Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain

*Saga 4v ja Simo 3kk*

Viikonloppuna oli mitä mainioin sää käydä pitkällä kävelyllä ja pyyhkiä Canonilta pölyt pois. Perjantaina ja lauantaina oli töiden puolesta kurssilla, mutta sunnuntaina oli ehdottomasti päästävä ulos metsään! Koska myös N oli kerrankin samaan aikaan kotona, päätimme mennä Nuuksioon koirien kanssa. Kurssilla muuten huomasin miten tottunut on mennä ulos pitkille kävelyille joka päivä . Kahden päivän istumisen jälkeen oli aivan pakko päästä ulos haukaaman raitista ilmaa!

 *Uskaltaako vai ei...?*

*No rannalta ehkä kun toi iso mustakin osaa!*

Jo kahden päivän poissaolon jälkeen huomasin miten Simo mielestäni oli ehtinyt kasvaa. Pikku pentu-palleroa ei kohta enää ole, vaan pieni flatinalku tepastelee terhakkaasti Sagan perässä ja keksii kaikenlaisi jekkuja. Huomasimme myös Nuuksiossa, että pentupanta on nyt jo mennyt pieneksi (siksi jossain kuvissa on panta päällä ja lopussa ei, kun otimme pannan pois). Nopeasti tuo pikku tyyppi kasvaa! Sagan kanssakin he tulevat vihdoinkin hyvin toimeen, mitä nyt välillä tulee leluista tai luista pientä sanomista Sagan puolelta, mutta onneksi eivät kaipaa enää 200% läsnäoloa ja vartioimista!

Simo kävikin edellisenä viikkona ensimmäisissä rokotuksissa ja oli oikein reipas pieni mies. Kiveksiä ei vielä löytynyt joten toivotaan että nyt kohtapuolin tekisivät tuloaan... Vannoutunut narttujen omistaja kun ei ole urosta ennen omistanut alkoi tietysti heti panikoimaan, vaikkei kennelillä koskaan ole kivesvikaista koiraa ollut.... Milloin suunilleen teidän urosten kivekset ovat tehneet tuloaan jos eivät ole jo luovutusiassä laskeutuneet? Muuten on kasvanut hyvää tahtia ja kaikki näytti oikein hyvältä. 

Sagakin on alkanut ottamaan Simoa enemmän mukaan leikkeihin. Usein ulkona menee tassulla tökkimään Simoa niin, että tämä kaatuu, ja jää sitten odottamaan että Simo tulisi jahtaamaan häntä. Sitten heittäytyy selälleen ja antaa Simon riehua. Välillä neidille tulee sellaisia leikkihepuleita, että on vähällä jyrätä Simon kun ei tahdo vauhdissa muistaa, että pikku pentu ei vielä ehdi samaan tahtiin mukaan. Onneksi Simo on oppinut väistää Sagaa kun hepulit iskee ja sitten voivat jatkaa leikkimistä kun neiti on rauhoittunut. 

 *Pikku herra taivaanrannan maalari*

Yllä oleva kuva on mielestäni niin hyvä tilannekuva. Kameralinssin sivulla seisoo N joka yritti saada koirat istumaan haluamaani kohtaan haluamallani tavalla. Aina ei onnistu kun on ahne flatti ja namia kädessä! :D

Nyt alkaa siis vihdoinkin tuntuan siltä, että voi oikeasti nauttia tästä kahden koiran arjesta! <3

Kohti voittajaa

Kuten jo ajemmin olen maininnut, on Saga treenit jääneet paljon väemmälle Simon tulon jälkeen. Nyt kun tyyppi jo joitain hetkiä pärjää yksin elän toivossa, että kohta päästään taas kunnolla treenaamaan! Vähän perusjuttuja ollaan katsottu Sagan kanssa ennen lenkkejä tms ja ohjatuissa aina yritetty tehdä "materiaali liikkeet" eli hypyt, ruudut jne jotka tarvitsevat tavaraa. Lenkeille kun ei aina jaksa raahata kaikkia ruutukartioita mukaan...

Jäävät:
Liikkeestä maahanmeno on haastava koska Sagan keskittyminen helposti herpantuu tässä (koska seuraaminen...). Muuten ovat hyvällä mallilla ja kaksi jäävää peräkkäin ei aiheuta ongelmia.

Ruutu:
Bongaus on parantunut ihan valtavasti, vielä vahvistetaan paikkaa. Pitäisi myös harjoitella eri kartiohäriköiden kanssa, ottaa turhan paljon häiriötä jos esim. ruudun takana on jokin ylimääräinen kartio tai merkki. Muuten on oikein kivalla mallilla.

Tunnari:
Kun harjoitellaan itse tekee rauhallisesti ja tarkasti hommia. Apparin viedessä tunnarin menee turhan korkeilla kierroksilla ja nappaa elposti väärän. Täytyy siis vielä harjoitella paljon apparin kanssa jotta saadaan se yhtä rauhalliseksi ja varmaksi kuin ilman.

Metallikapulan nouto:
Metallikapula ei kuulu Sagan lempivarusteisiin, joten pitkin hampain noutaa, mutta noutaa kuitenkin. En ole viitsinyt puuttua hirveän paljon puruotteeseen, koska metallia on kuitenkin vain voittajassa. Hypyssä haluaa välillä ohittaa takaisintullessa jos ei tule lisäkäskyä hypystä. Muuten ihan ok. Harjoitellaan paljon vinojen heittojen ja kulmien palauttamista.

Kaukot:
Kaukot ovat ALOssa ja AVOssa olleet Sagan vahvuus, mutta voittajan kaukot aiheuttavat kyllä harmaita hiuksia. Eivät meinaa millään valmistua kun aina pitää liikutta jotain tassua. Nyt ollaan lähinnä tehty maahan-seiso-maahan vaihtoja mikä on ihan tarpeeksi haastavaa. Läheltä toki onnistuu, mutta heti kun ottaa vähänkin etäiseyyttä joku takatassuista liikkuu. Ei auta kun jumpata enemmän niin ehkä se joskus... Ollaan yritetty takapalkalla, mutta neiti ei halua silloin nousta kun jää siihen niin kiinni. Ohjaajan taskusta palkka tai sitten erikseen takapalkka maahanmenoista on tähänasti toiminut parhaiten.

Paikallaolo:
Saga jää rauhallisesti paikkikseen vaikka olen piilossa. Joskus hitusen levoton jos ollaan uudessa paikassa, mutta ei kuitenkaan nouse paikaltaan tms.

*häriö paikkista*

Seuraaminen ja peruuttaminen:
Jos seuraaminen on Sagan inhokkiliike niin peruuttaminen taitaa olla juuri se päinvastainen. Tyyppi on niin innokas peruuttamaan, että tehdän kovaa työtä sen hillitsemiseen. ;) Tehdään toki vain muutamia askelia vielä mutta paljon käännöksiä jotta neiti pysyy hollilla eikä lähde seilailemaan minnekkään. Meidän vakio peruuttaminen on, että olen juuri htinyt antaa "peru" käskyn, ottaa askeleen ja huomaan, että neiti onkin peruuttanut jo pari metriä ja odottaa innoissaan palkaa kun on säästänyt emännän turhilta askelilta!

Eli vielä on töitä tehtävänä. Saa nähdä mennäänkö ollenkaan tämän vuoden puolella kokeisiin. Mutta toisaalta en jaksa pitää kiirettä vaan haluan ensin liikkeet varmoiksi. Mieluummin sitten pari enempi, varma, koe ensi vuoden puolella kuin muutama huti tällä vuodella. Paljon harjoitellaan myös liikkeiden väliä, ettei tämä liikkuriahdistelija lähtisi omille teilleen liikkeiden välissä. Tämä on mielestäni myös nähty koekissa että on parantunut paljon. Muuten yritän tehdä lyhyitä ja iloisia treenipätkiä Sagan kanssa, jottaa motivaatio pysyy yllä.

Voiko olla treeni-ikävä?

Simon tulon jälkeen Sagan tokoilut ja treenit ylipäätään ovat olleet minimissä. Oikeastaan olemattomat pieniä takapihatreenejä lukuunottamatta. Kuten aiemmissa postauksissa olenkin sanonut, arki on meillä tällä hetkellä todella kiireellistä. Emme ole koskaan N kanssa samaan aikaan kotona, ja kun SImo on hereillä täytyy häntä ja Sagaa vahtia ettei mitään tapahdu. SImon nukkuessa on sitten Sagan lenkitys ja kun tulee takaisin Simo tas herää... Älkää käsittäkö väärin, pentu on ihana ja innolla odotan mitä tuon flatinalun tulevan pitää. Mutta tietysti helpottaisi jos olisimme N kanssa molemmat kotona samaan aikaan tai Simo osaisi jo olla vähän aikaa yksin. Mutta kyllä hän siitä kasvaa!

Ensimmäinen treenaamaton viikko ei hirveästi haitannut. Huono omatuno kyllä kolhui kun Saga ei saanut tehdä muuta kuin kävellä metsäpolkuja ristiin rastiin, mutta muutaman viikon kuluttua alkoi jo tulla vieroitusoireita(minulle siis, ei koiralle). Onneksi meillä on joka toinen maanantai ohjatut treenit mihin olen voinut ottaa Simon mukaan. Se on ollut minun ja Sagan henkireikä arjessa. Ajoimme viikonloppuna yhden treenikentän ohi jossa olen joskus käynyt treenaamassa Sagan kanssa. Kyllä sydäntä pisti ja oikein kova ikävä treenaamaan iski! En ole oikeastaan koskaan ennen tuntenut sellaista treeni-ikävää. Taas tuli maanantai ja treenipäivä ja ai, että meillä oli hauskaa Sagan kanssa! Niin ihanaa oli taas pitkästä aikaa päästä treenaamaan ja neitikin ihan silminnähden nautti. Itse tunsin miten rentouduin ja kaikki arkihuolet hävisivät hetkeksi. Ei haitannut vaikkei kaikki mennyt täydellisesti (tosin treenit meni kyllä yllättävän hyvin meidän rteenimäärää katsoen), me vain nautimme ja pidimme hauskaa kun taas sai tehdä yhdessä. Sillä aikaa kun odotimme treenivuoroamme Sagan kanssa pääsin vähän treenaamaan Simoa, leikin ohella, siinä sivussa. Molemmat koirat treenattuna ja väsyneinä ja todella onnellinen emäntä! 

Nyt on projektina opetella Simolle pikkuhiljaa nätisti hihnassa odottelemista. Näin voisin ottaa hänet mukaan treenikentän laidalle odottamaan kun vuorotellen treenaan Sagaa ja Simoa.

Valitettavasti tämä oli yksi viimeisimpä treenejä, koska hallipaikkaa ei olla löydetty talveksi. Joka toiseksi maanantai-illaksi ei millään halua löytyä hallipaikkaa, vaan kaikkiin pitää sitoutua joka viikoksi. Ryhmämme on kuitenkin niin iso ja porukkaa tulee Vihdistä ja Asikkalasta ja kaikkialta sen väliltä, että joka viikoksi sitoutminen on todella vaikeaa. Joten jos jollain on vinkkejä hallipaikasta antaa (jossa mahtuu tekemään vähintää VOI luokan liikkeet) otan ne avosylin vastaan! Mielellään Espoo-Helsinki-Vantaa-Sipoo-yms akselilla.