Joulutreenejä, haasteita ja koiratapaamisia

Tänä vuonna joulua vietettiin ainakin täällä etelä-suomessa sateisessa ja tylsässä säässä. Onneksi kuitenkin joulun ohjelma oli säätä parempaa! Joulupäivänä tosin aurinkokin pilkahti esile, vaikka en henkilökohtaisesti siitä päässyt nauttimaankaan.

*Onneksi joulupäivänä oli parempi sää*

Ennen joulua meillä olikin tokoryhmän kanssa kunnon yhteiset joulutreenit, jotka samalla osoittautuivat vuoden haastavimmiksi treeneiksi. Oli maahanmenoa ja luoksetuloa vuorotellen ringistä, piparkakun ohi (arvatkaa vaan kuka siinä vauhdissa ehdi napata piparin...), ruutuun menoa häiriössä, niin ikään piparkakkujen ohi ja piparkakkujen pitämistä kuonon päällä. Kuulostaa helpolta, mutta kyllä oli ihan tarpeeksi haasteita koirille! Saga oli aika nopea palkkaamaan itse itseään ppipareilla, mutta ymmärsi kerran jälkeen ettei näin tehdä. Tosin sitten otti niistä vähän paineitakin. Toiset paineistuivat niin etteivät halunneet liikkua ollenkaan, ja toiset eivät olleet moksiskaan häiriöistä. Saivat koirat hieman ajateltavaa ja uusia haasteita!

                                                                   *Ei liiku, vielä pysyy..*

Tämän lisäksi oli vielä frolic haaste. Koira maahan, ja frolicceja koiran ympäri. Sanomattakin selvää ettei koira saanut syödä niitä. Tämän jälkeen piti siirtää koira kuviosta pois, ilman että kuvio meni rikki. Tavalla tai toisella. Hieman flattien heiluvat hännät aiheuttivat lisähaasteita, mutta kaikki pääsivät loopujen lopuksi pois kuviosta. Sagan laitoin ensiksi istumaan kaukoilla, ja siitä ohjasin sitten varovasti pois. Ei uskaltanut muuten edes nuuski frolicceja, joten hyvin meni! 

Jouluaattona suuntasimme N ja Sagan kanssa meidän mökille, missä perheeni vietti joulua. Saga oli aivan onneissaan kun sai juosta vapaana mökillä. Valitettavasti sää oli sateinen ja pimeä, joten kuvia ei oikein tullut otettua. Joulupäivä oli sitäkin aurinkoisempi, mutta onnistuin seinään nojatun leikkuulaudan avulla loukkaamaan varpaani, jonka seurauksena istuin sisällä ihastelemassa aurinkoa jalka korkeallaja paketissa muiden ulkoilessa... Illalla veljeni avovaimoineen tuli Hugo koirulin kanssa kylään, ja johan vauhtia riitti kahden riehujan kanssa! Onneksi pystyivät mökillä päästämään pahimmat höyryt pihalla, jotta seinät pysyisivät pystyssä. Mutta hyvin nuo kaksi tulevat toimeen keskenään.

*Hugo Sagan joululahjan kimpussa*

Tapaninpäivänä pakkasimme taas auton ja suuntasimme kohti Vaasaa ja mieheni sukua. Taas tuli syötyä hyvää ruokaa ja sukuloitua. Onnistuimme myös sopimaan treffit flattikaverimme Alfonsin kanssa. Jopa tämä ontuva emäntä pystyi tulemaan koirien kanssa pienelle lenkille kipeästä varpaasta huolimatta. Ilo oli katsella noiden kahden koiratovereiden jälleennnäkemistä! Valitettavasti oli jo pimeää kun tapasimme niin ätmä kuva jäi ainoaksi siltä illalta. Saga oli jo hypännyt autoon ja meidän piti suunnata etelää päin, mutta Alfonsin mielestä kaveria ei jätetä ja hyppäsi mukaan kyytiin. On ne ihanat nuo kaksi flattikaveria!

Vielä on onneksi hieman joululomaa jäljellä, jotta varvas ehkä ehtisi toipua ja voisimme Sagan ja N kanssa päästä suunnittelemaamme megalenkille nuuksioon. Tällä ontuvalla vauhdilla kun tuskin edes postilaatikolle pääsee...

                                                                     *Sagan lempijoululahja, piippaavaa pehmoluu*

                                        Miten teidän joulunne sujui? 

Psst! Olethan huomannut blogin uudet facebook sivut? Sinne pääset klikkaamalla TÄTÄ.  Käythän tykkäämässä?

Jouluvideo 2016

Vaikka ei lunta ole, niin alkaa joulu häämöttää nurkan takana. Töissä ovat kyllä kaikki niin loman tarpeessa että joululoma ei tule päivääkään liian aikaisin... Eilen pidettiin tokoryhmän kanssa joulutreenit, jotka osoittautuivat harvinaisen haastaviksi! Lisää niistä toisessa postauksessa.

Tämän jouluvideon myötä haluaisimme Sagan kanssa toivottaa kaikille lukijoille oikein rauhallista joulua ja riemullista uutta vuotta! Video on samalla minun ihka ensimmäinen video jonka itse olen editoinut, ja pakko myöntää että olen vähän ylpeä siitä! Eli katsokaahan hieman läpi sormien jos musiikki ei ihan osu kohdalleen tai kaikki ei ole ihan täydellistä. ;)

Linkki videoon

Tässä videossa vähän tämän vuoden opittuja juttuja ja semmosta mitä opiskellaan paraikaa. Millä te kuvaatte videonne? Huomasin ettei kännykkä ehkä ole paras mahdollinen väline, vaikkakin se on helppo.

                                                                           Terkuin,

                                                                       Johanna ja Saga

Joulukuvien ottamisen jalo taito

                                                                                *"Unohda koko joulu, nyt mulle riitti!"*

Viikonloppuna oli pakko tutustua uuteen putkeen joka tuli viikolla. Sääennustuksien lukemisen jälkeen päätin samalla napata joulukuvia jos ei saadakaan valkeaa joulua. Lauantaina olin yksin napsimassa muutaman kuvan, lähinnä etsiäkseni hyvää kuvauspaikkaa ja ideoita kuviin. Sunnuntaina ei ollutkaan aurinkoa, joten kuvat ovat hieman tummia. Mutta koska N oli töissä koko viikonlopun sain esittää koirankuvauksen jalon taidon kälylleni. Minä siis yritin selittää millaisen kuvan halusin, saada Sagan käyttäytymään niin kun halusin ja kälyni sai olla kameran takana kuvaamassa. Ei ollut mikään maailman helpoin tehtävä!

 Ensiksi piti löytää sopiva kuvauspaikka. Sitten tallustella sinne pilaamatta lunta ja saada koira oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Samalla piti tietysti keksiä motivii joka on koiran kannalta helppo toteuttaa mutt akuitenkin hauksa eikä tylsä ja liian "tavallinen". Tässä muutama "deleted scenes" kuva:

Koirien joulukuvaus on siis jalo taitolaji johon tarvitaan aikaa, kärsivällisyyttä ja paljon nameja koiralle! Varsinkin mustan koiran kuvaus ei ole mikään helpoin homma, erityisesti silloin kun mukana on henkilö joka ei koskaan ole kuvannut koiria, mutta hauskaa oli ainakin! Emme kuitenkaan huhkineet ihan turhaan lumessa, tulihan muutama hyvä otoskin. Ja sainhan lauantainakin auringossa otettua pari kiva kuvaa.  Lopuksi vielä muutama onnistunut kuva, josta yksi pitäisi saada jolukorttimateriaaliksi.

Mikä on sinun suosikkisi? Jokin joka sopisi erityisen hyvin joulukorttimateriaaliksi? Oma suosikkini on valon takia toinen näistä onnistuneista kuvista. Ensimmäisestäkin voisi saada hyvän lisäämällä jokun tumman, tunnelmallisen raamin ympäri.

Pentuja, jälleennäkemisiä ja jääpalojen kalastamista

Meidän joulua tuli vietettyä kahdella eri paikkakunnalla tänä vuonna, mutta oikein mukavaa meillä oli kumminkin! Jouluaattona kuskasimme Sagan kanssa N Vaasan junaan, ja suuntasimme itse vanhempieni luo. Siellä odottikin perheen uusin tulokas, aivan suunnattoman ihana ja pörröinen Hugo pentu!

Hugo on veljeni ja hänen avokkinsa juuri hankkima, 8 viikkoinen, espanjanvesikoira Weewaddlen kennelistä. Hugo on nuoresta iästään huolimatta oikea kovis! Saga ja Hugo saivat ensimmäiseksi tavata ulkona pihalla, ja rehua siellä jottei joulukuusi kaatuisi sisällä. Vaikka Saga on monta kertaa Hugoa isompi, ei se haitannut urheaa herraa, joka tarmokkaasti hyppi Sagaa päin ja halusi leikkiä. Hyvin Sagakin jaksoi pikkupennun kanssa. Välillä pennun jutut menivät neidin mielestä liian lapselliseksi, jolloin hän (yritti) vetäytyä omiin oloihinsa, muun muassa makaamalla jalkojeni päällä, tai pianon alla. Tämä ei kuitenkaan Hugo haitannut, ja tämä jatkoi Sagan hännän maistamista ja korvista repimistä. Sagan kärsivällisyys riitti todella kauan, mutta välillä piti murahtaa pennulle, jotta se nyt ei ihan paikkaansa unohtaisi. Mutta kaikenkaikkiaan näillä kahdella meni erittäin hyvin yhdessä!

Joulupäivänä pakkasin Sagan autoon, ja suuntasimme kohti Vaasaa. Siellä jatkoimme joulun viettämistä N suvun kanssa. Joulunvieton keskellä ehdimme myös tavata Sagan ystävän Alfonsin. Kyllä oli iloinen jälleennäkeminen kun nämä kaksi flattikaverusta kohtasivat! Reilut puolitoista tuntia he jaksoivat temmeltää metsässä ja pelloilla. Oli taas niin mukava tavata heidät, kun emme hirveän usein näe!

                                                                         *Alfons*

Saga keksi myös uuden harrastuksen Vaasassa; jääpalojen kalastaminen! Neiti ei kylmästä vedestä piitannut, vaan hyppäsi mereen sukeltamaan jääpalojen perään. Sitten hän veti ne rantaan ja puri ne rikki. Kylmältä näytti, mutta neidillä oli ainakin hauskaa! 

Oikein mukava joulu oli, toivottavasti teillä lukijoilla joulu oli mieluinen?

Mustat pikkujouluriehassa

Alkuviikosta pidettiin pikkujouluriehat treeniporukkamme kanssa. Oltiin vanhassa treenihallissa porukan kanssa ja vietettiin oikein hauska ja pikkujouluinen treeni-ilta! N oli mukana kuvaamassa ja ottamassa videoita tehtäväradasta. Kuvia tulikin otettua kevyesti parisataa…



Aluksi tehtiin normi treeniliikkeitä, paikallaoloa, hyppyä ja luoksetuloa, jotta koira vähän keskittyisivät ja saataisiin jotain järkevää tehtyä. Sitten alkoi itse rieha! Melkein kaikki oli ottanut koiralle mukaan tonttulakin tai jonkun jouluisen koristeen, jotta saataisiin myös mustat jouluisiin tunnelmiin. Myös joulumusiikki kaikui hallissa. Olin suunnitellut pienen tehtävä/temppuradan kaikille jonka kaikki sai tehdä vuorotellen. Tähän tehtävään oli töissä laminoinut seitsemän eri pisteen kyltit, jossa jokaisessa luki yksi tehtävä.





Ensiksi oli vuorossa pujottelu, joka pienessä jouluhysteriassa osoittautuikin hieman vaikeammaksi kun olin luullut. Mutta kaikki selvisivät enemmän tai vähemmän kunnialla läpi siitä tehtävästä!
Seuraavaksi oli piparin tasapainottaminen kuonolla. Lisähaasteeksi toi se, että myös ohjaajan tulisi tasapainottaa pipari samaan aikaan nenällään. Tämä tehtävä antoi sopivasti haastetta ja naurun aihetta koko porukalle! Kahden piparin pysyminen eri kuonoilla osoittautuikin loogiseksi ongelmaksi, josta selvittiin mitä luovimmilla esityksillä. Kolmannessa rastissa oli vuorossa pieni temppu “give me five” muodossa. Eli koiran kanssa piti jotenkin tehdä give me five tyylinen tassun kosketus. Jotkut selvisivät tehtävästä kuin vanhat tekijät, kun taas toiset tyytyivät tassun antamiseen.

Täytyihän tehtäväradalla olla myös jotain flattien rotutyypillistä tehtävää mukana. Jotta pysyisimme joulutee,assa laadin tehtävän nimeltä “tontun noutaminen”. Toisin sanoen olin laittanut tonttulakin dummyn päälle, ja tämän koirien tuli noutaa. Jotkut vierastivat hieman tonttulakkia, ja Saga esimerkiksi oli aluksi hyvin skeptinen, mutta kaikki noutivat ja palauttivat “tontun” loppujen lopuksi hyvin. Porukkamme supernoutaja Harmi olikin ainoa joka innostui aivan valtavasti tontusta, ja päätti heti ryhtyä hippa leikkiin sen kanssa!

                                                                       “Piparihaaste…”





                                                                     “Tontun nouto”

Tämän jälkeen piti pujotella jalkojen läpi. Tämä osoittautui yllättävästi muutamille ohjaajille loogiseksi ongelmaksi. Miten laittaa omat jalat jotta koira menee läpi, ja mistä mihin laitetaan palkka jotta koira tulee mukaan liikkeeseen?! Tavalla tai toisella kaikki saivat muutaman askeleen tehtyä, vaikka luulen että tästä liikkeestä tulee monille jouluinen haaste saada toimimaan!
Viimeiseksi. mutta ei suinkaan vähimmäiseksi, sain idean koiramessujen “häiriöiden highway” (tai mikä onkaan nimeltään) tempusta. Teetimme siis häiriöiden luoksetulon. Täytimme luoksetuloradan palloilla, leluilla, ja nameilla. Täytyy rehellisesti sanoa että olen aina uskonut Sagan pärjäävän “häiriöiden highwayssa” koska ollaan treenattu häiriöitä niin paljon. Joten pitihän tämänkin liikkeen onnistua ongelmitta! Mutta ei! Pallot, lelut ja muut häiriöt neiti ohitti ilman vilkaisua, mutta lihapullat! Ne pettäväiset pyöreät, muhkeat ja lihaisat pullat voittivat minun käskyn sata-nolla ja oli vain ihan pakko pysähtymään syömään ne ensin. Tähän en voinut olla puuttumatta joten tiukka kielto ja eikun uudestaan koko liike. Tällä kertaa lihapullat ja muut häiriöt saivat jäädä ja neiti tuli, joskin hieman epäröiden, sivulle asianmukaisesti.

Tämän jälkeen piti ottaa asianmukainen yhteiskuva kaikista. Nooh alla olevasta kuvasta näkee hieman “behind the scenes” miten meidän tottelevaiset toko koirat, ja niiden ohjaajat, käyttäytyvät jotta saadaan kuva otettua!




Mutta tulihan jokunen kunnon yhteiskuvakin otettua:

                           Vasemmalta: Chip, Pikku-Morris, Saga, Harmi, Hertta ja iso-Morris


         
 Alla olevassa kuvassa vasemmalta: Pikku-Morris, Saga, Harmi, Hertta, Iso-Morris ja Chip

“Jouluinen Saga”

Mutta erittäin hauska ilta oli kaiken kaikkiaan! Kaikki tehtävät tehtiin liekkimielisesti, omalla tasolla ja hymysuin, eikä haitannut jos jokin tehtävä ei mennyt just prikulleen putkeen. Iso kiitos ja halaus koko meidän treenipoppoolle joka oli mukana! <3