Uusi aluevaltaus: SNJ:n rallytokomestaruus

Syksyllä järjestettiin treeniporukallemme rallytokon tutustumiskerta josta kerroinkin jo aiemmassa postauksessa. Koska treeniporukkamme on täynnä puolihulluja flatti-ihmisiä jotka sen enempää miettimättä hyppäävät tuiki tuntemattomaan ja osallistuvat kaikennäköisiin karkeloihin, löysimme yhdessä ilmoituksen SNJ:n rallytokomestaruuksista joulukussa. Sanomattakin selvä, että tämän yhden rally treenikerran jälkeen piti ilmoittautua kokeeseen, ei yhden vaan kahden koiran kanssa!

Kameraa ei valitettavasti ollut mukana, joten kaikki kuvat ova kännykkäräpsyjä ja Riitan tai Sarin käsialaa.

Ajattelin, että rallyn alokasluokka voisi olla hyvä koeharjoitus Simolle koska koiran täytyy olla kytkettynä. Mutta minulla oli myös Sagalle taka-ajatus kokeen kanssa. Neiti on viime aikoina jotenkin mennyt lukkoon toko kokeissa, eikä tee ollenkaan siinä vireessä mitä treeneissä tekee. Olen luullut että oma jännittäytyminen on ollut osasyy, mutta viime aikoina en olekaan jännittänyt paljon. Koksa rallyssa on paljon temppuja ja tehtäviä kesken seuruun ajattelin, että tämä opettaisi neidille että myös kesken seuruun voi tapahtua eri tehtäviä. Tämä toivottavasti nostaisi virettä samaan tasoon kun treeneissä.

Kokeen treenimäärä oli kyllä minimissä, itse priorisoin hallitreeneissä tokon liikkeittä ja rallya tuli välillä tehtyä kotona, kun muisti. Simo kanssa harjoiteltiin enimmäkseen istumista ja maahanmenoa ohjaajan kävellessä koiran ympäri. On niin mahdottoman jännää kun emäntä kävelee ympäri etät pakko kääntyä näkemään minne hän menee! Molempien koirien kanssa harjoiteltiin sivulta eteenistumista, sekä saksalaista käännöstä. Muut liikkeet olivatkin, enemmän tai vähemmän, tuttuja tokosta. Pari päivää ennen koetta tehtiin kokeenomainen rata koirien kanssa. Simon kanssa olisimme saaneet mitalin yleisön parhaasta viihdyttäjästä, Sagan kanssa meni sitten oikein hyvin, mitä neiti oli niin korkeassa vireesssä että rupesi keulimaan kun piti istua eteen.

Kokeen suurin haaste oli oikeastaan Simon oikeanlainen valmistautuminen. Sagan kanssa en koskaan tee pitkiä lenkkejä ennen koetta, mutta oli jotenkin tunne, että Simo saattaa sitä tarvita... Sagan kanssa otettiin koe enemmin treenin kannalta, enkä viitsinyt tehdä sen suurempia kisavalmistautumisia.

Alokasluokka alkaisi vasta 14:30 joten aamulla oli hyvin aikaa tehdä kaikenlaista. N vei Sagan lyhyelle kävelylle ja itse lähdin Simon kanssa kunnon metsälenkille. Noin yhden maissa lähdimme kohti koepaikkaa jotta olisimme hyvissä ajoin ostamassa koekirjat yms. Paikanpäällä oli jokseenkin tympeä respatäti jolta ensimmäiseksi sain haukut koska en ole merkannut rokotussivut passissa mitenkään. Toiseksi sain haukut koska Simon passin kannet on purtu rikki (passi itsessään siis ihan ehjä, vain kannet ovat puoliksi syöty, ja olen monesti tarkistanut, että toimii kuitenkin rokotuskorttina kunhan ei pyri ulkomaille rikkinäisen passin kanssa). Noh, kun tästä oltiin selvitty sain tietää, että kaikki alokasluokan koirat piti mitata ja sirut tarkistaa samaan aikaan. Siis minunko pitäisi tulla kahden häslän flatin kanssa samaan aikaan tarkistukseen? Kysyin jos mitenkään olisi mahdollista tuoda ne yksitellen, toisen odotellessa autossa, mutta ei. Molemmat piti tuoda samaan aikaan. Simo, joka ei vastaavassa tilanteessa ole ennen ollut, oli aivan hilpeänä. Hirveästi ihmisiä ja koiria, ja kaikki ovat tulleet hänen vuoksi tänne! Pakko moikata ihan kaikkia! Hiukan kesti ennen kuin sain kaksi hilpeää koiraa ja kassit jotenkin inhimillisesti laitettua nurkkaan ilman, että ne hyppivät kaikkien päälle. Lopuksi selvittiin tarkistuksesta ja tein Simolle eri keskittymisharjoituksia, että unohtaisi muut koirat (yritys olikin hyvä, toteutus eri asia...) ja Sagalle muutaman seuruu pätkän. Saga olikin todella hyvässä vireessä ja Simo...noh..hän oli oma itsensä. ;)

Tämän jälkeen oli rataantutustumisen vuoro, joten laitoin koirat hetkeksi autoon. Saimme kiertää radan kerran tuomarin kanssa ja hetken itseksemme ja kysellä tuomarilta kaikki mitä mielessä pyöri. Kun rata oli tullut tutuksi hain Simon autossa joka starttaisi toisena. Käveltiin ympäri ämpäri ja koitin saada tyypin kuuntelemaan minua. Hetken päästä alkoi näkyä valoa tunnelissa vaikka oli niin jännää! Ensimmäisen koiran selvitettyä radan menimme lähtöviivalle odottamaan. Simo oli innokas, mutta keskittyi todella hyvin koko radan ajan. Kehuin paljon koko radan läpi ja käytin käsiapuja, ja näin ollen selvisimme koko radan läpi hengissä ja yhdessä! Saksalaisen käännöksen jouduin uusimaan, koska Simolle tuli valtavan kiire eteenpäin, ja yksi 360 asteen käännös oli kyllä jonkunmuun muotoinen kuin ympyrän, mutt akokonaisuudessaan olin todella tyytyväinen pikkumiehen menoon elämänsä ensimmäisissä kisoissa! Niin juokseminen taidettiin selvittä kahdella jalalla pomppien, mutta mitä pienestä...Simolla oli ainakin kivaa! Paljon kehuja ja sitten pienimies autoon.

Seurattiin muiden menoa hetken, kunnes tuli aika hakea Saga autosta. Neiti olikin luokassa toiseksi viimeinen. Lämmittelyalueella oli hyvässä vireessä, mutta huomasin heti kehään siirtyessäni, miten vire laski ja neiti meni jotenkin lukkoon. Kuunteli kyllä, mutta ei ollut ollenkaan yhtä iloinen ja yhteistyöhaluinen kuin muuten. Edellinen koirakko oli kaatanut pujottelun ensimmäisen törpön, ja onneksi huomasin tätä ennen lähtöäni, ja pyysin tuomaria nostamaan sen. Muuten hyvä, mutta eiköhän neiti mennyt nuuskimaan sitä kävellessämme siitä ohi. Onneksi ei kuitenkaan kaatanut. Ensimmäiset kolme tehtävää meni jotenkin horroksessa, Saga käveli sivulla mutta ei ottanut kontaktia eikä ollut jonkin mukana. Teki kuitenkin liikkeet käskystä. Kolmen tehtävän jälkeen hän jotenkin heräsi henkiin ja radan puolessa välissä alkoi jo näkyä samaa intensiteettiä ja virettä jota on treeneissä. Eli loppu hyvin kaikki hyvin, vaikkei parhain suoritus näin tokosilmillä katsoen. Mutta täm hieman vahvisti sitä mitä epäilin, että rallytoko voisi auttaa Sagan kisavirettä koska itse en näissä kisoissa jännitä ja lisäksi niissä tapahtuu enemmän aisoita ja saa kehua koiraa.

Tuloslistalla näin että olimme molempien koirien kanssa saanet tuloksen. Simo sai 77 pistettä, josta olin todella ylpeä! Saga sai täydet 100 pistettä ja suureksi yllätyksekseni voitimme koko luokan. Tuomari ei ollut rokottanut tötsän nuuskimisesta, koska se olisi pitänyt nostaa ennen meidän kehään tuloa. Tämä oli mielestäni todella reilusti tehty tuomarilta.

Kiva ja erilainen kokemus kaikenkaikkiaan ja sain olla ylpeä molemmista mustista. Simo kanssa on vielä paljon tekemistä ennen kuin päästään tokokentille, mutta tämä on mielestäni oikein oiva alku ja hyvää harjoitusta sitä ajatellen.

Taipuvainen noutaja

Lauantai-aamun sarastessa pakkasimme N kanssa kanin, variksen, saappaat, koiran ja muut kimpsut ja kampsut autoon. Käänsimme auton nokan Perniöta ja noutajien taipumuskoetta kohti.

                                                                            *Kokeen lokit puussa kuivumassa*

Aamu oli kolea ja utuinen, eikä montaa autoilijaa näkynyt tiellä. Noin puoli kahdeksan aikaan käännyimme hiekkatielle joka vei meidät syvemälle metsään. Hyvin kyltitetyn ajomatkan jälkeen saavuimme koepaikalle, missä ilmoitauduimme ja saimme numerolapun. Olimme aamuryhmän viides koirakko Sagan kanssa. Meillä oli noin kolme varttia aikaa ennen kokeen alkamista jonka päätimme käyttää tutustumiseen koeympäristöön. Tehtiin pieni lenkki Saga kanssa jotta neiti saisi rauhassa tutstua ympäristöön ja samalla päästää pahimmat höyryt. Lenkillä tein muutaman pilli luoksetulon ja lyhyen noudon variksen kanssa, jotta neiti pysyisi kuulolla.

*Pakollinen aamu-selfie*

*Kokeen alkaessa aurinkokin pilkahti esille, ja teki ihanan syksyisen aamun*

Olimme viikolla tehneet sekä ruutua, jälkeä, että vesinoutoa ja suht turvallisin mielin tultiin kokeisiin. Ainoa pelko oli että Saga kuumuisi liikaa, jolloin pelleilee markkeeraus variksen kanssa, tai suuntaa jäljelle vauhtihuumasta sokeana ja juoksee kanin ohi, päälle tai jotain... Viime hetken vinkit treenikaverilta ja koutsiltamme oli; "Se EI ole tokokoe, ota rennosti!" ja "Muista luottaa koiraan!" Minäkö siis kontrollifriikki ja hermostunut? Ei ollenkaan... ;)  Pohjimmiltaan tiesin että Saga kyllä tämän homman osaa, mutta kun sitä ei koskaan tiedä...

Kaikkien koirakoiden tultua alkoi koe sosiaalistumisella. Tuomari Ari Huttunen otti kaikki aamuryhmän kahdeksan koirakkoa ympärilleen ja selitti mitä kokeessa käytännössä tapahtuu. Todettuaan että kaikki koirat suhtautuvat ystävällisesti muihin koiriin ja ihmisiin, lähtivät kaksi ensimmäistä koirakkoa koepaikalle. Yksi koira jäi odotuspaikalle ja yleisö (=muut kokelaat, tuomari, sihteeri ja pyssymies) menivät yhden koirakon luokse vesinoudolle ja hakuruutuun. Tuomarin selvitettyä koiran iän, sukupuolen ja nimen siiryttiin vesinoutoon. Vesi oli matalahko järvi jolla oli jyrkkä ranta. Toisin sanoen koiran oli itsenäisesti heti hypättävä veteen, eikä nähnyt pohjaa. Tuomari heitti ensimmäisen lokin veteen noin 3-5 metrin päähän, jonka koiran tuli noutaa. Seuraavaksi ammuttiin haulikolla laukaus, ja toinen lokki heitettiin soutuveneestä veteen noin 10 metrin päähän. Tällä testattiin koiran reagointia laukaukseen ja noutointoa vedestä.

Mitään ongelmia veteenmenon kanssa Sagalla ei koskaan ole ollut, eikä ollut nytkään. Tuomarin sanojen mukaan hän syöksyi veteen (hyvä ettei hypännyt ensimmäisen lokin päälle...) nappasi lokin ja toi suoraan käteen. Saga ei ole hirveän innostunut lokeista, noutaa ne kyllä, mutta tiputtaa ne rantaveteen. Varmuuden vuoksi otin itse askeleen veteen ja menin vastaan, mutta palautuksen kanssa ei ilmennyt ongelmia. Laukauksesta Saga vain innostui ja toi ripeästi toisen lokin. Tämän tosin tiputti juuri käteni eteen tapansa mukaan, mutta taippareissa koira onneksi saa vielä tehdä niin.

Seuraavaksi siirryttiin hakuruutuun niin, että järvi jäi selän taakse. Tämä osoittautui Sagalle hieman ongelamalliseksi, koska neiti ei millään halunnut kääntää selkäänsä vedelle. Yleensä ei koiraan saa koskea kokeen aikana, mutta tuomari antoi ystävällisesti minun hieman työntää Sagaa että sain neidin rintamasuunnan metsään päin. Viisi varista oli piilotettu metsään, ja kuudes heitettiin laukauksen jälkeen koiran nähden motivaationa. Tässä Saga usein pelleillee, jos on kuumunut liikaa ja varis heitetään lähelle. Mutta meidän onneksemme koko hakuruutu oli loivassa rinteessä ylöspäin ja ensimmäinen varis heitettiin ylämäessä suht kauas. Saga siis nouti sen ilman ongelmia ja palautti suoraviivaisesti käteen. Mikä myös yllätti oli että neiti ei ollenkaan pyrkinyt takaisin veten palautuksen yhteydessä vaikka on treeneissä tehnyt niin. Rannan edessä oli pusikkoa ja muutama puu joka luultavasti auttoi Sagan unohtamaan järven.

Markkerauksen jälkeen lähetin Sagan hakuun, joka heti aluksi meni taaimille variksille ja tasatahtisesti nouti varikset minulle. Olemme harjoitelleet paljon pidemmillä etäisyyksillä, joten tämä ruutu tuntui meille aika pienelle. Kerran neiti vaihtoi varista, mutta toi kuitenkin molemmat perille. Neljä varista saatiin tuoda, lähetin noutaamaan viidettä mutta tuomari käski sitten laittaa hihnaan nähtyään, että noutointo kestää myös useammalle noudolle.

Tyylillä ja taidolla siis selvisimme kahdestä ensimmäisestä tehtävästä! Tämän jälkeen laitoin Sagan autoon odottamaan jälkeä. Yksi aamuryhmän kahdeksasta koirasta ei selvinnyt vesinoudosta ja hakuruudusta. Kun kaikki koirat olivat tehneet vesinoudon ja hakuruudun oli vuorossa kanijälki. Kanilla vedettiin noin 60-80 metrinen hajujälki, jonka koira tulisi vainun perusteella löytää ja tuoda kani ohjaajan luo. 

Saga jäljestää useimmiten ilmavainnun avulla, mutta on viime aikoina alkanut ymmärtää nenän käytön jäljellä. Tosin on välillä ollut ongelmaa kuumumisen suhteen jonka seurauksena Saga pinkoaa täyttä vauhtia metsään, yleensä kanin ohi koska ei malta tarpeeksi. Jälki oli tehty aika rosoisessa metsässä missä oli paljon risuja joten hieman mietitytti miten Saga siitä selviää. Olin ennen jäljelle lähtöä näyttänyt oman kanimme autolla vähän auttaakseni Sagaa että nyt etsitään kania eikä variksia.

Meidän vuoromme tullen pidin innosta repivän ja vetävän flattini ensiksi hihnassa ja näytin huolella jäljen alun. Vasta varmistuttuani että Saga oli oikeasti löytänyt jäljen hajun, päästin jäljestämään. Nopeasti neiti löysi kanin, mietti hetken mitä pitikään tehdä (antoi ohjaajalle pari sekunttia paniikin aihetta) mutta toi kanin tasavauhtisesti takaisin. Takaisinmatkalla piti ylittää oja jossa Saga hetken pysähtyi ja mietti miten sen ylittäisi. Luulin melkein että tiputtaa kanin siihen, mutta neiti prinsessa tassutteli varovaisesti ojaan ja siitä ylös ja toi kiltisti kanin minulle. Taipparit läpi!

NOU1 tulos plakkarissa! Ja Saga oli koko päivän tehnyt aivan mahtavan tarkkaa ja hienoa työtä! Ei ollenkaan kuumunut turhaan niin kun pelkäsin. Palkkioksi neiti sai mennä veteen riehumaan flattikaverinsa Lucian ja Lydian kanssa. Lucia oli myös ollut taipumassa kokeessa ja myös hän selvittänyt kokeen hyväksytisti. Kaksi koiraa ei selvinnyt jäljestä, mutta kaikki kolme aamuryhmän flattia teki kokeen hyväksytisti. 

Niin iloinen että selvisimme tästä, nyt vain jahtaamaan viimeistä serttiä niin meillä on Suomen ja Viron muotovalio kotona! 

Arvostelun kokonaisvaikutuksessa luki seuraavasti:
"Miellyttävä ja tehokas narttu, joka helposti selviää tehtävistä. Osoittaa hyviä taipumuksia." Tulos: NOU1.

Sagan metsä- ja vesityöskentely oli nähtävästi niin hyvässä mallissa että monet kehottivat meitä osallistumaan NOMEkokeisiin ensi kesänä. En ollut oikeistaan aikeissa treenata niihin, WT kokeet kiinnostaisivat ehkä enemmän, mutta kieltämättä tästä jäi niin hyvä mieli että myös kiinnostus NOMEkokeita kohti kasvoi. Varsinkin kun katsoi miten iloisesti ja innokkaasti Saga teki työtä, hän selvästi nautti siitä ja meillä molemmilla oli hauskaa!

Saga ja Lucia NOU1!

Pitkä mutta hauska ja iloinen päivä kaikenkaikkiaan!

SNJ:n Tokomestaruus

Alkuviikosta oli seuraava tokokoe vuorossa, eikä mikä tahansa koe vaan SNJ:n tokomestaruus! Suomen sileäkarvaiset noutajat ry oli myös saanut kaksi joukkuetta kokoon näihin tokomestaruuksiin, josta me olimme Sagan kanssa mukana ykkösjoukkueessa. Se mikä ilmoittautuessa oli tuntunut hyvältä idealta, alkoi viikonloppuna tuntua tyhmänrohkealta idealta… Olimme edellisviikolla treenanneet joukkueiden kanssa yhden illan, eikä nämä treenit menneet meidän osalta ihan putkeen. Onneksi meillä oli ollut Lohjan koe ennen tätä niin tiesin hieman mitä odottaa kokeelta. Tokomestaruudet pidettiin SNJ:n kesäleirin yhteydessä, Pieksämäen Partharjussa, ja koko päiväksi oli luvattu rankkasadetta. Maanantai-iltana pakkasin siis vaihtovaatteita, sadetakin, kumisaappaat, sateenvarjon ja muita sadetarvikkeita mukaan. Pakkauksen perusteella luulisi melkein että muutettaisiin sinne…

Tiistai-aamuna Marianne saapui meille Leon, Sagan isän, kanssa, joka jäisi meille hoitoon N kanssa. Mukaan autoon pakattiin Saga ja Mariannen koirat Lahja, joka kilpailisi Mariannen kanssa EVL: ssä, ja Lumo joka tuli mukaan maskottina. Sitten suunnattiin kohti Partaharjua, edessä oli noin kolmen ja puolen tunnin ajomatka. Hienosti koiruudet jaksoivat autossa, Saga joka oli mökkeilyt koko viikonlopun, nukkui melkein koko matkan, Lumon ja Lahjan ihastellessa maisemia.

Noin yhden aikaan päästin perille sateen saattelemana, ja saatiin auto ihan kehien viereen pysäköityä. Todettiin, että aikamoinen “häiriö koe” oli tulossa. Hiekkakentän ympäröimässä metsässä pidettiin nimittäin samaan aikaan MEJÄ koe, joten siellä ammuttiin ja pillitettiin. Kehien ympärillä ajoi autoja, koiria treenattiin ja valmistettiin kokeisiin, ja koko paikassa vallitsi aikamoinen markkinafiilis. Eli kovin rauhallista ei ollut! Nähtäväksi jäisi miten Saga pärjäisi, kun oli vasta yksi koe takana. Mentiin sitten ilmoittamaan Saga ja Lahja kokeisiin ja sen jälkeen käytettiin koiria metsässä. Takaisin tultaessa katsottiin vähän kokeita, sinä hetkenä oli AVO ja VOI luokka meneillään, ja otettiin sitten pienet treenit koirien kanssa. Sagan kanssa tein ensin vähän keskittymisharjoituksia, kun kaikki muu kiinnosti niin valtavan paljon. Vähän seuraamista ja sitten se jäävä maahanmeno. Otin hieman helpomman version, ja pienellä käsiavulla neiti menikin nätisti maahan. Toivo tähän kokeeseen palautui ja ajattelin että tästä vielä tulee jotain! Laitoin neidin autoon takaisin, ja menin katsomaan kokeita. AVO luokka olikin juuri loppumassa ja sain tietää että ALO luokka aloitettaisiin noin kolmen vartin kuluttua.





Näin aloittelijana oli todella kiinnostavaa katsoa miten eri koirakot käyttäytyivät kehässä, mitä käskyjä heillä oli ja miten koiraa palkittiin. Tuli siihen tulokseen että melkein jokaisella oli etäpalkka jonka koira sai kokeen jälkeen. Oli tämä sitten ruoka tai lelu. Ehdin myös nähdä EVL:n paikkikset missä Marianne ja Lahja olivat. Aika tiukka linja oli tuomarilla mutta Lahja selvisi sekä istumisesta että paikkamakuusta erinomaisesti.

Tämän jälkeen otin Sagan autosta, otettiin taas vähän seuraamista ja sitten leikittiin vireen vuoksi. Onneksi sade oli tässä vaiheessa lakannut vähäksi aikaa! Tämä jälkeen suunnattiin kehän puolelle odottelemaan. Annoin pallon ja Sagan ruoan Mariannelle etäpalkaksi, jonka siis neiti saisi paikkamakuun ja itse kokeen jälkeen. ALOn ja AVOntuomarina toimi Piritta Pärssinen.
Sitten astuttiin ensimmäisinä kehään ja vuorossa oli luoksepäästävyys. Hieman tämä jännitti, kun ei pariin päivään oltu sitä treenattu, mutta hienosti neiti selvisi. Tuomarikin kommentoi että koko koira tärisi ja häntä heilui, muttei liikuttanut tassuakaan.Erittäin hyvä siis ja 10 siitä kilahti.

Paikkamakuussa neiti meni vauhdilla alas, mutta kun käännyin näin että koko koira olikin ihan vinossa. Nooh, kaikista häiriöistä huolimatta neiti makasi suhteellisen hyvin paikallaan, vaikkakin meni lonkalleen ihan lopussa. Vinon asennon vuoksi saatiin tästä 9. Alo luokassa paikkamakuu oli kahdessa ryhmässä, joten suunnattiin kehästä ulos ja sain selän takaa Sagan pallon Mariannelta(jotta siis neiti luulisi että se koko ajan oli ollut minulla). Vähän leikkiä sen kanssa palkkioksi, ja sitten neiti penkkiin kiinni odottelemaan omaa vuoroa.

Juuri ennen meidän vuoroa, otin Sagan ja tein muutaman liikkeen namipalkalla, sitten olikin meidän vuoro suunnata kehään. Saga olikin ihmeen korkeassa vireessä, tietysti kun oli viileä sää, mutta huomasin että en itse ollut ihan tottunut tähän. Hihnassa seuraaminen meni ihan ok omasta mielestä, alussa neiti oli jätättämässä, ja nuuskikin vähän maata(mitä ei ole KOSKAAN enne tehnyt!), mutta jostain se keskittyminen sitten tuli ja seurasi lopunmatkaa todella hyvin! Hihnatta seuraaminen menikin vähän paremmin, ja neiti pysyi oikeassa paikassa koko ajan. Suureksi yllätyksekseni saatiin 9 ja 9,5 seuraamisista! Tähän asti ollaan vain saatu 7, joten siinä sitten näki kuinka paljon se oikea vire tekee!

Jäävät jäivät kyllä, nooh en sano minne. Neitihän ei halunnut mennä maahan, mutta onneksi olin valmistautunut siihen, joten annoin nopeasti tuplakäskyn jolla sitten menikin maahan. Onneksi saatiin 6 tästä. Luoksetulo oli ihanan napakka ja kaikki näytti menevän hyvin, kunnes se loppu. Saga joka tähän asti on aina tullut täydellisesti sivulle, teki oman pienen hyppynsä kun piti kääntyä sivulle, ja istuutui poikittain minua päin! En ollut uskoa silmiäni! En kyllä tiedä mistä tämä ihme idea tuli neidille, mutta onneksi saatiin 9 kuitenkin. Liikkeestä seisominen huomasin että neidillä oli vähän liiankin hauskaa. Aloitettiin seuraaminen kun neiti yhtäkkiä juoksi noin metrin edelleni. Hieman shokissa kuulin että käsky piti antaa ja huusin sitten aika tiukkaa sen stopp käskyn. Onneksi neiti pysähtyi, mutta kun kävelin ohi neiti rupesi seuraamaan taas, joten siitäkin sitten tuplakäsky ja 5. Hypyssä oli ihan minun mokani, kun en ollut tottunut neidin viretilaan. Yllytin neitiä vähän liikaa joka oli hyppäämässä ennen aikojaan. Onneksi sain pysäytettyä ajoissa ja tehtiin sitten hieno hyppy, vaikkakin neiti jäi nuuskimaan estettä mistä tuli muutama miinuspiste(tätäkään ei ole ennen tehnyt). Lopussa tuomarikin totesi, että muuten hyvä koe, mutta keskittyminen oli vähän muualla kuin kokeessa. Sitten kehästä ulos, sain Sagan ruoan Mariannelta taas selän takaa, neiti sivulle ja sitten ruoka palkaksi. 

Kun neiti oli syönyt laitoin autoon ja menin katsomaan muiden suorituksia. Vaikka tulikin joku työtapaturma jäävien kanssa, toivoin että suoritus riittäisi antamaan ne puuttuvat kaksi pistettä ALO1: seen mitkä jäi puuttumaan Lohjan kokeesta. Nähdessäni väliaikatulosten tulleen, menin katsomaan ja ALO1 169 pistettä siitä tuli!! Luokanvaihto siis edessä, ja nyt päästäisiin treenaamaan AVOn uusia liikkeitä! Ihanaa!



                                                      Yksilösuorituksien tokomestarit
Koska oltiin myös joukkuekisassa mukana, piti odottaa koko kisan loppuun kunnes saatiin joukkueiden tulokset. EVLssä oli ihan älyttömän monta koiraa, joten ihan heti ei niitä tuloksia saatu. Käytiin neidin kanssa pienellä metsälenkillä, rupateltiin tuttujen kanssa, ja katsottiin Lahjan ja Mariannen suoritusta. Ohjattu nouto ja ruutu näytti olevan monelle koiralle erittäin vaikea. ALO luokassa oli palkintojen jako, ja saatiin kisakirjat takaisin. Tasokkaita koiria oli ollut mukana, kun kaikki paitsi kaksi koiraa luokasta sai ykköstuloksen!

                                                  Sileäkarvaiset Noutajat RY joukkue 1 ja 2

Illalla olikin sitten vihdoinkin joukkueiden palkintojenjako. Flattien ykkösjoukkue sai kun saikin kultaa!!! Toiseksi tuli Labbisjoukkue ja kolmanneksi Savon Nuuskut. Flattien toinen joukkue ei sijoittunut. Pienen sähellyksen jälkeen saatiin meidän villiköt istuumaan ryhdikkäästi palkintojen jakoon, ja jokainen koira sai vastaanottaa kultamitalin ja ruokasäkin. Iloisina istuuduttiin autoon ja suunnattiin takaisin kohti Espoota. Kaikki kolme koiraa nukkuikin sikeästi koko matkan ajan kotiin.



                                                                               Ne tottelevaiset kultamitalistit…

                                                                               Sileäkarvaiset Noutajat RY 1-joukkue

Oli kyllä piiitkä päivä, mutta hauskaa oli ollut mukavan seuran kanssa! Ja kannattihan matka kun saatiin se odotettu ALO1 Saga-neidin kanssa!



SNJ:n tokomestaruus, tulos:

Luoksepäästävyys: 10
Paikkamakuu: 9
Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen taluttimetta: 9,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 6
Luoksetulo: 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 5
Estehyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 9

ALO1 169p.