Arkiseuraamisesta koeseuraamiseen

Nyt olisi luvassa viimeinen osa hihnakävely- ja seuraamispostauksista. Ajattelin tosin taas aloittaa muutamalla tärkeällä asialla mitä tulee koirankoulutukseen, jotka unohdin mainita edellisessä postauksessa. 

1. Kehu

Koira tarvitsee kehuja heti kun tekee oikein. Vaikka ottaisi päähän että "ei se koskaan opi" täytyy aina muistaa kehua koiraa. Muuten treenaamisesta tulee pakkopullaa sekä ohjaajalle että koiralle.

2. Oma pää

Jos olet huonolla tuulella, väsynyt tms, älä purkaa sitä koiraan. Se ei ole tehnyt mitään sinulle ansaitakseen karjumisesi ja huonotuulisuutesi. Jos huomaat että tänään ei pinna riitä, jätä suosiolla treenaamatta sinä päivänä. Tai treenaa myöhemmin. Huonotuulisuus ei auta ketään eikä koira opi mitään jos et jaksa keskittyä.

Sitten asiaan! Nomeseuraaminen on siis vapaamuotoisempi seuraaminen kuin tokoseuraaminen. Koiran tulee kävellä vieressä, vapaana, mutta ei tarvitse pitää katsekontaktia niin kuin tokossa. Me käytämme tätä myös arkiseuraamisena niin, että kun ihmisiä tulee vastaan lenkillä ja Saga juoksee vapaana, ota hänet sivulle seuraamaan kunnes ollaan ohitettu vastaantulijat. 

Tässä täytyy taas itse miettiä kuinka tiukka on paikan kanssa. Meille riittää että Saga on suhteellisen hyvin nvieressä, eli ei tarvitse kulkea lapa vasemman jalan vieressä kuten tokossa. Tosin tiedän myös henkilöitä jotka ovat millimetrin tarkkoja tämänkin seuraamisen paikan suhteen. Se täytyy vain itse päättää miten sen haluaa.

Tämä seuraaminen on helpoin aloittaa nameilla. Nami käteen ja koira perusasentoon vierellesi. Sitten käsky "seuraa" ja pari askelta eteenpäin. Heti nami ja kehu kun koira seuraa mukana. Kun koira on ymmärtänyt idean, voi kokeilla nostaa namikättä, niin että koira ei kokoajan ole kirsu siinä kiinni. Sitten laitetaan nami taskuun, niin että koira näkee, ja pyydetään seuraamaan. Kohta voi jo namin häivyttää ja palkata vasta kun koira on seurannut haluamasi pätkän. Tällä ei ihan nomekokeisiin päästä, mutta perusidea on tämä. Jotta tämä onnistuisi kokeissa täytyy koiran osata tämä eri ympäristöissä ja sietää erilaisia häiriöitä.

*Aloitus namilla*

Jos koira edistää, ottaa ohjaaja nopeasti muutaman askeleen taaksepäin. Itse sanon samalla "ohho" tai "ajjaj" niin että koira ymmärtää että jokin meni väärin. Sitten otetaan uusiksi. Kun koira on ymmärtänyt idean voi myös palkata lelulla. Silloin palkka tulee lentää ulkokautta taakse, jotta koira ei ala edistämään. 

*ohjaaja korjaa koiran muutamalla peruutusaskeleilla jos edistää*

Tärkeintä tässä on, että ottaa muutaman askeleen kerralla, eikä heti aloita seuraamista sadalla metrillä.

Tokoseuraaminen eroaa tästä siten, että koiran tulee kulkea ohaajan vasemmalla puolella, lapa ohjaajan vasemman jalan kohdalla ja pitää koko ajan katsekontaktia ohjaajan kanssa. Tässä olemme niin vaiheessa Sagan kanssa, että en viitsi mitään sen suurmepia neuvoja jakaa. Mutta olen nyt opettamassa neidille koko seuruun uudestaan imuttamalla, kun ei mikään muu tekniikka tunnu toimivan. Tässä koira seuraa ensin namikättä, sitten kättä nostetaan hieman koiran kuonosta pois, ja tätä kautta sitten pitäisi saada katsekontakti toimimaan. Katsotaan, sanoi lääkäri, jos tämä toimisi.

Toivottavasti näistä ideoista oli edes vähän hyötyä. Miellellään saa ottaa yhteyttä jos sinulla on muita ideoita, tai jos kokeilet näitä vinkkejä saat mielellään kertoa miten meni! 

Koiran kanssa voi harrastaa niin monta eri asiaa, mutta tärkeintä on että molemmilla on hauskaa yhdessä!

Ps. Mitäs pidätte blogin uudesta ulkoasusta?