Suomen aurinkoisin kaupunki kutsuu!

Jättäessämme pilvisen ja sateisen itä-Suomen taaksemme, muuttui keli aurinkoisemmaksi ja lämpimämmäksi. Pysähtyessämme Lapualla saimme riisua hupparit ja pitkät housut, ottaaksemme shortsit ja aurinkolasit takaisin käyttöön. Noin kuuden tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä Vaasassa anoppini luona, meren äärellä. Tuskin ehtivät koirat edes hypätä autosta pois, kun jo suuntasivat mereen. Kuten flatit yleensä, he eivät viikon aikana olleet montaa hetkeä kuivina.

Saga useimmiten juoksee veteen, odottaa että joku heittää jotain noudettavaa, ja jos ei sitä tule neiti menee makaamaan veteen. Simo taas ui mielellään ympäriämpäri ja tekee jopa omia pieniä uintilenkkejä. Tekniikassa on tosin vielä hiottavaa sillä takapää on todella alhaalla, jonka seurauksena Simo nielee paljon merivettä ja siitä ei kivaa seuraa. Simo oppi sisäsiistiksi noin neljän kuukauden ikäisenä, eikä sen jälkeen ole tehnyt vahinkoja sisälle. Yhtäkkiä Vaasassa (kun emme itse nähneet) saimme kuulla, että Simo oli pissannut kunnon lätäkön matolle. Emme olleet uskoa korviamme, ja vielä vähemmän kun tämä toistui jopa nelisen kertaa! Mietimme mitä kummaa Simoa vaivaa, kun ei tosiaan ole yli puoleen vuoteen tehnyt vahinkoa sisällä. Ainoaksi syyksi keksimme meriveden juomisen, koska ei muuten vaikuttanut kipeältä tai ärsyyntyneeltä. Pieni minioni ui päivät pitkät ja joka uintikerralla hän nieli varmaan montaa litraa vettä. Tämän seurauksena vettä vain tuli eikä Simo vaikuttanut itse huomaavan että teki vahinkoa, koska välillä käveli samaan aikaan. Ulkona teki sitten jopa parin minuutin pissat. Tämä onneksi loppui kun aloimme tarkkailla Simoa enemmän ja viemään ulos, pikkupennun tavoin, todella usein. Kotona tämä pissaralli onneksi loppui, joten uskoaksemme uintitekniikka ja veden juonti oli syypää.

*Saga nauttii meressä*

 *Simo the sikarimies*

Vaasassa oli, kuten suuremmassa osassa maata, todella kuuma ja aurinkoista. Elohopea hipoi 30:n raja, mutta onneksi meri teki olosta mukavamman. Koirat viihyivätkin eniten vedessä, ja heti yrittäessä lenkittää heitä tuli todella kuuma. Simolla kuitenkin oli virtaa kuin pienessä kylässä autoilun jälkeen, joten jotain järkevää piti yrittää keksiä ettei pienimies tuhoaisi koko huushollia. Koirat pystyivät valvotusti olemaan pihalla vapaana, mutta eivät kuitenkaan samalla tavalla koko päivän ajan kuten niillä on tapana olla vanhempieni mökillä. Täten he eivät myöskään saaneet yhtä paljon itsenäistä liikuntaa koska olivat enemmän sisällä.

Mietittyämme asiaa, päätimme kokeilla Jungsundin vaellusreittiä. Reitin pituuden pystyi valitsemaan itse. Koko reitti oli noin 12 kilometriä pitkä, mutta taukopaikkoja löytyi noin parin kilometrin välillä, jonka avulla oli helppo määrittää kuinka pitkän osan oli kävellyt. Valitsimme kahdeksan kilometrin pätkän joka suurilta osin meni lampien ja vesistöjen vieressä, jotta koirat voisivat uida.

 *Paita ja peppu*

Reitti alkoi metsäpolulla jonka jälkeen oli parin kilometrin pururata. Olin kuvitellut reitin olevan Nuuksion reittien tyylinen, joten pururadan pätkä tuli yllätyksenä ja tuntui heti alussa tylsähköltä. Muutaman kilometrin jälkeen iski makean veden tuoksu nenään, ja sen jälkeen polku kulki vesistöjen ohessa melkein koko matkan. Koirat nauttivat täysin siemauksin kun pystyiät vapaasti rynnätä sinne tänne, uida lumpeenlehtien perään ja riehua toistensa kanssa (onneksi ei polulla olut muita ihmisiä tuohon aikaan). Puolen matkan jälkeen pidimme juomatauon ja sitten käännyimme takaisin. Kahden tunnin, monen valokuvaustauon ja kahdeksan kilometrin jälkeen (Saga ja Simo juoksivat varmaan tuplasti pidemmälle), alkoi vauhti hieman hidastua kun oli pahin energia purettu. Kotona oli kaksi erittäin tyytyväistä, märkää ja väsynyttä flattia.

Koska koko viikko oli niin lämmin, kävimme tutkimassa montaa eri vaellusreittejä jossa oli vesistö matkan varrella. Mitään muuta eivät koirat oikein jaksaneet. Yhden lenkin jälkeen päätin tehdä sekä Sagalle, että Simolle, sokkolinjaa. Tämä osoittautui surkeaksi ideaksi. Saga meni jotenkin ylikierroksille ja teki aivan mitä sattuu, ja Simo ei oikein jaksanut keskittyä. Nouti kyllä, mutta palautukset eivät jaksaneet perille asti. Tein siis yhden helpon tehtävän molemmille jonka onnistumisen jälkeen ajoimme kotiin ja koirat saivat pulikoida meressä. Seuraavana päivänä olimme lähdössä N kanssa pois iltapäivällä, ja päätimme treenata koiria aamupäivällä jotta he olisivat mahdollisimman tyytyväisiä poissa ollessamme. Jotta sekä koirat, että ihmiset, jaksaisivat helteessä treenasimme pihalla. Suunnittelin Sagalle tekniikka treenin, joka ei paljon vauhtia kaivannut. Simo ja N treenasivat vuorollaan eniten kontaktia ja erilaisia temppuja. Treenien lopuksi oli helppo vapauttaa koirat uimaan suoraan mereen palkaksi ja itse hypätä perään.

*Saimme nauttia ihanista kesäilloista hyvän ruoan kera*

Kuten postauksesta huomaa, tuli Vaasassa paljon valokuvattua ja varsinkin yritin harjoitella vastavaloon kuvaamista. Kotona kun ei samalla tavalla ole ilta-aurinkoa missä saisi hienoja kuvia. Jostain syystä iski myös inspiraatio kuvata enemmän luontoa ja varsinkin kukkia, mistä tuli vähän eläkeläisfiilis. Mutta hauskaa valokuvata vähän muuta kuin noita kahta mustaa välillä.

Ihanaa kesän jatkoa kaikille!

Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin...tai kierrellä näyttelyitä!

Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin..! Vihdoinkin on alkanut kauan kaivattu ja hyvin tarpeen tullut kesäloma! N on vielä juhannuksen jälkeen töissä, joten olen koirien kanssa nauttinut olosta nukkunut ja ottanut päivän kerrallaan. Pikkuhiljaa on treeni-intoakin alkanut löytymään, ilman että se tuntuu pakkopullalta. Muiden stressatessa kokeista ynnä muusta jutuista, olen monesti saanut itseni kiinni ajattelemasta, että en vaan jaksa ottaa paniikkia koirien suhteen. Treenaamme niin paljon kuin tuntuu hyvältä ja kokeita ehdin katsoa myös syksyllä. Tosin tulemme edustamaan Flattikerhoa flattijoukkueessa SNJ:n tokomestaruudessa heinäkuun ensimäisellä viikolla. Jospa saisimme sen viimeisen ykkösen AVO:sta jotta voimme kokonaan keskittyä voittajaluokkaan.

 *Harmi*

Näyttelyissä olemme kuitenkin kiertäneet jokseenkin mukavin tuloksin. Lauantaina suuntasin Sagan kanssa aurinkoiseen Kotkaan kohti Kotka NORD näyttelyä aamutuimaan. Kyseinen näyttely on ennen ollut kansainvälinen koiranäyttely, ja tänä vuonna koiria oli reilu 1000 vähemmän kuin muuten. Ensi vuodeksi näyttelytoimikunta on taas anonut näyttelyn kansainväliseksi, koska nord näyttelyt eivät vedä porukkaa.

Flateilla oli tuomarinmuutoksen johdosta Annukka Paloheimo tuomarina. Kyseinen tuomari oli myös messarissa jossa oli saanut paljon kritiikkiä siitä, ettei ollenkaan salinut handlereita ottamaan namia kehään, eikä ollut jäärin ystävällinen heitä kohtaan. Vaikka flatteja oli ilmoitettu vain 10 kappaletta, ei siis ollenkaan tiennyt mitä tuleman pitää. Tuloksia satelikin aivan laidasta laitaan. Moni koira sai H:n tai EH:n ja SA:t olivata vielä tiukemmassa. Aluksi esitin Harmin, joka esittäytyi oikein nätisti. Mitä nyt jäi vähän katsomaan ohi liitävää lokkia. Tuloksena KÄY ERI1 SA PU1 Nord SERT.

Urosten jälkeen oli muutama narttu ennen Sagaa. Hieman hermostutti Sagan esiintyminen helteen takia. Varsinkin kun edellisistä nartuista kaikki paitsi yksi sai H:n tai EH:n. Neiti kuitenkin on reipastunut kovasti kehässä, ja tuomarin mukaan liian kapeasta alaleuasta huolimatta tuloksena oli VAL ERI 1 SA PN1 NORDSERT. Kuten Tuusulassa, oli siis taas Harmi ja Saga ROP kehässä, ja suureksi ilokseni Saga oli rop! Tästä alkoi piiitkä ja helteinen odottelu. Mira ja Manu juniori, sekä Marko jäi seuraksemme odottamaan ryhmiä. Ehdittiin ottaa palkintokuvat ja miettiä maailman meno kerran jos toisenkin, odottaen ryhmäkehien alkamista kello neljän jälkeen. Kotka on sinänsä ihana näyttelypaikka, että siinä oli helppo heittää koirat mereen vilvoittelemaan kehien välissä. Ryhmäkehien esiarvostelukehät venyivät aivan jäjettömän pitkiksi ja koirille tuli todella kuuma helteessä. Onneksi olimme saaneet teltan lähelle, jott apystyin laittamaan Sagan häkkiin esiarvostelukehän ja "oikean" kehän välissä. Pieni lepotauko palkittiin kun Saga valittiin ryhmissä kuuden parhaan joukkoon. Siitä ei sitten enää sijouduttu. Mutta tämä oli meille voitto sinänsä! Väsyneinä, mutta onnellisina ajoimme kotiin lepäämän jotta sunnuntaina jaksaisimme Salon näyttelyyn.

Salossa oli vuorostaan 20 flattia, ja monta hienoa valiota. Tuomarina toimi Malgorzata Supronowicz, Puolasta. Jos Kotkassa oli ollut kuuma, se ei ollut mitään verratuna sunnuntaihin! Sagaa painoi vielä kuumuus ja vähäsen väsymys eilisestä, mutta askel oli liitävä ja hyvä. Tuomari oli onneksi aika nopea joten ei jouduttu seisomaan kauaa. Autossa olin sanonut N:lle etten millään jaksaisi jäädä odottamaan mitään ryhmäkehiä (tosin flatteja oli niin monta, etten uskonut sen olevan ongelma), ja että Saga voisi tyytyä olemaan korkeintaan VSP. Noh, jos Kotkan sijoitus oli yllätys oli Salon vielä suurempi kun Saga ensin oli PN1 ja lopuksi vielä ROP. VSP oli veteraaniuros Heilurihännän Cool Water Man, Urho. Taisi N:ltä päästä pienoinen kirosana kun älysi, että taas jäädään odottamaan ryhmäkehiä. ;) Onneksi Simo oli turistikoirana mukana niin ei tarvinnut huolestua sen puolesta.

*ROP Harvahampaan Laughing Wind, VSP Heilurihännän Cool Water Man*

Salon ryhmäkehät alkoivat onneksi ajemmin kuin Kotkassa, ja menivät aika reippaassa tahdissa. Tosin Sagalla ja itsellä oli ihan valtavan kuuma, eikä neiti oikein olisi jaksanut heiluttaa häntää. Kuuden parhaan joukkoon päääsimme taas, mutta sitten meidät käteltiin pois. Koko viikonlopun saldo siis huima tuplaROP ja molemina päivinä ryhmissä kuuden parhaan joukkoon! Vaikka se ryhmäsijoitus olisi tietysti ollut kivaa, olen niin onnellinen ja kiitollinen näistä tuloksista! Kiitokseksi ajettiin lähimmälle rannalle jossa koirat silminnähden nauttivat kun saivat pulahdella viileään veteen.

Nyt täytyy vissiin tutkia näyttelykalenteria uudestaan kun neiti on niin hyvässä kunnossa. Taitaa se mökkeilyn merivesi tehdä ihmeitä turkille!

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee harrastuspäiviä...

Heippa taas!

Pikkuhiljaa minua aletaan muistuttamaan siitä, että loma lähenee loppuaan, vaikka itse pidän kovasti kiinni otsikon sanoista. Vielä muutama viikko ennen kuin suostun ajatuksien kääntyvän työmoodiin!

Mitä näin koiraharrstajana tekee sitten kesäloman aikana? Monet odottavat varmaan selontekoa kuinka ollaan treenattu nomea ja tokoa yllin kyllin, pitkistä kesäilloista nauttien, sekä kierrelty Suomea kokeiden ja näyttelyiden perässä. En haluaisi tuottaa pettymystä, mutta ei. Me olemme lomailleet. Ne jotka seuraavat meitä instagramissa tai facebookissa, ovatkin saaneet nähdä pilkahduksia meidän lomanvietosta. Tämän postauksen kuvat ovat myös enimmäkseen puhelinkuvia, järkkäri on myös saanut vähän lomailla.

Kesä on sinänsä ollut vähän erikoinen, sillä N uusi ravintola avasi kesäkuun alussa, ja luontaisesti mies on ollut siinä kiinni kirjaimellisesti 24/7. Paljon ollaan siis oltu Sagan kanssa kahdestaan. Kun N on ollut vapaalla olemme heti yrittäneet ottaa yhteisestä ajasta kiinni ja vain oltu. Sagan kanssa ollaan mökkeilty ja nautittu vedestä (Saga) ja muutamasta aurinkoisesta päivästä (minä). Maanantaisin olemme aina tulleet kaupunkiin ohjattuihin tokotreeneihin, ihan kivaa tehdä välillä myös jotain järkevää. Alkukesästä kävimme myös metsässä vähän nomeilemassa, mutta ne treenit ovat vähän jääneet jos rehellisiä ollaan. Saga kun on taas alkanut vaihtamaan haussa, ja tarvitsisin jonkun joka ärähtää neidille kun on vaihtamassa kesken hakua. Mökillä kun ollaan oltu, niin ei olla saatu treenikavereista seuraaa ja normaalisti on mieheni auttanut näissä hommissa. Vaan ei nyt, joten se vähän jäi.

 *Saga pääsi hakemaan hussea kotiin töistä ja nuuskuttelemaan ravintolatuoksuja ulkopuolelta*

                                                                   *Lomamoodi päällä jess!*

Yllä olevasta juhannuskuvasta on sanottava sen verran, että juhannustori oli muuten oiva paikka harjoitella paikallaoloa ja jääviä! Vähän kyllä ihmiset miettivät mitä touhutaan, mutta erinomainen keskittymistreeni!

Malttia veden äärellä ja vähän linjaa ollaan välillä tehty, kuten myös tokoiltu kotona, aina kun siltä tuntuu. Pitäisi saada nuo VOI luokan liikkeet kohta kuntoon, joka on vähän raksuttanut takaraivossa koko kesän. Mutta ilman aikatauluja ja "pakkoa" ollaan menty, jos ei siltä tunnu niin ei olla treenattu, jos taas on ollut energiaa (mitä Sagalla on riittänyt mökillä kun on ollut niin viileä sää) niin ollaan treenattu senkin edestä. Muutamassa näyttelyssä ollaan toki keretty, aika tasasin tuloksin. Melkein kaikissa Saga on ollut neljän parhaan nartun joukossa, mutta ei sen kummempaa menestystä.

*Aina ei jaksa tehdä mitään järkevää...*

 *...välillä taas jaksaa treenata ihan kunnollakin!*

Ostin myös Sagalle uuden pelastusliivin kaveriltamme, ja neiti oli ensimmäistä kertaa moottoriveneen kyydissä muutama päivä sitten. Aluksi oli aika jännittynyt, mutta pian neiti rentoutui ja istui syliini pää veneen kaiteella, korvat lepattaen vauhdin viimasta ja nauttien olosta. Kovin pätevä oli neiti siis!

Muutama viikko sitten oli nuuskuttelemassa tutun flattipentuja. Ihania viisi viikkoisia pikku otuksia! Varsinkin pienin uroksista joka koko ajan oli tulossa syliini, olisin heti voinut ottaa kotiin. Niin ihania pikku nappisilmiä! Kirjoittaessani tätä postausta pennut ovat jo alkaneet muuttaa omiin koteihinsa. Mutta ihan turhaan pentukuume ei noussut, sillä kesäkuun lopussa Sagan sisko Akka (Harvahampaan Like a Hurricane) sai kahdeksan pentua joista yksi on varattu meille. Kuusi urosta ja kaksi narttua, josta me mitä luultavimmin otamme toisen nartun.

Harrastus- ja näyttelykäyttöön tämä olisi tarkoitus ottaa, joten jos joku uroksista on erittäin lupaava, voi olla että otamme uroksen. Mutta luultavasti tosiaan Sagan siskontyttö on muuttamassa meille elokuun lopussa. Uudesta pennusta tulen vielä kirjoittamaan enemmän kunhan saamme mennä katsoman niitä.

*Akka ja vuorokauden vanhat pennut*

Onko teillä ollut lomaa vai onko tulossa? Mitä muut ovat puuhailleet lomalla? Nauttineet olosta tai käyttänyt aikaa hyväksi ja treenannut?