Vielä on kesää jäljellä…

…vielä tulee kauniita päivä! Toivottavasti ainakin! Olemme nimittäin viimeisenä lomaviikkona saatu Sagan kanssa nautti oikein kunnolla kesästä ja aurinkoisista päivistä. Ensimmäistä kertaa tämän kesän aikana käytiin Toppelundin koirauimarannalla uimassa. Tässä rannassa on se hyvä puoli, että se on “oikean” hiekkarannan vieressä, niin siellä voi myös itse uida.

 

Tämän lisäksi ollaan juostu lenkillä ja tavattu meidän tuttavan ihana westiepentu. Kauhea pentukuume siinä kyllä tuli!

Mutta emmehän me vain olla loikoiltu. Ollaan myös nomeiltu ja tokoiltu. Tosin meidän toko ryhmä on ollut nyt kesätauolla, joten ollaan yksin yritetty sisäistää AVO:n uusia liikkeitä. Tuosta ruudusta on kyllä tulossa sekä neidin että minun lempiliike! Olen tähän asti treenannut sitä namilla, ja neiti kirmaa aina täyttä vauhtia ruutuun käskystä namien perään. Nyt pitäisi vain saada se toimimaan ilman nameja, ja kytkeä muut palaset niin että saadaan kokonainen liike.

Myös liikkeestä istumaan, sekä muita jääviä ollaan treenattu. Kaukoja ollaan aloitettu treenaamaan, tosin näyttää olevan pieni motivaation puute aina maasta istumiseen jos ei ole parasta namia mukana… Mutta lisää treeniä vaan ja toivotaan että saadaan treenata kohta taas meidän ihanan ryhmän kanssa, ja Mariannen osaavan silmän alla!

Tokoilun lisäksi nome on ollut kova sana. Ollaan harjoiteltu taippareita varten, jos nyt syyskuussa uskaltauduttaisiin mukaan… Varisten noutohan ei ole ollut neidin lempijuttuja, mutta ollaan nyt pari kertaa tehty ruutu niin, että Saga on istunut ruudun keskellä katsomassa kun muut koirat noutavat vaakut, ja itse saa vasta viimeisenä. Tämän lisäksi ollaan myös tehty hakuruutua pareittain, niin että joka toinen kerta lähtee Saga, ja joka toinen kerta lähtee pari noutamaan. Tämä on todella lisännyt neidin noutohalua, ja toivon vain että se on pysyvää..! Haluaisin vielä kerran kuitenkin tehdä hakuruudun, ja katsoa jos intoa vielä löytyy, ennen kuin uskallan ilmoittautua taippareihin. Pitäisi vaan löytää sitä riistaa jostain!

Alla olevat metsäkuvat ovat treenikaverimme Markon käsialaa.

Näissä merkeissä on siis meidän loppulomamme mennyt. Nyt neiti on alkanut tiputtaman aivan järkyttäviä määriä karvaa taas, ja lauantaina olisi tiedossa Kotkan KV. Tällä karvalla ei kyllä mitään serttejä haeta, muta pidetään peukkuja että tuomari muuten tykkäisi jotta saataisiin edes ERI.

Miten on teidän kesänne sujunut? Onko ollut kisoja ja puuhailemista koirien kanssa, vai rannalla loikoilua tai muuta hauskaa?

Taikasiemenet

Meidän taloudessa syödään suurimaksi osaksi raaka ruokaa. Suurimmaksi osaksi siksi, että jos Saga menee hoitoon tai ollaan reissussa, niin on helpompaa ottaa nappuloita mukaan kuin pakastintuotteita.

Raakaruokinta on viime aikoina edistynyt todella paljon ja myös tullut paljon tavallisemmaksi kuin mitä oli esim. kolmisen vuotta sitten. Nykyään myös raakaruokkijan on helppo ostaa valmiita aterioita joissa kaikki vitamiinit yms. on laskettu valmiiksi koiran tarpeisiin, jos tahtoo. Asia edistyy koko ajan, ja myös minä olen varsinkin nyt talven aikana perehtynyt kaikennäköisiin vitamiineihin sun muihin lisiin mitä tarvitaan koirille jotka syövät raakaa.

                                                                                           (En omista kuvaa)

Tätä blogia hieman pidempää lukeneet tietävät että Saga tiputti suuremman osan karvoistaan syksyllä(siksi ei myöskään olla käyty näyttelyissä nyt). Ja se oli PALJON. Mitään kaljuja läikkiä ei tullut, mutta neidillä oli ollut oikein kunnon karhunturkki jota sitten jäimme kaipaamaan kun häntäkin näytti rotanhännältä. Alla olevista kuvista näkyy Saga heinäkuussa ja sitten lokakuussa kun karvaa oli tippunut valtava määrä.Valitettavasti ei ole mitään päivätuoreita kuvia verrattavaksi. Karvan tippumiseen oli kyllä monta syytä; juoksut, talviturkin vaihtuminen, nuori koira ja viimeiset vauvankarvat vaihtuvat aikuisen koiran karvaan. Kaikki sanoivat että kyllä se turkki kasvaa takaisin sitten omassa tahdissaan mutta mietin kuitenkin jos jollain vitamiinilisällä voisin edesauttaa turkin kasvamista.

(Saga 1v. heinäkuun alussa. Turkkia oli kuin lampaalla konsanaan!)

(Saga syksyllä, noin lokakuussa. Varsinkin hännästä näkyy että turkkia on lähtenyt hurja määrä)

Googlasin ja kysyin ihmisiltä neuvoa. Ensimmäinen helppo asia mikä tehtiin oli sinkin lisääminen ruokaan. Sinkki vaikuttaa paljon koiran turkin ja kynsien kasvuun ja se on Sagalla aina ollut hitusen vajaa, joten päätimme lisätä tätä kuurina. Koiran sinkin tarve on noin 5mg/kg ja tähän asti Saga on saanut noin 1mg/kg . Toinen pelastuskeino oli öljyn vaihtaminen. Vaihdoimme tähän öljyyn koska sisältää ekstrana mukana A, D ja E vitamiinit kätevästi samassa purkissa. Nyt ei tarvitse enää olla sata eri purkkia vitamiineineen ja lisineen!

 

Perehdyttyäni turkinhoitoon ja vitamiineihin törmäsin Chia siemeniin. Niitä ovat ihmiset syöneet jo suhteellisen kauan ja hevosmaailmassa nämä siemenet ovat myös melko tuttu asia. Mutta koira maailmassa ne ovat suhteellisen uusia. Itse asiassa en ole koskaan kuullut kenenkään käyttävän näitä. Onko joku lukijoista kuulleet tai jopa käyttäneet näitä siemeniä? Kokemuksia? En löytänyt tai kuullut muita kokemuksia, paitsi hevospuolella monet väittää että siemenet auttaa ja että jouhet ja turkki ovat vahvempia ja hienompia.

 

Sain tietää siemenistä Mariannen kautta, jolla oli ystävä joka oli kuullut jonkun käyttävän niitä. Yllätyksekseni löysin niitä Peten koiratarvikkeelta ja eikun pussi tilaukseen! Koirille siemenet täytyy murskata ja ne voi tarjota ruoan kera joko luonnollisen kuivina tai turvottaa vedessä. Meidän neidin herkän vatsan takia olen turvottanut siemenet vedessä, ja hyvin on uponnut. Joka ilta ripottelen siis noin ruokalusikallisen turvotettuja siemeniä neidin ruoan sekaan ja olen näin tehnyt noin viikon. Kun tehtiin muita lisiä ruokaan myös niin ei voi tietysti olla ihan varma mikä sitten on SE oikea asia joka auttaa, jos edes mikään niistä sen tekee. Mutta neidin turkki on siis viikossa muuttunut ihanan pehmoiseksi ja kiiltäväksi. Kävimme toissapäivänä eläinlääkärillä silmäkalvotulehduksen vuoksi ja myös hän kehui hienoa ja kiiltävää turkkia! Joten jotain olemme vissiin sittenkin tehneet oikein! Voihan se tietysti myös olla ikä ja aika, kuten monet sanovat, joka lopulta saa turkin kasvamaan.

                              

Mutta itse olen myös omassa ruokavaliossani suosinut luonnon tuotteita ja näin olen myös tehnyt koirilleni. Ja jos nämä taikasiemenet pitävät lupaamansa, on neidillä hieno ja vahva turkki tulossa! Saa sitten nähdä jos auttaa myös näyttelytuloksissa kun huhtikuussa korkkaamme taas näyttelykauden!