Rotanmyrkkyä ja remonttikaaos. Onneksi on vakuutus!

Tästä piti tulla alunperin päivitys blogin fb sivuille, mutta siitä olisi tullut liian pitkä joten siirsinkin sen blogin puolelle.

Vuosi on lähtenyt rullaamaan oikein vauhdilla alusta alkaen. Meille on tullut kauan odotettu kylpyhuoneremontti mikä tarkoittaa, ettei koirat nyt muutaman viikon ajan voi olla kotosalla työpäivän ajan. Onneksi vanhempani asuvat pienen matkan päästä.Aamuisin ajan koirat sinne joka päivä ennen töihin lähtöä ja haen heidät sieltä töiden jälkeen. Tässä systeemissä on tosin ilmestynyt pieni ongelma nimeltä Simo. Pikku-herra tyrannihan on melkoinen askarteilija yksin ollessa (Saga ja Simo ovat siis yksin ollessa vielä erikseen), eli jokainen paikka missä hän on yksin täytyy "Simo-varmistaa". Paras on tyhjä huone missä on vain Simon viltti ja lelut. Vanhemmillani on varastohuone missä oli muutama kirjahylly täynnä tavaraa ja autotalliin menevä ovi. Ovia Simo ei ole avannut joten emme ajatelleet sen olevan ongelma. Tyhjensimme toisen kirjahyllyn ja toisen eteen laitoimme esteen. Ensimmäinen päivä menikin oikein mallikkaasti, mutta sitten alkoi tapahtua.

*Simo pakkaa remonttia varten*

Olin aamukiireissäni heittänyt koirille Dentastixin vanhempieni luona ja laitoin Simon nopeasti varastohuoneeseen, sen enempää tarkistamatta ovea. Saga sai olla alakerrassa vapaana. Juuri ennen oppilaiden tuloa sain isältäni viestin töihin "kuuluuko Simon ja Sagan olla samassa huoneessa?" Isäni oli ehtinyt poistua kotoa, mutta vahvisti että koirat oli ollut samassa huoneessa kun hän lähti. Ajoin heti koirien luo ja löysin kaaoksen. Mitään ei onneksi ollut hajoitettu, mutta Simo oli pissannut kahteen kohtaan sisällä matolle, sekä löytänyt kassin missä minulla oli koirille puruluut, possunkorvat, vähän märkäruokaa kongiin jne. Kaikki oli vedetty kassista ulos ja syöty... Kummakos molemmat koirat näyttivät erittäin tyytyväisiltä! Heitin molemmat pikaisesti pihalle, siivosin sotkut ja eikun takaisin töihin. 

Töiden jälkeen äitini tuli kotimatkalla koirien kanssa vastaan, vakava ilme kasvoillaan. Aavistin pahinta. Simo oli yltänyt kirjahyllyn korkeimalle hyllylle (mitä ei oltu tyhjennetty, koska meillähän on vain pieni pentu...), repinyt kaiken alas ja purrut osan tavaroista rikki. Tämän lisäksi hän oli saanut autotallin oven auki ja pitänyt oikein kunnon bileet siellä. Veljeni kilpailupyörä oli kaadettu, jouluvalojen sähköjohto purtu rikki ja paljon muuta tavaraa lojui pitkin poikin. Ei auttanut kuin ottaa roskapussi käteen ja tarkistaa tuhon määrää. 

Siivotessani löysin pahimman mahdollisen. Pussillisen rotanmyrkkyä missä oli Simon hampaanjäljet. Pussi oli onneksi ehjä, mutta autotallin oven vierestä löysin toisen, avatun pussin. Pussista oli mahdoton sanoa oliko Simo syönyt tai ei, mutta luultavasti oli napostellut sitä vähän. Pikainen soitto eläinlääkäriin kysyäkseni mitä tehdä asialle. Eläinlääkärillä vastasi opiskelija joka ei oikein tiennyt mistään mitään, eikä osannut sanoa juuta eikä jaata, mutta oireet voivat tulla viikonkin päästä. Minulla ei ole mitään opiskelijoita vastaan, mutta tällaisessä tapauksessa olisi ollut helpottavaa puhua eläinlääkärin kanssa joka tietää asiasta jotain, eikä opiskelijan joka kuulostaa siltä, että lukee kaiken suoraan wikipediasta.

Ehkä hän oli huomannut ärtymykseni, sillä hän soitti kolme(!) kertaa takaisin kun oli puhunut eläinlääkäreiden kanssa. Lopputulos oli, että vein Simon näytille ja hän sai viikon K-vitamiini kuurin. Simollahan on krooninen korvatulehdus joka ei ota parantuakseen, ja saatiin korvatkin samalla tarkistettua. Huomattiin, että silmätkin ovat alkaneet oireilla ja, että luultavasti kyseessä on allergia. Antibioottitippojen lisäksi (jota laitetaan kahdesti päivässä) meillä oli siis korvien huuhtelu ja nyt saimme vielä silmänympärysvoiteen, niin ikään kahdesti päivässä laitettava, ja apteekista piti hakea K-vitaminiilääke joka annetaan ruiskulla suuhun kerran päivässä. Onneksi on vakuutus. Koirin täysihoitopavelu ilmoittautuu siis! Toivoinhan minä eloisaa pnetua jolla olisi iso moottori, mutta sitä voisi ehkä vähän kanavoittaa toisella tavalla. Tekemistä meiltä ei ainakaan puutu....

                                              *Touhuamisen jälkeen uni maistui!*

                                                              *Herra kallis eläinlääkärin luona*

Loppuviikosta Simon korvat näyttävät pikkasen paremmalta ja olemme (taas) menossa eläinlääkärille tarkistukseen ensi viikolla, josko saisimme vihdoinkin jättää antbioottitipat. K-vitamiini menee onneksi ruoan seassa Simon huomaamatta eikä herralla (vielä) ole ollut rotanmyrkystä mitään oireita. Kop, kop... Tällaista meillä siis! Mutta nyt on autotallin ovelle laitettu kunnon este, ja muu huone tyhjennetty. Herra tyranni on siis pysynyt nahoissaan loppuviikon ja on ollut oma vilkas ja touhukas itsensä kotiin tullessa. He ovat jopa oppineet Sagan kanssa hieman leikkimään ja riehumaan toistensa seurassa. Toivotaan, että ensi viikko sijuu vähän rauhallisemmin.

*Onneksi päästiin Nuuksion metsiin Harmin seurassa rauhoittumaan viikonloppuna*

Miten teillä on lähtenyt uusi vuosi käyntiin?

Syksyn väriloistoa ja viimeiset päivänsäteet

Viime viikonloppuna olin koirien kanssa mökillä. Onneksi olin muistanut ottaa kameran mukaan, sillä silloin sattui olemaan todella ihana syyssää! Kuvia tuli otettua oikein olan takaa jotta saisin syksyn värit ja auringon ikuistettua. Viikolla sain taas kuvausapua opiskelukaveriltani Lotalta. Muutaman hänen kuvistaan esittelen myös tässä, mutta muut tulevat sitten toisessa postauksessa. 

Aamu-kuudelta oli ihania kuurankukkasia kaikkialla!

Päivästä tuli kuitenkin lämmin ja aurinkoinen.

 Kerro, kerro kuvastin ken on maassa kaunehin?

 Koirat sekä emäntä nauttivat täysin siemauskin ihansta säästä! Vaikeaa uskoa, että tästä on alle viikko kun ulkona tällä hetkellä on ihanan talvinen sää ja paljon lunta!

Vielä mahtuu syliin, mutta ei muuten kauan! 

 Ei huolen häivää kun on uusi maailma tutkittavana!

Saga <3

Mistä kuvista pidit eniten? 

Mietteitä pentukoulun pedagogiikasta

Aloitimme Simon kanssa hiljattain pentukoulun. Ajatuksena oli, että Simo mahdollisimman pian oppisi olemaan muiden koirien kanssa ja treenaamaan/keskittyä myös häiriössä. Sagan ollessa pentu asuimme vielä Vaasassa, joten pk-seudun koirakoulut eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Olin kuitenkin kuullut yhdestä koirakoulusta joka kaiken lisäksi oli vain vartin ajomatkan päästä meistä. Selailin kyseisen koirakoulun nettisivuja ja pistin lopulta viestä, josko voisimme Simon kanssa aloittaa pentukurssilla vaikkei herra silloin ollut vielä 12 viikkoa täyttänyt.

Kyseinen pentukurssi oli rullaava kurssi mikä käytännössä tarkoitti sitä, että kurssi pyörii jatkuvasti vuodesta toiseen ja voit hypätä mukaan milloin tahansa ja lopettaa neljän kerran jälkeen. Koirakoulun vetäjä kilpailee itse tokossa arvokisoissa joten ajattelin, että tämä kuulostaa aivan loistavalta paikalta. En tosin ollut aivan vakuuttunut tästä koko ajan pyörivästä kurssimuodosta. Tämähän tarkoitti sitä, että samalla tunnilla oli pentuja jotka oli viimeistä kertaa ja jotkut ensimmäistä kertaa. Opettaja-korvaani tämä kuulosti hieman epäorganisoinnulta, mutta jos se vetäjän mielestä oli toimiva systeemi niin mikä ettei.

*Simo 13 viikkoa*

Ensimmäisenä kertana en ollut löytää koko koirakoulun, koska se oli muuttanut vanhasta paikasta(jossa olin kerran aikaisemmin käynyt) eikä kylttejä ollut missään. Simo 10 viikkoa sylissäni pyörin paikan ympäri ja kysyin eri paikoista missäköhän se voisi olla. Toisessa kerroksessa sanoivat kaikki, mutta toisen kerroksen ovet olivat lukossa. Reilun puolen tunnin kuluttua ja parin puhelun koirakoululle, jossa kukaan ei vastannut, löysin paikan. Ehdimme siis olla mukana kymmenen minuuttia ensimäisestä kerrasta. Näillä minuuteilla koitin pikaisesti päästä jyvälle mitä muut  tekivät. Kaikki kävelivät ympyrää, jotkut etenpäin ja jotkut peruuttaen. Hihnassa kulkeminen oli siis tehtävänä. Koitin Simon kanssa tehdä samoin (mikä ei tietysti ihan onnistunut kun pentu aisti hermostuneisuuteni) ja juuri kun olin alkanut päästä jyvälle oli tehtävän vaihto. Vähän istumista, luoksetuloja ja sitten olikin aika loppu. Tästä maksoin kuitenkin kaikkien neljän kerran täyden hinnan. Pikkasen kyllä suututti.

Toisella kerralla löysin paikan heti ja olimme hyvissä ajoin paikalla. Taas peruutettiin ja hatjoitelstiin hihnassa kävelemistä, kaikki yhtä aikaa. Kouluttaja seisoi keskellä ja kertoi mitä piti tehdä ja antoi kymmenen eri vinkkiä samaan aikaan miten jotkut koirat reagoi, miten hän teki omien koirien kanssa, mitä kannattaa ajatella ja miten naapurin koirat tekevät. Ja taas tehtävän vaihto. Kaikki harjoittelivat istumista paikallaan kun nami laitetaan maahan. Simo oli kaikista pennuista pienin, eikä oltu juuri tätä harjoiteltu joten kesti vähän ennen kuin ymmärsi mitä häneltä pyydettiin. Juuri oli alkanut sujumaan niin oli taas tehtävän vaihto, ja vuorossa luopuminen/luoksetulo namikäden kanssa. En ole siis vieläkään ymmärtänyt mikä on tämän harjoituksen ideana. Reilun parinkymmenen minuutin intensiivisen harjoittelun jälkeen oli Simo 11 viikkoa aivan naatti. Mutta vielä vaihdettiin tehtäviä samaan tahtiin kuin sekunttikello tikittää. Kaikki yhtä aikaa.

Jo tässä vaiheessa alkoi tämän koirakoulun pedagogiikka hieman ärsyttää. Ymmärrän, että pentuja on hyvä treenata yhdessä jotta oppivat olemaan yhdessä. Mutta 30 minuuttia yhteen putkeen on pienille pennuille jo aikamoinen sessio. On uusi ympäristö, uudet tehtävät, uudet ihmiset ja uudet tavat. Sitten pitäisi vielä puoli tuntia putkeen jaksaa keskittyä. Ohjaaja kyllä osasi koirien koulutuksen muuten, mutta kun pyörii samaa piiriä ympäri ja toinen seisoo keskellä selostamassa mitä tulee tehdä antamatta mitään yksilöllisiä ohjeita ollenkaan, mietin kyllä mistä tämä koulu on suosionsa saanut. Mieluummin olisin nähnyt että kurssin aika olisi vaikka tunti, ja muutama harjoitus olisi tehty yksitellen niin että pennut saaavat huilia välillä. Myös katsomalla muita oppii todella paljon nimittäin. N kävi kolmannen kerran Simon kanssa koulussa. Kymmenen minuutin jälkeen hän tiivisti tunteeni pentukoulusta todella hyvin; yhtä hyvin voisi laittaa CD:n päälle kotona ja kuunnella sitä. Tulisi paljon halvemmaksikin.

Ohjaaja on varmasti todella osaava itse ja muut kurssit oikein hyviä. Meille ja flattipennulle tällainen koultustyyli ei vain sovi. Toki mieleen on muistunut eri koulutustyylejä ja vinkkejä pennun kanssa. Simolle on myös tehnyt todella hyvää treenata muiden koirien seassa. Mutta muuten en voi valitettavasti suositella kurssia meidän osalta. Meillä on vielä yksi kerta jäljellä, mutta sen jälkeen harjoittelemme toisaalla.

Onko teillä koekmuksia eri  pentukouluista? Onko positiivisia tai negatiivisia kokemuksia?

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain

*Saga 4v ja Simo 3kk*

Viikonloppuna oli mitä mainioin sää käydä pitkällä kävelyllä ja pyyhkiä Canonilta pölyt pois. Perjantaina ja lauantaina oli töiden puolesta kurssilla, mutta sunnuntaina oli ehdottomasti päästävä ulos metsään! Koska myös N oli kerrankin samaan aikaan kotona, päätimme mennä Nuuksioon koirien kanssa. Kurssilla muuten huomasin miten tottunut on mennä ulos pitkille kävelyille joka päivä . Kahden päivän istumisen jälkeen oli aivan pakko päästä ulos haukaaman raitista ilmaa!

 *Uskaltaako vai ei...?*

*No rannalta ehkä kun toi iso mustakin osaa!*

Jo kahden päivän poissaolon jälkeen huomasin miten Simo mielestäni oli ehtinyt kasvaa. Pikku pentu-palleroa ei kohta enää ole, vaan pieni flatinalku tepastelee terhakkaasti Sagan perässä ja keksii kaikenlaisi jekkuja. Huomasimme myös Nuuksiossa, että pentupanta on nyt jo mennyt pieneksi (siksi jossain kuvissa on panta päällä ja lopussa ei, kun otimme pannan pois). Nopeasti tuo pikku tyyppi kasvaa! Sagan kanssakin he tulevat vihdoinkin hyvin toimeen, mitä nyt välillä tulee leluista tai luista pientä sanomista Sagan puolelta, mutta onneksi eivät kaipaa enää 200% läsnäoloa ja vartioimista!

Simo kävikin edellisenä viikkona ensimmäisissä rokotuksissa ja oli oikein reipas pieni mies. Kiveksiä ei vielä löytynyt joten toivotaan että nyt kohtapuolin tekisivät tuloaan... Vannoutunut narttujen omistaja kun ei ole urosta ennen omistanut alkoi tietysti heti panikoimaan, vaikkei kennelillä koskaan ole kivesvikaista koiraa ollut.... Milloin suunilleen teidän urosten kivekset ovat tehneet tuloaan jos eivät ole jo luovutusiassä laskeutuneet? Muuten on kasvanut hyvää tahtia ja kaikki näytti oikein hyvältä. 

Sagakin on alkanut ottamaan Simoa enemmän mukaan leikkeihin. Usein ulkona menee tassulla tökkimään Simoa niin, että tämä kaatuu, ja jää sitten odottamaan että Simo tulisi jahtaamaan häntä. Sitten heittäytyy selälleen ja antaa Simon riehua. Välillä neidille tulee sellaisia leikkihepuleita, että on vähällä jyrätä Simon kun ei tahdo vauhdissa muistaa, että pikku pentu ei vielä ehdi samaan tahtiin mukaan. Onneksi Simo on oppinut väistää Sagaa kun hepulit iskee ja sitten voivat jatkaa leikkimistä kun neiti on rauhoittunut. 

 *Pikku herra taivaanrannan maalari*

Yllä oleva kuva on mielestäni niin hyvä tilannekuva. Kameralinssin sivulla seisoo N joka yritti saada koirat istumaan haluamaani kohtaan haluamallani tavalla. Aina ei onnistu kun on ahne flatti ja namia kädessä! :D

Nyt alkaa siis vihdoinkin tuntuan siltä, että voi oikeasti nauttia tästä kahden koiran arjesta! <3