Perjantai iltana suunnattiin Sagan kanssa Espooseen pakkaamaan ja ottamaan N mukaan lauantain Erikoisnäyttelyitä varten! Viikolla ei ehditty hirveästi treenata Sagan kanssa, mutta ajattelin että mennään nyt kuitenkin ensimmäitä kertaa kaikki kolme näyttelyihin pääasiassa katsomaan mitä se on, joten ei kannata liika stressata… sanoi hän joka tuskin nukkui koko viikolla ennen näyttelyitä…! Mutta stressi sikseen! Pe iltana pestiin Saga hänen uudella shampoolla. Olin varta vasten käynyt Mustissa ja Mirrissä ostamassa uutta shampoota kun huomasin että neidin karva alkaa olla hieman kiilloton ja nahka kuivahko ja hilseilevä talven jäljiltä. Sitä paitsi neidiltä lähtee aivan järkyttävästi karvaa nyt kun luultavasti on ensimmäiset juoksut tulossa kohta. Tämä tiesi sitten harjaus ja puunaus sessiota melkein joka päivä.
Pesu teki kuitenkin tehtävänsä ja neiti kiilsi kun mikäkin puunattu timantti pesun jälkeen! Sitten oli tiedossa harjaus ja kynsien leikkaus, sekä muiden tavaroiden pakkaaminen. Noin kello yhdeltä kaikki oli valmista seuraavan päivän lähtöä varten klo. 7.
Aamulla suuntasimme siis Hyvinkään päin. Tultuamme perille menimme ilmoittamaan Sagan ja näyttämään rokotuskortit jne. Siinä samassa tapasimme naisen jolla oli oikein rodunomainen pomppiva ja iloinen flätti. Nainen kuitenkin tästä pomppimisesta hermostui ja tokaisi tuon otsikossa olevan kommentin. “Tästä ei kyllä tule mitään!!” Tämän seurauksena kehätoimitsija katsoi häntä rauhallisesti ja totesi siihen että “tuo on kyllä flätinomistajalle aika tavallinen lause!”. Hupaisa alku!
Kohta alkoi sitten porukkaa tulla, joillakin puoli taloa mukana. Mutta useimmilla oli häkki koiralle ja jonkinlainen telttatuoli. Aloittelijoina meillä oli koira mukana, eikä mitään muuta, mutta onneksi neiti viihtyy autossa joten hän sai sitten odottaa siellä aina kun oli tauko. Hauskinta alussa oli kyllä tavata tuttavia! Ensikertalaisia kun olemme, ei niitä hirveästi ollut, muut tuntuivat olleen kuin kotonaan. Mutta Ainakin Sagan veli, Morris oli paikallaan sekä Harvahampaan kennelin omistaja, Sagan kasvattaja koirineen. Ihanaa oli hieman keskustella heidän kanssaan ja vaihdella kuulumisia jotta sai hermostuksen pysymään kurissa.
Klo 10 alkoivat kehät Sileäkarvaisten noutajien erikoisnäyttelyissä Hyvinkäällä 12.4. Ensimmäisinä oli pienten pentujen luokka. Ne olivat kyllä niin pieniä ja hurjan söpöjä pikku flättejä, eikä ikinä uskoisi että meidän Saga neiti on ollut niin pieni joskus! Tässä vaiheessa oltiin otettu Saga sisään halliin. Vähän juoksutin häntä, harjoteltiin seisomista ja otettiin hieman kontaktitreeniä ettei neiti heti ryntäisi kaikkien muiden, n. 170 flätin sekaan…
Kun pikkupentujen luokka oli ohi, oli sitten meidän vuoro, eli narttu pentujen luokka 7-9kk. Tässä vaiheessa olin jo ehtinyt seistä katselemassa mitä siellä kehässä tapahtuu ja hermoilla aivan valtavasti miten tämä menee. Hermojani ei hirveästi rauhoittanut se, että “kaikki” muut treenasivat koiriensa kanssa, juoksivat sinne tänne, tiesivät tarkkaan mitä tekivät ja koirat olivat superhienoja! Me sitten tultiin metsämörrimme kanssa sinne näyttäytymään… Juuri ennen meidän kehän alkua näimme sitten hienon flättipennun joka olikin Sagan sisko, Harvahampaan Look Like a Typhoon “Luna”! Hauskaa oli nähdä heitäkin, vaikka tieto siitä että he, ja Sagan toinenkin sisko Harvahampaan Like a Hurricane “Akka”, olivat tulossa samaan luokkaan ei kyllä yhtään rauhoittanut.
No kun kehä alkoi menimme Sagan kanssa sinne sitten seisomaan ja tekemään parhaamme! Parin neuvon jälkeen löysimmekin oman paikkamme, ja siitä se sitten alkoi! Ensin kaikki seisottivat koiransa, jonka jälkeen oli juoksuttamisen aika kehän ympäri.
Yllä olevassa kuvassa näkyy Saga ja hänen siskonsa. Vasemmalta: Harvahampaan “"Laughing Wind “Saga”, Harvahampaan Like a Hurricane “Akka” ja Harvahampaan Look Like a Typhoon “Luna”.
Juoksuttamisen jälkeen piti seistä kehän reunalla odotellessa omaa vuoroaan tulla arvostetuksi. Narttuja Sagan luokassa oli kuusi kappaletta, joten onneksi oman vuoron odottaminen hirveän kauan kestänyt.
Saga taisi ymmärtää tilanteen vakavuuden ja istui nätisti vieressäni odottelemassa. Tämän jälkeen oli sitten tuomarin arviointi vuorossa. Sagan “ongelma” on oikeastaan se, että neitimme on liian rauhallinen. Jos näin voi/saa sanoa. Toisin sanoen flättien melkin kuuluu hyppiä ja olla hieman villejä näyttelyissä. Varsinkin hännänheilutus kuuluu rodunomaisiin ominaisuuksiin jota flätin enemmän tai vähemmän tulee tehdä näyttelyissä. Meidän neiti kyllä osaa seistä paikallaan, mutta seisottuaan vähän aikaan, hän “vakavoituu” eikä heiluta enää häntää. Neiti pitää nätisti katsekontaktia ja niin edespäin, mutta tämä pieni villeys ja into puuttuu.
Tietoisena tästä lähdimme tuomarin eteen seisomaan. Niin kauan kuin oli lihapulla kuonon edessä Saga antoi tuomarin tutkia itseään kiltisti, mutta hampaat olivat sitten ihan eri juttu! Niitä ei kyllä kukaan vieras ihminen tule tonkimaan! Pienen ylipuhumisen jälkeen tuomari kyllä lopuksi sai hampaatkin katsottua. Mutta sitä täytyykin tulevaisuudessa treenata!
Sagan vahvuus on ehdottomasti juokseminen. Hän juoksee nätisti vierellä kevyin askelin vetämättä ja pomppimatta kuten monet muut flätit.
Kun kaikki oli arvosteltu yksitellen, kaikki saivat juosta vielä kierroksen kehässä. Tämän jälkeen tuomari kätteli pari koiraa, ja kesti hetken ennen kuin ymmärsin että nämä tippuivat pois ja me olimme Sagan kanssa neljän parhaan joukossa! Tämä oli erittäin suuri yllätys ja puolisokissa juoksutin Sagaa vielä kierroksen kehän ympäri,neljän parhaan kanssa.
Neljän parhaan joukossa oli Sagan lisäksi hänen molemmat siskonsa! Juoksuttelun jälkeen tuomari alkoi jakaa voittoruusukkeita kolmelle parhaalle koirakolle. Ensin hän kätteli Sagan siskoa, jonka jälkeen luulin tämän voittaneen. Mutta heidän poistuessaan kehästä ymmärsin että olimme kolmen parhaan joukossa Sagan kanssa! Tämän jälkeen sai sitten joku vihreän ruusukkeen ja Sagan sisko Akka sai sinisen ruusukkeen. Tässä vaiheessa meikäläisen muistiin ei enää ole luottamista. Yllätys oli niin suuri kun näin koirakon koirakon jälkeen poistuvan kehästä, että hämärästi vain muistan tajunneeni minun ja Sagan voittaneen narttujen pentuluokan!!! Kuten alla olevasta kuvasta näkyy(ei mitään tietoa milloin se on otettu) shokki olikin aika iso! Meidän piti tulla Sagan kanssa tutustumaan näyttelyihin, ja sitten voitimmekin luokan ja saimme kunniapalkinnon!
En siis edes muista Sagan siskon saaneen ruusuketta ja kuitenkin he seisoivat vierelläni…!
Pentuluokan nartut sijoittuivat seuraavasti:
PEN 7-9kk (6)
1 KP, PNP1 Harvahampaan Laughing Wind
2 KP Harvahampaan Like a Hurricane
3 Pikestar’s Omenankukka
4 Angelique Tulip Rock On Fire
Chiccoxen Sound of Silence
Harvahampaan Look Like The Typhoon
Yllättyneinä ja shokissa suuntasimme sitten Sagan kanssa hallista ulos pienelle kävelylle. Aivan mahtava aloitus! Ainoa huono puoli tässä oli se, että jouduimme odottamaan iltapäivään asti rodun parasta pentu kilpailua, mihin Sagan oli tarkoitus osallistua kun kerran voitti narttu luokan.
Rodun parhaasta tittelistä kilpailee pentuluokkansa voittanut narttu ja pentuluokkansa voittanut uros. Jutun ironia oli siinä, että pentujen paras uros ei ollut kukaan muu kuin Sagan rakas veli Morris!
Laitoimme sitten Sagan autoon ja menimme sisälle katsomaan muita luokkia. Flätti näyttelyissä paras asia kyllä on sosiaalinen ilmapiiri! Monet tulivat onnittelemaan meitä voitosta ja saimme puhua monen koiraihmisen kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä.
Parin tunnin jälkeen kävimme pienellä metsälenkillä Sagan kanssa jotta hän hieman rentoutuisi ja saisi muuta tekemistä kuin autossa kököttäminen. Päivän mittaa selvisi kuitenkin valitettavasti että vaikka ROP(rodun paras) pentu kilpailu yleensä pidetään heti pentujen kehän loputtua, oli nyt päätetty pitää se viimeisenä eli vasta myöhään iltapäivällä. Lisäksi koko ohjelma oli n. kaksi tuntia myöhässä, joten Saga parka joutui odottamaan kuusi tuntia seuraavaa kehää.
Odotus oli pitkä ja neitimme kyllä väsyi vaikka autossa odottelikin nätisti. Mutta lopulta saimme astua kehään Morriksen vastapäätä.
Sitten oli samat jutut taas, ensin yhdessä juoksuttaminen, sitten tuomari katsoi Sagaa ja Morrista yksitellen ja sitten taas juoksemista. Tässä vaiheessa kyllä huomasi että Saga oli lopen uupunut, ihan niin kuin Matte myös. Eli kaksi väsynyttä aloittelijaa oli kehässä kilpailemassa.
Mutta hienosti Saga jaksoi yrittää tehdä parhaansa! Lopuksi saimme vastaanottaa vihreän ruusukkeen, ja Sagasta tuli VSP pentu, eli vastakkaisen sukupuolen paras pentu. Selkokielellä puhuen, hän sai toisen ijan kaikista pennuista ja ihana Morris veli valittiin ROP pennuksi! Aika ironista että sisarukset keskenään kilpailevat, mutta toisaalta hauskaa, ei ollut niin hirveästi väliä kuka voittaa!
Loppujen lopuksi oli ollut piiitkä päivä täynnä yllätyksiä ja odotusta! Mutta ihanaa oli ollut ja kyllähän se näyttelykärpänen puraisi toden teolla! Seuraavan kerran Saga on jo junnu luokassa, joten saa nähdä miten menee…
Vasemmalta yllä olevassa kuvassa: Harvahampaan Live Like a Thunder “Morris” ROP pentu, Harvahampaan Laughing Wind “Saga” VSP pentu.
Tämän jälkeen alkoi pitkä matka Vaasaan. Väsyneinä mutta onnellisena kiitämme tältä päivältä kaikkia mukana olleita ja varsinkin meidän taitavaa pikkuneitiä joka todellakin osaa yllättää! <3
