SM tokotreenit ja erikoisnäyttely

Viikonloppuna oli vuorossa flattimaailman suurtapahtuma; flattien erikoisnäyttely. Melkein parisataa mustaa noutajaa oli imloitettu erkkareihin jotka pidettiin Hyvinkäällä. Itse lähdin rakkaan ystäväni polttareille perjantaina, jotka sitten kestäisivät lauantaille asti. Onneksi mies oli kotona hoitamassa pikku-neitiä perjantaina. Lauantaina koirakaverimme Jaana otti neidin kyytinsä Hyvinkäälle, antoi siellä Sagan kasvattajamme hellään huomaan, joka myös esitti neidin kun meikäläiselle oli tällainen ikävä tuplabuukkaus sattunut.

Perjantaina N tosin soitti töihin että oli nyrjäyttänyt nilkkansa, eikä voinut mennä Sagan kanssa ulos. Itse olin heti töistä lähdössä polttareille joten pieni kriisi tuli. Onneksi veljeni oli armeijasta lomalla, ja pystyi auttamaan hädässä jotta N sai leputtaa jalkaansa, ja minä pystyin rauhallisin mielin viettää polttareita. Lauantaiaamulla ajoin Hyvinkäälle erkkareihin. Narttujen kehät olivat myöhästyneet niin paljon että myöhästyin vain viitisen minuuttia jotta olisin nähnyt Sagan kehässä. Tosin ei olisi ollut hirveästi nähtävää, neiti kun nappasi EH:n, aivan kuten sisarensa ja äitinsä joka myös oli siellä. En kuitenkaan ajanut 200 kilometriä turhaan, sillä Flat Powerin kenneli kaipasi handlausapua kasvattajaluokkaan, jossa sain esittä Jenni veteraania. Tämä daami ei ollut neljän vuoteen pyörähtänyt kehässä, mutta vielä löytyi intoa ja tarmoa! Kasvattajaluokasta ei tosin tullut sijoitusta.

Tässä välissä olin ehtinyt ostaa Sagalle uuden noutajahihnan, Flattikerhon juhlavuosidummyn, sekä tietysti rupatella tuttavien kanssa. Olin juuri ottamassa Sagan häkistä ja pakkaamassa tavarat, kun sain äkillisen kutsun tulla handlausapuna jälkeiläisluokkaan. Eikun Saga takaisin häkkiin, joku työnsi lihapullat käteeni, ja näin ollen sain Pädi flatin haltuuni. Jälkeläisryhmän esittäminen meni todella hyvin, ja loppujen lopuksi olimme BIS 1 jälkeiläisryhmä! Oikein tyytyväisin mielin pakkasin lopulta neidin autoon ja iltaseitsemältä pääsimme ajelemaan kotiinpäin. Vaikka erkkarit eivät Sagan puolesta useimmiten mene hirveän hyvin (englantilaisilla tuomareilla on flateista hieman eri kuva kuin meillä), ovat nämä kuitenkin erittäin mukavia tapahtumia kaikkine tuttavineen ja hienone koirineen!

Ajaminen ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan sunnuntaina oli vuorossa SM tokon flattijoukkueen treenit Oittiksessa. Joukkueessa on korkea taso koiria, ja sitten me Sagan kanssa... :D Kun aikaisemmin olen kehunut Sagan tekemistä hallissa, on minulla aivan eri koira ulkona. Hallissa nin tehokas ja keskittyväinen neiti on ulkona löysä, tehoton ja jopa hieman flegmaattinen. Emme tietysti ole vielä montaa kertaa treenanneet ulkona tällä kaudella, mutta niin tylsä tunne kun tietää mihin neiti pystyy. Tähän vielä juoksut päälle, ja Saga ei todellakaan näyttänyt parastaan SM treeneissä.

                                              *Osa SM tokon flatti joukkueesta*

Merkin kierrossa merkin bongaaminen on vaikeaa, mutta meni ihan hyvin näissä treeneissä. Kapulan noudossa tarvitsisimme lisää vauhtia ja napakkuutta nostoon. Paluu on ok. Yritimme saada lisää vauhtia toisen henkilön juostessa kilpaa Sagan kanssa, mutta neitihän siitä vähät välitti. Nouto on muuten tasaista ja varmaa. Ruudun bongaaminen on ollut neidin vahvimpia puolia, mutta punainen ruutu punaisilla merkeillä osoittautui liian suureksi haasteeksi. Lopuksi näytin ruudun paikan ja laitoin namikupin palkaksi, ja silloin alkoi sujua. Treenattava on seuraavia asioita:

- Intensiivisyys ja tehokkuus. Ohjaajan asenne.
- Vauhti ja napakkuus noudossa.
- Merkinkierron ja ruudun erottelu. Aseta merkki ja ruutu nin 90 asteen kulmaan, lähetä molempiin ja pienennä pikkuhiljaa kulmaa.

                                                   *Hämeenlinnanväylä tuli tutuksi viikonlopun aikana*

Saimme kuitenkin hyviä vinkkejä treenaamiseen. Yllättävän paljon oppii myös katsellessa muiden treeneja, varsinkin kuin joukkueessa on MM tasoinen koirakko. Jo ohjaajan asenteella on paljon merkitystä!

                                                          *Sunnuntai iltana oli väsynyt neiti*

Intensiivinen, mutta mukavan koiratäytteinen viikonloppu kaikinpuolin!

Intensiteettiä ja keskittymisen puutetta

Hieman on ollut hiljaiseloa täällä blogin puolella nyt, toisaalta tuntuu että en ole ainoa bloggaaja jolla on ollut muuta kuin blogi mielessä. Töissä on ollut kauhea rumba, välillä olen ollut iloinen jos päivästä selviää hengissä. Ellei olisi koiraa ja miestä olisin varmaan nukkunutkin töissä, sen verran tekemistä olisi ollut. Onneksi tilanne vaikuttaa olevan rauhoittumaan päin, niin pystyy jatkaa elämää töiden jälkeenkin. Sagan treenit ovat myös olleet aika minimissä, ohjatuissa ollaan tietysti käyty ja kaveriporukan kanssa vuokrattiin kerta viikossa Agimestalta hallivuoro. Ulkona on ollut räntää ja jäätä ja kaikenpuolin masentava sää. Tänään tosin aurinko paistoi ja oli todella keväinen ilma! Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan teki mieli napata treenikassi ja suunnata ulos treenaamaan.

                           *Vaasassa oli vielä talvi, kun käytiin siellä moikkaamassa viikonloppuna. Kaikki kuvat ovat sieltä.*

Ohjatuissa ollaan keskitytty paljon Sagan keskittymiseen ja liikkeiden alkuihin. Saga on tokossa aika löysä, eikä flatin tapaan ihan jaksa keskittyä. Sattuneesta syystä olen alkanut kutsua sitä liikkureiden painajaiseksi. Neiti myös osaa liikkeet ja tietää tasan tarkkaan mistä ja milloin saa palkkaa, eikä siis viitsi tehdä mitään ekstraa. Tästä syystä olemme keskittyneet alkuihin ja siirtoihin, jotta saisimme energian kohdistumaan liikkeisiin eikä turhiin sähläyksiin. Näin ollen saisin lisää intensiteettiä koko koiran tekemiseen.

Olemme menneet kokeenomaisesti kentälle ja aloittaneet liikkeen, mutta Sagan ottaessa kontaktia palkkaan ja vapautan liikkeiden tekemisen sijaan. Tämän jälkeen olemme hallitusti siirtyneet seuraavaan aloituspaikkaan. Liikkeiden välissä olen rupatellut koiralle ja palkannut, pitääkseni keskittymisen minuun. Välillä olen myös tehnyt osan liikkeestä, mutta puolessa välissä palannut koiran luokse ja palkannut. Näillä "yllätyspalkoilla" pyrin siihen, ettei koira koskaan tiedä varmasti missä kohtaa saa palkan. Näin kiinnostus ja keskittyminen pysyy koo ajan minussa ohjaajana, eikä missään muussa. Muutama viikko olemme tehneet tätä, ja pari päivää sitten tehtiin taas kokeenomainen treeni. Koutsin sanojen mukaan Saga oli kuin toiselta planeetalta. Neiti keskittyi minuun, seurasi liikkeiden välissä mallikkaasti. Energia ja intensiteetti keskittyi liikeiden tekoon eikä turhaan sähläämiseen. Oli niin upea tunne tehdä töitä keskittyneen ja osaavaan koiran kanssa!

Eilisessä omatoimitreeneissä pitikin tosin saada palautusta maan pinnalle, kun neiti osoitti tasan kuinka paljon osaa riehua ennen liikkeitä, ja niiden välissä. Jopa niiden aikanakin. Parin liikkeen jälkeen taisi kuitenkin se kuuluisa hehkulamppu syttyä tuon duracellflatin korvien välissä, ja sama keskittyminen ja intensiteetti mikä oli ohjatuissa, löysi paikkansa Sagassa. Liikkeissä huomasin, ettei olla tehty kokonaisi liikkeitä pitkään aikaan. Kapulan nouto oli suoraan sanoen surkea, puri kapulaa ja palautti vinosti taakseni, kaukoissa ennakoi ja niin edelleen. Nämä tosin on suhteellisen helposti korjattavissa koska Saga oikeasti osaa liikkeet. Toukokuuhun on vielä hyvin aikaa viilata liikkeitä ennen SM kisoja.

Tokosta näyttelyihin; Sagan Viron valionarvo vahvistui viikko sitten, ja ruusuke ja kuuniakirja saapui postitse. Nyt täytyisi vielä anoa Suomen valionarvoa niin neiti on virallisesti Viron ja Suomen muotovalio.

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Katse menneeseen ja tulevaan

Tätä vuottaa ollaan ehditty jo elää pari viikkoa, ja mielestäni on hyvä aika miettiä vähän edellistä vuotta, sekä kääntää katse tulevaan. Paljon ohjelmaa on meinaan jo tälle vuodelle suunniteltu!



Vuosi 2016

Miettiessäni edellistä vuotta on päällimäisenä tunteena kiitollisuus ja onnellisuus. Niin kliseeltä kun se kuulostaakin olen kiitollinen siitä, että olemme saaneet Sagan ja N kanssa olla kaikki terveitä ja voitu peuhata yhdessä. Sagan kanssa ollaan voitu treenata, osallistua kisoihin ja nauttia yhdessä tekemisestä.

Olemme N kanssa menneet naimisiin, sain viettää unelmieni häät sekä olla ihanalla häämatkalla. Töissä viihdyn hieman paremmin ja vaikka on ollut mutkia matkassa ja uusia haasteita tulee päivittäin, tunnen olevani oikealla alalla.

Sagan kanssa saavutimme kaikki tavoitteet jotka itsellemme asetettiin, ja hieman lisää. Olimme asettaneet tavoitteeksi läpäistä taipparit, kisata tokon ALO luokassa uusilla säännöillä ja startata AVOssa. Näyttelyissä pyrimme nappamaan SERTin tai kaksi. Lisäksi halusin tehdä näyttelymatkan Viroon. No miten meni?

Alkuvuodesta kävimme tokossa kahdessa ALO luokan kokeissa ja saimme TK1 koulutustunnuksen. Kisasimme myös AVOssa, josta saimme heti 1-tuloksen kunniapalkinnon kera. Aloitimme voittajaluokan liikkeiden treenaamisen. Kesällä Saga sai näyttelyistä toisen SERTtinsa ollen samalla ensimmäistä kertaa rodunsa paras. Matkasimme myös Viroon jossa kävimme kahdessa näyttelyissä. Molemmista saimme sertin, toisessa olimme vastakkaisen sukupuolen paras, ja toisessa rodun paras. Kolme serttiä tulii siis kaiken kaikkiaan. Syksyllä saimme varasijalta paikan taippareihin joka läpäistiin tyylillä ja taidolla. Ohjaajana olen oppinut paljon, ja vielä on paljon opittavaa!

Vuosi 2017

Innolla odotan mitä kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan. Helmikuussa olemme menossa Viroon näyttelymatkalle ja muitakin näyttelyitä on koko vuoden aikana tiedossa. Hakusessa olisi se viimeinen sertti, että neiti valioituisi.

Tokossa saamme toivonmukaan voittajaluokan liikkeet valmiiksi, jotta pystymme starttaamaan VOI-luokassa flattien tokomestaruuksissa. Olen myös ilmoittanut kiinnostuksemme osallistua flattijoukkkueeseen tokon SM kisoissa toukokuussa. Toivon mukaan pääsemme joukkueseen mukaan edustamaan flatteja! Siellä kilpailisimme vielä AVOssa. Tämän lisäksi haluaisin osallistua nome kurssille, jotta oppisin mitä ja miten treenata nomen ALO luokkaa varten.

N vaihtaa keväällä työpaikkaa, joten toivonmukaan näemme toisemme vähän enemmän. Tämä tietää myös seuraa minulle ja Sagalle näyttelyihin ja kokeisiin (ja kantoapua. ;) ). Paljon kivaa siis tiedossa! Eniten toivomme että me ja Saga saamme pysyä terveinä ja että voimme Sagan kanssa harrastaa täysillä, tehdä pitkiä metsälenkkejä ja nauttia yhdessä tekemisestä!

Flattien TOKOmestaruus ja AVO luokan korkkaus

Koko kesän olemme Sagan kanssa treenanneet TOKOn  avo liikkeitä että saataisiin ne kasaan. Hääkuvausten ja kaikkien työkiireiden keskellä tuli Flattien TOKOmestaruus vastaan. Sinnehän oli aivan pakko osallistua vaikkain tuntui että kaikki liikkeet ei ehkä olleet ihan super hallinnassa.

Kisa-aamuna suuntasin auton nokan kohti Hämeenlinnaa. Perillä ilmoittauduttiin ja veryttelin vähän Sagan kanssa. Kun oltiin vähän kaumepaa Saga oli hyvin kuulolla ja ehkä vähän liiankin hyvässä vireessä, kentän vierellä ei tosin halunnut kuunella mitään, eikä malttia ollut sitten ollenkaan. Taisi flatinomistajan kuuluisat kisasanat "tästä ei kyllä tule mitään" lipsua suustanikin... En kyllä tiedä miksi jännitti niin paljn, oltiinhan sillä vaan kokeilemassa avo luokkaa eikä odotettu mitään sen kummempia tuloksia. Mutta jännitti kumminkin.

 Kehässä Saga oli flattimaisen pirteä. Vaikka hieman olin miettinyt miten vire kestää koko kokeen(avo luokka tuntuu todella pitäkältä aloon verrattuna!)ilmeni, että keskittyminen vain parantui loppua kohden kun ylimääräinen vire laski.

Paikallaistuminen 1 min, 10.
Aika rauhaton oli kyllä, mutta pysyi kuitenkin paikallaan eikä tassutellut turhia.

Estehyppy 10
Ei ongelmia, hyppäsi nätisiti ja tuli hienosti sivulle.

Liikkeestä seisominen, 7,5
Työtapaturma. Vaikka on ollut niin varma liike Saga jostain syystä käänti kun kävelin ohi ja oli lähdössä perään. Tuplakäskyllä kuitenkin pysyi. Hölmö ohjaaja palasi sitten koiran oikealle puolell, mutta onneksi oli fiksu koira joka ymmärsi korjata maten virheen menemällä oikeeseen paikaan sivulle.

Noutaminen, 9,5
Hieman puri kapulaa palatessaan perusasentoon. Muuten teki noutajan innolla.

Seuraaminen, 8,5
Jotain aivan kamalaa. Otan itse suuren syyn niskoilleni. Sain jonkun "seuraamis pakokauhun" enkä älynnyt mitenkään valmistella koiraa, saati sitten katsoa että se on kuulolla. Tämän lisäksi Saga lähti alussa jonnekkin omille teilleen, mutta palasi onneksi sivu käskyllä. Juokseminen oli paras osio ja peruutus ok. Loput haluan unohtaa...

Ruutu, 8,5
Kaikki meni oppikirjan mukaisesti. Bongasi ruudun hyvin ja meni nätisti maahan. Tuomari melkein seisoi kymppi lappu kädessään, kunnes tuli käsky perusasentoon. Saga sai jonkun ihme hepulin, teki piruetin itsensä ympäri ja istuutui vasta sitten vierelleni... Ymmärrä sitten sitä koiraa välillä!

Liikkeestä maahan, 9,5

Ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan kun ei nollattu tämä liike! Olen niin ylpeä siitä! Puoli pistettä meni varmaan pään kääntymisestä, koska halusin heti varmistaa että Saga todella menee maahan tällä kertaa.

Luoksetulo, 9
Duracellflatin jarrut kaipaa vissiin vähän huoltoa kun ei heti ehtinyt pysähtyä, vaan piti tehdä pieni u-käännös. ;)

Kaukot, 10
Ei ongelmaa, pomppasi ylös ja alas kun vanha tekijä.

Merkin kierto, 8
Ajatuskatko. Saga bongasi merkin hyvin mutta jäi ihmettelemään minne pitikään mennä kskystä. Tuplakäskyllä kiersi ongelmitta.

Kokonaisvaikutus, 9.

Tuomarina Harri Laisi, tulos AVO1 289,5p KP 2. sija ja luokan paras flatti! Pikkasen meni yli odotusten! Palkintona saatiin KP ruusuke, hopeamitali, Robur ruokasäkki ja parhaan luokkaflatin tittelistä sai Saga pehmolelun.

Vähän täytyy vielä saada tuota flattimaista säheltmistä pois, muuten neiti tekee kivasti töitä. Nyt aletaan sitten tosissaan treenata voittajaluokan liikkeitä!

Huomenna odottaa taipparit ja sen jälkeen saa neiti pitää vähän välikautta, juoksuja odotellessa. Kaikki peukut pystyyn meille huomiselle, kiitos! :)

Mukavaa viikonloppua!

Ps. Näkyykö videot puhelimella? Vähän epäilen että ei näy?

Maksamakkaran kaukainen käsky

Uusilla toko säännöillä kaukokäskyt tulevat jo ALO luokassa. Ollaan Sagan kanssa tehty niitä leikkimielisesti jo jonkin aikaa, mutta nyt vasta alettu viilaamaan niitä oikein kisakuntoon. Aloitettiin kotona keittiössä jonkin aikaan sitten, ja ai että meni hyvin kun neiti tietää että keittiössä on aina jotain naposteltavaa(oli se sitten hänelle tai ei...). Siiryttiin sitten ulos treenikentille tekemään samaa, mutta ei. Ihan kuin korvia taikka ymmärrystä olisi ollenkaan. Maahan meni hiitaasti, istumaan ei yleensä ollenkaan. Koitin monta kikkaa, otin kaukaa ja menin lähemmäs. Kun seisoin nami kädessä ihan kuonon edessä tämä yleensä toimi.

Siitä sitten muutama sentti kuonosta namilla tehtiin sitä kuuluisaa kertausta. Maahanmeno alkoi sujumaan syksyllä oikein kivasti, mutta maasta istumaan oli vielä välillä motivaation puutetta. Nakeilla ja yllätyspalkalla sekä lukuisilla toistoilla tämä alkoi sujumaan. Luulin. Kunnes joulun aikana löysin SEN namin.

Olin laittamassa maksamakkaraa joululeivän päälle ja huomasin kuolaavan neidin vierelläni. Saga on kyllä aina keittiössä mukana ja yli-innoissaan kaikista ruokaan liittyvistä asioista, mutta ei yleensä näin innoissaan. Sain hullunkurisen idean ja otin palan maksamakkaraa mukaan olohuoeeseen. Siellä tein muutaman kaukokäskyn toiselta puolelta taloa, joka meille oli jo kaukaa. Neiti se pomppasi innoissaan ylös ja alas aivan innoissaan maksamakkarasta. Seuraavana päivänä oli kokeilun aika ulkona. Vähän mietin miten tuota ällöä makkaraa viitsii kuljettaa mukana, mutta suodatinpussit antoivat ongelmaan kätevän ratkaisun.  Laitoin Sagan maahan ulkona ja valmistumiskäskyn "kauko" kuten aina. Näytin maksamakkaraa ja... Neiti teki kaukoja kuin ei koskaan olisi tehnyt muuta elämässään. Mikään muu ei enää kelvannut sitten kuin maksamakkara,mutta tosin neiti teki ihan mitä vaan sen vuoksi.  
                           
                                        

Yllä olevassa videossa Sagan kaukot miten ne olivat joulun aikaan (valitettavasti netti ei pelannut, joten tämä nyt täysin muokkaamaton video).

Treeneissä ovat kaukot oikein hyvässä mallissa. Huomattiin tosin että neiti yleensä pomppaa ylös toisella etutassulla ja vetää toisen sitten muutaman sekunnin sen jälkeen toisen tassun viereen(näkyy hyvin videon alussa). Videossa katsotaan jos syy on vain siinä, että Saga on niin namikädessä kiinni, ja siksi otan muutaman auko ihan läheltä. Lopussa taas kauempaa katsoaakseni jos tämä auttoi.

Muuten olen yrittänyt viilata tätä pois takaplkalla, joka tähän asti on vaikuttanut auttavan. Nyt käytän treeneissä meidän "normi" treeninameja, mutta aina välillä otetaan se maksanmakkarapötkö esille jos haluamme taikoa tehdä. Joskus se on vain oikeasta motivaatiosta (lue: namista!) kiinni.

Onko teillä joku nami tai palkkaus systeemi joka on aivan paras ylitse muiden?

Virkistävä, valoisa ja vivahteikas viikonalku

Maanantait ovat yleensä viikon surkein päivä. Väsyttää, viikonloppu on ohi ja kamala kiire puskee heti päälle. Mutta eipä tänään! N tuli hakemaan minut töistä, ja siksi minun oli tultava ajoissa pois. Töissä tämä kyseinen maanantai oli vaihteen vuoksi alkanut ihan mukavasti, ja kotiin tultuani huomasin että päivänvaloa olisi vielä melkein tunti! Tätä harvinaisuutta juhlistaakseni nappasin neidin ja kameran ja lähdimme peltoilemaan ja nauttimaan päivän viimeisistä valosäteistä.



Mustasukkaisena olen koko viikonlopun katsonut ihania lumikuvia eri puolelta Suomea, ja nyt vihdoin tuli edes muutama millimetri meillekin! Mitä enempi, sen parempi mielestäni. Minua ei haittaa ollenkaan jos on –20 astetta kunhan on lunta! Tämän valoisan harvinaisuuden jälkeen menimme kotiin pakkaamaan treenilaukun, ja suuntasimme Agility Akatemiaan ja tokotreeneihin.

Tänään oli yksi porukasta suunnitellut meille treenit, ja kerrankin ne meni oikein hyvin! Hallissa kun ei ole mikään lämmitetty halli, oli aika viileä, joten aloitettiin kaikki ensin hieman omatoimisesti lämmittelemällä koiria.Tämän jälkeen otettiin paikallaoloa häiriössä. Meidän porukan uusin, ja nuorin, tulokas Chip harjoitteli muita juttuja koirien edessä, takana ja vieressä kun “vanhat ja viisaat” tsemppasivat paikallaolon kanssa. Aluksi meni oikein hyvin, kerran sain neidin kiinni lonkalle menemisestä. Mutta muuten pysyi harvinaisen hyvin! Tovin jälkeen kun vähän pitkästytti, alkoi uusi pohja kiinnostaa ja eikun kirsu kiinni maahan. Ihan hyvä tätä ajatellen että ollaan uudessa paikassa, saa paremmin tällaiset virheet esiin! Muutaman kerran ehdin jo kieltää ennen kuin neiti antoi periksi ja syvällä huokauksella nosti katseensa minuun.






Seuraavaksi oli vuorossa merkin kiertäminen. Tätä ollaan tehty erittäin vähän neidin kanssa, ja syy on vain ja ainoastaan ohjaajassa. En näe mitään hirveän suurta järkeä koko liikkeessä, niin laiska ohjaaja ei ole vain jaksanut tsempata tämän liikkeen kanssa. Siksi tuntuukin että ollaan vielä samalla tasolla kuin kesällä kun aloitettiin. Mutta että yllätyin kun neiti heti käskystä kiersi merkin! Suu melkein loksahti auki! Okei, vielä seisomme melkein merkissä kiinni, mutta ennen tätä Saga ei ilman kunnon käsimerkkiä ole edes lähtenyt liikkeelle!

Tosin huomasin tässä pienen vahingon minkä olen itse aiheuttanut Sagan paluu linjaan. Sen siitä saa kun treenaa vain itse eikä ole muita katsomassa. Merkin kierrossa koiran pitäisi perusasennosta kiertää merkki ja palata perusasentoon. Tähän asti olen heittänyt palkan taakseni ja ja vasemmalle heti kun neiti on kiertänyt tötsän. Tämän jotta saisi tarpeeksi vauhtia liikkeeseen. Flatit eivät tunnetusti juokse mielellään ohjaajasta poispäin, joten olen yrittänyt lelun kanssa saada vauhtia ja iloisuutta liikkeeseen. Heiton suunta on tosin nyt aiheuttanut Sagan linjan kaartumisen. Eli rupeaa ennakoimaan pallon lentoa ja vetää hirveäsi vasemmalle(näkyy varsinkin ensimmäisessä videossa). Tähän koitimme erilaisia ratkaisuja, mutta paras mikä toimi oli kun joku vinosti edessäni heilutti lelua ja siten houkutteli neitiä linjan poikki. Tätä siis yritämme treenata kotona. Erittäin iloinen olin kuitenkin että kierto onnistui näinkin hyvin, meidän vähäisestä treenistä huolimatta!

Huomenna aloitamme uudessa treeniporukassa tokotreenaamisen. Emme toki jätä tätä porukkaa, mutta voi olla ihan terveellistä saada uuden kouluttajan näkökantaa liikkeisiin myös. Ajattelin siis olla uudessa kurssissa ainakin jouluun saakka ja sitten katsotaan.

Mutta harvinaisen mukava ja valoisa maanantai on ollut, toivottavasti loppuviikko sujuu yhtä hyvin!

Valoisaa ja virkistävää viikkoa teille kaikille!