Pakollinen ja suunnittelematon treenitauko

Syksyisiä terveisiä S-tiimiltä! Tiedättekö sen tunteen kun olet suunnitellut treenejä ja kokeita kerrankin tavoitteelisesti ja sitten elämä päättää puuttua peliin ja muuttaa kaikki suunnitelmat kertaheitolla? Näin meille kävi.

 Kuten instagramtiliämme seuraavat jo tietävät, on terveyteni hieman reistaillut ja jouduin hiljattain leikkaukseen. Tästä syystä koirat ovat noin kuukauden pakollisella treenilomalla kun itse olen toipilaana ja saamme siitä syystä unohtaa kaikki syksyn (luuktavasti koko tämän vuoden) tokokokeet.

Pari viikkoa tästä on jo kulunut, ja koirat alkavat pikkuhiljaa kuipeillä seiniä pitkin... Onneksi Simo pääsi viikonloppuna meidän tuttaville hoitoon, Nuusa ja Normaflatin kaveriksi. Itse olin Sagan ja pikku-M kanssa mökillä, joten kaikki nauttivat viikonlopusta ja koirat saivat tyhjentää energiavarstojaan.

Koska treenipostausta ei nyt vähän aikaan tule ajattelin tehdä kysymyspostauksen pitkästä aikaa. Nyt on aika kysyä kaikkea mitä askarruttaa mieltä!

Oli kyse sitten koirista, Simon leikkauksesta, Sagan tuleivaisuudesta, lapsesta, koirien ruokavaliosta tai ihan mistä vaan, kirjoita kysymys kommentteihin blogin, instan tai facebookin puolelle. 

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

Kastroitu vai eikö? On tässäkin pulma (eikä halvalla hyvää saa).

Keväällä kirjoitin postauksen Simon piilokiveskastraatiosta. Sen voi lukaista TÄÄLTÄ. Piilokives siis lähetettiin patologille tutkittavaksi, koska oli niin pieni. Vastauksen piti tulla parin viikon sisällä, mutta odotimme sitä noin kuukauden. Ja tämä se vasta oli alkua leikkausrumballe...

Ehdin soittaa klinikalle muutaman kerran tulosten perään, ja monen viikon jälkeen tuli soitto eläinlääkäriltä. Patologin lausunto oli, ettei lähetetty "kives" ollut piilokives vaan pelkkää sidekudosta. Eläinlääkäri itse, josta olimme kuulleet paljon positiivista, oli vahvasti sitä mieltä, että se oli kives koska ultrassa ei leikkauksen jälkeen näkynyt mitään kivekseen viittaavaa. Me olimme siis maksaneet leikkauksesta, jonka tuloksena meillä oli mahdollisesti kastroitu koira. Koska emme halunneet leikkauttaa koiraa heti uudestaan, päädyimme seuraamaan tilannetta eläinlääkärin neuvosta. Useinhan hormonitoiminnan väheneminen huomaa koiran käytöksestä. Kesän yli seurasimme Simon käyttäytymistä, ja totesimme että hän ei todellakaan ole kastroitu. Simo oli päinvastoin parhaassa "kukkoiluiässä" ja yritti isotella muita uroskoira vastaan.

Alkusyksystä eläinlääkäri soitti moneen otteeseen ja mietti jatkoa. Ilmoitimme, ettei Simo ole näyttänyt mitään rauhoittumisen tai hormonitoiminnan vähenemisen merkkejä, päinvastoin. Eläinlääkäri kuitenkin piti vielä kovaa kiinni omasta kannasta, että hän ei keväällä löytänyt mitään muuta Simosta mikä olisi voinut olla kives. Lopuksi ko. lääkäri ehdotti, että voisimme viedä Simon Viikin eläinsairaalaan, missä hän myös oli töissä. Siellä olisi paremmat laitteet ultrata Simo uudestaan. Ultrasta ei 100% varmasti voi mitään sanoa, mutta jos siellä olisi kives, se ehkä näkyisi silloin. Hyväksyimme ehdotuksen, mutta ainoa kysymysmerkki oli lasku. Kuka maksaisi ultran? Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että piilokiveksen leikkaus ja sen mahdolliset komplikaatiot ovat aina omistajan vastuulla, eikä hänen klinikkansa siten voi laskua maksaa. Kerroimme olevan eri mieltä asiasta, mutta varasimme kuitenkin ajan ultraan ja totesimme että saamme riidellä laskusta myöhemmin. Pääasia olisi saada Simo kunnolla kastroitua ennen Sagan seuraavia juoksuja.

Kävimme hiljattain Viikissä ultraamassa Simoa. Mukava eläinhoitaja otti meidät vastaan, ajoi Simon vatsakarvat ja pyysi meitä odottamaan hetken eläinlääkäriä. Hetken odottelun jälkeen Simoa aikaisemmin leikannut eläinlääkäri tuli huoneeseen, tervehtimättä, sanoi että hän voi ottaa koiran tässä menee hetki. Otti Simon hihnan ja lähti huoneesta pois. Hetken kuluttua hän palasi ja totesi, katsomatta meitä silmiin, että olihan se kives siinä (tämän olisimme siis voineet kertoa jo ilman ultraakin...), kai koira pitäisi leikata uudestaan. Korjattavan leikkauksen tietysti klinikka maksaa. Hän ei mitenkään pahoitellut tilannetta, tai ottanut meihin muuten kontaktia asiakkaina. Kerroimme haluamamme leikkauksen niin nopeasti kuin mahdollista, koska Saga tekee juoksuja kotona. Saimme onneksi leikkausajan seuraavalle viikolle.

Alkuviikosta vein Simon klinikalle, ultralasku mukanani, leikkaukseen. Eläinlääkärin ottaessa Simoa vastaan kysyin mitä ultran laskulle tehdään, sillä omasta mielestäni se ei kuulu meille maksettavaksi. Lääkäri tähän totesi, ettei hän voi ottaa vastuuta meidän koirastamme, hänellä on omat koirat kotonaan ja että jos koira ei ole perusterve pitää laske sen varaan, että lisäkuluja tulee. Sitä paitsi (hän oikein korosti), olemme saaneet osan koiran ostosummasta takaisin kasvattajalta, jota tulee käyttää juuri tällaisiin tapahtumiin. Eikä ultramaksuhan edes ollut niin kallis, hän vielä lisäsi.

Simo on meidän ensimmäinen uroskoiramme, joten en ole aivan perillä miten tällaiset maksut menee. Mutta oman logiikkani mukaan kyseessä oli ns. hoitovirhe, jolloin omistajan ei todellakaan kuuluisi maksaa laskua ultrasta. Ainakaan kasvattajalta saamamme summa ei kuuluisi mennä tällaisiin asioihin. Ja mitä hintaan tulee, totesin, olen ultrannut koiria puolella Viikin hinnasta. Eläinlääkäri tälle kohautti hartioitaan ja vertaili maksua autoon. Jos viet auton korjattavaksi ja he löytävät lisää korjattavaa, siitä maksetaan lisää. Totesin, että siitähän ei ihan nyt ollut kyse ja jos autoon tehdään hoitovirhe niin omistaja ei todellakaan joudu maksamaan siitä lisää.

Jätin riidan sikseen, jotta saisimme koiran leikattua. Matkalla kotiin soitin meidän "omalle" eläinlääkäriklinikalle, kerroin tilanteen ja kysyin, miten he toimisivat laskun kanssa tällaisessa tilanteessa. Yksittäistapauksiin he eivät tietenkään voineet ottaa kantaa, mutta kertomani perusteella he olivat sitä mieltä heidän klinikallansa omistajan ei kuuluisi maksaa ylimääräisestä ultrasta.

Hakiessani Simon leikkauksesta, joka oli yllättävän pirteä, klinikan hoitaja vielä kertoi, että meillä on ollut yksi Suomen parhaista kirurgeista leikkaamassa Simoa, ja hän kyllä tietää mitä tekee. Vastasin, että en epäile, etteikö hän työtään osaisi, mutta nyt olikin kyseessä asiakaspalvelu ja asiakkaan kohtaaminen. Tämä ei ole raha, vaan periaatekysymys. Tunnemme itsemme huijatuiksi.

Soitin vielä kasvattajalle, joka neuvoi minua soittamaan kennelliiton lakimiehelle. Tämän tein, mutta hän ei pystynyt ottamaan kantaa mihinkään yksittäistapauksiin, vaan joutuisimme hankkimaan juristin ja antamaan kaikki paperit toiselle eläinlääkärille arvioitavaksi, jos tässä on tapahtunut hoitovika, tai jos kyseessä vain on huolehtiva eläinlääkäri. Ultran lasku ei ollut niin suuri, että palkkaisin juristin, joten asia on oikeastaan jäänyt sikseen. Simo on kuitenkin toivon mukaan leikattu, voi hyvin ja energiaa on kuin pienessä kylässä. Tämä halvemman klinikan leikkausprojekti tuli meille kuitenkin niin kalliiksi, että enää en omia koiria sinne vie. Kun viemme Sagan sterkkaukseen maksan mieluummin heti hieman enemmän tutulla klinikalla, jossa tiedän saavani asianmukaista palvelua.