Arkipäivä Sagan sanoin

Saimme Panjoteamilta haasteen antaa lukijoille uusi näkökulma meidän arkeen Sagan kanssa. Miltä näyttäisi arki Sagan sanoin? Kuvat on otettu kesämökillämme muutama viikko sitten, kun vielä oli lunta.

Aamulla(herätyskello soi): 

Saga: (katsoo intensiivisesti suurilla viattomilla silmillään meitä) *piip* kauhee nälkä! Nyt ylös jo!
Minä: Joo, täältä tullaan, vähän jäitä hattuun...
Saga: (hyppii ja pomppii) JESSS! Ruokaa!! 
Minä: "Vähän iisisti, et sinä sekunnissa kuole."
Saga: Täällähän ollaan jo oltu kuolemisen partaalla koko yö! Kauhee nälkä!

Saga: "Minne sä meet?"
Minä: "Ulos"
Saga: "Saanko tulla mukaan?"
Minä: "Kyllä saat."
Saga: (seisoo kuono oven lasissa kiinni)  "Jess ulos!! Vähän vauhtia siellä, nyt mentiin! Mikä siellä meni? Joku siellä käveli! Nyt vauhtia!
Minä: "No mene sitten ulos."

Saga: "Lunta! Ihanaa, kieritään, nuskitaan!  *nuusk,pärskis* täällä on joku kävelly! Se ohitti meidät, sit se meni täältä ja täältä...
Minä: "Nyt neitiseni hihnaan".
Saga: " Nuuskin. Kierin"
Minä: "Saga. Nyt. Hihnaan."
Saga: "Tylsä ihminen..."

Saga: "Minne sä meet?"
Minä: "Töihin"
Saga: "Saanko tulla mukaan?"
Minä: "No et, jäät kotiin hussen kanssa, saat dentastixin kunhan menet petiin."
Saga: (riehuu ja juoksee kämpän ympäri niin että matot menee kasaan) "DENTASTIX! Vähänkö kivaa! Nyt saan sen! Noniin vähän vauhtia, lähde sitten!"


Päivällä:

Saga: " Tulit kotiin! Kauhee ikävä! Missä olit? Hussekin jätti mut yksin! Mitä sun laukussa on? Onko mulle jotain? (painaa pään käsilaukkuun ja nuuskii)
Minä: "Se on työlaukku, ja pää pois sieltä. Malta nyt sekuntti niin vaihdan vaatteet ja mennään ulos."

Saga: "MIKÄ monsteri tuo on? Kauheen pelottavan näköinen! 
Minä: "Saga, se on lumiukko"
Saga; "Älä hyvä ihminen mene lähellekkään sitä!"
Minä:  "Ei se tapa"
Saga: "Koiriasyvä monsteri tuo on! Älä mene lähemmäs! Älä mene!
Minä:  "Tule jo sieltä, ei se pure!
Saga: "Hullu tyyppi!"

Saga: " Kato kuinka hieno pallo mulla on! Heitä!"
Minä:  "No onpa hieno, viitsisitkö päästää niin heitän."
Saga: "En päästä, sun täytyy voittaa se! Heitä! En päästä! Heitä!
Minä:  "No pidä hyvänäs sitten."
Saga: "Jess! Voitin! Katso nyt! Mä voitin!"

Saga: *piiip* "Nälkä..." *piip*
Minä: "Schh, Et saa vielä mitään pariin tuntiin"
Saga: " Nälkä!" Katso nyt ruokakippokin on tyhjä!" "Haluu ruokaa!" (pyörittää ruokakippoa tassullaan talon ympäri) "Kato nyt kuinka suuret surulliset silmät mulla on. Miksi en saa?" 
Minä: "Mennään hussea vastaan kun hän tulee töistä niin saat sitten ruokaa"
Saga: Sanoitko ruoka?! Joo ruokaa nyt! Missä? Tänne heti! Kuolen nälkään!
Minä: " Ei, ensin hussea vastaan."
Saga: "Joo husse! Missä? Tuolla? Täällä? Missä hän on?

Saga: "Mitä teet?"
Minä: "Töitä"
Saga: "Saanko tulla mukaan? Laitan tassun päälle ja katson suurilla silmillä, nin saan?
Minä: "Mene hussen kanssa riehumaan."
Saga: "Mut me riehuttiin jo. Kati nyt kuinka hieno possu. Eikö ole hieno? Laitan sen sun syliin oppilaiten kokeiden päälle. Kato nyt!

Tällainen on meidän arki yleensä niinä päivinä kun ei ole treenejä tai muuta ekstraa kalenterissa. Mielestäni näitä on hauskaa lukea ja haskua tehdä, joten kaikki haukkaat saavat täältä haasten tehdä arkipäivä postauksen koiran sanoin! Jos bongasit haasteen täältä, linkkaa mielellään blogiin!

Maksamakkaran kaukainen käsky

Uusilla toko säännöillä kaukokäskyt tulevat jo ALO luokassa. Ollaan Sagan kanssa tehty niitä leikkimielisesti jo jonkin aikaa, mutta nyt vasta alettu viilaamaan niitä oikein kisakuntoon. Aloitettiin kotona keittiössä jonkin aikaan sitten, ja ai että meni hyvin kun neiti tietää että keittiössä on aina jotain naposteltavaa(oli se sitten hänelle tai ei...). Siiryttiin sitten ulos treenikentille tekemään samaa, mutta ei. Ihan kuin korvia taikka ymmärrystä olisi ollenkaan. Maahan meni hiitaasti, istumaan ei yleensä ollenkaan. Koitin monta kikkaa, otin kaukaa ja menin lähemmäs. Kun seisoin nami kädessä ihan kuonon edessä tämä yleensä toimi.

Siitä sitten muutama sentti kuonosta namilla tehtiin sitä kuuluisaa kertausta. Maahanmeno alkoi sujumaan syksyllä oikein kivasti, mutta maasta istumaan oli vielä välillä motivaation puutetta. Nakeilla ja yllätyspalkalla sekä lukuisilla toistoilla tämä alkoi sujumaan. Luulin. Kunnes joulun aikana löysin SEN namin.

Olin laittamassa maksamakkaraa joululeivän päälle ja huomasin kuolaavan neidin vierelläni. Saga on kyllä aina keittiössä mukana ja yli-innoissaan kaikista ruokaan liittyvistä asioista, mutta ei yleensä näin innoissaan. Sain hullunkurisen idean ja otin palan maksamakkaraa mukaan olohuoeeseen. Siellä tein muutaman kaukokäskyn toiselta puolelta taloa, joka meille oli jo kaukaa. Neiti se pomppasi innoissaan ylös ja alas aivan innoissaan maksamakkarasta. Seuraavana päivänä oli kokeilun aika ulkona. Vähän mietin miten tuota ällöä makkaraa viitsii kuljettaa mukana, mutta suodatinpussit antoivat ongelmaan kätevän ratkaisun.  Laitoin Sagan maahan ulkona ja valmistumiskäskyn "kauko" kuten aina. Näytin maksamakkaraa ja... Neiti teki kaukoja kuin ei koskaan olisi tehnyt muuta elämässään. Mikään muu ei enää kelvannut sitten kuin maksamakkara,mutta tosin neiti teki ihan mitä vaan sen vuoksi.  
                           
                                        

Yllä olevassa videossa Sagan kaukot miten ne olivat joulun aikaan (valitettavasti netti ei pelannut, joten tämä nyt täysin muokkaamaton video).

Treeneissä ovat kaukot oikein hyvässä mallissa. Huomattiin tosin että neiti yleensä pomppaa ylös toisella etutassulla ja vetää toisen sitten muutaman sekunnin sen jälkeen toisen tassun viereen(näkyy hyvin videon alussa). Videossa katsotaan jos syy on vain siinä, että Saga on niin namikädessä kiinni, ja siksi otan muutaman auko ihan läheltä. Lopussa taas kauempaa katsoaakseni jos tämä auttoi.

Muuten olen yrittänyt viilata tätä pois takaplkalla, joka tähän asti on vaikuttanut auttavan. Nyt käytän treeneissä meidän "normi" treeninameja, mutta aina välillä otetaan se maksanmakkarapötkö esille jos haluamme taikoa tehdä. Joskus se on vain oikeasta motivaatiosta (lue: namista!) kiinni.

Onko teillä joku nami tai palkkaus systeemi joka on aivan paras ylitse muiden?

Oman elämänsä miss dramaqueen

Nyt on vihdoinkin kunnon talvi ja lumi saapunut myös Suomen maiden ylle! Tämä on myös tarkoittanut ihan kunnon pakkasia, joka tälle talvea ja pakkasia rakastavalle henkilölle jopa melkein ollut vähän liikaa. Saga ei tosin ole sen enempi välittänyt pakkasista, kahtena kymimpinä päivinä hän tuli oikein innokkaasti sisälle, mutta ei ole muuten reagoinut kylmyyteen hirveästi.

Tosin pakkaset ovat myös saaneet neidin sisäisen draamaqueenin esille. Kuka siis tarvitsee salkkareita, saippuaoopperoita tms, kun on oma draama-flatti talossa? Neidille jää helposti paakkuja anturoiden väliin, mikä tietysti ei tunnu hirveän mukavalta. Kun ne ovat olleet tassuissa tarpeeksi kauan tai niistä ovat tulleet tarpeeksi isoja, alkaa draama. Ensin neiti ontuu oikein kunnolla yhtä etujalkaa, mukkes on löytänyt sopivan istumapaikan (ensimmäinen kerta kun teki tämän hyppäsi sydän kurkkuun ja olin melkein heti soittamassa eläinlääkärille!). Sitten neiti istuutu kuono minua päin, isoine surullisine silmineen ja heiluttaa tassuaan minua kohti että "matteeee, tule auttaamaaan, täällä on luntaaa"! ja tietysti matte rientää apuun, ja kun paakut on poistettu, on elämä taas yhtä hymyä, ja matka jatkuu.

Onneksi on sää nyt hieman lauhtunut, niin ettei lumi jää yhtä helposti tassuihin kiinni. Olemme leikanneet tassunkarvat, ja anturoiden väliset karvat, mutta kuitenkin se lumi ja jää vain juuttuu sinne anturoiden väliin. Tämän lisäksi alkoivat anturat olla hieman kuivat ja halkeilivat hieman, joten päätin hankkia tassuvahaa neidille. Tämän lisäksi tilasin myös lampaanrasvaa jota neiti nyt saa ruoan sekaan. Näistä kahdesta on ainakin ruokaan lisätty rasva auttanut anturoiden pehmentämiseen ja energian saantiin, mutta tuohon tassuvahaan en ole aivan vakuuttunut. 

Ostin siis Mustista ja Mirristä Maxim tassuvahaa, jonka pitäisi suojata anturoita ja estää paakkujen syntymistä anturoiden väliin. Vahaa oeln laittanut anturoihin ennen jokaista pitkää lenkkiä päivittäin. Voi olla että se suojaa anturoita hiekalta ja jäältä yms, mutta paakujen syntymiseen en huomannut mitään apua. Niitä syntyy samaan tahtiin kuin ennen. Olen kuitenkin laittanut tätä vahaa päälle jotta anturat saisivat hieman suojaa, varsinkin nyt kun tiet ovat hiekoitettuja.

Sään lauhtuminen ja lumen lisääntyminen on tosin myös auttanut tähän ongelmaan, ja viimeisinä päivinä meidän duracell-flatti onkin kirmannut kaikki lumihanget läpi ilman mitään tassuongelmia. Toivotaan siis että pahimmat pakkaset tuli ja meni niin saadaan kaikki nauttia tästä ihanasta lumesta!

Miten teidän karvaturrit ovat sevinneet paukkupakkasista? Onko ollut sisäpäiviä tai välittävätkö he ollenkaan?

Arkiseuraamisesta koeseuraamiseen

Nyt olisi luvassa viimeinen osa hihnakävely- ja seuraamispostauksista. Ajattelin tosin taas aloittaa muutamalla tärkeällä asialla mitä tulee koirankoulutukseen, jotka unohdin mainita edellisessä postauksessa. 

1. Kehu

Koira tarvitsee kehuja heti kun tekee oikein. Vaikka ottaisi päähän että "ei se koskaan opi" täytyy aina muistaa kehua koiraa. Muuten treenaamisesta tulee pakkopullaa sekä ohjaajalle että koiralle.

2. Oma pää

Jos olet huonolla tuulella, väsynyt tms, älä purkaa sitä koiraan. Se ei ole tehnyt mitään sinulle ansaitakseen karjumisesi ja huonotuulisuutesi. Jos huomaat että tänään ei pinna riitä, jätä suosiolla treenaamatta sinä päivänä. Tai treenaa myöhemmin. Huonotuulisuus ei auta ketään eikä koira opi mitään jos et jaksa keskittyä.

Sitten asiaan! Nomeseuraaminen on siis vapaamuotoisempi seuraaminen kuin tokoseuraaminen. Koiran tulee kävellä vieressä, vapaana, mutta ei tarvitse pitää katsekontaktia niin kuin tokossa. Me käytämme tätä myös arkiseuraamisena niin, että kun ihmisiä tulee vastaan lenkillä ja Saga juoksee vapaana, ota hänet sivulle seuraamaan kunnes ollaan ohitettu vastaantulijat. 

Tässä täytyy taas itse miettiä kuinka tiukka on paikan kanssa. Meille riittää että Saga on suhteellisen hyvin nvieressä, eli ei tarvitse kulkea lapa vasemman jalan vieressä kuten tokossa. Tosin tiedän myös henkilöitä jotka ovat millimetrin tarkkoja tämänkin seuraamisen paikan suhteen. Se täytyy vain itse päättää miten sen haluaa.

Tämä seuraaminen on helpoin aloittaa nameilla. Nami käteen ja koira perusasentoon vierellesi. Sitten käsky "seuraa" ja pari askelta eteenpäin. Heti nami ja kehu kun koira seuraa mukana. Kun koira on ymmärtänyt idean, voi kokeilla nostaa namikättä, niin että koira ei kokoajan ole kirsu siinä kiinni. Sitten laitetaan nami taskuun, niin että koira näkee, ja pyydetään seuraamaan. Kohta voi jo namin häivyttää ja palkata vasta kun koira on seurannut haluamasi pätkän. Tällä ei ihan nomekokeisiin päästä, mutta perusidea on tämä. Jotta tämä onnistuisi kokeissa täytyy koiran osata tämä eri ympäristöissä ja sietää erilaisia häiriöitä.

*Aloitus namilla*

Jos koira edistää, ottaa ohjaaja nopeasti muutaman askeleen taaksepäin. Itse sanon samalla "ohho" tai "ajjaj" niin että koira ymmärtää että jokin meni väärin. Sitten otetaan uusiksi. Kun koira on ymmärtänyt idean voi myös palkata lelulla. Silloin palkka tulee lentää ulkokautta taakse, jotta koira ei ala edistämään. 

*ohjaaja korjaa koiran muutamalla peruutusaskeleilla jos edistää*

Tärkeintä tässä on, että ottaa muutaman askeleen kerralla, eikä heti aloita seuraamista sadalla metrillä.

Tokoseuraaminen eroaa tästä siten, että koiran tulee kulkea ohaajan vasemmalla puolella, lapa ohjaajan vasemman jalan kohdalla ja pitää koko ajan katsekontaktia ohjaajan kanssa. Tässä olemme niin vaiheessa Sagan kanssa, että en viitsi mitään sen suurmepia neuvoja jakaa. Mutta olen nyt opettamassa neidille koko seuruun uudestaan imuttamalla, kun ei mikään muu tekniikka tunnu toimivan. Tässä koira seuraa ensin namikättä, sitten kättä nostetaan hieman koiran kuonosta pois, ja tätä kautta sitten pitäisi saada katsekontakti toimimaan. Katsotaan, sanoi lääkäri, jos tämä toimisi.

Toivottavasti näistä ideoista oli edes vähän hyötyä. Miellellään saa ottaa yhteyttä jos sinulla on muita ideoita, tai jos kokeilet näitä vinkkejä saat mielellään kertoa miten meni! 

Koiran kanssa voi harrastaa niin monta eri asiaa, mutta tärkeintä on että molemmilla on hauskaa yhdessä!

Ps. Mitäs pidätte blogin uudesta ulkoasusta?