Heti ensimmäisenä asiana tuli mieleen kilpailutilanteiden treenaaminen. Liikkeitä ollaan treenattu osissa ja kokonaisina, mutta kilpailutilanne on kuitenkin niin eri ja montaa liikettä putkeen emme ole kovinkaan usein tehneet. Tästä pääsemmekin heti toiseen, todella tärkeään asiaan, nimittäin sosiaalisen palkan tärkeyteen. Kokeessa kun ei saa palkata pallolla taikka namilla, on sosiaalinen palkka todella tärkeä osa. Varsinkin kuin vire tuuppa laskea koetilanteessa flateilla. Tätä emme ole juurikaan Sagan kanssa treenanneet, ainakaan oikein ajatuksella. Ja myönettäköön, että neidin sosiaalinen palkkautuminen ei ole ollenkaan sitä mitä sen pitäisi olla. Kun koko elämän tärkein asia on ruoka, ei viitsisi millään paiskia työtä jos ei siitä nameja saa. Tästä tuli siis ensimmäinen kotiläksy; ensin kehut sosialisesti ja sitten vasta nami tai lelu. Tällä pyritään luomaan koiralle mielikuva, että kehuista tulee palkka, mutta ei koskaan tiedä tulekoo heti vai vasta jonkun ajan päästä. Sagan kanssa pyrin pyytäämään neitiä tekemään kiepin ja/tai hyppimään vasten jotta saa kehuja ja palkan. Tällä toivon tulevaisuudessa pystymään nostattamaan virettä myös kesken koesuoritusta. Eli jos kokeissa hyppii vasteen niin tietää, että palkka on (joskus) tulossa.
Koesuoritusta silmälläpitäen, kaikkein tärkein asia on tietysti siihen valmistautuminen, eli treenaaminen. Miten treenataan, kuinka kauan ja mitä asioita? Viime aikoina treenaaminen on kyllä ollut enemmän hampaat irvessä hinkkaamista, jotta vihdoinkin saataisin liikkeet valmiiksi. Tekniikka ja liikkeiden eri osia ollaan tahkottu treenikertaa toisensa jälkeen. Mitä me tästä taas opimme? Pelkällä tekniikan hinkkaamisella ei saada paljon aikaiseksi.Koiralle täytyy myös luoda mielikuva, että uudelle paikalle tultaessa ollaan tultu sinne leikkimään, riehumaan ja pitämään hauskaa. Ei näyttämään tekniikan kehitystä. Koutsilta tuli melkein kilpailukielto ennenkuin saaamme tämän asian korjattua. On tietysti turhaa mennä kokeisiin toistamaan samoja virheitä. Miten sitten lähdetään purkamaan tätä ja muutamaan koiran (ja ohjaajan) mielikuvaa?
Meillä on nyt muutama viikko ollut teemana, joka treeni uudessa paikassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joka treenikerralla olen töiden jälkeen laittanut koirat autoon ja ajellut ympäri lähiseutua uusien treenipaikkojen metsästyksessä. Olemme treenanneet kunnon hiekkakentillä, sänkipellolla, metsän laidalla, nurmialueilla ja vaikka missä. Vain luodakseni sekä Sagalle että Simolle mielikuvan siitä, että kaikissa paikoissa voi tokoilla ja se on kivaa! Olemme myös tehneet todella lyhyitä ja helppoja treenejä saadakseni viren nostettua ja varsinkin Sagan opetettua riehumaan ja pitämään hauskaa treenissä (Simohan sen osaa jo lunnosta...). Treenit ovat koostuneet monesta siirtymästä, helpoista ja lyhyeistä tehtävistä, sekä kunnon palkasta. Maksimissaan olen treenannut vartin per koira, useimmiten vielä lyhyemmän ajan. Ajatuksena, että koiralla olisi yhtä paljon energiaa treenien jälkeen kuin ennen.
Onhan tällainen systeemi tuntunut välillä väkisinkin uuvuttavalta ja työläältä, mutta parin viikon jälkeen olen huomaavinani molemmissa koirissa pienen eron. Simolla nyt on aina ollut hyvä vire, mutta oli paikka sitten mikä tahansa, hän keskittyy minuun eikä kaikkeen muuhun. Saga taas tulee treenikentälle ihan eri ilmeellä. Neiti pomppii pallon perään, on iloinen ja vilkas. Nyt täytyy vielä rakentaa vireen kestämistä, jos nimittän jäädään hinkkaamaan jotain laskee vire aika nopeasti. Tosin tämä treenisessio on myös opettaut minulle uudet niksit saamaan vireen vähän nostettua takaisin. Mitä tämä on sitten antanut minulle ohjaajana? Paitsi tietysti pitkät illat, olen itsekin huomannut heittäytyväni helpommin treeneihin huumorin ja hauskuuden kanssa. Ei haittaa jos ei kaikki mene 100% teknisesti putkeen, kunhan vire on hyvä. Tekniikkaa ollaan sitten hiottu hieman takapihalla ihan erikseen.
Ihmeitä ei tietysti tapahdu parissa viikossa, mutta toivottavasti olemme saaneet uuden, oikean ja pysyvän suunnan treeneissä joka toivonmukaan kantaa koekentille asti. EIlen koirilla kävi hieroja joten nyt saavat muutaman päivän treenitaukoa, mutta ensi viikon alussa olisi taas yhteistreenit tiedossa jossa nähdään ollaanko oikealla tiellä.
Miten sinä olet lähtenyt rakentamaan sosiaalista palkkaa? Mitä ajatuksia tämä sinussa herätti?
Aina kehu ennen palkkaa ja paljon kehuja (ilman palkkaa) niin että tekeminen ei silti lopu (eli esim kesken seuraamisen kehuminen mutta liike ei silti pysähdy). Ja tietysti myös kehuja siten että tekeminen loppuu ja koira vapautetaan mutta objektipalkkaa/ruokaa ei tipu.
VastaaPoistaÄlä mittaa treenin aikaa kellolla vaan tunnetilalla. Lopeta kun koira suorittaa äärest hyvin ja aina siten, että koiralla on just silloin into korkeimmillaan. Koskaan milloinkaan treeniä ei lopeteta silloin kun koiran into on lähtenyt laskemaan. Ja hei, vartin treeni on pitkä. Joskus 45 sekunnin tai 3 minuutin treeni voi olla parasta mitä voi tapahtua ;)
Mitä ajatuksia tämä teksti minussa herätti? Noh, sinä treenaat tavoitteellisesti. Muista kuitenkin että koira ei tee niin. Se treenaa rakkaudesta sinuun. Sillä pitää olla hauskaa. Paskat pisteistä kunhan mieli on korkealla (ja sillä tavalla niitä pisteitä tulee enemmän ja enemmän). Lyhyitä ja hervottoman tunnerikkaita treenejä, molemmille!
Ja hei, kysymys: missä lajissa kisaat jos suunnittelet että koiran voisi kokeessa palkata sillä että se saisi hypätä sinua vasten? TOKOssa ja PK-puolella siitä ainakin tulee pistemenetyksiä.
Kiitos rakentavasta kommentista. Ja tottahan tuo on, tärkein on että koralla on hauskaa. :) Flateille on hyvin ominaista että ne hyppivät (ilmaan tai ihmistä vasten), eli se ei sinänsä ole opetettu tapa. Jos koira sitten hyppii esim vapautussanan tai kehun kuullen siitä ei tule miinuksia.
Poista