. Tarkistusajalle saimme lisättyä Simon rokotusajan jotta ei jouduttaisi käymään siellä joka päivä. Pari viikkoa sitten saimme N kanssa mahdollisuuden viettää kahdestaan kylpylälomaviikonlopun. Tultuamme kotiin huomasin heti, että Saga yritti hangata toista silmää. Näin, että toinen silmä oli turvonnut kiinni ja toista silmää Saga siristi paljon. Ensimmistä kertaa sain soittaa päivystävälle eläinlääkärille ja lähdin ajamaan Sagan kanssa kohti Tammiston Evidensiaa. Tämä Suomen vallannut eläinlääkirketju on monelle tuttu, mutta me emme ole ennen siellä käynneet. 

Ensimmäinen vaikutus paikasta oli iso, valkoinen ja steriili. Ikäänkuin ihmisten Jorvin sairaala, joka heti tuli auttamatta mieleen. Teki melkein mieli kääntyä heti ovensuussa koska tuli tunne, että tänne tullaan vain jos on todella sairas tai puolikuoleva eläin. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällisiä ja suht nopeasti pääsimme eläinlääkärin puheille. Pääsimme steriiliin huoneeseen jossa kiireiseltä vaikuttava eläinlääkäri tarkisti Sagan silmät rutiininomaisesti. Silmäkalvontulehdus molemmissa silmissä ja haava vasemmassa silmässä oli tuomio. Kolmannen luomen alla (minkä ihmeen kolmannen?) oli valtavasti rakkuloita ja lekuri mietti josko se johtuisi allergiasta, koska aikuisella koiralla ei saisi esiintyä noin paljon rakkuloita muuten. Sagalla ei ole eläessään ollut allergioita, joten vahvasti epäilin tätä. Jäin kuitenkin miettimään josko simässä on jotain vakavampaa ja miten se on AlfaPetissä jäänyt huomaamatta? Ehkä oli ihan hyvä tulla isolle kliniikalle näytille, jos siellä on enemmän asiantuntijoita? Tuntui hyvältä, että saimme määräyksen tulla viikon kuluttua silmälääkärille näytille. Kotiin saimme silmätippoja ja silmävoidetta jota piti laittaa neljästi päivässä.

Tässä välissä ehdin mennä Simon kanssa neljän kuukauden rokotuksille jossa todettiin herran oikean hampaan olevan halki ja s epitäisi poistaa. Luultavasti Sagan tekosia kun heillä oli Simon kanssa vähän "kränää" yhtenä iltana. Hampaasta tuli hieman verta, mutta vuoto tyrehtyi yön aikana, ja kun soitin päivystykseen siellä ei uskottu että mitään vaaraa olisi. Ei muuta kun hammashoitola-aikaa varaamaan...

Seuraavana päivänä silmäerikoislääkärille Evidensiaan Sagan kanssa. Asiantunteva, mukava eläinlääkäri joka totesi saman mikä ollaan vuosien varrella kuultu Alfapetissä; rodulle tyypillistä että silmät ovat hieman herkät kun liikkuvat paljon metsässä, ja nuo kolmannen luomen rakkulat osoittavat vain että silmä toimii. Jatko-hoidoksi saatiin silmähuuhdetta jolla puhdistetaan Sagan silmät ainakin kerran pävittäin. Oli kuitenkin helpottavaa huomata, että voin vastedeskin luottaa AlfaPetin tuomioihin ja ettei heiltä ollut jäänyt mitään huomaamatta.

Ketjukliniikalla on tietysti se hyvä puoli, että siellä on kaikki saman katon alla: erikoislääkärit, sairaala yms. Kun on ketju se tarkoittaa, että missä tahansa kohtaa Suomea liikutkin, koirasi tiedot löytyvät heidän tietokannasta. Henkilökohtaisesti minulle jäi kuitenkin vähän "liukuhihnameininki" tunne ko. paikasta. Kun silmiä tutkittiin tutkittiin vain niitä, eikä muista asioista mainittu tai kysytty. AlfaPet on pieni mutta erittäin kodikas paikka, jossa hoitajat ottavat parhaan ystäväsi hellään huomaansa. Vaikka olisin toisen koiran kanssa siellä voin aina kysyä toisesta koirasta samalla jos jokin askarruttaa mieltä. He tuntevat sinut ja koirasi ja ottavat eri rotujen ominaisuudet hyvin huomioon. Huono puoli on tietysti se, että päivystävää siellä ei ole ja jos on vakavampi asia jossa heillä ei riitä tila, joudut lähtemään muualle. Itse kuitenkin arvostan tätä inhimillistä ja kodikasta hoitoa niin paljon, että jatkossakin tulen käymään siellä koirieni kanssa. 

Flattineiti sairastaa

Leuto talvi on aiheuttanut muutakin kuin ärsyyntymistä hiihtäjien keskuudessa. Se on myös aiheuttanut suurta stressiä eläinlääkäriasemilla. Koska vatsapöpöt. Kun ei ole tarpeeksi kylmä, pöpöt eivät kuole ja koirat löytävät kaiken näköistä kivaa naposteltavaa maasta.

Tiistaina olimme ystäviemme luona Sagan ja N kanssa. Silloin Saga oli normaali iloinen itsensä. Keskiviikon vastaisena yönä alkoi oksentelu. Se oikein lensi kaaressa. Mikään ei pysynyt sisällä, ei edes vesi. Tämä jatkui koko yön, aamuyöllä typy oksensi noin parinkymmenen minuutin välein. Ajattelin ensin että Saga oli päässyt syömään ystäviemme koiran ruokaa mutta oksentelun jatkuessa ymmärsin, ettei vieras koiranruoka aiheuta tuon määräistä oksentelua ja pahoinvointia. Soitin eläinlääkärille ja lähdimme ajamaan neidin kanssa. Saga oli silmin nähden pahoinvoiva, mutta ei aristanut vatsaa eikä ollut kuumetta. Röngenkuvat otettiin ja todettiin, että suolisto oli todella ärtynyt mutta vierasesineitä ei löytynyt. Luultavasti jokin ikävä vatsapöpö oli tarttunut Viron matkalta. Lähdimme kotiin oksennusestolääkkeen ja Promax tahnan kanssa, joka rauhoittaisi vatsaa.

Sagaa selvästi närästi mutta ei oksentanut enään kotona. Suurin huolenaihe aiheutti se, kun maailman ahnein koira ei edes vilkaissut ruokaansa. Tämän jälkeen alkoi vesiripuli joka torstaina muuttui veriripuliski. Soitin perjantaina keskellä työpäivää eläinlääkärille ja meidät käskettiin tulla kliniikalle niin nopeasti kuin mahdollista ja varautumaan että Saga luultavasti joutuisi tiputukseen. Meidän oma lääkäriasema on pieni AlfaPet eläinlääkäri joka ei ole viikonloppusin auki, ja heillä oli kädet enemmän kuin täynnä kun tulimme paikalle. Siitä huolimatta he ottivat heti Sagan sisälle, tutkivat, mittasivat kuumeen ja päättivät ottaa verikokeet. Saga sai myös nesteytystä koska oli jo ehtinyt kuivua hiukan. Suppeassa verikokeessa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Loput vastauksista saamme tietää tiistaina. Koska lääkärillä ei ollut resursseja pitää Sagaa tiputuksessa viikonlopun yli, eikä hänellä ollut kuumetta päätettiin, että saamme kotiin vahvan antibiootti lääkkeen ja ruokana ei saisi syöttää muuta kuin helposti sulavaa, proteiinirikasta ja vähärasvaista ruokaa kuten esimerkiksi keitettyä kanaa.

Koko viikon Saga oli ollut väsynyt ja huonovointinen, mutta piristyi niin paljon nesteytyksestä perjantaina, että uskalsimme lähteä N kanssa tervehtimään ystäviä Turkuun ja jättää Saga vanhempieni hoitoon. Koko perjantai ilta oli huoli neidistä kova. Lauantaina tuli viesti ja video pirteästä flatista joka alkaa olla oma itsensä. Sunnuntaina ilo ja helpotus oli suuri, kun vastassa oli iloinen ja energinen flatti-neiti, joka hyppi ja pomppi ilman huolen häivää! Lääkekuurilla Saga on ainakin loppuviikon ja ruokaa annetaan monta pientä annosta useita kertaa päivässä jotta suolisto ei ärtyisi. Mutta pahin on toivottavasti nyt ohi ja virtaa on kuin pienessä kylässä! :)

                                        

Iso kiitos Alfapetin tiimille erinomaisesta, empaattisesta ja ammattitaitoisesta huolenpidosta (koiran lisäksi myös emännän rauhoittumisesta...)!