Ennen aloittamista haluaisin muistuttaa että en ole mitenkään koirien koulutuksen ammattilainen tai kaikkitietävä. Kaikki vinkkini ja tietoni perustuu omiin opintoihin, mitä olen lukenut, kuullut, oppinut itse tai muilta ja mitä itse olen havainnut toimivaksi minulle ja Sagalle. Voi olla että jokin asia mikä on toiminut meille ei ollenkaan sovi toiselle koirakolle. Kaikki ovat yksilöitä. Mutta jos vinkeistäni on apua niin hyvä niin!
Koirankoulutuksessa on mielestäni kaksi peruskiveä mihin mielestäni koulutus perustuu. Mitä enemmän koulutan Sagaa, tai näen muita kouluttamassa niiden koiria, sitä enemmän huomaan miten tärkeitä nämä asiat ovat. Ilman niitä on vaikeaa päästä pidemmälle koulutuksessa. Mitkä nämä asiat sitten ovat?
1. Johdonmukaisuus
Koiran maailma on todella musta-valkoinen. Koira ei ymmärrä mitään “mut, jos, kun… Tämän kerran mutta ei sitten enää”. “No nyt saat tulla sohvalle, mutta et sitten sen jälkeen”. Jonka jälkeen koira on satavarmasti sohvalla myös tulevaisuudessa. Tämä on erittäin tärkeä asia muistaa kouluttaessa koiria. Se on kyllä tai ei, mutta ei mitään siitä välistä.
Varsinkin jos ollaan opettamassa pennulle jotain, tai vanhemmalle koiralle uusia juttuja, tämä on erityisen tärkeää. Koira ei ymmärrä jos esimerkiksi lenkillä yksin omistajan kanssa saa vetää hihnasta, mutta kun omistajan kaverit ovat mukana ei yhtäkkiä saa vetää koska omistaja haluaa antaa hyvän kuvan koirasta. Tätä ei koira ymmärrä.
Koiralle täytyy kertoa askel askeleelta mitä siltä halutaan, ja koiran tarjotessa toivottavaa asiaa, sitä palkitaan. Helppoa kuin se kuuluisa heinänteko oikeastaan.
2. Koiran ja omistajan välinen yhteistyö
Yhteistyö ohjaajan ja koiran välillä on kaiken A ja O. Koiran täytyy voida luottaa ohjaajansa, ja halua tehdä tälle työtä. Tämän puute näkyy usein ohjaajan vaatiessa ja vaatiessa, mutta ei koskaan palkittaessa. Eli toisin sanoen koiraa täytyy muistaa palkita oikealla hetkellä, oikealla tavalla. Jotkut koirat syttyvät leluista, toiset nameista ja toisille riittää sosiaalinen palkka, esimerkiksi kehu. Täytyy vain löytää se oma juttu. Jos menee kentälle treenaamaan täytyy myös muista mennä sinne vain leikkimään, pitämään hauskaa tms. joskus. Muuten työ muuttuu helposti pakkopullaksi koiralle. Leikkimällä ja yhteisellä hauskanpidolla omistajan ja koiran välinen side vahvistuu entisestään ja molemmilla on hauskaa tehdä työtä yhdessä.
Itse teen usein niin, että kerran, pari viikossa menemme treenikentälle Sagan kanssa, ja teemme yhden tai kaksi liikettä minkä hän satavarmasti osaa. Tämän jälkeen vain leikitään, jotta jää iloinen mieli.
Hihnassa kävely
Sagan hihnassakävelyä aloitettiin ihan pikkupennusta asti treenaamaan. Tämä kaipaa kärsivällisyyttä ja vielä kerran kärsivällisyyttä. Sagalle kesti aika kauan oppi tämä hyvin, ja olen erittäin onnellinen että meitä oli kaksi kouluttamassa neitiä tähän, muuten olisi hermot mennyt!
Kun tätä treenataan, täytyy ensiksi päättää missä haluaa että koira kulkee hihnassa. Onko se vierellä, edessä vai missä. Esimerkiksi Saga saa kulkea meidän edellä niin kauan kun hihna ei kiristy. Kun paikka on päätetty alkaa treenaaminen. Vinkkejä hihnassa vetäville löytyy varmaan miljoonia, mutta meillä on ollut pari niksiä käytössä mitkä ovat toimineet sekä Sagalle että edelliselle koiralleni.
1. Pysähdy ja tekeydy puuksi.
Käytännössä: kun koira vetää, pysähdy. Ja seisot tekemättä mitään kunnes koira ottaa sinuun kontaktia. Vaikka se kestäisi kauan, älä tee mitään. Kun koira ottaa kontaktia laitetaan bileet pystyyn ja palkataan. Jatketaan kävelemistä ja pysähdytään taas kun koira vetää. Ja sama juttu uudestaan. Tämä tekee sen että parinsadan metrinen lenkki voi kestää vaikka tunnin. Mutta Kota koira oppii että sen on seurattava sinua hihnassa, ei päinvastoin, ja silloin riittää että vähän nykäisee hihnasta tai hidastaa vauhtia että koira reagoi.
2. Vaihda suuntaa
Tätä olemme muutaman kerran kuluttua vaihdeltu sillä, että pysähtymisen sijaan vaihdamme suuntaa. Eli koiran vetäessä täyskäännös ilmaan mitään varoituksia, ja kävellään niin kauan kunnes koira kävelee nätisti mukana uudessa suunnassa. Sitten mennään taas eteenpäin, ja kun koira vetää niin vaihdetaan taas suuntaa. Aina kun koira ottaa kontaktia täytyy muistaa kehua ja palkata!
Nämä niksit ovat toimineet meillä, mutta kertokaa toki muut jos löytyy muista toimivia ideoita! Sagalla meni aika kauan kunnes oppi kävelemään nätisti, joten kärsivällisyyttä mukaan näihin treeneihin! Koira ei osaa lukea ajatuksia, sille täytyy opettaa ja näyttää askel askeleelta mitä siltä halutaan.
Seuraavassa postauksessa sitten luvassa seuraamista.
Juu nuo on toimivia keinoja varmaan jos niitä jaksaa oikeesti jankata. Samoilla olen omaa flättiäni kouluttanut, mutta silloin kun tulee väsyneenä kotiin niin ei aina jaksaisi jankata sen hihnakäytöksen kanssa... Ja minäkun olen ainoa, joka koiraa lenkittää, jollei ole jotain poikkeuksellista menoa. Vuosi tässä ollaan ehkä nyt hihnakäytöksen kanssa painittu, ja kyllä se varmaan on minun vika kun koira ei edelleenkään kävele nätisti... Tai meillä koulutus on siinä vaiheessa, että koira kävelee pääsääntöisesti suht nätisti, mutta kiskoo välillä joidenkin hajujen perään tai tenpaisee yhtäkkiä jonnekin... Ehkä se oppisi, jos oikeasti jaksaisi jankata. Odotan innolla postaustasi nomeseuruun opettamisesta, se on tarpeen!
VastaaPoistaYmmärrän täyisin tunteesi! Yhden vinkin minkä myös sain Sagan ollessa pentu(en viitsinyt siitä kirjoittaa kun se toimi Sagalla vaan hetken) on hinasta nykäisy. Vaikutti mielestäni aluksi aika kovalta koulutusmetodilta, mutta jos on noutajahihna se ei satuta koiran kaulaa ja niskaa samalla tavalla kuin kaulapanta ja normihihna. Eli tehtiin niin että kun koira kiiskoi hihnasta, niin terävä nykäisy hihnasta. Nykäisyn tulee olla aika voimakas ja nopea juuri siksi että koira todella ymmärtää että nyt meni vääri, ja ettei satuta niskaa tai koiran kaulaa.
PoistaTämä kyllä sinänsä auttoi, että jos Saga tänään vetää johonkin suuntaan eikä pysähtyminen tms auta, niin pieni nykäisy ja kieltäminen kertoo neidille että nyt meni hermot ja lopetat saman tien kiskomisen. Toivottavasti tästä olisi teille apua jos ei muut tavat auta? Mutt tosiaan se onnistuu parhaiten noutajataluttimella. Paljon tsemppiä teille!! :)
Itse asiassa paras hihna-panta-combo jolla tuo nykäys toimii, on koiran ihonmyötäiseksi kiristetty (luonnollisesti niin ettei se häiritse koiraa) panta, joka ei ole kuristava. Esim. soljellinen nahkapanta. Tällöin nykäyksen paine tulee saman tien koiran kaulaan, eikä aikaa mene siihen, että remmi kiristyy. Tietty myös kuristava ketju tai ketjullinen puolikuristava panta toimii, siitä tulee ensin ketjun kilahdus "äänimerkiksi" ja sen jälkeen vasta nykäys. Puolikurran pitää olla tasan sen kokoinen, että ketjun kiristyessä se ei ole yhtään koiran kaulanympärystä isompi, mieluusti jopa pari senttiä liian lyhyt. Ihannetilanteessa koira oppii, että ketjun kilahdus -> nykäys, ja jatkossa, kun remmi kiristyy ja ketjusta kuuluu kilahdus, koira osaa itse löysätä hihnaa. Tärkeää koulutuksessa kiellon lisäksi on kehua koiraa, kun se kulkee löysällä hihnalla - erityisesti, jos se tajuaa kiellosta itse löysätä remmiä! Silloin saattaisin jopa palkita makupalalla, vaikka muuten olenkin sitä mieltä, että arkikäytös opitaan ilman lahjomisia ja herkkuja. Joko koira kulkee remmissä nätisti tai itkee ja kulkee remmissä nätisti :P
VastaaPoistaMä olen myös jankannut pysähtymistä ja suunnanvaihtoa kyllästymiseen asti, ja kun on koira, jolle on ihan sama mihin suuntaan mennään kunhan mennään eteenpäin, ei tuo pysähtely ja suunnanvaihto toimi. Aidanista on ihan ok seisoskella ja katsella maisemia tai istuskella hetki mun vierellä, se ei pidä sitä minään rangaistuksena tai kurjana asiana, joten sivulletulon vaatiminen vetämisestä ei ole tehonnut. Kieltäminen on mun mielestä täysin ok koirankoulutuksessa, sillä se on tehokkain keino kertoa koiralle, mitä en halua sen tekevän. Kieltämisen (ja sitä seuraavan rangaistuksen = remmistä nykäys) ajoituksessa on vaan oltava todella tarkkana.
Mä olen käyttänyt apuna myös koiran selkäni taakse viskaamista. Kiihdyttävissä tilanteissa eli vaikka lähestyessämme irtijuoksutuspaikkaa tai treenikenttää tai kulkiessamme kaupungilla käsken koiran selän taakse ja se ei yksinkertaisesti tule sieltä pois ilman lupaa. Jos tulee, tarraan riveleistä kiinni ja laitan takaisin selän taakse. Aika äkkiä tuokin luupää sen oppi, ja luonnollisesti kun kriteeri on se, ettei mun jalkoja saa ohittaa, on se koiralle paljon selkeämpi hahmottaa kuin epämääräinen "kävele mun ympärillä mutta älä kiristä remmiä".
Mutta koska en halua, että koirani kulkee koko lenkin ajan selän takana, annan sen myös haistella puskia ja kulkea edelläni. Pääosin se kulkee nykyisin ihan ok, mutta jos tiedän, että olen väsynyt enkä jaksa tapella vetämisestä koiran kanssa, laitan sille kuonopannan jossa se ei voi vetää, tai valjaat ja itselleni vetovyön, jolloin koira saa vetää just niin paljon kuin sielu sietää. Problem solved :P Suosittelen myös muille veto-ongelmaisille apuvälineiden käyttöä koulutuksen tukena, ei ole kauhean hyvä koiran tai omistajankaan rangalle tai hermoille kestää jatkuvaa nykimistä, vetämistä ja sinkoilua. Aidanin stressitasot vähenevät silmissä, kun se ei voi vetää kuonopannassa tai kun mä annan sen kaikessa rauhassa vetää valjaissa. Ja silloin kun mä kyttään sen kiskomista silmä kovana jotta pääsen siihen puuttumaan, voin olla varma, että koirakin on kuin viulunkieli aistiessaan mun hermostuneisuuden.
Kiva kuulla muiltakin kokemuksia ja ideoita! Ja tuon kieltämisen kanssa oeln samaa mieltä, jos koira periaatteessa tietää ettei remmistä saa vetää, mutta tekee sitä kuitenkin täytyyhän sille jotenkin kertoa että tämä ei ole oikain ja nut tottelet.
PoistaMyös tuo selän taakse viskaaminen kuulostaa kätevältä! Töytyy vinkata kaverille jolla on ongelmia hihnassa vetämisen kanssa! :)