Vesipedon mökkireissu

 

Nyt kun kevätaurinko vihdoin on(toivottavasti!) tullut jäädäkseen, ja alkanut sulattaa talven kourissa olevaa maata, päätimme lähteä perheeni mökille kurkkaamaan miltä paikka näyttää talven jäljiltä. Samalla Saga sai myös ensimmäistä kertaa tutustua, ja totutella, mökkiin ja sen ympäristöön. Vähän ollaan mietitty miten hän siellä käyttäytyy, kun siellä niin paljon hirviä ja kauriita liikkuu. Mutta neiti oli nätisti vapaana koko ajan ja pysytteli lähellä meitä. Häntä kyllä heilui kun sai uudessa metsäpaikassa juosta vapaana ja nuuskia just niin paljon kuin tahtoi ilman että joku nykäisee remmistä!

Lähdettiin aamupäivällä ajelemaan, ja huolimatta matkan aikana uhkailevista pilvistä, aurinko paistoi kun tulimme perille ja sää oli mitä ihanin! Oikein tunsi miten pk-seudun kiireet ja vastuut sulivat pois kuin jää auringossa. Myös Saga riehui ympäriämpäri tontilla kun mikäkin ylivilkas jänis.  

Ollaan myös mietitty miten Saga suhtautuu mereen kun hän kerran pääsee sen äärelle. Flätithän tunnetusti rakastavat uimista ja vettä, ja meidän neitikin on ihan hiljattain kiinnostunut enemmän ja enemmän vedestä ja polskuttelusta. Pikkupentuna hänelle riitti että tassut kastuivat, mutta nykyään sitä kahlitaan kaikki ojat läpi!

Nooh…eihän siinä montaa minuuttia mennyt siitä kun neiti pääsi autosta ulos, ennen kuin hän pulahti mereen ihan yli-onnellisena. Tosin hän kyllä meni niin syvälle että vesi tuli selkään asti, mutta huomattuaan veden olevan niin syvää, etteivät tassut enää kosketa pohjaa, hän epäröi eikä ihan uskaltanut mennä syvemmälle kunnolla uimaan. Vaan leikkiessä voi käydä vähän köpelösti kun vesi yhtäkkiä onkin vähän syvempää kun aluksi luuli, kuten alla olevasta kuvista näkee…

Mutta ihana vapaapäivä oli kaiken kaikkiaan, Saga nautti täysin siemauksin , ja niin mekin! Parasta antaa kuvien kuvailla ihanaa ja hauskaa päivää! En ole kyllä pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin katsoin Sagan touhuamista vedessä…!

 

                

Vähän yritettiin tutkia Sagan noutajataitoja vedessäkin. Toki leikin ohella ja keppejä heittämällä näin ensimmäistä kertaa. Mutta kyllähän se merihirviö sieltä vedestä nousi joka kerta keppi suussaan, eikä suinkaan välittänyt siitä että vesi oli jäätävän kylmää…

Ensin ravistus ja putsaus…jaaa menoks!

Kun kaikki paikat oli tutkittu suuntasimme oikeaan metsään metsätielle jotta Saga saisi vähän “kunnon” liikuntaa. Mutta täytyy kyllä sanoa että harvoin näkee tätä neitiä yhtä onnellisena, kun silloin kun hän saa riehua ja juosta vapaana metsässä! Jossain kai sen täytyy huomata että neiti on oikeastaan metsästykseen tarkoitettu, vaikka emme ole aikeissa käyttää häntä siihen.

 

Metsässä tietysti hän myös saa nuuhkia kaikkea rauhassa, ja mitä parasta; kantaa ja jyrsiä joka ikistä keppiä mitä metsiköstä löytyy!

 

Aivan ihana päivä kaiken kaikkiaan, sää oli keväinen ja lämmin ja oli kyllä todella hauskaa ja rentouttavaa nähdä Saga niin vapautuneena ja iloisena <3

Keskittymisen puute ja näyttelytreeniä

Heissan!

Tässä vähän aikaan sitten kehuin että treeni niiin auttaa, eikä tarvitse siitä edes isoa projektia tehdä, varttitunti jopa voi riittää. No, paraskin sanoja, en ole hirveästi itse tämän kyseisen treenipäivän jälkeen ehtinyt tai jaksanut ottaa sitä jatkotreeni päivää. Kunnes tänään! Kyseiseen asiaan vissiin tarvitaan kaksi, joten sain Nicken innostumaan ideastani että mentäisiin kunnon kentälle treenaamaan kunnolla näyttelyihin, johon on vain vajaat kolme viikkoa! No me suuntasimme sitten Sagan kanssa lähimmälle Agility/Toko kentälle ajatuksena treenata hieman näyttelyn juoksuohjelmaa.

Koska paikka oli Sagalle täysin uusi, mutta täynnä koirantuoksuja jotka kiinnostivat paljon enemmän kuin maten näyttelytreenit, päätin aloittaa perus kontaktitreenillä, jotta saisin neidin hieman keskittymään. Eli aloitin ottamalla katsekontaktin Sagaan, ja joka kerta kun hän otti minuun kontaktia niin naksaus ja nami. Alla olevista kuvista näkyy myös tämä “namitreeni”, eli pidän kädessä namia ja aina kun Saga irrottaa katseensa namista ja ottaa minuun katsekontaktin, naksaus ja nami.

 



Hieman oli neidillä tänään keskittyminen muualla, piti aika monta kertaa toistaa että se keskittyminen siitä pulpahti esiin. Namit kyllä maistuivat, mutta joka kerta kun yritin seuraa kontaktia, ruohikko ja sen koiratuoksut kiinnostivat paljon enemmän. Noh, ei siinä muu auttanut kun että uudelleen istumaan ja uusi kontaktinotto.

Tätä toistettiin aika monta kertaa, ja harjoiteltiin oikein lyhyitä pätkiä seuraamista, kunnes tunsin että voin vaihtaa näyttelyhihnaan ilman että poltan käteni ja koira kuristuu.

                   
   
 

Näyttelyhihnahan on tavallista hihnaa kevyempi ja ohuempi jotta se olisi näyttelyissä niin “näkymätön” kuin mahdollista. Meillä on sitten joku ihmeen nylon, tai vastaavasta materiaalista valmistettu naru, joka aina polttaa sormet jos Saga vetää kyseinen hihna päällä. Olemme yrittäneet pitää asian niin, että aina kun treenataan nimenomaan näyttelyasioita, näyttelyhihna päälle. Muut asiat treenataan sitten normi pannalla ja hihnalla. Tänään kyllä vähän mietitytti jos neitimme ollenkaan saa kuononsa maasta irti ja jos meikäläinen saa hänet seuraamaan niin että molemmat on hengissä treenin jälkeen ja kaikki sormet ja iho vielä tallella.

Aloitimme kuitenkin sitten juoksutreenillä. Näyttelyissä koiran tulee juosta omistajan vieressä sekä suoraa viivaa, että kolmion muodossa, jotta tuomari näkisi kaikki liikkeet. Aloitimme siis “helpommalla”, suoralla viivalla, juoksemisella. Sagan “ongelma” oikeastaan on se, että kun häneen kerran saa katsekontaktin, hän on tottunut kauniisti hihnassa kävellessä, pidetään katsekontaktia yllä. Tällöin vaan hän juoksee vinosti, naama minuun päin ja takapuoli linjan ulkopuolella. Eli hänen tulisi oikeaoppisesti juosta meidän vieressä suoraan, katse eteenpäin.

Tämän takia oikeastaan hankimme naksuttimen, saadaksemme oikeaan aikaan se vahvistus että hän tekee oikein, eli juuri kun laskee pään suoraan eteenpäin. Toisaalta minulle tulee aina epävarma fiilis että Saga vain tassuttelee omaansa siellä vieressä kun ei ota kontaktia minuun, joten olen huomannut että itse palkitsen hieman väärään aikaan, silloin kun Sagalla vielä on hieman katsekontaktia minuun. Tässä on siis sekä emännälle että koiralle treenattavaa!

     
   

Tätä vedettiin sitten juoksujalkaa kentän päästä toiseen, kunnes meikäläinen totesi että kohta ei henki enää kulje eikä kunto kestä!! Koira sen kuin ihmetteli miksi nyt jo pysähdyttiin… Noh kun todettuani että pieni juoksutreeni itse meikäläisellekin ei olisi pahitteeksi, jatkoimme kolmiomuotoiseen juoksuun.

Suoralla viivalla tuli pari hyvää metriä juostua oikeassa asennossa, mutta hieman se keskittyminen tahtoi pettää ja kuono valui maahan nuuhkimaan. En käsittänyt mikä pettää, niin vaihdettiin kolmiotreeniin jotta saataisiin enemmän aivojumppaa kun vain edestakaisin juoksu.
Kolmion juoksussa oikeastaan minä olen suurin ongelma. Tässä huomaa, että koska näyttelyt on myös emännälle uusi juttu, myös hän kaipaa treeniä. Eli kolmiossa linjat ovat erityisen tärkeät että ovat kohdallaan, niin että tuomari näkee koiran takaapäin, sivusta ja suoraan edestäpäin. Eli periaatteessa koira juoksee täydellisen kolmion, mutta minun tulisi juosta hieman suurehko kolmio. Tässä sitten tuli itse kullekin aivotreeniä kun koiran asentoa täytyy tarkistaa samalla kun juoksee, katsoa linjat oikein, hieman jarruttaa ennen jokaista kulmaa ja vielä juosta oikeaan tahtiin! Siellähän menee väkisinkin pää sekaisin!

Tätä treenatessa kuitenkin keskittymisen pettämisen ongelman syy selvisi! Sagan namit, eli kuivapapanat, loppuivat, ja jouduin ottamaa kuivatun maksan käyttöön joka lähinnä on tarkoitettu luoksetulo treenejä varten. No parin maksapalan jälkeen Saga oli kuin toinen koira! Teki mitä ikinä käski, ja teki pari todella hienoa kolmiokierrosta! Eli motivaation puute olikin ongelma! Tämä hyväksi muistutukseksi itselle ainakin! Kokeile aina motivaation(namin) vaihtoa äläkä syytä koiraa jos keskittyminen ja yhteistyö ei toimi!

Lopulta siis itse sain treenattua linjoja oikein, ja Sagan keskittyminen parani. Joten pieniä edistysaskelia tehtiin.

Tämän jälkeen neiti olikin vissiin saanut niin paljon aivojumppaa, että käveli täydellisen hienosti kotiin kentältä! Ei ole helppoa olla alle vuoden ikäinen kun maten treeni-into yllättää…

 
   

Tästähän tulikin aikamoinen romaani... joten onnittelut kaikille jotka tänne asti jaksoivat lukea!

Kahvipussista namipussi

 Hellurei!

Tässä lähipäivinä ollaan Sagan kanssa lähinnä treenattu sitä luoksetulon ja kontaktinottamisen vahvistusta. Joka kerta kun neiti luo meihin katsekontaktia – naksaus ja nami. Ja uskokaa tai älkää mutta tämä, sekä pitkällä remmillä treenaaminen, on todella auttanut! Vielä löytyy sitä parantamisen varaa ainakin luoksetulossa, mutta se on parantunut huimasti parilla treenikerralla! Varsinkin ennen hän juoksi suoraan päin tervehtimään jos joku vieras ihminen tuli lenkillä vastaan, mutta nykyään neiti tulee melkein heti nätisti luokse. Tänään peltolenkillä oikein mietin mitä neitiä vaivaa kun hän herkeämättä totteli pienintäkin käskyä!

    

Treenaamisen ohella olen myös löytänyt oivan keksinnön jonka aion jakaa täällä kaikkien kanssa. Nimittäin maailman parhaan koiranamipussin! Vanhasta kahvipussista leikataan reunat pois niin että pohja ja pari senttimetriä sivuista jää jäljelle. Näin kahvipussista syntyy pieni laatikko jonka voi laittaa vaikka takintaskuun, johon namit voi pistää. Näin ei kaikki taskut likaannu nameista eikä tarvitse taistella isojen muovi-/pakastepussien kanssa, jolloin ainakin meikäläisen mielestä se oikea hetki namin antamiseen menee ohi, vain siksi että taistelee pussin kanssa eikä löydä aukkoa.
Tämä on siis maailman paras keksintö! Samalla saa vanhat kahvipussit kierrätystä, ja pussitaistelu on muisto vain! En käsitä miten en tätä ole aikaisemmin hoksannut, mutta kannattaa todella kokeilla!!

Muuten ollaan myös ehditty leikkiä naapurin Nora koiran kanssa, sekä Juck Russel terrierin Wilman kanssa. Eilen myös ajeltiin Helsinkiin leikkimään rakkaan veljen Morriksen kanssa. <3 Paljon ollaan siis ulkona ollut ja se näkyy myös siinä että neiti on ihanan rauhallinen sisällä.

Wilman isännältä muuten saatiin ihanat kehut! Hän mietti millä kurssilla olemme käyneet Sagan kanssa kun hän niin hienosti tottelee. <3

Oma peti kullan kallis <3

Tällä säällä on myös suihku ollut kovassa käytössä…. Vaikuttaa siltä että mitä mutaisemmaksi Saga tulee, sitä tyytyväisempi hän on!

Saga ja Nora kepinvedon leikin huumassa!

Kontaktitreeniä ja luoksetuloa

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11969441/?claim=h2mhtj3yd9j">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>


Moikkamoi!

Olemme nyt Nicken kanssa asuneet lapsuudenkodissani perheeni kanssa jokunen viikko, joka tarkoittaa sitä että Sagaa on ulkoiluttanut/kouluttanut/käskenyt, parhaimillaan, noin yhdeksän eri henkilöä eri tavalla. Tämä on alkanut näkyä Sagan käytöksessä; meidän ennen niin tarkkavaista neitiä ei enää kiinnostanut tulla silloin kun häntä kutsuttiin, jos ei itse lystännyt. Huomio kun piti istua aloillaan ja odottaa, tai vain olla paikoillaan, oli jossain aaaaivan muualla kuin piti. Asiaa ei varmaan auta ettei minulla tai Nickelläkään ole ollut aikaa sen enempään treenaamiseen vähän aikaan.

*en omista kuvaa*

No, koska Saga on vasta 7 kuukautta on tähän ongelmaan heti otettava kiinni ennen kuin menee liian vaikeaksi. Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen, keräsin ajatuksissani kaikki vinkit ja ohjeet mitkä olen saanut kursseilta ja tuttavilta, ja omistin yhden päivän pelkästään kontaktiharjoituksien tekemiseen ja luoksetulon harjoittamiseen.

Koska Sagalla on suht helppoa keskittyä sisällä, suunnistinkin heti takapihalle hihna, pitempi remmi ja lempparinamit varusteina. Olemme hiljattain ottaneet naksuttimen käyttöön koulutusavuksi, ja täytyy sanoa että se kyllä tekee ihmeitä! Saga keskittyy niin paljon paremmin kun heti oikealla hetkellä saa sen vahvistuksen että on tehnyt oikein!

Aloitimme helpoilla kontaktiharjoituksilla; pidin Sagaa hihnassa ja toisessa kädessä namia. Heti kun Saga suuntasi katseen namista minuun, naksautus ja nami. Aluksi lintujen visertelty ja naapurin äänet vähän häiritsivät, mutta pienellä kärsivällisyydellä, oikealla ajoituksella naksuttimen kanssa, hyvällä herkulla ja tarpeeksi monen toistojen jälkeen, se vanha valpas Saga pilkahtikin esiin. Jatkettiin tätä hommaa vielä pari kertaa kun hän teki sen hyvin, vahvistuksen vuoksi.

Tämän jälkeen siirryttiin monipuloisempiin kontaktiharjoituksiin. Saga oli edelleen hihnassa, mutta ensin odotin että hän otti kontaktia (tähän yleensä autaa "missä on matte?"), jonka jälkeen käskin hänet maahan ja istumaan. Aluksi naksaus ja nami heti kun hän meni maahan/istuutui, mutta parin kerran nostettiin vaikeusastetta niin, että vasta kun hän maahanmenon jälkeen taas istuutui ja otti kontaktia, naksau ja nami. Välillä neitiä kiinnosti muut asiat enemmän, esimerkiksi maahanmenossa lumi oli kyllä niin kiinnostavaa! Tähän sitten auttoi pieni nykäisy hihnasta, että "hei, huomio tänne", niin hän taas jaskoi keskittyä. Pikkuhiljaa joka harjoituksen jälkeen kontakti parani paranemistaan!

Istumatyylissä on toki parantamisen varaa...

Sitten tuli vuoroon paikalla olo ja odottaminen. Tässä vaiheessa oli jo sen verran kontakti parantunut että aika hyvin meni alusta asti, tuossa paikallaolossa ei kärsivällisyys ihan riittänyt pitempään odottamiseen, mutta taas enkelin kärsivällisyydellä varustettuna, ja naksuttimen oikealla ajoituksella, myös tämä pikkuhiljaa alkoi sujua. Kunhan ei vaikeusaste ollut liian korkealla heti, vaan aloitettiin helpolla ja sitten otettiin hieman vaikeampi harjoitus, niin keskittymiskyky pysyi.

Odottamista aloitettiin muutamasta sekunnista ja askel taaksepäin.

Täytyy sanoa että ihanaa flättien kouluttamisessa on se, että ne ymmärtävät niin ihanan nopeasti, ja ovat halukkaita oppimaan uutta! Varsinkin jos on kerran oppinut jotain, tarvitaan vain hieman kertausta niin se oppi kyllä siitä löytyy! Sagan kanssakin noin vartin/parinkymmenen minuutin treenin jälkeen kontaktin otto oli jotain aivan muuta kun ennen treenin alkua!




Tämän jälkeen otettiin pieni leikkimistauko jotta motivaatio pysyisi ennallaan. Flättien yleisin "ongelma" treenitilanteissahan on pienehkö keskittymiskyky. Eli täytyy pitää asiat suht lyhyinä ja löytää just sen oikean motivaation niin että huomio ja keskittyminen pysyy hereillä. Oli se sitten lelu tai nami tai jokin muu.


Olemme ennen käyttäneet Sagan kuivaruoan nappuloita myös nameina, mutta olen huomannut että ne eivät enää samalla tavalla motivoi. Tämän jälkeen kokeiltiin juustoa, joka toimi mainiosti vähän aikaa. Mutta uusin juttu on kuivatettu maksa. Ostettiin maksaa ruokakauasta, pisetttiin noin 20 minuuttia uuniin jotta se kuivuisi. Sitten vaan leikattiin sopiviksi paloiksi. Tätä Saga rakastaa! Ollaan nyt käytetty lähinnä luoksetulojen palkkiona, jotta siitä aina tulisi ekstra hyvä palkkio.

Lopuksi kiinnitin Sagaan pidemmän remmin jota hän sai vetää perässään luoksetuloharjoituksien vuoksi. Pitkän remmin ideana on se, että koira uskoo olevansa vapaa, mutta tarvittaessa remmistä voi nykäistä jos esim. koira ei kuuntele käskyä tai on livahtavaisillaan omille teilleen.

Kyllä huomasi että meillä oli ollut kontaktitreeniä neidin kanssa ennen tätä! Hän seurasi minua kuin varjo, ja totteli pienintäkin käskyä. Ai tätä hyvän treenin onnea!!

"minä kuuntelen ja tottelen!"

No, tepastelimme siinä pihalla ympäriämpäri, jopa autotien vierellä ja odotin vain että Sagan huomio herpaantuisi hetkeksi. Sain kuitenkin odottaa kauan! Mutta meidä kun meidän keppimonsteri löysi uuden kepin pitkästä remmistä olikin hyötyä! Tässä onkin Sagan yleisin luoksetulon ongelmatilanne; hän löytää, useimmiten, kepin tai jonkun toisen "aarteen" ja sulkee korvansa kaikilta käskyiltä. Nyt oli sitten helppoa kerran nykäistä remmistä kun ei sanaa kuulunut. Sitten oikein kunnon iso palkkio ja paljon kehuja kun ymmärsi tämän ja tuli uudesta kutsusta luokse.

Tässä treenissä huomasin miten tärkeää se oikean hetken ajoitus on, sekä remmin nykäisyn, että naksuttimen kanssa. Kun antaa käskyn on koiralla parisen sekunttia aikaa reagoida. Jos ei mitään tapahdu remmistä nykäistään oikaisuksi. Ei niin kovaa että satuttaa koiraa, mutta niin että hän huomaa että on tehnyt jotain väärin. Tätä kerrattiin pari kertaa. Käytin isoja kuivattuja maksapaloja palkkiona niin että motivaatio luoksetulossa olisi mahdolisimman suuri.

Lopputuloksena oli sitten että meidän neiti, joka ennen löysi keppejä eikä kuunnellut sen jälkeen mitään käskyjä, jätti käskyn tullen kepin lojuman maahan ja tuli nätisti luokse istumaan. Ai että sitä iloa kuin oikein näkee että koira on motivoitunut treenaamaan ja tottelee iloisesti käskyä! Puhumattakaan siitä että edistyminen oli iso askel parempaan päin! Vähän jos joka päivä jaksaisi treenata ja olla arkitilanteissa tarkka tämän kanssa, niin uskon että meillä kohta on oikein kuuliainen ja tottelevainen neiti taas!

Treenin jälkeen suuntasimme pelloille palkiona, ja samalla treenaamaan ilman remmiä.

Tämän postauksen kuvat on ottanut Hanna Hyvönen, Metsälintu

Pentutreffit!

Heips taas!

Aina kun ottaa koiran voi olla mukavaa jos kasvattaja tai jouku muu samasta pentueesta asuu lähistöllä, että vähän voi seurata pentujen kasvua ja verrata käyttäytymistä, antaa treenivinkkejä yms. Meillä on käynyt sellanen tuuri että vaikka Saga on Joensuusta hankittu, niin hänen veljensä Morris asuu niin lähellä kun Helsingissä!

Aina välillä tilaisuuden tullen pidämme sitten pentutreffit ja siskokset pääsevät metsään kirmaamaan ja riehumaan toistensa kanssa. Tänään sitten Saga pääsi leikkimään ihanan Morris veljensä kanssa taas, ja kyllä se ilo ja riemu oli suuri! <3 Täytyy kyllä sanoa että vaikka Saga leikkiikin hyvin muiden koirien kanssa, niin kyllä se oman veljensä kanssa leikkiminen on jotain aivan muuta! Yleensä noin kaksi tuntia(ainakin!) Saga ja Morris jaksavat vetää mäkeä ylös ja alas ja välillä kuperkeikkaa... On sitä iloa katsella kun ne niin iloisesti leikki! :)

Kaksi flättiä= pakko saada keppi omaksi!

Oik. Saga ja vasemalla Morris :)

Hippaa on kivaa leikkiä metikössä!!

Sisko ja veli <3

Siskoksilla oli ennen vähän kokoeroa, niin kuin yleensä nartulla ja uroksella, mutta nyt näytti kokoero tasaantuvan. Saga on kai hieman kasvanut korkeutta sitten viime kerran ja Morriksesta on tullut hieman sirompi herrasmies. Mutta hyvin tasavertaisia ne ovat leikeissä, molemmat rakastavat juoksemista ja painimista toinen toisen päällä, mutta kumpikaan ei ole koskaan satuttanut toista vaikka meno on niin hurjaa! :) Kerran Saga vain jäi hampaistaan jotenkin kiinni Morriksen kaulapannasta, joten sen jälkeen olemem oppineet että panta otetaan aina pois kun toisen koiran kanssa leikitään, ja varsinkin kun veljen kanssa leikitään kun meno on niin hurjaa!

Tänään kun Nicken kannsa käväistiin asuntonäyttellyissä päivällä oli Saga jo perheeni kanssa saanut kunnon lenkin pelloilla ja leikkinyt yhden toisen koiran kanssa, joten neiti oli kyllä hieman väsynyt kun iltapäivällä oli treffit Morriksen kanssa... Mutta hienosti jaksoi pari tuntia juoksennella keppien perään ja painita, vaikka kyllä Morris niiin olisi halunnut enemmän leikkiä hippaa kun mitä Saga jaksoi..! 

Mutta katseltuaan hetken Morriksen menoa kyllä Sagastakin sitä intoa löytyi leikkimiseen ja varsinkin(kuten aina...) lopussa ei millään olisi kiinnostanut se kotiin käveleminen nätisti hihnassa kun Morris olisi ollut paljon hauskempi vaihtoehto! Toisalta huomasi että Sagaa väsytti kun hän tuli niin nätisti luokse kun huudettiin. ;) Normaalisti Morris voittaa tämän kiinostuksen kohteen luoksetulossa... 

Mutta kyllä täytyy sanoa että siskokset olivat nyt niin samannäköiset että kuviakin oikein täytyy katsoa pari kolme kertaa läpi ennen kun tunnistaa kumpi se oma koira olikaan... Mutta tulimme siihen lopputulokseen että Saga on vielä hieman sirompi(sirompi pää) ja hänellä on Morrista tuuheampi häntä. Metsässä kyllä huusin Sagan perään kun juoksi vierasta ihmistä päin ja ihmettelin miten se ei kuunnellut, kunnes ilmeni että se olikin Morris joka juoksi, ja Saga istui vieressäni ja ihmetteli mitä se matte siellä huusi... :/ Että näin juu... 

Mutta muuten on kyllä niin hauska tavata aina, ja nyt Saga nukkuukin omassa pedissään kuin tukki! Kiitos Morrikselle taas mukasvasta seurasta! <3

Nukkuminen on taitolaji

Kaikilla meillähän on omat nukkumatyylit ja asennot. Joskus vaan tuntuu siltä että meidän Saga neiti on tehnyyt nukkumapaikan ja -asennon vallinnasta oikein taitolajin! Kun haimme Sagan kotiin 7viikkoisena hän nukkui kiltisti viltin päällä lattialla sänkymme vieressä. Mutta onkohan siin enää? Ehei, viltti on poistettu aikoja sitten, prinsessallehan ei ihan mikä tahansa nukkumapaikka sovi! ;)

Tietysti niitä lempparipaikkojakin löytyy, mutta edistymistä paikasta toiseen on ollut hauskaa seurata. Ensikisi neiti valitsi sänkymme koristetyynyt, jotka aina ensin piti pedata oman tyylin mukaan. Jos ne eivät olleet vierekkäin niin kuin neiti halusi, hän ryhtyi omatoimisesti petaushommiin kunnes oli tyytyväinen. Tähän hommaan vierähti aina minuutti jos toinenkin. Tässä vaiheessa huomasimme Sagan pitävän pehmeistä paikoista, joten koska tyynyt muutenkin oli vanhat, sai hän ne omakseen plus oman vilttinsä. Siinä hän nukkuikin nätisti, kunnes kasvoi niin ettei mahtunut enää tyynyjen päälle.

Hiljattain olemme sitten hankkineet Sagalle oman pedin jota hän rakastaa. Mutta toisaalta esimerkiksi sohvan tyyny lattialla sohvan ja divaanin kulmassa on yhä yksi lempparipaikoista ottaa pienet päikkärit(eihän siellä voi nukkua öisin kun ei kukaan ole olohuoneessa!), sekä eteinen keskellä kenkiä. Kun saimme Sagan kaikki sanoivat että joudumme ppiilottamaan kaikki kengät, koska hän jyrsii ne. No, ei Saga koskaan ole kenkää hampaiden kanssa koskenut, mutta öisin kyllä on hupaisaa leikkiä tassuilla kenkien kanssa niin että me sitten aamulla löydämme kengät välillä mistä milloinkin. :)

Sagan lempipaikka päikkäreille: sohvatyyny divaanin ja sohvan kulmassa. Hieman alkaa paikka vaan käydä pieneksi kun neiti sen kun kasvaa kasvamistaan...

Nykyinen lempipaikka; kenkien keskellä eteisessä. Keskellä myös Sagan oma nukkumistyyli. :)

Miksi tyytyä normaaliin nukkmuapaikaan, kun asiasta voi tehdä tatolajin?!

Tosiaan... nukkuminen on taitolaji!

Myös karvaiset matot ovat neidin suuria suosikkeja. Ainoa huono asia on, että hänen lempiharrastuksensa on myös repiä hampailla sitä matonkarvaa pois... Mutta yllä näkyykin että kyllä ne enemmän omaperäisetkin paikat ja asennot käy nukkumiseen. Miksi tyytyä vanhaan ja tylsään paikkaan ja asentoon?! Kunhan siinä joku porukasta viettää vähän aikaa samassa paikassa niin Saga kyllä löytää asennon kun asennon ja torkahtaa sinne! Toisaalta myös erittäin kätevä asia, varsinkin jos on yötä poissa tai vastavaa. Nukkumispaikan löytäminen ei koskaan ole ongelma tälle neidille!

No mutta, se siitä nukkumisen pölpötyksestä itsehän tässä rupeaa haukottelemaan kohta. Joten ei kai tässä muu auta kun toivottaa kaikille hyvää yötä ja makoisia unia! :)