Linkkaa blogisi!

Nyt sinulla on mahdollisuus linkata blogisi, ja näin ollen saada sille enemmän näkyvyyttä ja mahdollisesti lukijan lisää! Lukulisani kaipaa kipeästi uusia blogeja ja kivaa luettavaa. :)

Blogin ei tarvitse olla koirablogi, vaan voi myös kertoa muusta!

Muutamat kriteerit:

- Koirien harrastusblogit. Toko, näyttelyt ja nome plussaa mutta myös muut lajit kiinnostavat!

- Paljon kuvia

- Perheblogi

- Lifestyleblogi

Jos siis tunnet että blogisi täyttää yhden tai monen kriteerin, linkkaa se kommenttikenttään alle!

Lempiblogeistani teen erikseen esittelypostauksen.

Yllätyksellinen Turku KV

Muutaman kuukauden näyttelytauon jälkeen avattiin tämävuotinen näyttelysesonki sopivan pienellä näyttelyllä, nimittäin Turun kansainvälisellä Turku top dog show. Näyttelytauon aikana olikin jo ehtinyt unohtaa näyttelyiden huonon puolen; herätys kukonlaulun aikaan kun muu maailma vielä vetää sikeitä. Noh, onneksi tietää että perillä odottaa mukava päivä tuttujen kanssa. Flatteja oli ilmoitettu melkein messarin määrän verran, tarkemmin ottaen 43 kappaletta ja tuomarina oli Elina Haapaniemi.

Turkuun saavuimme todella hyvissä ajoin. Paikan päällä Marianne trimmasi Sagan, jonka turkki oli korvien alta jo hiukan huopiintunut kun ei neljän kuukauteen (ellei pidempään) olla trimmattu. Hups... Noh, hieno neidistä tuli. Tasan kymmeneltä pyörähti flattien kehät käyntiin. Uroskehiä ei kauaa tarvinnut katsoa ennen kuin totesimme linjan olevan erittäin tiukka. Kehät alkoivat muutamalla "hyvällä" eli H:n arvosanalla, ja jatkuivat erittäin hyvällä. Erinomaisia näki vain muutaman, ja sertin arvoisia vielä vähemmän. Muun muassa SNJ:n päänäyttelyn BIS juniori lähetettiin kehästä EH:lla. Koska samainen tuomari kerran tuomariharjoittelijana antoi aika negatiivista palautetta Sagasta, emme odottaneet paljoa. Harmin kanssa uskoin pärjääväni paremmin.

*Celtair Round and Round, Harmi*

Otin innokkaan Harmi herran ajoissa häkistä pois rauhoittuakseen, jonka jälkeen astuimme kehään. Harmi seisoi muuten hyvin, mitä nyt hieman veti kun juostiin, mutta ei halunnut näyttää hampaita kunnolla. Jostain syystä tuomari halusi katsoa ne kaksi erillistä kertaa, ja katsoi ne sitten koko rahan edestä tarkkaakin tarkemmin. Harmi väänteli eikä pitänyt siitä ollenkaan, josta tuomari hermostui ja tiuski koiralle. Tämähän ei koiraa rauhoittanut eikä minulle jäänyt hirveän positiivista kuvaa hänestä. Hän ei selvästi muutenkaan pitänyt flattien eloisuudesta. Sininen lappu ja EH heilahti meille. Arvostelussa mainittiin ainoana positiivisena asiana hyvät tassut.

Seurattiin kehää kunnes tuli Sagan luokka. Ensimmäistä kertaa olin ilmoittanut Sagan käyttöön, ja luokassa oli viisi flattia. Olin saanut idean näyttää dummya Sagalle juuri ennen kehää ja esittää ilman namia. Dummy, koska neiti rakastaa niitä ja innostuu niistä aivan valtavasti, ja olen pitkään epäillyt että Saga jää patoamaan nameja kehässä joten päätin kokeilla ilman. Koiruus olikin kuin tulta ja tappuraa kehässä ja meillä oli todella hauskaa yhdessä! Vaikka olen iloinen että saan esittää toisia koiria kehässä, ja otan sen kunniana että minuun luotetaan handlerina, niin onhan se aina eri tunne esittää omaa koiraa. Häntä heilui koko esityksen ajan, ja neiti selvästi nautti. Tosin myös Sagalle, joka on Harmia yli puolet rauhallisempi, tuomari tiuski jotain sen sähläämisestä ja vauhkoamisesta. Yllätykseni oli siis suuri kun tuloksemme oli ERI 2 SA!

Paras narttu kehässä oli seitsemän koiraa kahdestakymmensestä yhdestä nartusta. Kierros ympäri ja tuomari valitsi neljä parasta narttua joukkoon. Me emme kuuluneet niihin. Varasertti jäi jakamatta, joten sen kävimme nappaamassa Sagan kanssa. Vaikka varaserttejä onkin tullut kerättyä aikamoinen kasa, on tämä yksi harvoista josta olen aidosti iloinen. Näin tiukalla linjalla olen enemmän kuin ylpeä Sagasta joka jaksoi olla iloinen kehässä koko päivän ja sai hienon tuloksen!

"3-v musta, vahva narttu. Feminiininen ja hyvin esiintyvä. Erinomainen ryhti sopivasti raajoillaan. Kaunislinjainen hyvä nartun pää. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Kaunis kaula ja ylälinja. Erinomainen eturinta, hyvä lapakulmaus. Hyvä luusto. Erinomaiset tiiviit käpälät. Hyvä rintakehä. Sopivasti kulmautunut takaosa. Tehokas liikkuja. Hyväkuntoinen oikeanlainen karvanpeite. "

Tulos:  KÄY ERI 2 SA "PN5" VARASERT

Arvostelu oli erinomainen, mutta valitettavasti minulle ei jäänyt jäärin positiivinen kuva tuomarista. Flatin kuuluu olla eloisa, ja tiuskimalla koiralle ei ainakaan paranna asiaa. Muten päivä oli erinomaisen mukava ja oli ihana nähdä kaikkia tuttuja taas pitkästä aikaa! Tuliaisina shoppailtiin possunkorvia ja Hurtan lämpömanttelin jonka esitän erillisessä postauksessa.

Ps. Onnittelut niille jotka jaksoivat lukea loppuun asti!

Näin polku meitä vie

Viikonloppuna kävimme Sagan ja Harmin kanssa Nuuksiossa lenkkeilemässä. Kävelimme ensimmäistä kertaa koko pitkän luontopolun, joka kulki kolmen lammen ympäri. Kiipeiltiin kallioille, ihasteltiin haapametsää ja kävelimme jäisien soiden yli. Koko lenkki kesti reilut pari tuntia, kuvaustauot ja tassujenpuhdistukset (Saga ei vaan kestä kun lunta jää antureiden väliin) mukaan lukien. 

Yllätyn joka kerta yhtä paljon kuinka hyvin nämä kaksi flattia tulevat toimeen. Harmi on Sagaa hieman nuorempi, mutta hyvänkokoinen ja vilkas herra. Osaa kuitenkin hyvin leikkiä Sagan ehdoilla, eikä yritä turhia hypätä selkään tms. Nämä urosten jumppajutut ja liiallinen huomio kun yleensä ärsyttää Sagaa. Nyt molemmat juoksivat peräkkäin ja päällekkäin ja miten sattui niin iloisina. Hieman alkoi meno hiljeentyä loppua kohden, mutta parkkiksella piti vielä ottaa viimeiset painiotteet.

Mukava sää ja lenkkiseura ja koiratkin nauttivat täysillä! Samalla sai ulkoiluttaa vähän kameraakin, vaikkakin sääolosuhteet olivat hieman haastavia vaihtelevine pilvisyyksineen.

                                                      Mikä kuva on sinun suosikkisi?

Katse menneeseen ja tulevaan

Tätä vuottaa ollaan ehditty jo elää pari viikkoa, ja mielestäni on hyvä aika miettiä vähän edellistä vuotta, sekä kääntää katse tulevaan. Paljon ohjelmaa on meinaan jo tälle vuodelle suunniteltu!



Vuosi 2016

Miettiessäni edellistä vuotta on päällimäisenä tunteena kiitollisuus ja onnellisuus. Niin kliseeltä kun se kuulostaakin olen kiitollinen siitä, että olemme saaneet Sagan ja N kanssa olla kaikki terveitä ja voitu peuhata yhdessä. Sagan kanssa ollaan voitu treenata, osallistua kisoihin ja nauttia yhdessä tekemisestä.

Olemme N kanssa menneet naimisiin, sain viettää unelmieni häät sekä olla ihanalla häämatkalla. Töissä viihdyn hieman paremmin ja vaikka on ollut mutkia matkassa ja uusia haasteita tulee päivittäin, tunnen olevani oikealla alalla.

Sagan kanssa saavutimme kaikki tavoitteet jotka itsellemme asetettiin, ja hieman lisää. Olimme asettaneet tavoitteeksi läpäistä taipparit, kisata tokon ALO luokassa uusilla säännöillä ja startata AVOssa. Näyttelyissä pyrimme nappamaan SERTin tai kaksi. Lisäksi halusin tehdä näyttelymatkan Viroon. No miten meni?

Alkuvuodesta kävimme tokossa kahdessa ALO luokan kokeissa ja saimme TK1 koulutustunnuksen. Kisasimme myös AVOssa, josta saimme heti 1-tuloksen kunniapalkinnon kera. Aloitimme voittajaluokan liikkeiden treenaamisen. Kesällä Saga sai näyttelyistä toisen SERTtinsa ollen samalla ensimmäistä kertaa rodunsa paras. Matkasimme myös Viroon jossa kävimme kahdessa näyttelyissä. Molemmista saimme sertin, toisessa olimme vastakkaisen sukupuolen paras, ja toisessa rodun paras. Kolme serttiä tulii siis kaiken kaikkiaan. Syksyllä saimme varasijalta paikan taippareihin joka läpäistiin tyylillä ja taidolla. Ohjaajana olen oppinut paljon, ja vielä on paljon opittavaa!

Vuosi 2017

Innolla odotan mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan. Helmikuussa olemme menossa Viroon näyttelymatkalle ja muitakin näyttelyitä on koko vuoden aikana tiedossa. Hakusessa olisi se viimeinen sertti, että neiti valioituisi.

Tokossa saamme toivonmukaan voittajaluokan liikkeet valmiiksi, jotta pystymme starttaamaan VOI-luokassa flattien tokomestaruuksissa. Olen myös ilmoittanut kiinnostuksemme osallistua flattijoukkkueeseen tokon SM kisoissa toukokuussa. Toivon mukaan pääsemme joukkueseen mukaan edustamaan flatteja! Siellä kilpailisimme vielä AVOssa. Tämän lisäksi haluaisin osallistua nome kurssille, jotta oppisin mitä ja miten treenata nomen ALO luokkaa varten.

N vaihtaa keväällä työpaikkaa, joten toivonmukaan näemme toisemme vähän enemmän. Tämä tietää myös seuraa minulle ja Sagalle näyttelyihin ja kokeisiin (ja kantoapua. ;) ). Paljon kivaa siis tiedossa! Eniten toivomme että me ja Saga saamme pysyä terveinä ja että voimme Sagan kanssa harrastaa täysillä, tehdä pitkiä metsälenkkejä ja nauttia yhdessä tekemisestä!

Blogin uusi kehitysaskel

Olen pitkään harkinnut facebooksivujen tai instagram tilin hankkimista blogille, tai vaikka molempia. En ole kuitenkaan niitä koskaan loppujen lopuksi hankkinut, koska ihan niinkuin blogini olisi jokin huipputärkeä juttu jonka täytyy olla jokapaikassa.

Nyt olen kuitenkin heittänyt hyvästit tuolle väitteelle, jos joku väsyy siihen että blogi löytyy monesta paikaa sosiaalisissa medioissa, niin olkoot sitten seuraamatta. Tosiasia on, että monet ihmiset selailevat blogeja, sun muita kiinnostavia asioita, juuri facebookin, instagramin tai vastaavan välityksellä. Itse myös lueskelen monta blogipostausta jotka vain sattumalta tulevat vastaan facebookin uutisirrassa. En kyllä muuten lukisi montaa blogia tai muita juttuja.

Saanen siis esitellä blogin uudet facebooksivut!  Löydät ne fb:sta Laughing Wind nimellä, tai klikkaamalla TÄTÄ. Sinne tosiaan tulee ensimmäisenä kaikki blogipäivitykset, sekä muuta hauskaa ja kiinnostavaa treeneistä ja meidän arjesta. Tykkäämällä sivusta varmistat, että uusin päivitys ei mene sivu suun.

EHkä joskus tulevaisuudessa blogi edistyy vielä instan ja muun sosiaalisen median puolelle, mutta tällä hetkellä blogin kuulumisia saa helpoiten ja nopeiten facebookista. :) 

Löytyykö sinun blogisi sosiaalisen median eri paikoista? Mistä?

Vastakohdat täydentävät toisiaan?

Ihan ensiksi; oikein hyvää uutta alkanutta vuotta 2017 kaikille! Toivottavasti uusi vuosi on tähän asti ollut mieluinen. Ainakin sää on suosinut meitä lunta rakastavia tyyppejä täällä pk-seudulla! Talven tultua ei olla löydetty oikein mitään hyvää ulkotreenipaikkaa tokoon, kun kaikki kentät ovat jäädytettyjä täällä päin. Nomea on kyllä jonkun verran voitu treenata. Pitäisi etsiä jokin hallipaikka niin voisi treenata ihan kunnolla talvellakin, se oma olohuone kun ei ihan VOI luokan liikkeisiin halua riittää... Mutta ensi viikolla alkaa onneksi myös ohjatut tokoilut joten silloin viimeistään päästään Sagan kanssa tekemään jotain järkevää!

Tällä viikolla saimme veljeni espanjanvesikoran Hugon (Weewaddle Prime Time) viikoksi hoitoon kun omistajat ovat lämpimämmässä säässä lomailemassa. Hugo on juuri täyttänyt vuoden ja koirat ovatkin tutustuneet ja leikkineet keskenään koko Hugon nuoren iän ajan. Nämä kaksi ovat aikamoinen riehuja tuhotiimi, eikä Hugo aina halua rauhoitua omiin oloihinsa. Luonnollisesti mietimmekin hieman miten tämä sujuu kun Saga haluaa iltasin olla omissa oloissaan.

Sisällä olemme pitäneet alusta asti tiukan linjan että siellä ei riehuta, ja pitkien lenkkien ansiosta molemmat ovat olleet oikein rauhallisia sisällä. Olemme seikkaileet pelloilla ja tutkineet uusia metsäpolkuja joissa koirat ovat saaneet riehua energiansa pois. Myös Hugo on osannut rauhoittua, joten sen kanssa ei ole juurikaan ilmennyt ongelmia. N on onneksi ollut lomalla tämän viikon, mikä kyllä on helpottanut näiden kahden tyyppien hoitamista ja ulkoilutusta. Hugoa ei ihan uskalla päästää samalla tavalla vapaaksi kuin Sagaa, joten silloin on ollut kätevää että meitä on kaksi ulkoiluttajaa.

Tämän kuluneen viikon aikana olemme saaneet huomata miten tottuu yhteen rotuun ja sen hoitoon ja ominaisuuksiin. Nämä kaksi ovat keskenään kuin toistensa vastakohtia. Käsiteltävänä ja koulutettavana Hugo on erittäin paljon pehmeämpi kuin Saga, mikiä tietysti aluksi aiheutti hieman yllättyneitä ilmeitä molemmilta osapuolilta. Olemme tottuneet että jääräpää-Saga ei pienestä hätkähdä, joten on ollut hieman totuttelemista pehmeämmän tyypin kanssa. Tämän lisäksi on myös turkinhoito saanut uuden perspektiivin. Espanjanvesikoirilla kun on kihara turkki jonne kirjaimellisesti kaikki jää kiinni. Sitä ei putsata nopealla pyyhkäisyllä niin kuin flattien sileää karvaa. Varsinkin nyt kun lämpötila on nollilla ja paljon lunta, on sisääntulo ja sulaminen ollut melkoinen projekti. Sagalle riittää että pyyhkeellä putsaa tassut ja sulattaa pahimmat paakut sormilla pois, kun taas espanjalaisella herralla jää kaikki lumi kiinni turkkiin, eikä sitä käsin tai pyyhkeellä edes saa pois. Helpointa on ollut ottaa koko koira suihkuun ja haalealla vedellä sulattaa lumet. Muuten ne eivät millään halua irrota.

                                                         * -24 astetta ja kyllä tarkene!*

Päivä päivältä totumme enemmän toisiimme ja Hugokin tottuu meihin. Myös koirat tottuvat enemmän toisiinsa ja yhteiseloon, ja tietävät näin paremmin toistensa rajat. Sagakin joka on todella mustasukkainen jos joku muu yrittää olla meidän kanssa, on saanut oppia jakamaan huomiota.
Maanantaina on ohjatut tokoilut jonne otan vain Sagan mukaan, mutta tiistain treeneihin pääsee myös Hugo mukaan. Kiinnostavaa nähdä miten espanjalainen herra siellä käyttäytyy!

*Joko mennään täysillä tai sitten virta sammuu...*

Miten teidän vuosi on lähtenyt käyntiin?