Tyttöjen, ja Morriksen, koirapiknik

Kevätkausi korkattiin eilen parhaassa mahdollisessa säässä, parhaassa seurassa koirapiknikillä! Kyseessä oli siis Sagan ja Morris veljen sekä koirien emäntien kesäpiknikki!
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja elohopea melkein kiehui mittarissa 27 asteessa. Onneksi löydettiin Saunalahdesta aivan ihana uimaranta koirille jossa ne saivat vapaasti harjoitella uimataitojaan ja polskia vedessä emäntien istuessa kalliolla napostellen muun muassa kana-avokado-paprika wrappejä, lihapullia ja dippiä sekä ihania munkkeja ja aidon suomalaisia mansikoita sekä hieman kuplivaa! LUKSUSTA!!

Mukaan piknik-koriksi sattui myös Mustista ja Mirristä Koirapäivinä bongattu Royal Canin kori! Paitsi että se sopii mainiosti piknik koriksi ajattelin sen myös sopivan täydellisesti näyttelyihin meidän Royal Canin repun seuraksi. Saisikohan Royal Caninilta kohta provikkaa pr-hommista?

Pennut (tai noh…junioreita kai ne nykyään 10kk iässä on enemmänkin…) nauttivat myös toistensa seurasta kun pitkästä aikaa sai riehua toistensa seurassa eikä oltu koulutuksessa tai näyttelyissä tai muissa paikoissa missä täytyy käyttäytyä kunnolla.
Oikeastaanhan tämä on Sagan treeniblogi, eli ruoka ei kuuluisi tähän. Mutta se olikin niin hyvää ja osa mahtavaa  päivää että päätin tehdä poikkeuksen!

Eli dippiä, lihapullia, nakkeja, viinirypäleitä ja kana-avokado wrappeja oli tarjolla, sekä Marjan tuomia munkkeja, mansikoita ja kuplivaa jälkkäriksi <3
Koiria ei tietysti saa unohtaa! Heille oli tarjolla oma possunkorva “pääruuaksi” sekä naudan vatsan “stiksejä” jälkkäriksi. Kyllä ne nauttivat!


Sekä Saga että Morris on ihan hiljattain oppinut uimaan, ja nyt olikin hyvä mahdollisuus harjoitella oppineita taitoja! Polskutellen molemmat jaksoivat uida pallon perään kerta toisensa jälkeen!

Vaikka välillä kyllä tuli jotain muuta kuin se pallo takaisin noudettuna…

Välillä piti ottaa uimisesta pieniä hengähdystaukoja, mutta sitten jaksettiin taas riehua!

Mukaan joukkoon sattui myös nälkäinen joutsen, joka tuli noukkimaan ruokaa meren pohjasta. Aika pitkään pennut jättivät sen rauhaan, mutta kerran uteliaisuus voitti ja oli pakko uida hieman lähemmäs. Tästä joutsen ei kuitenkaan ihan pitänyt, mutta onneksi vältyttiin sen suuremmista välikohtauksista kun pennut kiltisti uivat takaisin rantaan joutsenen pihistettyä niille.


Tosiaan molemmat pennut ovat ihan hiljattain oppineet uimaan, mutta kuitenkin molemmilla on aivan oma tyylinsä! Saga ui kun pikauimari, vetää lapaluut korviin asti ja etutassut liikkuvat hurjaa vauhtia vieden neidin aivan uskomattoman kovaa vauhtia eteenpäin. Morris taas on uroksena vahvempi ja isompi ja käyttää enemmän lihasvoimaa tullakseen eteenpäin. Toisin sanoen Morris pääsee lihastensa avulla voimakkailla tassunvedoilla kovaa eteenpäin, kun taas Saga liikkuu kun käärme vedessä.

Yllä olevissa kuvissa siis Saga neiti oikealla ja Morris vasemmalla.
 

Kun on hauskaa niin aikakin menee nopeasti sanotaan, ja tosiaan aika meni kuin siivillä tässä seurassa! Melkein neljä tuntia sisko ja veli jaksoivat uida, noutaa palloa, riehua, kirmata, juosta emäntien piknikvilttien yli litimärkinä levittäen eväitä pitkin rantaa…. Mutta jokunen hengähdystauko piti myös ottaa ja saatiin muutama yhteiskuva veljestä ja siskosta!
                                   
                                                                   Pusu siskolle <3
Voin erittäin lämpimästi suositella koirapiknikkiä kaikille! Hauskaa ja vaihtelevaa, ei koskaan tiedä milloin ruoka lentää mäkeen…! Ihanan päivän, sään, ruoan ja seuran jälkeen suunnattiin kohti Vaasaa ottamaan viimeiset muuttolaatikot kämpästä pois muuttaaksemme Espooseen kokonaan. Ja kyllä uni maittoi neidille, Saga nukkui kuin tukki melkein koko automatkan ajan, eikä meikäläiselläkään meinannut silmäluomet pysyä auki…
Mutta tämä täytyy ehdottomasti tehdä uudestaan, koirat saivat runsaasti liikuntaa  ja saavat rauhassa leikkiä ja riehua, samalla kuin ihmiset voivat parantaa maailmaa rupatellessa!

Kahvipussista namipussi

 Hellurei!

Tässä lähipäivinä ollaan Sagan kanssa lähinnä treenattu sitä luoksetulon ja kontaktinottamisen vahvistusta. Joka kerta kun neiti luo meihin katsekontaktia – naksaus ja nami. Ja uskokaa tai älkää mutta tämä, sekä pitkällä remmillä treenaaminen, on todella auttanut! Vielä löytyy sitä parantamisen varaa ainakin luoksetulossa, mutta se on parantunut huimasti parilla treenikerralla! Varsinkin ennen hän juoksi suoraan päin tervehtimään jos joku vieras ihminen tuli lenkillä vastaan, mutta nykyään neiti tulee melkein heti nätisti luokse. Tänään peltolenkillä oikein mietin mitä neitiä vaivaa kun hän herkeämättä totteli pienintäkin käskyä!

    

Treenaamisen ohella olen myös löytänyt oivan keksinnön jonka aion jakaa täällä kaikkien kanssa. Nimittäin maailman parhaan koiranamipussin! Vanhasta kahvipussista leikataan reunat pois niin että pohja ja pari senttimetriä sivuista jää jäljelle. Näin kahvipussista syntyy pieni laatikko jonka voi laittaa vaikka takintaskuun, johon namit voi pistää. Näin ei kaikki taskut likaannu nameista eikä tarvitse taistella isojen muovi-/pakastepussien kanssa, jolloin ainakin meikäläisen mielestä se oikea hetki namin antamiseen menee ohi, vain siksi että taistelee pussin kanssa eikä löydä aukkoa.
Tämä on siis maailman paras keksintö! Samalla saa vanhat kahvipussit kierrätystä, ja pussitaistelu on muisto vain! En käsitä miten en tätä ole aikaisemmin hoksannut, mutta kannattaa todella kokeilla!!

Muuten ollaan myös ehditty leikkiä naapurin Nora koiran kanssa, sekä Juck Russel terrierin Wilman kanssa. Eilen myös ajeltiin Helsinkiin leikkimään rakkaan veljen Morriksen kanssa. <3 Paljon ollaan siis ulkona ollut ja se näkyy myös siinä että neiti on ihanan rauhallinen sisällä.

Wilman isännältä muuten saatiin ihanat kehut! Hän mietti millä kurssilla olemme käyneet Sagan kanssa kun hän niin hienosti tottelee. <3

Oma peti kullan kallis <3

Tällä säällä on myös suihku ollut kovassa käytössä…. Vaikuttaa siltä että mitä mutaisemmaksi Saga tulee, sitä tyytyväisempi hän on!

Saga ja Nora kepinvedon leikin huumassa!

Pentutreffit!

Heips taas!

Aina kun ottaa koiran voi olla mukavaa jos kasvattaja tai jouku muu samasta pentueesta asuu lähistöllä, että vähän voi seurata pentujen kasvua ja verrata käyttäytymistä, antaa treenivinkkejä yms. Meillä on käynyt sellanen tuuri että vaikka Saga on Joensuusta hankittu, niin hänen veljensä Morris asuu niin lähellä kun Helsingissä!

Aina välillä tilaisuuden tullen pidämme sitten pentutreffit ja siskokset pääsevät metsään kirmaamaan ja riehumaan toistensa kanssa. Tänään sitten Saga pääsi leikkimään ihanan Morris veljensä kanssa taas, ja kyllä se ilo ja riemu oli suuri! <3 Täytyy kyllä sanoa että vaikka Saga leikkiikin hyvin muiden koirien kanssa, niin kyllä se oman veljensä kanssa leikkiminen on jotain aivan muuta! Yleensä noin kaksi tuntia(ainakin!) Saga ja Morris jaksavat vetää mäkeä ylös ja alas ja välillä kuperkeikkaa... On sitä iloa katsella kun ne niin iloisesti leikki! :)

Kaksi flättiä= pakko saada keppi omaksi!

Oik. Saga ja vasemalla Morris :)

Hippaa on kivaa leikkiä metikössä!!

Sisko ja veli <3

Siskoksilla oli ennen vähän kokoeroa, niin kuin yleensä nartulla ja uroksella, mutta nyt näytti kokoero tasaantuvan. Saga on kai hieman kasvanut korkeutta sitten viime kerran ja Morriksesta on tullut hieman sirompi herrasmies. Mutta hyvin tasavertaisia ne ovat leikeissä, molemmat rakastavat juoksemista ja painimista toinen toisen päällä, mutta kumpikaan ei ole koskaan satuttanut toista vaikka meno on niin hurjaa! :) Kerran Saga vain jäi hampaistaan jotenkin kiinni Morriksen kaulapannasta, joten sen jälkeen olemem oppineet että panta otetaan aina pois kun toisen koiran kanssa leikitään, ja varsinkin kun veljen kanssa leikitään kun meno on niin hurjaa!

Tänään kun Nicken kannsa käväistiin asuntonäyttellyissä päivällä oli Saga jo perheeni kanssa saanut kunnon lenkin pelloilla ja leikkinyt yhden toisen koiran kanssa, joten neiti oli kyllä hieman väsynyt kun iltapäivällä oli treffit Morriksen kanssa... Mutta hienosti jaksoi pari tuntia juoksennella keppien perään ja painita, vaikka kyllä Morris niiin olisi halunnut enemmän leikkiä hippaa kun mitä Saga jaksoi..! 

Mutta katseltuaan hetken Morriksen menoa kyllä Sagastakin sitä intoa löytyi leikkimiseen ja varsinkin(kuten aina...) lopussa ei millään olisi kiinnostanut se kotiin käveleminen nätisti hihnassa kun Morris olisi ollut paljon hauskempi vaihtoehto! Toisalta huomasi että Sagaa väsytti kun hän tuli niin nätisti luokse kun huudettiin. ;) Normaalisti Morris voittaa tämän kiinostuksen kohteen luoksetulossa... 

Mutta kyllä täytyy sanoa että siskokset olivat nyt niin samannäköiset että kuviakin oikein täytyy katsoa pari kolme kertaa läpi ennen kun tunnistaa kumpi se oma koira olikaan... Mutta tulimme siihen lopputulokseen että Saga on vielä hieman sirompi(sirompi pää) ja hänellä on Morrista tuuheampi häntä. Metsässä kyllä huusin Sagan perään kun juoksi vierasta ihmistä päin ja ihmettelin miten se ei kuunnellut, kunnes ilmeni että se olikin Morris joka juoksi, ja Saga istui vieressäni ja ihmetteli mitä se matte siellä huusi... :/ Että näin juu... 

Mutta muuten on kyllä niin hauska tavata aina, ja nyt Saga nukkuukin omassa pedissään kuin tukki! Kiitos Morrikselle taas mukasvasta seurasta! <3