Kilpailukielto ja uusia ajatuksia

Viime aikoina ovat tokotreenit mennyt oikein mallikkaasti, mutta kokeista ollaan poimittu kakkos-, sekä kolmostuloksia. Istuimme jonkin aikaa sitten treeniporukkamme alas oikein ajatuksella pohtimaan, mikä tässä mättää kun treenit sujuu, koirat osaa, mutta kokeet menevät penkin alle? Kuvat ovat c) Raija K, SNJ:n toko-mestaruuksista.

Heti ensimmäisenä asiana tuli mieleen kilpailutilanteiden treenaaminen. Liikkeitä ollaan treenattu osissa ja kokonaisina, mutta kilpailutilanne on kuitenkin niin eri ja montaa liikettä putkeen emme ole kovinkaan usein tehneet. Tästä pääsemmekin heti toiseen, todella tärkeään asiaan, nimittäin sosiaalisen palkan tärkeyteen. Kokeessa kun ei saa palkata pallolla taikka namilla, on sosiaalinen palkka todella tärkeä osa. Varsinkin kuin vire tuuppa laskea koetilanteessa flateilla. Tätä emme ole juurikaan Sagan kanssa treenanneet, ainakaan oikein ajatuksella. Ja myönettäköön, että neidin sosiaalinen palkkautuminen ei ole ollenkaan sitä mitä sen pitäisi olla. Kun koko elämän tärkein asia on ruoka, ei viitsisi millään paiskia työtä jos ei siitä nameja saa.  Tästä tuli siis ensimmäinen kotiläksy; ensin kehut sosialisesti ja sitten vasta nami tai lelu. Tällä pyritään luomaan koiralle mielikuva, että kehuista tulee palkka, mutta ei koskaan tiedä tulekoo heti vai vasta jonkun ajan päästä. Sagan kanssa pyrin pyytäämään neitiä tekemään kiepin ja/tai hyppimään vasten jotta saa kehuja ja palkan. Tällä toivon tulevaisuudessa pystymään nostattamaan virettä myös kesken koesuoritusta. Eli jos kokeissa hyppii vasteen niin tietää, että palkka on (joskus) tulossa.

Koesuoritusta silmälläpitäen, kaikkein tärkein asia on tietysti siihen valmistautuminen, eli treenaaminen. Miten treenataan, kuinka kauan ja mitä asioita? Viime aikoina treenaaminen on kyllä ollut enemmän hampaat irvessä hinkkaamista, jotta vihdoinkin saataisin liikkeet valmiiksi. Tekniikka ja liikkeiden eri osia ollaan tahkottu treenikertaa toisensa jälkeen. Mitä me tästä taas opimme? Pelkällä tekniikan hinkkaamisella ei saada paljon aikaiseksi.Koiralle täytyy myös luoda mielikuva, että uudelle paikalle tultaessa ollaan tultu sinne leikkimään, riehumaan ja pitämään hauskaa. Ei näyttämään tekniikan kehitystä.  Koutsilta tuli melkein kilpailukielto ennenkuin saaamme tämän asian korjattua. On tietysti turhaa mennä kokeisiin toistamaan samoja virheitä. Miten sitten lähdetään purkamaan tätä ja muutamaan koiran (ja ohjaajan) mielikuvaa?

Meillä on nyt muutama viikko ollut teemana, joka treeni uudessa paikassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joka treenikerralla olen töiden jälkeen laittanut koirat autoon ja ajellut ympäri lähiseutua uusien treenipaikkojen metsästyksessä. Olemme treenanneet kunnon hiekkakentillä, sänkipellolla, metsän laidalla, nurmialueilla ja vaikka missä. Vain luodakseni sekä Sagalle että Simolle mielikuvan siitä, että kaikissa paikoissa voi tokoilla ja se on kivaa! Olemme myös tehneet todella lyhyitä ja helppoja treenejä saadakseni viren nostettua ja varsinkin Sagan opetettua riehumaan ja pitämään hauskaa treenissä (Simohan sen osaa jo lunnosta...). Treenit ovat koostuneet monesta siirtymästä, helpoista ja lyhyeistä tehtävistä, sekä kunnon palkasta. Maksimissaan olen treenannut vartin per koira, useimmiten vielä lyhyemmän ajan. Ajatuksena, että koiralla olisi yhtä paljon energiaa treenien jälkeen kuin ennen.

Onhan tällainen systeemi tuntunut välillä väkisinkin uuvuttavalta ja työläältä, mutta parin viikon jälkeen olen huomaavinani molemmissa koirissa pienen eron. Simolla nyt on aina ollut hyvä vire, mutta oli paikka sitten mikä tahansa, hän keskittyy minuun eikä kaikkeen muuhun. Saga taas tulee treenikentälle ihan eri ilmeellä. Neiti pomppii pallon perään, on iloinen ja vilkas. Nyt täytyy vielä rakentaa vireen kestämistä, jos nimittän jäädään hinkkaamaan jotain laskee vire aika nopeasti. Tosin tämä treenisessio on myös opettaut minulle uudet niksit saamaan vireen vähän nostettua takaisin. Mitä tämä on sitten antanut minulle ohjaajana? Paitsi tietysti pitkät illat, olen itsekin huomannut heittäytyväni helpommin treeneihin huumorin ja hauskuuden kanssa. Ei haittaa jos ei kaikki mene 100% teknisesti putkeen, kunhan vire on hyvä. Tekniikkaa ollaan sitten hiottu hieman takapihalla ihan erikseen.

Ihmeitä ei tietysti tapahdu parissa viikossa, mutta toivottavasti olemme saaneet uuden, oikean ja pysyvän suunnan treeneissä joka toivonmukaan kantaa koekentille asti. EIlen koirilla kävi hieroja joten nyt saavat muutaman päivän treenitaukoa, mutta ensi viikon alussa olisi taas yhteistreenit tiedossa jossa nähdään ollaanko oikealla tiellä.

Miten sinä olet lähtenyt rakentamaan sosiaalista palkkaa? Mitä ajatuksia tämä sinussa herätti?

Lomakaipuuta ja helletreenejä

Merentuoksu, helle ja mökkeily on muuttunut kaupunkimaisemaan, luokkahuoneeseen ja "kiire kotiin koirien luokse"-arkeen. Onhan arjella omat hyvät puolensa, mutta joka vuosi tuntuu aina vaan haikemmalta jättää mökin liehuvat koivut, isot metsät ja merenranta taakseen vaihtaaksen ne pienen paritalon pikkupihaan, autojen pakokaasuihin ja metelöiviin naapureihin (okei, eivät ne oikeasti metelöi niin pahasti, mutta mökin rauhan jälkeen jopa astianpesukone metelöi mielestäni!).

Helteen takia olimme suurimman osan lomastamme mökillä. Kaupungissa oli koirille liian kuuma, ja itselläkin oli tukalat oltavat kun ei asunto viileentynyt edes yöksi. Kaikki kikat märästä pyyhkeestä, kylmäkalleihin (jotka tosin SImo yritti syödä) ja jääpaloihin vedessä kokeiltiin kun ei tuuletinta tai pientä allasta koirille löytynyt enää mistään. Mökillä koirat ovat sitten melkein kirjaimellisesti asuneet vedessä. Kun ei sen pidempiä lenkkejä ole voinut tehdä, ovat koirat saaneet uida matkaa soutuveneen vieressä. Tämän lisäksi ollaan treenattu mielen ja jaksamisen mukaan, loppupalkkana tietysti vapautuminen mereen (on muuten kätevä ja toimiva palkka!). 

Sagan kanssa ollaan tahkottu kaukoja koko kesä. Nyt tekniikka lkaakin jo sujua, joten nyt täytyy "vaan" saada ne toimimaan myös ilman takaplkkaa. Mutta pikkuhiljaa... 

Simon kanssa on tullut tehtyä kontaktia ja seuruun alkeita. Myös kapulan pitoa ollaan treenattu, sillä pikkumiehen ote kapulasta on kuin pehmolelua purisi. Tyyppi ei tosin ole aivan samaa mieltä kanssani, että kapulan kanssa ei leikitä eikä tiputeta silloin kuin huvittaa. ;)

 *Joku opetti koirien laittamaan takatassut pohjaan ja tulemaan syliin vedessä... Arvatkaa huviksenne ketkä uivat päälle joka kertaa kun ollaan uimassa nykyään!*

Vähän piti kokeilla SUPpailla vanhalla surffilaudalla, lisähaasteita tasapainolle asetti kaksi flattia jotka mieluusti olisivat halunneet tulla laudan päälle. Saga ymmärsi varoa melaa jonkin verran yrittäessäni hätistää koiria pois, mutta Simo ei tietysti välittänyt siitä pätkääkään. Vastka kesän lopussa ymmärsi ettei tosiaan pääse laudan päälle. Hauska huomio kesällä oli se, että vaikkei kukaan välttämättä ollutkaan uimassa alkoivat koirat vetää omia uintilenkkejä. Jopa Saga joka yleensä vaan seisoo vedessä ja odottaa, että joku heittä kepin tai lelun innostui uiman oikein kauas. Muutaman kerran sain jopa huutaa koirat takaisin rannalle kun vain näkyi kaksi mustaa päätä keskellä merta! Useimmiten pysyivät tosin suhteellisen lähellä laituria. 

 *Tällaisia kavereita ei näe lenkeillä kaupungissa!*

*Lomatunnelma pähkinänkuoressa <3 *

Arjen alkaessa ovat koirat heti joutuneet olevan pitkiä päiviä yksin, mutta onneksi ovat pärjänneet hyvin. Itse olen yrittänyt ottaa lukuvuoden alun erittäin rauhallisesti, viime lukuvuoden uupumusta ajatellen. Vaikka lomakaipuuta tietysti on, on arki alkanut suhteellisen mukavasti. Olemme tokoilleet aktiivisesti Sagan ja Simon kanssa ja vielä pitäisi jaksaa aktivoitua nomen suhteen, joka jäi kesällä hieman taka-alalle. Ellei muuta niin saa koirille vaihtelua treeneihin.

Ihan ilman kommeluksia ei tosin säästytty lomalla. Olen kaikille kehunut kuinka Simo on rauhoittunut kesän aikana, kunnes päätettiin kokeilla jättää herra vain portin varaan yksin Sagan kanssa kotiin muutamaksi tunniksi. Mainittakoon, että lyhyiden ruokakauppakeikkojen aikana tämä on toiminut hyvin, siksi päätimme kokeilla hieman pidempää aikaa. Noh, tuloksen näkee alla olevasta kuvasta (toinen linssi puuttuu ja sanga purtu rikki). Olimme kiireessä jättäneet kaikki laturit, tietokoneet ja muut tavarat esille. Positiivinen asia on se, että Simo rikkoi vain yhden asian. Negatiivinen oli se, että jouduin silmälasiostoksille josta ei todellakaan ollut tarvetta...

Syyssällä on kuitenkin se etu, että nyt koirat ja itsekin jaksaa ulkoilla ja tehdä pidempiä lenkkejä! Ensimmäistä kertaa erittäin pitkään aikaan, saimme tänään pitkän metsälenkin tehtyä. Mutta toivottavasti aurinkoisia päiviä riittää myös syksylle!

 Miten teidän arki on lähtenyt rullamaan?