Pentuarkea kahden koiran kanssa

Pikkuhiljaa arki on lähtenyt rullamaan pikkupennun ja Sagan kanssa. Vielä koirat eivät ole mitenkään parhaita kavereita, mutta voivat olla sisällä samassa huoneessa ja jopa vähän painia toistensa kanssa. Tosin leikkiminen on välillä aika kovahampaista ja menee täysin Sagan ehdoilla, eli jos ei neitiä miellytä leikkiminen on pennun paras pysyä poissa. Vielä saa siis pitää molempia silmällä koko aikaa, mutta parempaan päin mennään ja toivottavasti näistä kahdesta vielä tulee hyvät kaverit.

Aikaa tämä tietysti vaatii, kun ei Simoa vielä voi jättää yksin. Onneksi nukkuu vielä paljon, joten Sagan lenkitykset tehdään silloin. Mitään takapihatreeniä intensiivisempää Saga ei nyt ole pariin viikkoon valitettavasti saanut, kun olen iltapäivisin yksin molempien kanssa ja tämän alkaa vähän huomamaan. Neidille ei enää riitä pelkkä metsälenkki ja kaipaa slevästi vähän aivoaktiviteettia. Sunnuntaina olimme hääpäivämme kunniaksi molemmat kotona N kanssa ja kyllä oli mukavaa kun otettiin molemmat koirat pelloille jossa treenasin vähän nomea ensin Sagan kanssa ja sen jälkeen saivat koirat riehua rauhassa ympäri. Kun Simo väsyi, N kantoi sen kotiin ja me jatkoimme Sagan kanssa matkaa. Sagakin slevästi nautti kun pääsi tekemään jotain järkevää!

Maanantaina olimme tokotreeneissä, johon otin Simon mukaan. Sagan kanssa meni juuri niin hyvin kun voi mennä kun ei ole pariin viikkoon tehnyt mitään... Tehtiin ohjattua noutoa ja katsottiin kaukoja. Kaukot ovat vielä toooodella vaiheessa, ne takatassut eivät millään halua pysyä paikallaan. Ohjatussa noudossa meni ihan kivasti mutta kaipaa lisää intensiteettiä kun noutaa kapulan. Kisaamista kapulan luokse siis tiedossa! Lopuksi tehtiin vielä voittajan paikkis joka meni oikein hyvin. Neiti jää nykyään rauhallisemmin paikkikseen vaikka olen piilossa.

*Simo ja Eamon pusuttelee*

Simo oli ensin moikkaamassa kaikkia kun tulimme perille ja otti Sagan treenien ajan nokoset autossa. Kun limme valmiit sai leikki treenikaverin terriereiden  ja Petit bassen Griffon pennun Eamonin kanssa. Tyyppi oli niin innoissaan kun sai leikkiä ja oli muutenkin todella rohkea ja teki innoissaan tutavuutta kaikkien kanssa, sekä ihmisten että koirien. Otettiin vähän luoksetuloa ja leikkimistä Simon kanssa, joka oli todella pätevä. Kotiin lähdettiin kahden väsyneen ja tyytyväisen koiran kanssa!

 *Harvahampaan On the road again, Simo, melkein 9 viikkoa*

Onhan pentuaika ihanaa mutta pakko myöntää, että onhan aikuisen koiran kanssa etunsa. ;)

Pentu tuli taloon!

Talo täynnä häkkejä ja portteja. Matot rullattu seinän viereen ja pesuainetta sekä talouspaperia ostettu kaapit täyteen. Ai mitä on tapahtunut? No, pentu tuli taloon! Yhtäkkiä löysin itseni ostamassa nappuloita taas (en edes muista milloin viimeksi olen sen tehnyt, kun Saga on nyt reilut kolme vuotta ollut raalla) sekä pieniä puruleluja ja muuta kivaa mihin pentu voi iskeä kutisevat hampaansa.

Noin viikko takaperin, myöhäisenä ja sateisena perjantai-iltana suuntasimme Hämeenlinnaan hakemaan kotiin pentumme, Harvahampaan On The Road Again, eli Simo. Ja kyllä, luit oikein, meille tuli siis urospentu! En oikein itse tiedä miten tässä näin meni, koska narttua oltiin ostamassa, mutta näin vaan kävi. Moni ovat yrittäneet väittää että urokset ovat helpompia kuin nartut, niissä on enemmän virtaa mikä on harrastuksiin positiivista ja niillä ei ole juoksuja tai muita hormoonijuttuja. Sagan parin kuukauden kestävä valeraskaus ja kuukauden juoksut siihen mukaan ärsytti sen verran, että pienen pieni ajatus alkoi itää takaraivossa. Kun sitten pentueessa oli vain kaksi narttua ja kuusi urosta, kasvattaja ehdotti meille urosta, koska meillä olisi näin enemmän valinnanvaraa. 

Minä, vannoutunut nartunomistaja, löysin sitten itseni tutkimassa urospentua. Ja näin Simo päätyi meille. Herrassa on virtaa kuin pienessä kylässä ja pennun vahtiminen vaatii sadan prosentin läsnäolon ja voipi jo mennä kokopäivätyöstä. Saga ei valitettavasti ole kovin ihastunut pentuun, vaan murisee ja rähisee heti kun Simo edes kääntää katseensa häneen. Pidämme heidät siis erossa toisistaan suuremman osan ajasta. Pihalla ovat ulkona saman aikaan vapaana, valvovan silmän alla. Siinä on vain täysi työ pitää Simoa poissa Sagasta ja tämän hännästä ja milloin mistäkin ruumiin osasta... Toinen kun niin haluaisi tehdä tuttavuutta! Muuten Sagahan tulee kaikkien kanssa toimeen, joten toivon,että kunhan Simo vähän kasvaa niin näiden yhdessäelo alkaa sujumaan. Aika kurjaa meinaan jos koko ajan joutuu vahtimaan etteivät mene lähekkäin.

Simo on muuten kotiutunut hyvin. Herättää yleensä kerran yössä neljän-viiden aikaan ulos pissalle ja kuuden-seitsemän aikaan uudestaan jolloin saa ruokaa ja tahtoo riehua pihalla. Muuten on todella pätevä ja rohkea pentu. Hän syö vielä nejä kertaa päivässä, joten onneksi N on pystynyt ottamaan iltavuoroja töistä muutaman viikon eteenpäin. Sillä lailla hän on aamulla ja päivällä koirien kanssa kotona, ja kun tulen töistä iltapäivällä N lähtee samalla ovenavauksella töihin. Näin meillä rullaa arki nyt pari kuukautta kunnes tuo penneli vähän kasvaa. Tästä syystä Simo saa luultavasti tulla jo ensi viikolla mukaan tokotreeneihin katsomaan, koska en pysty jättämään häntä yksin kotiin kun lähdetään Sagan kanssa treenaamaan. 

Kuvia tuosta riehujaotuksesta ei hirveästi ole kun ei pysy sekunttia paikallaan. Tämän postauksen kuvat ovat useimmat nopeasti räpsittyjä kuvia puhelimella, muutaman sain järkkärilläkin otettua.

Miten teillä on kahden koiran yhdessäelo sujunut? Onko toinen koira heti hyväksynyt pennun?

Flattien tokomestaruus

Flattikerho on kerran aikaisemmin järjestänyt rodun tokomestaruuden ja tänä vuonna se pidettiin keski-Suomessa Mänttäällä noin viikko sitten takaperin. Ilmoitin Sagan mestaruuksiin melkein heti ilmttautumisen avattua, oikeastaan katsomatta sen enempää missä nämä karkelot pidetään. Mielestäni on tärkeää tukea tapahtumaa kun tokomestaruus kerran järjestetään, oli sitten koiran taso ja paikka melkein mikä tahansa. Ihan mukvaahan se ei kuitenkaan ollut, kun pari päivää ennen koetta tarkistin koepaikan osoitteen ja totesin olevan reilun kolmen tunnin ajomatkan päästä meiltä! Viimeinen lomapäivä vietettiin siis aamuviiden herätyksellä, sekä kuudensadan kilometrin ajomatkalla... Mitä sitä ei tee koiransa vuoksi!

Koe oli hyvin järjestetty, ja olimme treeniporukan kanssa ilmoittautunut joukkueena kokeeseen. Onneksi olimme, kokeessa oli nimittäin seitsemän koiraa josta flatteja tasan meidän joukkueen viisi koiraa. Tuomarina toimi Salme Mujunen.

*Märkää oli!*

Aamuyhdeksältä saavuimme sateen saattelemana koepaikalle, ilmoitin Sagan ja rupattelimme tuttujen kanssa. Otin neidin autosta ja vähän leikittiin kehän vieressä. Oli muuten niin aamu-uninen neiti joka pomppasi autsta ulos, että mietin mitä tästä kokeesta tulee.  Koira takaisin autoon lepäämään ja annoin olla ALO luokan aikana siellä keräämässä voimia. Kuvasin alokasluokan suorituksia ja otin sitten Sagan autosta. Toinen oli herännyt henkiin ja autosta tuli ulos ihan eri vireinen koira kuin tunti aikaisemmin. Virtaa oli kuin pienessä kylässä ja korvat kadoksissa. Tehtiin muutama siirtyminen ja palkattu liikkeen alku, jonka jälkeen suunnattiin kehää kohti. 

Paikallaolo-10

Paikallaolo oli rauhallinen ja hyvä, useasti on hieman tassutellut kun olen siirtynyt taakse, mutta nyt istui nätisti paikallaan.

Seuraaminen- 5

Sanon vaan, että flatti... Alkoi ihan kivasti seuraamaan, hieman jätätti toisella suoralla mutta kiri sen hyvin kiinni pysähtymisen jälkeen. Kunnes vesi tuli eteemme. Kokeen edeltävänä yönä oli satanut todella paljon ja vettä tuli vielä koe-aamunkin. Kehä oli siis aika kostea ja paikka pakoin oli pieniä lampia. Tällainen tuli eteemme seuraamisessa. Tarvitseeko sanoa enempää? Noh, sinnehän se Saga sinkosi ja ai että mikä tyytyväinen ilme! Tassutteli vähän vedessä mutta tuli sitten käskystä sivulle. Emäntä vain tästä niin yllättyi, että sekosi hieman seuraamiskaaviossa tämän jälkeen. Koira sen sijaan seurasi oikein tyytyväisenä kun oli päässyt veteen... Eihän siinä voinut muutakun nauraa! Kokeen jälkeen kierrettiin sitten kaikki vesilätäköt ilman että niihin sai hyppiä.

Liikkeestä seisominen- 8,5

Seuraamisosuus hieman haahuileva, mutta pysähtyi napakasti ja pysyi tassuttelematta paikallaan koko liikkeen ajan.

Liikkeestä maahanmeno- 0

Oli pieni tunne, että tämä nollataan eikä neidillä ei ollut aikomusta mennä maahan. Vasta kolmannella käskyllä meni maahan. 

Luoksetulo- 9,5

Hyvällä vauhdilla tuli, teki pienen uukkarin takanani kun sen verran kovaa tuli. Intoa riitii. :)

Ruutu- 0

Inokas koira ja ohjaajan moka. Ennen ruutua oli tauko kun liikkuri rakensi ruudun. Saga siis bongasi sen jo kehän ulkopuolella. Ennen ruutua oli kaksi viivaa ja pysähdyin kauimmaiselle viivalle. Neiti viriteltiin ja Saga melkin tärisi kun oli valmis ruutuun. Tässä vaiheessa liikkuri ilmoitti että menkääpäs sinne lähimälle viivalle. Tiesin heti että tämä ei lopu hyvin, ja eiklhän Saga singonnut suoraan ruutuun ja teki itsenäisetsi täydellisen stopin(olisi muuten ollut täyden kympin suoritus!). Kun sitten ihan luvalla käskin ruutuun jäi juuri etunauhan eteen ja lisäkäskyllä jäi kuitenkin niin eteen, että puoli tassua meni nauhan yli. Että näin meillä.

Nouto- 9,5

Nopea ja tehokas nouto, joskin pikkasen pyöritteli kapulaa suussa palautuksessa.

Estehyppy- 9,5

Ei lisättävää.

Kaukot- 10

Ei Sagan parhaimpia, osaa tehdä maahanmenon tehokkaammin. mutta riitti vissiin tuomarille.

Merkin kierto- 9,5

Erinomainen bongaus ja vauhti. Vähän koski kartiota joka onneksi pysyi pystyssä. 

 *Saga AVO 2 sija 2*

*Flattijoukkue Sija 1*

Innokas tyyppi oli siis mukana. Ei kuitenkaan voi olla tyytymätön, hyvä vire on tärkein. Ja ainakin neidillä oli hauskaa. :) Tuloksena meidän fiilistelystä saatiin AVO2, sija 2. Flattijoukkue sijoittui (yllätys) ensimmäiskesi ja saatiin hienot mitalit. Kokeen loputtua ihanat järjestäjät olivat vielä järjestäneet mitalikahvit kaikille. Todella mukava päivä ja iloisin mielin ajettiin kolmisen tuntia takaisin etelään.

Ps: Vidota tulossa kunhan saan sen ladattua, netti tökkii... 

Viisi vinkkiä pennunhankintaan- ja millaisen pennun olemme hankkimassa?

Edellisessä postauksessa paljastin, että meille tulee loppukesästä taloon uusi pentu! Kävimme viikolla katsomassa pikkumustia sekä keskustelemaan kasvattajan kanssa millaisen pennun haluaisimme. Otamme pennun samalta kasvattajalta kuin Saga, eli Harvahampaan kennelistä. Tämä helpottaa pennun hankkimista siten, että kasvattaja jo tuntee meidät, tietää mitä harrastamme Sagan kanssa ja millaista tyyppiä etsimme. Mutta punnun hankkiminen vaati kuitenkin hieman eri taustatyötä kuin kenkiä ostaessa. Riippuen mitä etsii ja mitä pennun kanssa tulee tekemään, on selvitettävä eri asioita. Alla listaan mitä kaikke me ajattelimme ja mitkä seikat tekivät sen, että valitsimme juuri tämän pentueen sekä mitä me pennulta toivomme.

Taustat ja terveys.

Kun on kriiterit kohdallaan millaista pentuetta etsii alkaa sopivan yhdistelmän etsiminen. Kun sen on löytänyt alkaa taustojen selvittely. Koirien terveys on kaiken A ja O, sitä ei voi koskaan liiaksi painostaa. Eri roduilla on eri kirteerit, flateilla on tavallisinta että lonkat ja kyynäreet ovat kuvattu ja kunnossa, sekä silmät tutkittu. Monella on nykyään myös polvet ja selkä kuvattuna.

Tämän pentueen emä on tosiaan Sagan sisko, C.I.B C.I.E FI & EE & LT MVA JV-14 Harvahampaan Like a Hurricane "Akka", joten emän puoleisen suvun tunsimmekin jo. Pentueen isä on ruotsista kotoisin SE (U) CH NO UCH Toffeedreams Hit the Lights "Quattro". Sekä Akka että Quattro ovat kuvattuja ja täysin priimoja, myös suku on terve. Molemmat ovat rakenteeltaan hyviä ja treveitä, mitä nyt Quattron pää on hieman karkea omaan silmään, mutta toivotaan että pennut saavat äidin geenit pään muodossa. :)

Tuleva harrastuskoira? 

Meillä oli pari yhdistelmää joita pidimme silmällä. Meille oli tärkeää, terveyden lisäksi, että koirat ovat rakenteeltaan hyvännäköisiä ja terveitä, koska pennusta olisi tarkoitus saada näyttelykoira, ja joko tuloksia NOMEsta, tai käytänön metsästä. Jälkimmäinen siksi, että pennusta myös tulee harrastuskoira TOKOon ja mahdollisesti NOMEen. Sen on siis toimittava metsässä ja ihmisten kanssa. Yhdistelmä, josta otamme pennun, on taustaltaan terve ja suvussa on hyviä harrastuskoiria. Quattrolla ei ole taippareita tehtynä, mutta käytetään kuitenkin käytännön metsässä. Toffeedreamsilla on monta hyvää käyttökoiraa, joka oli minulle tärkeää. Se tarkoittaa että pää kestää koirilla harrastaessa niiden kanssa ja moottoriakin yleensä löytyy.

Sekä Akka että Quattro ovat aika rauhallisia koiria, mikä flateilla on sinänsä hyvä, että pystyvät myös rauhoittumaan. Seinillä kiipeilevä koira alkaa kotioloissa helposti käydä hermoille...


Tustustu pentueen vanhempiin

Akan olemme monesti nähneet ja tiedämme jo hyvin. Quattro oli onneksi flattien erkareissa, joten sain erinomaisen tilaisuuden tutustua häneen siellä. Valitettavasti N ei päässyt silloin mukaan, mutta myös hän on tutustunut ottamiin videoihin Quattrosta. Tykkäsin todella paljon tästä uroksesta!

Pennun valitseminen-luota kasvattajaan!

Koska Sirpa jo meidät tuntee tietää  hän, että harrastan tokoa ja näyttelyitä ja jossain määrin nomea. Vielä käytiin vähän läpi mitä tulevasta pennusta toivomme, esimerkiksi se saisi mielellään olla hieman eloisampi ja moottoria löytyä. Tällä taustatiedolla luotamme, että kasvattaja valitsee kahdeksasta pennusta meille sen sopivan.


Jos et tiedä-kysy!

Meillä on molemmilla N kanssa aina ollut yksi koira talossa. Joten olemme yrittäneet kysyä ihan kaikilta mitä pitäisi ajatella kun tulee toinen koira taloon, miten tutustutamme heidät toisiinsa, ilman että sagalta menee hermot ja näin pois päin. Melkein kaikilla koiraystävillämme on kaksi koiraa tai enemmän ja ollut monta vuotta. Tästä syystä olen todennut että saavat kestää kysymyksiäni vaikka turhautumiseen saakka, mieluummin kysyn liikaa kuin liian vähän. ;) Jos teillä on heittää jotain hyviä käytännön vinkkejä, mitä on hyvä ajatella kun toinen koira tulee taloon, niin kommentoikaa ihmeessä!

Odottaminen

Reilun parin viikon kuluttua saamme oman pikku mustan palleron kotiimme, enkä niin malta odottaa! Huonoin juttu on se, että pentu tulee juuri kun lomani loppuu ja työt alkaa, mutta aina kaikki ei mene niin kuin haluaa, joten saamme vain yrittää N kanssa hoitaa asian niin hyvin kuin pystymme.