Talvisään taikaa

 Edellisellä viikolla vietettiin hiihtolomaa ihanan talvisissa maisemissa. Saga oli parantunut niin hyvin loppuiikkoa kohden, että päätimme tehdä viikonloppureissun Vaasaan. Siellä oli ensimmäisenä päivänä vastassa hirveä lumimyräkkä, mutta seuraavana päivänä saimme taas nauttia keväisen aurinkoisista keleistä. Kuvia tuli otettua sen verran, että päätin tehdä kuvapostauksen. Enjoy!

 Ensimmäisenä päivänä päätimme kävellä jäällä, lumimyräkästä huolimatta. Tuuli oli aikamoinen...

Seuraava päviä olikin kuin tehty talvikuvia varten! Aurinko paistoi ja satumaiset lumimaisemat hellivät silmää. Päivällä kävimme myös tapaamassa Sagan flattikaveria Alfonsia perheineen. Ihana oli taas nähdä tätä porukkaa vaikka näemmekin vain muutaman kerran vuodessa!

Koiratreffeillä löydettiin satumetsä! <3

*Kaksi mustaa kaurista, Saga ja Alfons*

*Sagalle tuli kiire*

Hiihtoloma tuli todella tarpeeseen kaiken työhässäkän ja Sagan eläinlääkärikeikkojen jälkeen. Ne, jotka seuraavat meidän FACEBOOK sivua, ovatkin jo tietoisia siitä, että Sagan verikokeiden tulokset oli täysin normaalit, eikä haimatestissä näkynyt mitään tavallisesta poikkeavaa. Kyseessä taisi olla astetta ärhäkämpi mahapöpö, joka sitten johti veriripulille erittäin ärtyneen ja tulhtuneen suoliston takia. Onneksi antibiootit auttoi nopeasti. Nyt olemme pikkuhiljaa palauttamassa neitiä normaaliin ruokavalioon, mutta etenemme astettain jotta ei tulisi takapakkia. Virtaa tuossa tyypissä ainakin riittää!

                       Oletko viettänyt hiihtolomaa? Mikä kuvista oli suosikkisi? 

Flattineiti sairastaa

Leuto talvi on aiheuttanut muutakin kuin ärsyyntymistä hiihtäjien keskuudessa. Se on myös aiheuttanut suurta stressiä eläinlääkäriasemilla. Koska vatsapöpöt. Kun ei ole tarpeeksi kylmä, pöpöt eivät kuole ja koirat löytävät kaiken näköistä kivaa naposteltavaa maasta.

Tiistaina olimme ystäviemme luona Sagan ja N kanssa. Silloin Saga oli normaali iloinen itsensä. Keskiviikon vastaisena yönä alkoi oksentelu. Se oikein lensi kaaressa. Mikään ei pysynyt sisällä, ei edes vesi. Tämä jatkui koko yön, aamuyöllä typy oksensi noin parinkymmenen minuutin välein. Ajattelin ensin että Saga oli päässyt syömään ystäviemme koiran ruokaa mutta oksentelun jatkuessa ymmärsin, ettei vieras koiranruoka aiheuta tuon määräistä oksentelua ja pahoinvointia. Soitin eläinlääkärille ja lähdimme ajamaan neidin kanssa. Saga oli silmin nähden pahoinvoiva, mutta ei aristanut vatsaa eikä ollut kuumetta. Röngenkuvat otettiin ja todettiin, että suolisto oli todella ärtynyt mutta vierasesineitä ei löytynyt. Luultavasti jokin ikävä vatsapöpö oli tarttunut Viron matkalta. Lähdimme kotiin oksennusestolääkkeen ja Promax tahnan kanssa, joka rauhoittaisi vatsaa.

Sagaa selvästi närästi mutta ei oksentanut enään kotona. Suurin huolenaihe aiheutti se, kun maailman ahnein koira ei edes vilkaissut ruokaansa. Tämän jälkeen alkoi vesiripuli joka torstaina muuttui veriripuliski. Soitin perjantaina keskellä työpäivää eläinlääkärille ja meidät käskettiin tulla kliniikalle niin nopeasti kuin mahdollista ja varautumaan että Saga luultavasti joutuisi tiputukseen. Meidän oma lääkäriasema on pieni AlfaPet eläinlääkäri joka ei ole viikonloppusin auki, ja heillä oli kädet enemmän kuin täynnä kun tulimme paikalle. Siitä huolimatta he ottivat heti Sagan sisälle, tutkivat, mittasivat kuumeen ja päättivät ottaa verikokeet. Saga sai myös nesteytystä koska oli jo ehtinyt kuivua hiukan. Suppeassa verikokeessa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Loput vastauksista saamme tietää tiistaina. Koska lääkärillä ei ollut resursseja pitää Sagaa tiputuksessa viikonlopun yli, eikä hänellä ollut kuumetta päätettiin, että saamme kotiin vahvan antibiootti lääkkeen ja ruokana ei saisi syöttää muuta kuin helposti sulavaa, proteiinirikasta ja vähärasvaista ruokaa kuten esimerkiksi keitettyä kanaa.

Koko viikon Saga oli ollut väsynyt ja huonovointinen, mutta piristyi niin paljon nesteytyksestä perjantaina, että uskalsimme lähteä N kanssa tervehtimään ystäviä Turkuun ja jättää Saga vanhempieni hoitoon. Koko perjantai ilta oli huoli neidistä kova. Lauantaina tuli viesti ja video pirteästä flatista joka alkaa olla oma itsensä. Sunnuntaina ilo ja helpotus oli suuri, kun vastassa oli iloinen ja energinen flatti-neiti, joka hyppi ja pomppi ilman huolen häivää! Lääkekuurilla Saga on ainakin loppuviikon ja ruokaa annetaan monta pientä annosta useita kertaa päivässä jotta suolisto ei ärtyisi. Mutta pahin on toivottavasti nyt ohi ja virtaa on kuin pienessä kylässä! :)

                                        

Iso kiitos Alfapetin tiimille erinomaisesta, empaattisesta ja ammattitaitoisesta huolenpidosta (koiran lisäksi myös emännän rauhoittumisesta...)!

Kakkonen on uusi ykkönen!

Viikonloppuna oli vuorossa alkukevään huipennus, näyttelymatka Viroon! Olimme ilmoittaneet Sagan ja Harmin, joka myös tuli mukaan, lauantaina 8 ryhmän erikoisnäyttelyyn, ja sunnuntina oli vuorossa kansainvälinen näyttely Tallinn winter dog show. Sekä Harmi että Saga tarvitsivat yhden sertin lisää valioituakseen sekä Suomessa, että Virossa. Heti töiden jälkeen Marko ja Harmi hakivat minut, N ja Sagan ja ajoimme länsisatamaan Eckerö Linelle. Laivamatkan ajan koirat olivat autossa autokannella, ja matka meni oikein mukavasti. Lahden toisella puolella löysimme Viru hotellimme, jonka hotellihuoneet osoittautuivat oikein mukaviksi ja hyvän kokoisiksi. Hotellin viereltä löytyi myös pieni puisto jossa oli hyvä käyttää koirat.

Lauantain näyttelyn kehät alkoivat vasta klo 15(!), mikä pitikin tarkistaa neljään kertaan, sillä Suomessa täytyy yleensä olla paikalla viimeistään klo 12. Nyt ehdimme hyvin puuhailla kaiken näköistä aamupäivällä ja rahassa ajaa näyttelyyn, ja eksyäkin muutaman kerran matkalla. Näyttely oli jonkin sortin liikuntasalissa ja tilaa oli todella vähän. Kehät olivat minimaaliset eikä ollut helppoa näyttää koirien liikkeitä hyvin. Flatteja oli ilmoitettu kuusi kappaletta, ja tuomarina toimi norjalainen Jari Partanen.Yllätyn joka kerta siitä, että virolaisissa näyttelyissä suurin osa osallistujista on suomalaisia.  Tässä sitä matkataan ulkomaille ja kuitenkin kehän laidalla puhutaan suomea ja melkein kaikki koirat ovat suomalaisia. Ainakin flateilla on näin, joka on mielestäni aika hupaisaa. :)

*Harmi*

Pienen etsinnän jälkeen löysimme häkeille pienen paikan kehän vierestä. Otin Harmin sitten ensiksi ajoissa häkistä ulos rauhoittumaan. Junnu- ja avo urosten jälkeen oli vuorossa Harmi. Harmi esiintyi todella edukseen ja sain esitettyä jo aika pitkään ilman namia. Herra seisoi ryhdikkäästi ja näytti jopa hampaat tuomarille ilman istuutumista. Juostiin ja seistiin ja eri sa heilui meille. Loppupeleissä Harmi oli PU2, mutta koska ensimmäinen uros oli alle 2 vuotias, siirtyi sertti Harmille joka valioitui!

Saga ei ollut vuorollaan ihan vakuuttunut alustasta, mutta juoksi ihan hyvin. Seistäessä ei ollut yhtä energinen kuin Turussa mutta piti hännän kuitenkin yhäällä. Myös Saga sai eri sa:n, ja oli loppupeleissä PN2. Tosin myös nartuissa voittaja oli junnu, joten sertti siirtyi Sagalle joka myös valioitui! Kahden tuoreen valion kanssa sitten suuntasimme kohti puistoa missä koirulit saivat päästää vähän höyryjä. Illemalla menimme vanhaan kaupunkiin syömään ja hieman juhlistamaan meidän valioita. Valiot itse saivat torkahdella hotellihuoneissaan luun kera.

 *vas: FI & EE MVA Celtair Round and Round "Harmi", oik: FI & EE MVA TK1 Harvahampaan Laughing Wind "Saga"*

*Valioskumpat*

Sunnuntaina oli aikaisempi herätys jotta ehdittäisiin nauttia hotelliaamiaisen antimista kunnolla. Sitten pakattiin tavarat ja lähdimme kohti Saku suurhallia. Tämän onnistuimmekin löytämään ensimmäisellä kerralla eksymättä. Tosin kaipasimme Suomen näyttelyissä olevia parkkivahteja ja talkootyöntekijöitä. Parkkipaikka oli nimittäin aivan täynnä ja koirineen pääsi sisälle vain pienestä takaovesta joka ei ollenkaan ollut kyltitetty. Sisällä löysimme nopeasti häkeille paikan aivan kehän laidalta. Tänään oli ilmoitettu yksitoista flattia tanskalaiselle Gunnar Nymannille. En tiennyt tuomaria ennestään, mutta minua oltiin varoitettu että tanskalaiset tuomarit ovat todella tiukkoja, enkä saisi lannistua vaikka arvostelu olisi huono. Kehä oli hieman isompi kuin lauantain ja  ainakin sai juosta ilman että kahden askeleen jälkeen oli kehän ulkopuolella.

                                              *Porukkaa ja oli ja ahdasta myös!*

*Harmi*

Harmi oli käyttöluokassa ainoa koira, ja esiintyi taas oikein edukseen. Juostessa hieman veti, varsinkin kolmiossa kun mentiin muita koiria päin, mutta muuten meni ihan kivasti. Tuomari mietti kaikkia koiria pitkään ja hataasti ja oli aika tiukka arvosteluissa. Tuloksena sileä eri. Vain yksi uroksista sai sa:n.

                                                                                           *Tiukka tyyppi*

Nartuissa oli muutama koira ennen Sagaa, joka myös oli ainoa käyttöluokassa. En saanut Sagaa seisomaan niin hyvin, neiti jostain syystä ei halunnut venyttää takajalkoja taakse. Juoksi kuitenkin hyvällä vauhdilla ja liitävällä liikkuvalla askeleella. Tuomari halusi meidän juoksevan sekä kolmion, että ympyrän, ja että tuo kolmion hahmottaminen pienellä alueella on vaikeaa! En tiedä mikä siinä on mutta en koskaan saa kolmita täysin suoraksi vaan se muistuttaa enemmän pizzapalaa, eli kolmiota pienellä kaarella. Onneksi Saga pelasti tilanteen ja tiesi miten juostaan suoraan! "Tiukkis Gunnarilta" vilahti yllätyksemme eri sa! Ilmeisesti hyvät liikkeet pelastivat vaikka silmät olisi hänen mielestään voinut olla paremmat. Paras narttu kehässä juostiin pari kierrosta ja sijoituimme toiseksi. Sama Morrinin junnu narttu oli kuitenkin edessämme taas joten suureksi yllätyksekseni saimme tuloksen PN2 CACIB! Ja näin avasimme myös cacib tilimme! Serttiähän emme saaneet vastaanottaa, koska Saga oli valioitunut eilen.

                                                                                                   *Bongaa kieli...*

                                                                                                  *PN 2 CACIB!*

Aivan huippuviikonloppu kera huipputulosten! Ei voi muuta kun olla tyytyväinen! Kotiinpaluu sujui myös ongelmitta. Tiistai-keskiviikko yönä tosin Saga sai matkamuiston Virosta; astetta pahemman vatsataudin! Neiti oksensi koko yön, eikä edes vesi pysynyt sisällä. Odotimme kunnes eläinlääkäriasema avasi 7:30 jonka jäkeen soitin sinne ja saimme ajan tulla Sagan kanssa näytille. Ei ollut kuumetta mutta röngenkuvissa suolist oli todella ärtynyt. Tukosta ei kuitenkaan ollut. Saimme oksennusestolääkkeet ja maitohappo lääkkeitä ja toivomme parasta. Neiti onkin nukkunut melkein koko päivän, kun ei juurikaan yöllä tullut nukuttua. Vettä on juonut, mutta ruoka ei maistu ollenkaan. Nyt pidetään vain peukkuja että piristyy huomenna! Itse sain myös kunnon flunssan matkamuistoksi, onneksi N oli kotona ja pystyi viemään Sagan lekurille! Sai sitten hoitaa meitä molempia. :) Aina nämä reissut eivät siis ole pelkkää auringonpaistetta.... Vaikka kivaa oli!



* "Kauhee, toi pussaa!!!" *                                                                                            * "No hyi, YÄK, pusu!!" *

* "Sit pusutellaan kunnolla jos kerran on pakko!" *

Viisi vinkkiä tokokoiran lihashuoltoon

Aivan kuten ihmisurheilijoillakin on myös aktiivisesti harrastavan ja kilpailevan koiran lihashuolto erittäin tärkeä. Lajista ja koirasta riippuen lihashuoltoon kannattaa kiinnittää eri tavalla huomiota. Esimerkiksi aktiivisesti kilpaileva ja treenaava vinttikoiran lihakset ja keuhkot tarvitsevat erilaista huoltoa kuin esimerkiksi noutava metsästyskoira. Lihashuolto on todella koirakohtaista, jotkut tarvitsevat enemmän huoltoa kuin toiset rodusta ja lajista riippuen. Haluan korostaa, että tämän postauksen lihasuolto vinkit ja neuvot ovat minun näkemyksiäni ja kokemuksia omalla koirallani.

Myönnän, etten itse aluksi ajatellut tokokoiran tarvitsevan mitään erityistä huomiota lihashuollon suhteen. Eihän tokossa juosta ja spurttailla samalla tavalla kuin esimerkiksi agilitykentillä. Mutta mitä enemmän treenaamme ja mitä korkeammalle tasolle pääsemme tokossa, sitä enemmän olen huomannut että koiran lihakset joutuvat myös tokossa koville. Käytännön esimerkkinä; Tokossa yksi perusliike on seuraaminen. Seuraamisessa koira kulkee ohjaajan vasemmalla puolella pitäen katsekontaktia ohjaajan kanssa, pää yläviistossa oikealle. Tämä staattinen liike rasittaa paljon koiran niskalihaksia, etenkin kun liikettä ei treenata toiselta puolelta. Eli saman sivun lihakset rasittuvat kerta toisensa jälkeen. Uusien sääntöjen myötä tokossa on myös paljon liikkeitä missä koira irtoaa ohjaajasta nopeilla spurteilla (esimerkiksi merkin kierto, ohjattu nouto ja luoksetulo). Samalla tavalla koiralta vaaditaan myös äkkipysähdyksiä (esimerkiksi ruutu ja EVL:n kierto nouto hyppy). Nämä liikkeetä rasittavat etenkin koiran takareisilihaksia mutta myös selkälihakset ja lavat ovat kovilla. 

                                            *Treenikaverimme Miitti-tolleri tiukassa merkin kierrossa*

*Seuraaminen on koiran niskalihaksille todella staattinen liike*

Koirille löytyy nykyään fyssareita, osteopaatteja ja ravintosuunnittelijoita ja vaikka mitä. Aina ei ehkä tiedä edes mistä aloittaa ja mitä tarvitsee. Sagan kohdalla olemme ottaneet mukaan eri asioita tarpeen tullen, hierojasta lähtien. Meillä huolletaan lihaksia alkulämmityksen ja palautuksen, monipuolisen liikunnan, lämpömanttelin ja hierojan avulla. Alla viisi vinkkiä miten nämä eri asiat edesauttavat lihasjumeja.

Hieronta:

Sagalla on viime aikoina ollut takareisilihakset todella kireinä ja tokokoirille tyypillisesti ne niskalihakset jumissa. Neidin lihasjumeja hoidetaan muun muassa hierojan avulla, joka tulee noin joka kolmas kuukausi avaamaan jumeja ja tarvittaessa näyttämään eri venytysliikkeitä.

Venytys:

Venyttäminen onkin asia joka on helppo tehdä esim. lenkin jälkeen lihasten ollessa lämpimät ja joka edesauttaa jumeja. Niskalihaksia voi venyttää houkuttelemalla koiraa kääntämään päätä (esim namin avulla) oikealle ja vasemalle kehoa pitkin, hitaasti  molempiin suuntiin. Reisilihaksia taas auttaa jalkojen varovainen venyttely eteen ja taakse. Tämän voi tehdä koiran seistessä tai maatessa. Sagalla tämä toimii melkein parhaiten seistessä.

Alkulämmitys ja palautus:

Aivan kuten ihmisurheilijallakin alkulämmitys ja palautus on tärkeitä lihashuollon kannalta. Yritän aina tulla treeneihin niin ajoissa, että ehdin lämmitellä Sagaa ulkoiluttamalla autoreissun jälkeen. Treenien jälkeen teemme aina lyhyen palauttavan hihnalenkin. Hihnalenkki tekee myös sen, ettei koira turhaan riehu ympärillä samalla tapaa kuin vapaana ollessaan, vaan ravaa hallitusti jolloin lihakset palautuvat parhaiten.

Liikunta:

Koiran luontainen askellaji on ravaaminen. Ravatessa koiran lihakset ikään kuin hoitavat itse itseään. Pidämme ainakin yhden tai kahden lepopäivän viikossa, jonka aikana teemme jonkun ravilenkin. Saga on sen verran iso koira että normi hihnalenkillä hän ei pääse raviin vaan kävelee tai peitsaa. Sen vuoksi ravilenkki  voi olla noin 20 minuutin pyörälenkki siihen tahtiin että Saga ravaa reippaasti, mutta ei siirrä laukalle, tai koiran mukaan ottaminen juoksulenkille. Myös vaihteleva maasto auttaa lihaskuntoon. Saga ulkoilee päivittäin vapanaa sekä metsässä, kallioilla, että tasaisella pururadalla, mikä auttaa lihaksia pysymään hyvässä kunnossa.

                                          *En mä  vaan VOI liikkua nää kauheet vaatteet päällä!!*

Manttelit, takit ja muut vaatetukset:

Muutama viikko sitten hankin Sagalle Hurtan Summit lämpömanttelin. Mantteli suojaa koiran tärkeimmät lihasryhmät, rintakehän ja vatsan alueen. Takki suojaa ja lämmittää myös tokokoiralle tärkeitä niskalihaksia ja laskeutuu tasaisesti hännän ja takajalkojen päälle lämmittäen myös reisilihaksia. Pidän manttelissa erityisesti siitä, että se on tiivis lapojen ja takajalkojen kohdilla, ja laskeutuu hyvin reisilhasten päälle. Myös säätömahdollisuudet ovat hyvät. Saga pitää manttelia kylmällä säällä hallissa ja autossa odotellessa treenejä, ja niiden jälkeen. 

Näiden avulla koitetaan pitää Sagan lihakset kunnossa. Toivon varsinkin uuden tulokkaan, Hurtta manttelin, auttavan noihin kireisiin takareisiin. Näin liukkailla keleillä ei olla juurikaan pystytty tekemään mitään sen suurempia ravilenkkejä, joten myös sen vuoksi olen iloinen että bongasin tuon lämpömanttelin Berran osastolta Turun näyttelyissä. Eikä asiaa haittaa ollenkaan että se oli puolet halvempi seillä, kuin esimerkiksi Mustissa ja Mirrissä!

                                             Miten sinä hoidat koirasi lihasjumeja?