Ensinnäkin
pahoittelut blogin radiohiljaisuudesta. Monen monta ideaa postauksiin on ollut,
mutta aikaa niiden raapustamiseen on ollut vähän. Tähän on yksi ja ainoa syy-
perheemme uusi arki. Tämä postaus ei siis vain sisällä koirajuttuja, mutta
koska koirat, niiden lenkkeily ja treenit kuitenkin kuuluvat arkeemme siinä
missä ruoanlaitto ja työt, ajattelin kuitenkin raapustaa asiasta tänne. Postauksen lopusta löydät meidän kolme ohjetta seuraavaan viikkoon ja uuteen arkeen.
Koronan takia syksymme meni
uusiksi, jonka seurauksena minä aloitin uudella työpaikalla, perheen pienin aloitti
päiväkodin (liian aikaisin, jos äidiltä kysytään, mutta minkä teet) ja mies
istuutui taas koulunpenkille opiskelemaan. Ja koirien päivärutiinit vaihtuvat.
Elokuussa sanottiin heipat pitkille aamulenkeille ja -treeneille. Kuvaan tuli
lyhyt aamulenkki ja miehen lukujärjestyksen mukaan, päivä kahdestaan kotona tai
opiskelukavereina olohuoneessa. Itse olen yrittänyt totutella uuteen rooliini
päiväkoti/-töissä käyvänä äitinä ja jotenkin yhdistää sitä kahden mustan
ohjaaja- ja emäntärooliin. Kun on aamukuudesta noussut, tehnyt aamutoimet
taaperolle ja koirille, vienyt taaperon päiväkotiin, tehnyt töitä koko pitkän
päivän, tuonut taaperon päiväkodista ja hoitanut pakolliset talonemäntä asiat,
päivään ei jää montaa tuntia jäljelle treenaamiseen tai metsälenkkeilyyn. Kun
iltaan jää pari tuntia aikaa olen kerran, jos toisenkin miettinyt itseni
kloonausta. Halutessaan viettää aikaa taaperon kanssa, lenkittää tai treenata
koiria, samaan aikaan kuin taloa pitäisi siivota ja vielä löytää aikaa
itsellekin, alkaa illan tunnit olemaan aika tiukassa. Varsinkin kun silmät ovat
ristissä jo iltaseitsemältä.
Kohtapuolin tähän tietysti
tottuu ja asiat helpottuvat, mutta tällä hetkellä energiantaso on aika lailla
pakkasen puolella. Ja tietysti koirat ja niiden treenit kärsivät tästä eniten.
Onneksi on välillä ohjatut treenit, jonne on pakko mennä, jaksaisi tai ei, niin
saavat koiratkin välillä ansaitsemansa huomion. Näistä yritän pitää kynsin ja
hampain kiinni.
Arjesta selviäminen helpottuu onneksi
meillä näillä kolmella kikalla:
1. Suunnittele
Iltaa ennen huomisen vaatteet
valmiiksi (tai kurkkaa nyt edes, että ne ovat puhtaat), seuraavan päivän
suunnittelu, kuka ottaa koirat aamulenkille ja mikä on päivän aikataulu? Suunnittelu
saattaa aluksi kestää hiukan, mutta helpottaa kummasti seuraavaa päivää!
2. Ennakoi
Tarkistaessani ajoissa onko
koirilla ruokaa, onko luvattu kaunista säätä viikonlopuksi jotta voisi treenata
tai ovatko ne kauan yksin jonain päivänä- jolloin seuraavana päivänä on
vuorossa energianpurkauslenkki, asiat eivät jää viime sekunnille ja vältymme
stressiltä.
3. Ole armollinen itsellesi
Tämän jos jonkin asian oppii, pienen
lapsen tultua perheeseen. Itselläni tämän asian oivaltaminen ja omaksuminen
kesti hetken mutta nykyään on vain hyväksyttävä, että ei voi olla täydellinen
kaikessa. Työt eivät kärsi (ainakaan liikaa) jos kaikki tunnit eivät ole
sekunnilleen suunniteltuja, koirat eivät kuole, jos eivät saa joka päivä
treeniä emmekä vielä(kään) ole kisakunnossa vaikka se tutun tuttu Alma-turre on
kisannut jo EVL:ssä ja ohjaajalla on viisi lasta, kymmenen kissaa pari kanaa ja
vuohi. Hieno homma jos tämä sujuu häneltä, mutta minulta ei. Ainakaan tällä
hetkellä.
Näillä
yksinkertaisilla kikoilla me harjoittelemme ja selviämme uudesta arjesta.
Mitkä
ovat sinun parhaat vinkkisi arjen selviämiseen?
